Presidentti Gordon B. Hinckley
[Tästä suuresta keskuksesta] profeettojen äänet lähtevät kaikkeen maailmaan todistuksena ihmiskunnan Lunastajasta.
Rakkaat veljeni ja sisareni, miten upea näky te olettekaan: tämä valtava myöhempien aikojen pyhien joukko kokoontuneena yhteen näihin uusiin ja ihaniin tiloihin.
Urut eivät ole vielä valmiit, ja monista rakentamiseen liittyvistä yksityiskohdista täytyy vielä huolehtia. Mutta onneksi työ on niin pitkällä, että kykenemme käyttämään tätä rakennusta tähän konferenssiin. Puhuessani asiasta noin vuosi sitten ilmaisin mielipiteenäni, ettemme ehkä pysty alussa täyttämään rakennusta. Tänne mahtuu kolme ja puoli kertaa niin paljon ihmisiä kuin tabernaakkeliin. Mutta olemme jo nyt vaikeuksissa. Ihmiset täyttävät kaikki istuimet.
Neljän yleisen kokouksen ja pappeuskokouksen aikana täällä mahtuu istumaan yhteensä noin 100 000 ihmistä. Meiltä pyydettiin 370 000 pääsylippua. Tabernaakkeli ja Assembly Hall toimivat lisätiloina. Mutta siitäkin huolimatta monet, hyvin monet, tulevat pettymään. Me olemme pahoillamme. Pyydämme teiltä anteeksi. Olemme voimattomia tekemään asialle mitään. Niin kovin monet halusivat osallistua tähän ensimmäiseen konferenssiin uudessa keskuksessa. Valitettavasti se on mahdotonta. Olin hieman järkyttynyt saadessani tietää, että oman seurakuntani jäsenet, jotka asuvat aivan lähellä ja joita rakastan, eivät ole saaneet lainkaan lippuja.
Olemme kuitenkin kiitollisia myöhempien aikojen pyhien tuntemasta innosta tätä uutta kokousrakennusta kohtaan. Toivon, että intonne säilyy, ja että meillä on talo täynnä jokaisessa tulevassa konferenssissa.
Tämä on uusin kansamme rakentama kokouspaikka. Kun pyhät tulivat ensimmäisen kerran tähän laaksoon, he rakensivat katoksen. Se antoi suojaa auringolta mutta ei tarjonnut lämpöä eikä juurikaan mukavuutta. Sitten he rakensivat vanhan tabernaakkelin. Sitä seurasi uusi tabernaakkeli, joka on palvellut meitä niin kovin hyvin yli 130 vuotta.
Nyt, tänä historiallisena aikana, kun todistamme uuden vuosisadan syntyä ja uuden vuosituhannen alkua, me olemme rakentaneet tämän uuden ja suurenmoisen konferenssikeskuksen.
Jokainen aiempi hanke on ollut rohkea, erityisesti tabernaakkeli. Se oli arkkitehtuuriltaan ainutlaatuinen. Kukaan ei ollut aikaisemmin rakentanut sellaista rakennusta. Se on edelleenkin ainutlaatuinen. Mikä suurenmoinen tila se onkaan ollut ja on tulevaisuudessakin. Se jatkaa elämäänsä, sillä uskon, että rakennuksilla on oma elämänsä. Se palvelee vielä kauas tuntemattomaan tulevaisuuteen.
Tämän keskuksen rakentaminen on ollut rohkea hanke. Kannoimme siitä huolta. Rukoilimme siitä. Kuuntelimme sitä koskevia Hengen kuiskauksia. Ja vasta kun tunsimme Herran vahvistavan äänen, me päätimme edetä.
Huhtikuun 1996 yleiskonferenssissa sanoin: "Olen pahoillani siitä, etteivät kaikki, jotka haluaisivat tulla kanssamme tabernaakkeliin tänä aamuna, voi päästä sisään. Ulkona temppeliaukiolla on paljon kuulijoita. Tähän ainutlaatuiseen ja suurenmoiseen halliin, jonka pioneeriesi-isämme rakensivat, mahtuu mukavasti 6 000 henkeä. Jotkut teistä, jotka istutte noilla kovilla penkeillä kaksi tuntia, saattavat epäillä sanaa mukavasti.
Toivoisin sydämestäni, että kaikki, jotka [haluaisivat] tulla sisään, voisivat tulla. Noin vuosi sitten ehdotin veljille, että kenties on koittanut aika, jolloin meidän pitäisi tutkia mahdollisuutta rakentaa toinen pyhitetty kokouspaikka, mittasuhteiltaan paljon suurempi, niin että siihen mahtuisi ihmisiä kolme, neljä kertaa enemmän kuin tähän tabernaakkeliin mahtuu." ("Tämä ihana pääsiäisaamu", Valkeus, heinäkuu 1996, s. 66.)
Näky uudesta keskuksesta oli selkeänä mielessäni. Erilaisia rakennussuunnitelmia tutkittiin. Lopulta valittiin yksi. Se käsitti mahtavan rakennuksen, johon mahtuisi 21 000 henkeä, sekä teatterin, johon mahtuisi vielä tuhat lisää. Sisällä ei olisi pilareita estämässä puhujan näkemistä. Katolla olisi puita ja virtaavaa vettä.
Maa murrettiin 24. heinäkuuta 1997, päivälleen 150 vuotta ensimmäisten pioneerien saapumisesta tähän laaksoon. Se oli historiallinen tapahtuma.
Emme vielä silloin tienneet, että vuonna 1853 Brigham Young oli sanonut puhuessaan temppeleistä: "Aika tulee, jolloin rakennamme katolle lehtoja ja kalalammikoita" (Deseret News Weekly, 30. huhtikuuta 1853, s. 46).
Vuonna 1924 vanhin James E. Talmage kahdentoista neuvostosta kirjoitti: "Olen kauan nähnyt, että tabernaakkelin pohjoispuolelle rakennetaan mahdollisesti suuri paviljonki, johon mahtuu ehkäpä 20 000 ihmistä tai jopa kaksinkertaisesti se määrä ja jossa on vahvistimet, niin että kaikki voivat kuulla tabernaakkelin puhujakorokkeelta pidetyt puheet, sekä tämän lisäksi yhteyden radiointijärjestelmään ja vastaanottimiin monissa kappeleissa tai muissa kokouspaikoissa kaikkialla vuoristoalueella" (James E. Talmagen päiväkirja, 29. elokuuta 1924, Harold B. Lee kirjaston erityiskokoelmat ja käsikirjoitukset, Brigham Youngin yliopisto, Provo, Utah).
Vuonna 1940 ensimmäinen presidenttikunta ja kaksitoista apostolia pyysivät arkkitehtiaan tekemään piirrustukset rakennuksesta, johon mahtuisi 19 000 henkeä ja joka olisi samalla paikalla kuin tämä rakennus. Tämä tapahtui 60 vuotta sitten. He ajattelivat sitä, he puhuivat siitä, mutta viimein he hylkäsivät ajatuksen kokonaan.
Nämä sanat ja hankkeet olivat ihanan profeetallisia. Emme tienneet niistä mitään. Tämä kaikki tuli tietoomme vasta sen jälkeen, kun olimme aloittaneet rakentamisen.
Emme ole rakentaneet temppeliä, jonka katolla on puita ja kalalammikoita. Mutta tämän rakennuksen katolla on monia puita ja virtaavaa vettä. Brigham Young näki ehkä juuri tämän rakennuksen hyvin lähellä temppeliä. Meillä on se, mitä vanhin Talmage ajatteli, ja paljon, paljon enemmän. Näitä kokouksia eivät kuule vain kaikki ne, jotka istuvat konferenssikeskuksessa, vaan ne lähetetään radion, television ja kaapelitelevision kautta sekä välitetään satelliitilla Eurooppaan, Meksikoon ja Etelä-Amerikkaan. Me tavoitamme paljon muitakin kuin vanhin Talmagen tarkoittamat vuoristoalueet. Me tavoitamme alueita Yhdysvaltain ja Kanadan rajojen ulkopuolella. Me tavoitamme käytännöllisesti katsoen koko maailman.
Tämä on todellakin mahtava rakennus. En tiedä mitään muuta vastaavaa jumalanpalveluspaikaksi pystytettyä rakennusta, joka olisi näin iso ja johon mahtuisi näin paljon ihmisiä. Se on kaunis rakenteeltaan, varustustasoltaan ja suurenmoiselta käyttökelpoisuudeltaan. Se on rakennettu teräsbetonista tämän alueen tiukimpien seismisten vaatimusten mukaan. Betoni on päällystetty graniitilla, joka on peräisin samasta louhoksesta kuin temppelin kiviaines aikoinaan. Molemmissa rakennuksissa näkyy jopa tämän graniitin kauneusvirheitä.
Sisäpuoli on kaunis ja ihanan vaikuttava. Sali on valtava ja rakennettu niin, ettei mikään estä näkemästä puhujaa. Matot, marmorilattiat, seinäkoristeet, komeat metalliosat ja suurenmoinen puutyö todistavat kaikki käyttökelpoisuudesta ja tyylikkyydestä.
Tämä tulee olemaan suuri lisä tälle kaupungille. Täällä ei pidetä pelkästään yleiskonferenssejamme ja joitakin muita uskonnollisia kokouksia, vaan tämä toimii myös kaikkien parhaiden taide-esitysten kulttuurikeskuksena. Toivomme, että ne, jotka eivät kuulu kirkkoomme, tulevat tänne, kokevat tämän kauniin paikan tunnelman ja tuntevat kiitollisuutta tämän paikan olemassaolosta. Me kiitämme kaikkia, jotka ovat tehneet kovasti työtä saadakseen kaiken tähän vaiheeseen arkkitehteja, joiden kanssa olemme kokoontuneet usein, pääurakoitsijoita, joista kolme on työskennellyt yhdessä, aliurakoitsijoita ja niitä satoja työmiehiä, jotka ovat työskennelleet täällä, rakennusvalvojaa, kaupungin rakennustarkastajia ja jokaista, jolla on ollut osuutensa tässä projektissa. He ovat kaikki tehneet herkulesmaisen voimanponnistuksen, niin että me voimme kokoontua yhteen tänä aamuna. Minulla on ilo kertoa, että monet heistä ovat täällä kanssamme.
Ja nyt, veljeni ja sisareni, haluaisin kertoa teille eräästä toisesta tämän suurenmoisen rakennuksen piirteestä. Jos menen hieman henkilökohtaiselle tasolle ja jopa liikutun vähän, niin toivon, että annatte anteeksi.
Minä rakastan puita. Kun olin pikkupoika, asuimme kesäisin maatilalla, hedelmätilalla. Joka kesä tähän aikaan me istutimme puita. Luulen, että naimisiinmenon jälkeen paria kolmea vuotta lukuun ottamatta, jolloin olimme poissa kaupungista, ei ole kulunut yhtään kevättä, jolloin en olisi istuttanut puita, ainakin yhtä tai kahta hedelmäpuuta, varjopuuta, koristepuuta tai kuusia, jalokuusia ja mäntyjä ja muita havupuita. Minä rakastan puita.
Noin 36 vuotta sitten istutin mustan saksanpähkinäpuun. Se kasvoi tiheällä alueella, jossa se kasvoi suoraksi ja korkeaksi saadakseen auringonvaloa. Vuosi sitten se jostain syystä kuoli. Mutta saksanpähkinäpuu on kallisarvoista huonekalupuuta. Soitin veli Ben Banksille, joka on seitsemänkymmenen koorumissa ja joka ennen kokoaikaista kutsumustaan kirkossa oli puutavarayrittäjä. Hän toi kaksi poikaansa toinen on piispa ja toinen on äskettäin vapautettu piispan tehtävästä jotka nykyisin hoitavat yritystä, katsomaan puuta. Heidän näkemyksensä mukaan se oli lujaa, hyvää ja kaunista puuta. Toinen heistä ehdotti, että siitä tehtäisiin tähän saliin puhujakoroke. Innostuin ajatuksesta. Puu kaadettiin ja sahattiin sitten kahdeksi paksuksi tukiksi. Sitten seurasi pitkä kuivatusprosessi, ensin luonnollisesti ja sitten kuivatusuunissa. Tukit sahattiin laudoiksi Salemissa Utahissa olevalla sahalla. Sitten laudat vietiin Fetzerin puusepäntehtaaseen, jossa ammattipuusepät suunnittelivat ja rakensivat tuosta puusta tämän suurenmoisen puhujakorokkeen.
Lopputulos on kaunis. Toivon, että voisitte kaikki tutkia tätä tarkemmin. Tämä edustaa loistavaa ammattitaitoa, ja tässä minä puhun teille puusta, jonka kasvatin takapihallani, jossa lapseni leikkivät ja myös kasvoivat.
Olen syvästi liikuttunut tästä. Olen istuttanut yhden jos toisenkin mustan saksanpähkinäpuun. Kestää kauan, ennen kuin ne kasvavat täyteen mittaansa. Kun se päivä tulee ja tämä kaunis puhujakoroke on käynyt vanhaksi, niin ehkäpä yksi niistä puista kelpaa uuden puhujakorokkeen valmistamiseen. Vanhin Banksille ja hänen pojilleen Benille ja Bradleylle ja niille taitaville puusepille, jotka ovat suunnitelleet ja rakentaneet tämän, lausun sydämelliset kiitokseni siitä, että teidän ansiostanne olen voinut antaa oman pienen osuuteni tähän suureen keskukseen, josta profeettojen äänet lähtevät kaikkeen maailmaan todistuksena ihmiskunnan Lunastajasta.
Ja myös kaikille teille, jotka olette tehneet tämän pyhän rakennuksen mahdolliseksi, ja kaikille teille, jotka olette kokoontuneet tähän historialliseen tilaisuuteen, minä ilmaisen kiitollisuuteni ja arvonantoni, rakkauteni ja kiitokseni tästä päivästä ja tästä pyhästä ja kauniista jumalanpalveluspaikasta. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
