"Ota vaarin kaikista hänen sanoistaan" Vanhin L. Tom Perry kahdentoista apostolin koorumista Tekniikan jatkuva kehitys [on] vain keino tuoda sanomat meille. ­ ­ Jokaisen yksilön ja perheen haaste [on] ­ ­ sisäistää [evankeliumin sanomat]. Veljet Ted E. Davis, Donald D. Salmon ja Frank M. McCord, haluan kirkon jäsenenä henkilökohtaisesti kiittää teitä niistä lukemattomista tunneista, päivistä ja vuosista, joita olette käyttäneet saadaksenne minut vakuuttuneeksi siitä, että kirkossa on kirjanpidon suhteen kaikki hyvässä järjestyksessä. Olen varma, että samaa arvostavat syvästi miltei 11 miljoonaa muuta kirkon jäsentä. Suurkiitokset. Muutamien viime vuosien aikana olemme seuranneet innokkaina tämän kauniin konferenssikeskuksen rakentamista. Nyt saamme nauttia tästä historiallisesta yleiskonferenssista entistä useampien tuhansien joukossa, jotka ovat tulleet kuuntelemaan profeettojen sanoja. Tämä on varmasti uuden aikakauden alku kirkon historiassa ­ aikakauden, joka ulottuu laajemmalle ja vaikuttaa syvällisemmin, aikakauden, jota leimaa suurempi kasvu ja vaikutus. Ennen ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin viimeistä kokoontumista viime vuonna presidentti Hinckley ­ tuntiessaan tulossa olevat muutokset ­ ehdotti, että tulisimme temppeliin paastoten ja päättäisimme vuotemme, vuosisadan ja vuosituhannen paasto- ja todistuskokoukseen. Todistuksen hengen vahvistamiseksi hän pyysi, että jättäisimme kaikki maalliset asiat tämän erityisen kokouksen ulkopuolelle ja säästäisimme ne uuteen vuoteen. Kokous oli hengellinen juhla-ateria täynnä todistuksia Herrastamme ja Vapahtajastamme. Nautittuamme sakramentin kukin meistä kahdentoista koorumin jäsenistä nousi todistamaan Jeesuksen Kristuksen, maailman Vapahtajan, tehtävästä. Viimeisinä todistivat ensimmäisen presidenttikunnan jäsenet, ja viimeisenä heistä todisti presidentti Hinckley. Se oli harras ja silti riemullinen tilaisuus, jossa me vahvistimme toisiamme voimallisilla todistuksilla. Presidentti Hinckley lisäsi omaan voimalliseen, tunnepitoiseen todistukseensa luettelon tulevaisuuden huolenaiheista. Yksi hänen huolenaiheistaan jäi erityisesti mieleeni. Hän oli huolissaan siitä, että kirkon kasvaessa nopeasti kaikkialla maailmassa apostolien on yhä vaikeampi tavoittaa kaikkia kirkon jäseniä ja henkilökohtaisesti kehottaa heitä elämään evankeliumin mukaan. Siksi meidän on tulevaisuudessa luotettava yhä enemmän siihen, että tekniikka välittää evankeliumin sanoman maailmanlaajuiselle kirkolle. Kun tarkastelemme pyhissä kirjoituksissa kerrottua pyhää historiaa, löydämme samanlaisia tapauksia, joissa Jumalan profeetta näkee merkittäviä muutoksia tulevaisuuden horisontissa. On kiinnostavaa huomata, että tällaisissa ratkaisevissa tilanteissa kiinnitetään suurta ja innoitettua sekä yksityiskohtaista huomiota niin profeetalliseen sanomaan kuin siihen, kuinka se toimitetaan eteenpäin ­ toisin sanoen tekniikkaan, jota evankeliumin sanoman välittämiseen käytetään. Mieleeni muistuu kuningas Benjaminin kansalleen pitämä suuri saarna, joka on Moosian kirjan ensimmäisissä luvuissa. Tämä vanhurskas kuningas oli palvellut kansaansa kauan ja uskollisesti. Hänen oli aika luovuttaa johtajuus pojalleen. Ennen sitä hän kuitenkin halusi jättää kansalleen todistuksensa Herrastaan ja Vapahtajastaan. Hän halusi ensin neuvoa poikiaan, "jotta heistä ­ ­ tulisi ymmärtäväisiä miehiä, ja jotta he oppisivat tuntemaan profetiat, jotka oli puhuttu heidän isäinsä suun kautta ja jotka oli annettu heille Herran käden kautta" (Moosia 1:2). Kuningas Benjamin opasti poikiaan myös niiden aikakirjojen suhteen, jotka oli kaiverrettu vaskilevyihin, ja sanoi: "Poikani, minä tahtoisin teidän muistavan, että ellei olisi näitä levyjä, jotka sisältävät nämä muistiinpanot ja nämä käskyt, me olisimme tietämättömyyden vallassa tälläkin hetkellä, tuntematta Jumalan salaisuuksia " (Moosia 1:3). Tärkeimpänä kuningas Benjaminin mielessä oli opin pitäminen puhtaana, ja siksi hän halusi koko kansansa saavan hänen todistuksensa ja sanansa. Hän pyysi eteensä poikansa ja seuraajansa Moosian ja antoi tälle erityisiä ohjeita koskien kansansa kokoamista tähän hänen viimeiseen konferenssiinsa. Hän sanoi: "Poikani, minä tahtoisin, että sinä kuuluttaisit kaikessa tässä maassa, kaikelle tälle kansalle, eli Sarahemlan kansalle ja Moosian kansalle, jotka asuvat tässä maassa, että niiden on tultava koolle; sillä huomispäivänä minä julistan tälle kansalleni omalla suullani, että sinä olet tämän kansan kuningas ja hallitsija, kansan, jonka Herra, meidän Jumalamme on antanut meille. Ja lisäksi minä annan tälle kansalle nimen, jotta se täten olisi erotettavissa kaikista muista kansoista, jotka Herra Jumala on johdattanut Jerusalemin maasta; ja minä teen tämän, koska se on tarkoin pitänyt Herran käskyt." (Moosia 1:10­11.) Sitten Moosia meni julistamaan kansalle, että sen tuli kokoontua yhteen temppelin luo, jossa se voisi kuulla hänen isänsä sanoja. Ja ihmiset kokoontuivat yhteen ja "pystyttivät telttansa [temppelin] ympärille, kukin mies perheensä mukaan, joka käsitti hänen vaimonsa ja hänen poikansa ja hänen tyttärensä sekä näiden pojat ja tyttäret, vanhimmasta aina nuorimpaan saakka, kunkin perheen ollessa erillään toisistaan" (Moosia 2:5). He pystyttivät telttansa niin, että heidän telttojensa oviaukko oli temppeliin päin, niin että he saattoivat kuulla kuningas Benjaminin sanat, kun hän opetti heille iankaikkisen evankeliumin oppia. Koska temppelin muurien sekä sisä- että ulkopuolella oli niin paljon ihmisiä, kuningas käski pystyttää tornin, niin että kaikki kuulisivat hänen sanansa. Mutta hän ymmärsi, etteivät kaikki tornistakaan huolimatta kykenisi kuulemaan, joten hän kirjoitutti sanansa ja toimitti ne perheille, jotka eivät olleet hänen äänensä kantomatkan ulottuvilla, niin että kaikki pääsisivät osallisiksi hänen sanoistaan (ks. Moosia 2:6­8). Tästä tornista kuningas Benjamin käski kansaansa avaamaan korvansa ja kuuntelemaan hänen todistustaan Vapahtajasta. Profetoituaan ja lausuttuaan todistuksensa hän antoi heille neuvoja siitä, kuinka he voivat palata taivaallisen Isänsä luo: "Ja vielä minä toivoisin teidän ottavan huomioon niiden autuaan ja onnellisen tilan, jotka pitävät Jumalan käskyt. Sillä katso, he ovat siunatut kaikessa, sekä ajallisessa että hengellisessä; ja jos he kestävät uskollisina loppuun asti, heidät otetaan taivaaseen, jotta he siten saisivat asua Jumalan tykönä iankaikkisesti kestävässä autuuden tilassa. Oi muistakaa, muistakaa, että tämä on totta, sillä Herra Jumala on sen sanonut." (Moosia 2:41.) Lopuksi, varmistaakseen, että ihmiset ymmärsivät hänen sanansa ja pitivät liittonsa Jumalan kanssa noudattaa Hänen käskyjään, kuningas Benjamin määräsi "pappeja opettamaan kansaa, jotta se siten kuulisi ja ymmärtäisi Jumalan käskyt, sekä muistuttamaan sitä sen tekemästä valasta" (Moosia 6:3). Kuningas Benjamin käytti monin tavoin kaikkia oman aikansa tekniikan keinoja kootakseen kansansa, levittääkseen Jumalan hyvää sanaa ja vahvistaakseen sitä. Eräältä toiselta aikakaudelta löydämme toisen profeetan, joka käytti uutta tiedonvälitystä saadakseen sanomansa tavoittamaan ihmisten sydämen. Kirkon täyttäessä sata vuotta pidettiin erityinen konferenssi. Tabernaakkelissa sunnuntaina 6. huhtikuuta 1930 pidetystä 100. vuosikonferenssista on kirjoitettu muistiin seuraavaa: "Kirkon ensimmäisen presidenttikunnan aiemmin antamien ohjeiden mukaisesti sunnuntaina 6. huhtikuuta alkaen kello 10 toteutettiin seuraava ohjelma kaikissa kirkon seurakunnissa, ­ ­ joissa oli järjestetty niin, että kansa saattoi kokoontui paikallisiin kappeleihin kuuntelemaan radion välityksellä kokouksia, jotka radioitiin tabernaakkelista Salt Lake Citystä. ­ ­ Rakennus oli ääriään myöten täynnä, jokainen paikka varattu, kuten myös käytävät ja ovensuut ja jokainen muu mahdollinen tila." (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1930, s. 2.) Presidentti Heber J. Grant, joka johti tätä radioitua yleiskonferenssikokousta, aloitti: "Sydämeni on täynnä kiitollisuutta, jota en kykene ilmaisemaan, kun katson tätä suurenmoista elävän Jumalan pappeudenhaltijoiden joukkoa sekä apujärjestöjemme virkailijoita, jotka ovat kokoontuneet tähän konferenssiin juhlistamaan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon perustamisen sadannetta vuosipäivää. Aion lukea teille kirkon ensimmäisen presidenttikunnan puheen, joka on lähetetty kaikkiin seurakuntiin, vaarnoihin ja lähetyskentille kaikissa niissä maissa, joissa on kirkon yksiköitä. Tällä hetkellä tämä sanoma luetaan kansallemme kaikkialla maailmassa." (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1930, s. 3.) Kuningas Benjaminin tavoin presidentti Grant aloitti lausumalla oman todistuksensa Isästä Jumalasta ja Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta. Sitten hän jatkoi tähdentämällä joitakin suuria tieteellisiä löydöksiä, keksintöjä ja teollista kehitystä, joilla maailmankaikkeuden voimia on valjastettu ja joita käytetään ihmisten mukavuuden edistämiseksi. Hän lausui: "Epäilemättä vuosisadan suurin ihme on saavutus, jonka avulla ihmisääni ja sen ilmentämä puhujan persoonallisuus voidaan säilyttää määräämättömäksi ajaksi ja toistaa täysin alkuperäisessä muodossaan. ­ ­ Tarkastellessamme näitä kuluneen vuosisadan saavutuksia, joihin on vain lyhyesti viitattu, meidän on huudahdettava: "Suuret ja ihmeelliset ovat Sinun tekosi, oi Herra! Sinä olet sama iankaikkisesti! Aivoituksesi eivät raukene, eikä kukaan voi pidättää kättäsi!" (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1930, s. 5.) Nyt, tänä huhtikuun 1. päivänä vuonna 2000, olemme kokoontuneet tähän kauniiseen uuteen konferenssikeskukseen, joka on rakennettu siksi, että yhä useammat tuhannet voivat nähdä profeetan ja kuulla hänen äänensä. Mutta vaikka meillä on tämä rakennus ja lisääntyneet mahdollisuudet matkustaa pyhien keskuuteen moniin maihin tapaamaan heitä, yhä harvemmilla on kirkon kasvun vuoksi mahdollisuus tavata profeettoja ja apostoleja henkilökohtaisesti. Tekniikka on siunannut meitä monilla uusilla keksinnöillä: voimme levittää evankeliumin sanomaa satelliittijärjestelmien, oman Internet-kotisivumme, television, radion sekä aikakausi- ja sanomalehtiemme painetun tekstin avulla. Nämä kaikki tuovat jakelujärjestelmiimme lisän, joka kasvattaa suuresti kykyämme vastaanottaa esitettyjä sanomia. Mutta tiili ja laasti ja tekniikan jatkuva kehitys ovat vain keino tuoda sanomat meille. Yksi haaste on säilynyt samana kuningas Benjaminin ajoista presidentti Grantin aikoihin ja edelleen tähän päivään ­ jokaisen yksilön ja perheen haaste tutkia yksin ja yhdessä Herramme ja Vapahtajamme evankeliumin sanomia ja sisäistää ne. Pelastus ei ole rakennuksissa eikä tekniikassa vaan sanassa. Vain sanan voimalla se voi vaikuttaa elämäämme ja auttaa meitä elämään lähempänä taivaallista Isäämme. Muistakaa Herran sanat Hänen antaessaan ensimmäisen kerran ohjeita juuri palautetun kirkkonsa pyhille 6. huhtikuuta 1830. Hän julisti: "Katso, teidän keskuudessanne pidettäköön aikakirjaa ja siinä sinua kutsuttakoon näkijäksi, kääntäjäksi, profeetaksi, Jeesuksen Kristuksen apostoliksi, kirkon vanhimmaksi Jumalan, Isän, tahdosta ja teidän Herranne Jeesuksen Kristuksen armosta. ­ ­ Sen tähden ­ tämä tarkoittaa kirkkoa ­ ota vaarin kaikista hänen sanoistaan ja käskyistään, joita hän sinulle antaa sen mukaan kuin hän niitä saa, vaeltaen kaikessa pyhyydessä minun edessäni. Sillä teidän tulee ottaa vastaan hänen sanansa, niin kuin ne olisivat minun omasta suustani, kaikessa kärsivällisyydessä ja uskossa." (LK 21:1, 4­5.) On ihanaa olla tässä kauniissa uudessa rakennuksessa ja käyttää uutta tekniikkaa, jonka avulla konferenssikokoukset välitetään ympäri maailmaa. Mutta vain sanoma, jonka saamme ­ jos me sitä tutkimme ja elämme sen mukaan ­ tuo meille evankeliumin valon valmistaen meitä edelleen suuressa tavoitteessamme saada iankaikkinen elämä. Tämä on nöyrä todistukseni teille, ja lausun sen Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.