Vanhin David B. Haight
kahdentoista apostolin koorumista
Toivon, että me tunnemme sydämessämme kiitollisuutta siitä tiedosta, joka meillä on, ja siitä todistuksesta, joka meillä on, ja niistä tunteista, joita meillä on.
Vähän yli kaksi vuotta sitten eräässä kokouksessa, kun presidentti Hinckley ilmoitti, että tämä rakennus rakennettaisiin vuonna 2000, hän kääntyi sitten minuun päin ja sanoi: "David, odotan sinun olevan silloin paikalla."
Presidentti, minä olen täällä. Ja toivon, että jos hän sanoo, että meiltä kuluu vielä vuosi tai jotain tai mitä tahansa ja että hän odottaa minun olevan silloin paikalla, toivon hänen sanovan sen, sillä minä noudatan hänen ohjeitaan.
On ilo olla täällä teidän kanssanne ja nähdä tämä suurenmoinen, historiallinen kokoustila. Minusta oli ihana kuunnella, kun presidentti Hinckley kertoi siitä saksanpähkinäpuusta, josta tämä puhujakoroke on tehty. Tabernaakkelin puhujakorokkeessa oli sekä punainen valo että keltainen valo ohjaamassa puhujaa käytettävissä olevan ajan suhteen. Käydessämme vanhoiksi näkömme ei ole tavallisesti enää niin tarkka kuin ennen. Keltainen valo syttyi, ja jos puhuja ei kiinnittänyt siihen huomiota, niin silloin punainen valo alkoi vilkkua. Kun valo alunperin asennettiin, veli LeGrand Richards sanoi: "Joku on laittanut tähän jonkin typerän valon." Hän sanoi: "Minäpä peitän sen kädellä." Nyt täällä ei ole mitään valoa, joten en tiedä, milloin lopetan.
Millainen ilo onkaan olla täällä kaikkien teidän kanssanne! Kun katson tätä suunnatonta yleisöä ja ajattelen alkuaikojamme meidän niin vaatimattomia alkuaikojamme voitteko kuvitella sitä Peter Whitmerin hirsimökkiä Fayettessä New Yorkin osavaltiossa. Muistini mukaan mökin pinta-ala oli suunnilleen 6 metriä kertaa 9 metriä. Yläkerrassa oli kaksi pientä makuuhuonetta. Peter Whitmerin perhe asui siellä. Mökissä ei ollut vesijohtoja eikä viemäriä. Ulkona oli kaivo, ja mökissä oli vain tulisija ruoanlaittoa ja lämmitystä varten. Mutta siinä vaatimattomassa rakennuksessa kirkko järjestettiin 170 vuotta sitten. Eikö ole ihmeellistä!
Profeetta Joseph oli saanut ilmoituksen, jossa oli annettu ohjeita kirkon järjestämistä varten. Ja sen lisäksi, että siinä vaatimattomassa pikkumökissä järjestettiin kirkko, niin toisessa sen yläkerran makuuhuoneista, joka oli annettu profeetta Joseph Smithin ja Oliver Cowderyn käyttöön, myös saatettiin päätökseen Mormonin Kirjan kääntäminen. Ja siinä pienessä maalaismökissä asetettiin virkaan ensimmäiset tämän kirkon vanhimmat, kun profeetta Joseph asetti Oliver Cowderyn ja sitten Oliver asetti profeetta Joseph Smithin. Ja siinä pienessä maalaismökissä pidettiin ensimmäinen sakramenttikokous kirkon järjestämisen jälkeen. Eikö ole ihmeellistä! Sisaret toivat leipää ja rypälemehua tätä ensimmäistä sakramenttia varten. Nämä olivat sen vaatimattomat alkuajat, mistä saamme olla todistamassa täällä tänä päivänä.
Kun istumme täällä ja katselemme tätä suunnatonta yleisöä, on sykähdyttävää mietiskellä tulevaisuuttamme ja ajatella vaatimattomia pioneerialkuaikoja. Vuonna 1820 pyhässä lehdossa vastauksena profeetta Josephin nöyrään rukoukseen Isä Jumala ja Hänen Poikansa ilmestyivät tälle 14-vuotiaalle nuorelle miehelle, mikä toimi alkuna tälle työlle, evankeliumin palauttamiselle.
Ajatelkaapa vuotta 1830 kokousta siinä pienessä hirsimökissä, joka toimi jonkin aikaa kirkon päämajana. Kuvitelkaa sellaista historiallista mutta taivaallista kokousta siinä 6 kertaa 9 metrin uudisasukasmökissä. Aikakirjoissa kerrotaan Peter Whitmerin vaimosta Marystä. Sinä sunnuntaiaamuna Mary Whitmer nousi aikaisemmin ja meni olohuoneeseen, jossa oli ihmisiä nukkumassa lattialla peitteenään kotitekoiset täkit. He olivat tulleet vankkureilla tai rattailla tai hevosilla he olivat ystäviä ja ihmisiä, jotka olivat kuulleet, mitä tapahtuisi huhtikuun 6. päivänä. Kokoukseen oli kokoontunut luultavasti 50 ihmistä.
Tämän hyvin vaatimattoman alun myötä olemme kokoontuneet tänne tänään. Haluamme sanoa vain: "Halleluja! Kiitos Herralle kaikesta siitä, mitä on tapahtunut." Tässä seisoessani mieleeni tulee ajatuksia uskosta, omistautumisesta ja kiitollisuudesta ihmisten uskosta ja siitä uskosta, jota me osoitamme olemalla täällä tänään; niiden varhaisten jäsenten omistautumisesta ja meidän omistautumisestamme; ja sydämemme on täynnä kiitollisuutta siitä, mitä on tapahtunut ja mitä on edessäpäin.
Olen hyvin kiitollinen siitä, että voin olla täällä, olen kiitollinen esivanhemmistani, vaimostani Rubysta, lapsistamme ja kaikista lastenlapsistamme. Olemme suvussamme aloittaneet sellaisen perinteen, että asuimmepa missä tahansa, niin tänä päivänä seisomme television edessä, jos olemme kotona tai osallistumme seurakuntamme kokouspaikassa tai konferenssikeskuksessa, ja kohotamme oikean kätemme osoittaaksemme tukemme kirkon virkailijoille, varsinkin elävälle profeetallemme. Ja niinpä sieluni silmin olen nähnyt tänään omat jälkeläiseni Brysselissä Belgiassa, Lontoossa, Virginiassa, Pohjois-Carolinassa, Texasissa ja Kaliforniassa sekä sen, kun he ovat tänä päivänä kohottaneet kätensä suoraan kulmaan, oppien tekemään sen oikein, oppien, että kirkossa on tärkeää, että jäsenet tukevat johtajia.
Sydämeni on tänä päivänä täynnä kiitosta profeetta Joseph Smithille annetuista ilmoituksista ja kaikesta, mitä hän teki aloittaakseen palautuksen, niistä ilmoituksista, jotka ovat välttämättömiä tämän työn eteenpäin menemiseksi ja jotka on saatu rivi rivin päälle, käsky käskyn päälle. Ajatelkaa alkuaikojemme ankaruutta hyvin vaatimatonta alkua ja katsokaa sitten, mitä meistä on nyt tullut.
Joseph Smith sai ilmoituksen nykyisin Opin ja Liittojen Kirjan ensimmäinen luku jossa Herra lupasi, että Joseph Smith ja muut saisivat voiman ja valtuuden johdattaa kirkon "ulos synkeydestä ja pimeydestä" (LK 1:30). Ajatelkaapa, mitä on tapahtunut presidentti Hinckleyn innoitetun johtajuuden alaisuudessa, tuo Joseph Smithin muistorakennus, joka meillä nykyään on, tuon ihanan vanhan rakennuksen säilyttämisessä, joka oli aiemmin hotelli Utah ja on nykyään se hieno rakennus mikä se on, me näimme sen tapahtuvan presidentti Hinckleylle annetun innoituksen ansiosta. Ja ajatelkaapa tätä rakennusta, kuten hän selitti meille, niitä ohjeita, joita hänelle annettiin. Ja niinpä ollessamme kokoontuneina tänne toivon, että me kaikki tunnemme sydämessämme kiitollisuutta siitä tiedosta, joka meillä on, ja siitä todistuksesta, joka meillä on, ja niistä tunteista, joita meillä on sen suhteen, että tämä on vasta alkua. Tämä on vain yksi luku tämän työn eteenpäin menemisessä.
Puitteet Fayettessä New Yorkin osavaltiossa olivat vaatimattomat, ja kun ajattelemme, mitä on tapahtunut sen jälkeen ja mitä on tapahtunut omassa elämässämme ja esivanhempiemme elämässä, toivon, että me kaikki tunnemme sitä samaa kiitollisuutta ja että meillä kaikilla olisi halu välittää tämä kiitollisuus omille jälkeläisillemme, samoin kuin se tieto, joka meillä on, ja se todistus, joka meillä on siitä, että tämä työ on totta. Toivon, että tunnemme kiitollisuutta niistä iankaikkisista siunauksista, joita me voimme saada seuratessamme ja osallistuessamme siihen, kun temppelit levittäytyvät kaikkialle maailmaan, ja niihin siunauksiin, joita se tuo ihmisille.
Kun veli Pace oli tässä puhumassa muutama hetki sitten niistä haasteista, joita meillä on Ghanassa, tiedän, että niistä asioista huolehditaan. Seisoin siellä olevan yliopiston alueella erään puun alla ja pyhitin Ghanan evankeliumin saarnaamiselle. Veli Banyan Dadson, joka oli yliopiston vararehtori ja kirkon jäsen, seisoi siellä sinä päivänä ja selitti ihmisille, kuinka Ghanan alkuperäisväestö oli asettunut asumaan siihen osaan Länsi-Afrikkaa ja millainen siunaus se oli ollut niille heimoille. Tiedän, että tuo ongelma ratkeaa, se tulee olemaan vain yksi luku tämän työn eteenpäin menemisessä.
Puhuessaan hiljattain presidentti Hinckley kertoi sukunsa lenkeistä, sukunsa ketjusta, toivoen, että hän olisi siinä ketjussa vahva lenkki ja että hänen lenkkinsä pysyisi vahvana. Hän kertoi siitä, kuinka hän oli yrittänyt omalla tontillaan kiskoa puun kantoa maasta ja kuinka ketju oli katkennut. Hän meni kauppaan ostamaan uutta osaa ketjuun sen korjaamiseksi, jotta he voisivat kiskoa kannon maasta, minkä he viimein onnistuivatkin tekemään. Hän kertoi ajatelleensa omaa velvollisuuttaan jälkeläisiään kohtaan pysyä vahvana lenkkinä siinä ketjussa (ks. "Keep the Chain Unbroken", Brigham Young Magazine, kevät 2000, s. 6).
Toivon ja rukoilen, että omissa perheissämme meillä kaikilla olisi halu olla vahva lenkki oman sukumme ketjussa, jälkeläistemme joukossa, jotta niitä iankaikkisia siunauksia, jotka ovat osa evankeliumia, temppelin ja iankaikkisuuksien siunauksia, opetettaisiin perheillemme siten, että ne aina vain jatkuisivat ikuisesti vaikuttaen moniin, moniin ihmisiin. Varmistakaa, että nuo lenkit ovat vahvoja teidän ketjussanne ja että te välitätte teillä olevan todistuksen ja sen omistautumisen, jota osoitatte, tuleville sukupolville. Tämä suunnaton yleisö täällä tänään on vain yksi luku siinä, mitä tapahtuu tämän työn levittäytymisessä kaikkialle maailmaan.
Ylösnousemuksensa jälkeen Vapahtaja ilmestyi rannalla, kun Pietari ja muut olivat palanneet kalastamaan. Hän huusi heille ja kysyi, olivatko he saaneet yhtään kalaa, eivätkä he olleet. Hän käski heitä heittämään verkkonsa toiselle puolelle. Te muistatte tämän kertomuksen oikein hyvin.
He vetivät ylös verkot, jotka olivat täynnä kaloja, ja kun he olivat rannalla istumassa, Vapahtaja kysyi Pietarilta: "Rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?" osoittaen verkossa sätkiviä arvokkaita kaloja. "Rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?"
Ja Pietari vastasi: "Rakastan, Herra, sinä tiedät, että olet minulle rakas."
Silloin Vapahtaja sanoi: "Ruoki minun karitsoitani." Sitten Hän kysyi Pietarilta toisen ja kolmannenkin kerran ja neuvoi sitten: "Kaitse minun lampaitani. Ruoki minun lampaitani." (Ks. Joh. 21:1517.)
Toivon, että meillä on tämä todistus, tämä halu sydämessämme opettaa toisia, selittää, mihin uskomme, ja elää vanhurskaudessa, elää hyvää elämää, olla esimerkkinä ihmiskunnalle ja kyetä viemään tätä työtä eteenpäin paitsi sillä, mitä sanomme, myös sillä miten toimimme, miten elämme, miten edustamme kirkkoa ja sillä esimerkillä, joka me olemme ihmiskunnalle.
Tiedän, että Jumala elää, että Hän on meidän Isämme Hän rakastaa meitä kaikkia ja että Jeesus on Kristus, elävän Jumalan Poika, ja että he ovat todellisia ja että he elävät tänä päivänä. Tästä lausun todistuksen ilmaisten teille rakkauteni ja todistukseni. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
Edellinen
