Valvoa ja vahvistaa Vanhin Henry B. Eyring kahdentoista apostolin koorumista Vapahtaja suo teidän tuntea sitä rakkautta, jota Hän tuntee niitä kohtaan, joita palvelette. Tehtävä on kutsu tulla Hänen kaltaisekseen. Viime vuonna sadat tuhannet ihmiset menivät kasteelle ja heidät konfirmoitiin kirkon jäseniksi. Jokaiselle annettiin tehtävän kautta mahdollisuus palvella. Heidän kohdallaan ja kirkon kohdalla tämä kokemus muovaa tulevaisuuden. Monet meistä muistavat sen ensimmäisen kerran, jolloin pidimme puheen tai johdimme kokousta tai tehtävämme puolesta koputimme jonkun oveen. Sydämenlyöntini tihenevät hiukan, kun vain ajattelenkin sitä. Uudet jäsenet ovat saattaneet saada palvelukutsun vain muutaman päivän tai viikon kuluttua siitä, kun heidät on kastettu. Jotkut heistä eivät olleet koskaan nähneet kenenkään muun suorittavan sitä palvelutehtävää, joka nyt kuului heille. Koska meillä on kirkossa vain maallikkopapistoa, palvelutehtäviin liittyvä haaste annettiin muillekin kuin uusille jäsenille. On arvioitu, että viime vuoden aikana miltei kaksi miljoonaa myöhempien aikojen pyhää joko sai uuden tehtävän tai heidän huolehdittavakseen annettiin uusia lampaita. Lähes puolet tehtävän saaneista ovat nuoria, jotkut vasta 12- tai 13-vuotiaita. Viime vuoden aikana yli 30 000 lähetyssaarnaajaa kutsuttiin ja erotettiin tehtäväänsä. Useimmat heistä olivat alle 20-vuotiaita. He lähtivät työhön takanaan vain lyhyt koulutus ja tuskin ollenkaan kokemusta. Joku, joka tuntee maailman organisaatioita, saattaisi ennustaa sellaisen nopeasti kasvan kirkon epäonnistumisen, joka on riippuvainen niin monista aloittelijamaallikkojäsenistä. Jopa tehtävän saaneet ovat saattaneet hyvinkin tuntea jonkinlaista pelkoa. Ja kuitenkin, kun he uskon silmin näkevät haasteen sellaisena kuin se todella on, pelko vaihtuu varmuudeksi, koska he kääntyvät Jumalan puoleen. Sanomani on ensiksi niille, jotka ovat vastikään saaneet kutsun palvella kirkossa, sitten niille, jotka heidät kutsuivat, ja lopuksi niille, joita he palvelevat. Ensiksi ­ vastikään tehtävän saaneet: Varmuus riippuu siitä, näettekö tehtävän sellaisena kuin se on. Teidän palvelutehtävänne ei ole keneltäkään ihmiseltä. Se on luottamustehtävä Jumalalta. Eikä palveleminenkaan ole pelkästään tehtävän suorittamista. Olipa tehtävän nimike mikä tahansa, niin jokainen tehtävä merkitsee tilaisuutta ja velvollisuutta valvoa ja vahvistaa taivaallisen Isämme lapsia. Vapahtajan työnä on heidän kuolemattomuutensa ja iankaikkisen elämänsä toteuttaminen (ks. KH Moos. 1:39). Hän kutsui meidät palvelemaan muita, jotta me voisimme vahvistaa omaa uskoamme samoin kuin heidänkin uskoaan. Hän tietää, että Häntä palvelemalla tulemme tuntemaan Hänet. Eräs innoitettu profeetta näki palvelemisen keinona, jonka avulla alamme haluta sitä, mitä Herra haluaa. Hän kirjoitti: "Sillä kuinka ihminen voi tuntea isännän, jota hän ei ole palvellut, vaan on hänelle vieras ja on kaukana hänen sydämensä aivoituksista ja aikeista?" (Moosia 5:13.) Koska Jeesus Kristus on kutsunut teidät palvelutyöhönsä, te voitte ryhtyä työhön suurta varmuutta tuntien. Ensiksikin te voitte olla vakuuttuneita siitä, että Hän tuntee teidät ja Hän tuntee teidän kykynne kasvaa. Hän on valmistanut teitä. Tehtävät saavat teidät venymään ­ usein tehtävän saatuanne ja aina tehtävää suorittaessanne ­ mutta Hän antaa teille Pyhän Hengen kumppaniksenne. Pyhä Henki kertoo teille mitä tehdä, kun omat kykynne ja ponnistelunne eivät riitä (ks. Joh. 14:26). Pyhä Henki innoittaa teitä lausumaan todistuksenne vakaumuksella. Vapahtaja suo teidän tuntea sitä rakkautta, jota Hän tuntee niitä kohtaan, joita palvelette. Tehtävä on kutsu tulla Hänen kaltaisekseen (ks. 3. Ne. 27:27). Saatatte hyvinkin kysyä: "Kuinka tehtäväni näkeminen tällä tavalla tekee minut varmemmaksi onnistumisestani?" Vastaus on, että tehtävän näkeminen tällä jumalallisella tavalla tekee todennäköisemmäksi sen, että etsitte apua ainoasta pettämättömästä lähteestä. Näin hiljattain erään nuoren miehen, joka miltei häkeltyi saadessaan uuden kutsun. Herra oli innoittanut palvelijaansa kutsumaan hänet vaarnanjohtajaksi. Tämä nuori mies ei ollut koskaan toiminut piispana. Hän ei ollut koskaan palvellut vaarnan johtokunnassa. Vaarnassa oli monia miehiä, jotka olivat kypsempiä ja kokeneempia. Tämä veli tunsi nöyryyttä kuullessaan kutsusta. Kyynelsilmin hänen vaimonsa sanoi kutsun esittäneelle Herran palvelijalle: "Oletteko varma?" Nuori veli sanoi hiljaa ottavansa kutsun vastaan. Hänen vaimonsa nyökkäsi tuen merkiksi kyynelten virratessa poskilleen. Kuten tekin ehkä olisitte kyseisessä tilanteessa tehneet, tämä veli halusi puhua isänsä kanssa, joka asui kaukana. Hän soitti isälleen sinä iltapäivänä. Hänen isänsä on pitänyt maitotilaa koko ikänsä. Hän kasvatti pojan mieheksi lypsämällä lehmiä ja antaen poikansa huomata, kun hän pysähtyi juttelemaan naapuriensa kanssa ja kyselemään heidän kuulumisiaan. Seuraavana aamuna ensimmäisessä puheessaan vaarnanjohtajana tämä veli kertoi keskustelustaan isänsä kanssa näin: "Monet teistä, jotka tuntevat minut, tietävät, että olen harvapuheinen mies. Olen varmaan perinyt sen isältäni. Kun eilen soitin hänelle kertoakseni, että minut kutsuttaisiin vaarnanjohtajaksi, hänen ainoa kommenttinsa siihen oli: 'No, sinun on parasta rukoilla paljon.' Se oli hänen neuvonsa minulle. Olisiko hän voinut antaa sen parempaa neuvoa?" Tämän nuoren miehen isä ei olisi voinut toimia enää paremmin. Ja voitte ymmärtää syynkin. Herra on hänen ainoa toivonsa onnistua. Suurin osa avusta tulee Pyhän Hengen palveluksen kautta. Herran palvelijat eivät voi onnistua ilman sitä. Pyhä Henki voi olla kumppanimme ainoastaan, jos me anomme sitä ja jos olemme kelvollisia saaman sen. Ja kumpikin näistä asioista edellyttää paljoa rukoilemista, rukoilemista todella uskoen taivaalliseen Isäämme ja Hänen rakkaaseen Poikaansa sekä Pyhään Henkeen (ks. LK 90:24; 1. uskonkappale). Saadaksemme Pyhän Hengen kumppanuuden meidät täytyy puhdistaa synnistä (ks. LK 50:29). Tämä tapahtuu ainoastaan siten, että meillä on riittävästi uskoa Jeesukseen Kristukseen tehdäksemme parannuksen ja ollaksemme oikeutettuja saamaan anteeksiannon (ks. LK 3:20). Ja sitten meidän täytyy pysyä erossa synnistä. Se vaatii sekä usein toistuvaa että harrasta rukousta (ks. 3. Ne. 18:18). "Sinun on parasta rukoilla paljon" on hyvä neuvo kaikille Herran palvelijoille, niin uusille kuin kokeneillekin. Juuri sitä Hänen viisaat palvelijansa tekevätkin. He rukoilevat. Jeesuksen ollessa maan päällä Hänen opetuslapsensa huomasivat Hänessä tämän asian. Hän oli Jumalan Poika. Hän oli Jehova. Ja kuitenkin Hän rukoili taivaallista Isäänsä riittävän usein, niin että Hänen opetuslapsensa oivalsivat, että heidän tulee osata rukoilla voidakseen olla Hänen palvelijoitaan. Niinpä he pyysivät Häntä opettamaan heitä. Muistatte, mitä on kirjoitettu: "Kerran, kun Jeesus oli ollut rukoilemassa, eräs hänen opetuslapsistaan pyysi: 'Herra, opeta meitä rukoilemaan, niin kuin Johanneskin opetti opetuslapsiaan.' Jeesus sanoi heille: 'Kun rukoilette, sanokaa näin: ­ Isä [meidän, joka olet taivaissa!] Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. [Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.] ­ ­ Anna meille syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velassa. Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, [vaan päästä meidät pahasta].'" (Luuk. 11:1­2, 4; ks. myös Matt. 6:9­13.) Käytämme rukoillessamme harvoin juuri näitä nimenomaisia sanoja. Mutta tämän rukouksen sanat ovat täydellinen yhteenveto siitä, mitä Herran palvelija anoo ollakseen oikeutettu saamaan sen lupauksen, jonka Vapahtaja antaa kaikille, jotka Hän kutsuu: "Ja sen tykönä, joka ottaa teidät vastaan, minä myös olen oleva, sillä minä olen käyvä teidän edellänne. Minä olen oleva teidän oikealla puolellanne ja vasemmalla, ja Henkeni on oleva teidän sydämessänne ja enkelini ympäröivät teidät tukeakseen teitä." (LK 84:88.) Pitäkää tätä rukousta palvelemisen mallina. Rukous alkaa kunnioituksen osoituksella taivaallista Isäämme kohtaan. Sitten Herra puhuu valtakunnasta ja sen tulemisesta. Palvelija, jolla on todistus siitä, että tämä on Jeesuksen Kristuksen tosi kirkko, tuntee iloa sen kasvusta ja halua antaa kaikkensa sen rakentamiseksi. Vapahtaja itse oli esimerkkinä rukouksen seuraavien sanojen asettamasta mittapuusta: "Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa" (Matt. 6:10). Sitä Vapahtaja rukoili koko ihmiskunnan ja koko maailman puolesta suorittamansa sovitusuhrin äärimmäisessä tuskassa (ks. Matt. 26:42). Uskollinen palvelija rukoilee, että näennäisen pieneltäkin tuntuva tehtävä suoritettaisiin Jumalan haluamalla tavalla. Sillä, että työskentelemme ja rukoilemme enemmän Hänen menestymisensä puolesta kuin omamme, on hyvin suuri vaikutus. Sitten Vapahtaja asetti meille tämän henkilökohtaisen puhtauden mittapuun: "Anna meille syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velassa. Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, [vaan päästä meidät pahasta]." (Luuk.11:4; ks. myös Matt. 6:12­13.) Se vahvistaminen, jota meidän on määrä tarjota niille, joita me valvomme, tulee Vapahtajalta. Meidän ja heidän täytyy antaa anteeksi, jotta itse saisimme anteeksi Häneltä (ks. Matt. 6:14). Me ja he voimme vain toivoa pysyvämme puhtaina Hänen suojeluksensa sekä sen sydämenmuutoksen ansiosta, jonka Hänen sovituksensa tekee mahdolliseksi. Me tarvitsemme tätä muutosta saadaksemme Pyhän Hengen jatkuvan kumppanuuden. Senkaltainen lahja saattaa tuntua liian ylevältä ja liian kaukaiselta meistä ja niistä, joita palvelemme. Mutta Herran profeetta nimeltään Samuel kutsui ja voiteli nuoren Saul-nimisen miehen. Samana päivänä Samuel lupasi Saulille: "Silloin Herran henki valtaa sinut ja sinäkin joudut hurmoksiin ja muutut toiseksi ihmiseksi" (1. Sam. 10:6). Tämä lupaus toteutui ­ eikä siihen kulunut monia vuosia tai kuukausia tai edes päiviä. Kuunnelkaa, mitä 1. Samuelin kirjan 10. luvussa sanotaan: "Samalla hetkellä kun Saul kääntyi lähteäkseen pois Samuelin luota, Jumala antoi hänelle uuden sydämen, ja kaikki nämä ennusmerkit toteutuivat samana päivänä. Saulin saapuessa Gebaan profeettajoukko tuli häntä vastaan ja Jumalan henki valtasi hänet, niin että hänkin joutui hurmoksiin ja liittyi heihin." (1. Sam. 10:9­10.) Te voitte saada varmuutta Herran palveluksessa. Vapahtaja auttaa teitä suorittamaan sen, minkä Hän on kutsunut teidät tekemään, olipa kysymyksessä jonkin aikaa kestävä tehtävä kirkossa tai ikuisesti jatkuva tehtävä vanhempana. Te voitte rukoilla apua ja sitä, että voitte kasvaa riittävästi tehdäksenne työn, ja te voitte tietää, että pyyntöönne vastataan. Nyt sananen niille, jotka ovat antaneet nuo tehtävät kirkossa. Niin tehdessänne te välititte Herran luottamustehtävän. Mutta Hän asetti luottamustehtävän myös teille. Samoin kuin nämä jäsenet saivat tehtävän valvoa ja vahvistaa muita, niin teille annettiin sama velvoite valvoa ja vahvistaa heitä. Jos annoitte tehtävän, mutta ette antaneet minkäänlaista koulutusta tai ette varmistaneet, että koulutus olisi riittävää, olette pettäneet sekä nämä jäsenet että Herran. Siitä koulutuksestakin huolimatta tie on heille vaikea. Te tiedätte sen, ja niinpä teidän täytyy katsoa ja kuunnella, jotta huomaisitte, milloin he tarvitsevat vahvistusta. Te annatte juuri riittävästi apua vahvistaaksenne heidän uskoaan siihen, että Herra pitää huolen heistä ja niistä, joita he palvelevat, ja että he voivat kääntyä luottavaisina Hänen puoleensa. Tehdäksenne tämän hyvin teidän itsennekin täytyy rukoilla paljon ­ sekä itsenne puolesta että heidän puolestaan. Lopuksi sananen niille meistä, joita nämä vastikään tehtävän saaneet palvelevat. Meidän mahdollisuutemme ja meidän velvollisuutemme on sama kuin heilläkin. Meidän tulee valvoa ja vahvistaa. Ja kullakin meistä on siihen miltei loputtomat mahdollisuudet. Jokaisessa kokouksessa, johon osallistutte, jokaisessa luokassa, jokaisessa toiminnassa on joku, joka tekee jotakin sellaista, mikä on hänen suorituskykyjensä äärirajoilla tai kenties jopa vähän enemmänkin. Useimmat meistä vievät noihin tilanteisiin ne asenteet, joita opimme maailmassa, jossa olemme kenties herkkiä huomaamaan huonompilaatuisen suorituksen. On liian helppoa ajatella: Herran tosi kirkossa suoritustasomme pitäisi olla tuota korkeammalla. On useita keinoja auttaa Herraa kohottamaan heidät tuolle tasolle. Yksi keino on osoittaa tai ilmaista tyytymättömyytemme. Olen itse päässyt osalliseksi toisenlaisesta keinosta, paremmasta keinosta. Ollessani puhumassa tai opettamassa tai johtamassa kokousta olen vaistonnut sen, milloin en ole pärjännyt kovin hyvin. Useimmat ihmiset huomaavat, milloin he epäonnistuvat. Olen pystynyt huomaamaan, milloin en ole pärjännyt kovin hyvin, ja olen katsoessani huomannut yleisön joukossa jonkun silmät suljettuina, jonkun, joka ei ole näyttänyt kiinnittävän minuun mitään huomiota. Olen oppinut olemaan hermostumatta. Ja sitten he ovat avanneet silmänsä ja hymyilleet minulle kasvoillaan rohkaisun ilme, josta ei ole voinut erehtyä. Se on ollut ilme, joka on kertonut aivan yhtä selvästi kuin jos he olisivat puhuneet minulle: Tiedän, että Herra auttaa sinua ja kohottaa sinua. Rukoilen puolestasi. Olen ollut tilaisuuksissa, joissa monet minua kuuntelemassa olleet ihmiset ovat tehneet niin. Ja minua on autettu enemmän kuin mihin tiesin omien kykyjeni riittävän, tai ainakin mihin olin luullut omien kykyjeni riittävän. Tekin voisitte palvella siten, kun näette ihmisiä, jotka kamppailevat oman palvelutehtävänsä kanssa. Siihen tarvitaan paljon rukoilemista, mutta te voisitte valvoa ja te voisitte vahvistaa, vaikka teidän ainoa tehtävänne kirkossa sillä hetkellä olisi olla Jeesuksen Kristuksen seuraaja ja teidän ainoat työvälineenne olisivat rukous ja hymy sekä rohkaisu. Kirkossa on tapahtumassa ihme. Huomaan sen aina matkustaessani takaisin johonkin maahan oltuani poissa sieltä vain vähän aikaa. Jäsenet ja johtajat ovat muuttuneet. Aivan kuten Alma lupasi, heidän sielunsa on avartunut ja heidän ymmärryksensä on valistunut ja heidän mielensä on laajennut (ks. Al. 32:28, 34). He ovat palvelleet toinen toistaan uskossa Herraan Jeesukseen Kristukseen. Hän on lähettänyt heille Pyhän Hengen kumppaniksi vastauksena heidän hartaisiin rukouksiinsa. Se, että he ovat todistaneet toisilleen ja valvoneet ja rakastaneet ja auttaneet toisiaan, on tehnyt mahdolliseksi sen, että Herra on antanut kasvun ihmeen tapahtua Jumalan nöyrien poikien ja tyttärien sydämessä ja kyvyissä. Tiedän, että Isä Jumala elää. Hän kuulee rukouksemme ja vastaa niihin. Todistan, että Hänen rakas Poikansa Jeesus Kristus on kutsunut Gordon B. Hinckleyn profeetakseen ja kirkkonsa presidentiksi. Todistan, että valtuuttamiensa palvelijoiden kautta Mestari kutsuu meitä ja että Hän tukee ja muuttaa meitä Hänen palvelutyössään. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.