Todistukseni Presidentti Gordon B. Hinckley Kaikista niistä asioista, joista olen kiitollinen ­ ­ yksi kuitenkin kohoaa ylitse muiden. Se on elävä todistus Jeesuksesta Kristuksesta. Nyt on minun vuoroni sanoa muutama sananen, rakkaat veljeni ja sisareni. Olen täynnä kiitollisuutta tänä aamuna. Herra on siunannut minua niin runsain mitoin. Kun katson kaikkien tuhansien ja taas tuhansien ihmisten kasvoja, jotka ovat kokoontuneet tähän uuteen, kauniiseen keskukseen, ja ajattelen sitten niitä satoja tuhansia kautta maailman, jotka ovat kokoontuneet kuuntelemaan tätä konferenssia, kiitollisuus lähestulkoon pakahduttaa minut joukossamme vallitsevan ykseyden tähden. Jos saan tuokion ajan puhua omasta puolestani, niin en usko, että ketään ihmistä on siunattu niin suuresti kuin minua. En saata ymmärtää sitä. Arvostan todella paljon teidän lukuisia ystävällisyyden ja rakkauden ilmaisujanne. Muiden osoittaman suurenmoisen hyvyyden ansiosta olen matkustanut kaikkialla maailmassa tämän kirkon palveluksessa. Minulla on ollut huomattavia tilaisuuksia puhua maailmalle tiedotusvälineiden suopeuden myötä. Olen korottanut ääneni todistukseen tämän kansakunnan huomattavissa saleissa, New Yorkin Madison Square Gardenilta Houstonin Astrodomeen asti. Korkeissa viroissa oleva miehet ja naiset ovat ottaneet minut vastaan ja puhuneet työstämme suurella kunnioituksella. Toisaalta olen näinä vuosina oppinut tuntemaan myös arvostelijoittemme halpamaiset ja halveksivat tavat. Uskon, että Herra ajatteli juuri heitä sanoessaan: "Kirotut ovat kaikki ne, jotka nostavat kantapäänsä minun voideltujani vastaan, sanoo Herra, ja huutavat, että nämä ovat tehneet syntiä, kun he eivät ole syntiä tehneet minun edessäni ­ ­ vaan ovat tehneet sitä, mikä oli soveliasta minun silmissäni, ja sitä, minkä olen käskenyt. ­ ­ ne, jotka huutavat: Rikkomus! tekevät niin, koska he ovat synnin palvelijoita ja ovat itse tottelemattomuuden lapsia ­ ­ Voi heitä ­ ­ Heidän korinsa ei ole täysi oleva, heidän talonsa ja aittansa tuhoutuvat ja ne, jotka ovat heitä liehakoineet, tulevat heitä halveksimaan". (LK 121:16­17, 19­20.) Jätämme Hänen työtään vastustaville tulevat tuomiot Hänelle, jolle se oikeus kuuluu. Palaan takaisin kiitollisuuteni esittämiseen. Kiitos teille, veljet ja sisaret, rukouksistanne. Kiitos tuestanne tälle suurelle työlle, jota me kaikki yritämme tehdä. Kiitos siitä, että noudatatte Jumalan käskyjä. Hän on mielissään ja Hän rakastaa teitä. Kiitos uskollisuudestanne toimiessanne suurissa vastuullisissa tehtävissänne. Kiitos auliista vastauksestanne jokaiseen kutsuun, jonka saatte. Kiitos siitä, että kasvatatte lapsianne valkeudessa ja totuudessa. Kiitos sydämessänne kantamastanne vankkumattomasta todistuksesta Jumalasta, iankaikkisesta Isästämme, ja Hänen rakkaasta Pojastaan, Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Olen todella kiitollinen kirkon nuorista. Kaikkialla on niin paljon pahaa. Kaikkialla ympärillämme on kiusauksia houkuttelevine vaikutuksineen. Valitettavasti menetämme joitakuita heistä näille tuhoisille voimille. Suremme jokaisen menetetyn johdosta. Ojennamme kätemme auttaaksemme heitä, pelastaaksemme heidät, mutta liian monessa tapauksessa hartaat pyyntömme torjutaan. He seuraavat murheellista polkua. Se on tuhoon johtava tie. On myös niin monia, monia satoja tuhansia nuoria, jotka ovat uskollisia ja rehellisiä, jotka ovat suoria kuin nuoli ja vahvoja kuin meren mainingit seuratessaan valitsemaansa polkua. Se on vanhurskauden ja hyveen polku, suoritusten ja saavutusten polku. He tekevät elämästään jotakin ja heidän ansiostaan maailmasta tulee parempi. Olen äärimmäisen kiitollinen tästä ihmeellisestä historian aikakaudesta, jota elämme. Koskaan ei ole ollut vastaavanlaista aikaa. Kaikista maan päällä kulkeneista ihmisistä juuri meitä on siunattu niin suuresti ja niin runsain mitoin. Kaikista niistä asioista, joista olen kiitollinen tänä aamuna, yksi kuitenkin kohoaa ylitse muiden. Se on elävä todistus Jeesuksesta Kristuksesta, Kaikkivaltiaan Jumalan Pojasta, Rauhanruhtinaasta, Jumalan Pyhästä. Ollessani kerran eräässä lähetyssaarnaajien kokouksessa Euroopassa eräs vanhin kohotti kätensä ja sanoi: "Lausu meille todistuksesi ja kerro kuinka sait sen." Tunnen tänä aamuna haluavani sanoa muutamia sanoja todistukseni kehityksestä. Nämä asiat ovat minulle tietenkin hyvin henkilökohtaisia. Suonette minulle anteeksi. Varhaisimmat muistoni hengellisistä tunteista ovat ajalta, jolloin olin noin viisivuotias, hyvin pieni poika. Itkin korvakipujen vuoksi. Siihen aikaan ei ollut ihmelääkkeitä. Se oli 85 vuotta sitten. Äitini pani pussiin pöytäsuolaa ja asetti sen uunin päälle lämpenemään. Isäni asetti lempeästi kätensä pääni päälle ja antoi minulle siunauksen, nuhdellen kipua ja sairautta pyhän pappeuden valtuudella ja Jeesuksen Kristuksen nimessä. Sitten hän otti minut hellästi syliinsä ja laittoi lämpimän suolapussin korvalleni. Kipu hellitti ja lähti. Nukahdin isäni turvalliseen syliin. Nukahtaessani hänen siunauksensa sanat leijailivat mielessäni. Se on varhaisin muistoni pappeuden valtuuden käyttämisestä Herran nimessä. Myöhemmin nuoruudessani veljeni ja minä nukuimme talvisin lämmittämättömässä makuuhuoneessa. Sitä pidettiin terveellisenä. Ennen kuin pääsimme lämpimään vuoteeseen, polvistuimme sanomaan rukouksemme. Ne olivat yksinkertaisia kiitollisuuden ilmauksia. Ne päätettiin Jeesuksen nimessä. Siihen aikaan rukoillessamme ei käytetty kovin usein erityisnimitystä Kristus. Muistan, kun aamenen sanottuani hyppäsin sänkyyni, vedin peiton kaulaani asti ja ajattelin, mitä olin juuri tehnyt puhuessani taivaalliselle Isälleni Hänen Poikansa nimessä. En tuntenut evankeliumia kovin hyvin. Kuitenkin tunsin jonkinlaisen rauhan ja turvallisuuden tunteen viipyvän ympärilläni ollessani yhteydessä taivaisiin Herran Jeesuksen kautta. Kun menin lähetystyöhön Brittein saarille, tuo todistus tuli eläväksi. Joka aamu ensimmäinen toverini ja minä luimme yhdessä Johanneksen evankeliumia, kommentoiden joka jaetta. Se oli ihmeellinen, valaiseva kokemus. Tuo ihana testamentti alkaa Jumalan Pojan jumalallisuuden julistuksella. Siinä sanotaan: "Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman Häntä. ­ ­ Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta." (Joh. 1:1­3, 14.) Ajattelin tuota julistusta silloin paljon ja olen ajatellut sitä paljon sen jälkeen. Se ei jätä mitään epäilyksen varaa Isän ja Pojan yksilöllisyyden suhteen. Isä antoi Pojalle suuren tehtävän luoda maailma; "mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman Häntä" (Joh. 1:2). Olen nähnyt tässä maailmassa paljon rumuutta. Suurimmaksi osaksi se on ihmisen aikaansaannosta. Luulenpa, että olen nähnyt paljon enemmän kauneutta. Ihailen Luojan majesteettisia töitä. Kuinka suurenmoisia ne ovatkaan. Ja ne ovat kaikki Jumalan Pojan työtä. "Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme" (Joh. 1:14). Hän, Isän Poika, tuli maan päälle. Hän alensi itsensä lähtiessään kuninkaallisesta hovistaan taivaan korkeuksissa, jossa Hän oli Ruhtinas, Isän Esikoinen, ottaakseen päälleen kuolevaisuuden, syntyäkseen seimeen kaikkein vaatimattomimmassa paikassa, Rooman sadanpäämiesten hallitsemassa vasallivaltiossa. Kuinka hän olisi voinut enemmän alentaa itsensä? Johannes kastoi Hänet Jordansa täyttääkseen "Jumalan vanhurskaan tahdon" (Matt. 3:15). Hänen maanpäällistä tehtäväänsä edelsivät vastustajan viekkaat kiusaukset. Hän kesti ne sanoen: "Väisty tieltäni, Saatana" (Matt. 16:23). Hän kulki Galileassa, Samariassa ja Juudeassa saarnaten pelastuksen evankeliumia, saaden sokeat näkemään ja raajarikot kävelemään, kuolleet nousemaan taas eloon. Ja sitten täyttäen Isänsä lapsilleen valmistaman onnensuunnitelman, Hän antoi henkensä kaikkien meidän syntiemme hintana. Tämä todistus kasvoi sydämessäni lähetyssaarnaajana ollessani, kun luin Uutta testamenttia ja Mormonin Kirjaa, joka todisti Hänestä lisää. Siitä tiedosta tuli elämäni perusta, joka pohjautui lapsuuteni rukousten vastauksiin. Sen jälkeen uskoni on kasvanut paljon pidemmälle. Minusta tuli Hänen apostolinsa, jonka tehtävänä on tehdä Hänen tahtonsa ja opettaa Hänen sanaansa. Minusta tuli Hänen todistajansa maailmalle. Toistan tuon uskon todistuksen teille ja kaikille, jotka kuulevat ääneni tänä sapattiaamuna. Jeesus on ystäväni. Kukaan muu ei ole antanut minulle niin paljon. "Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta" (Joh. 15:13). Hän antoi elämänsä minun puolestani. Hän avasi tien iankaikkiseen elämään. Vain Jumala voi tehdä sen. Toivon, että olen kelvollinen olemaan Hänen ystävänsä. Hän on minun esikuvani. Hänen tapansa elää, Hänen ehdottoman epäitsekäs käyttäytymisensä, Hänen ojentautumisensa hätää kärsivien puoleen, Hänen lopullinen uhrauksensa, kaikki ovat esimerkkinä minulle. En voi itse vastata samalla mitalla, mutta voin yrittää. Hän meille polun viitoitti Kapean kulkea, Mi kerran johtaa elämään Ja luokse Jumalan. ("On suuri rakkaus Jumalan", MAP-lauluja, 119.) Hän on minun opettajani. Kukaan ei ole koskaan puhunut niin ihmeellistä kieltä kuin mitä vuorisaarnassa on: "Nähdessään kansanjoukot Jeesus ­ ­ ­ ­ alkoi puhua ja opetti heitä näin: Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita [ovat] murheelliset: he saavat lohdutuksen. Autuaita [ovat] kärsivälliset: he perivät maan. Autuaita [ovat] ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan. Autuaita [ovat] ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan. Autuaita [ovat] puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan. Autuaita [ovat] rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen. Autuaita [ovat] ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta." (Matt. 5:1­10.) Kukaan toinen opettaja ei ole koskaan antanut niin verratonta neuvoa, jonka kansanjoukot vuorella saivat. Hän on minun parantajani. Tunnen syvää kunnioitusta Hänen suurenmoisia ihmetekojaan kohtaan. Kuitenkin tiedän niiden tapahtuneen. Hyväksyn nämä asiat todeksi, koska tiedän Hänen olevan elämän ja kuoleman Herra. Hänen palvelutehtävänsä ihmeet todistavat myötätunnosta, rakkaudesta sekä inhimillisyyden tunteesta, joita on ihana katsella. Hän on minun johtajani. Minulle on kunnia olla yksi siinä pitkässä rivissä ihmisiä, jotka rakastavat Häntä ja jotka ovat seuranneet Häntä Hänen syntymänsä jälkeisten kahden vuosituhannen aikana. Eespäin, Herran kansa, Pyhään taistohon! Ristin lipun alla Aina voittohon. Kristus, Kuninkaamme, Meitä johdattaa. Voittovoiman yksin Hän vain lahjoittaa. ("Eespäin, Herran kansa", MAP-lauluja, 161.) Hän on minun Vapahtajani ja Lunastajani. Antaessaan elämänsä, tuskissaan ja sanoinkuvaamattomasti kärsien, Hän ojentautui kohottaakseen minut ja jokaisen meistä sekä kaikki Jumalan pojat ja tyttäret kuolemaa seuraavasta iankaikkisen pimeyden syöveristä. Hän tarjosi jotakin parempaa, valkeuden ja ymmärryksen, kasvun ja kauneuden piirin, josta voimme jatkaa eteenpäin iankaikkiseen elämään johtavalla tiellä. Kiitollisuudellani ei ole rajoja. Kiitoksellani Herralleni ei ole loppua. Hän on minun Jumalani ja Kuninkaani. Iankaikkisesta iankaikkiseen Hän tulee hallitsemaan ja johtamaan kuninkaiden Kuninkaana ja herrojen Herrana. Hänen herruudellaan ei tule olemaan loppua. Hänen kirkkaudelleen ei tule olemaan yötä. Kukaan muu ei voi ottaa Hänen paikkaansa. Kukaan muu ei koskaan tule tekemään sitä. Tahrattomana, vailla minkäänlaista virhettä, Hän on Jumalan Karitsa, jota kumarran ja jonka kautta lähestyn taivaallista Isääni. Jesaja ennusti Hänen tulemisensa: "Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas." (Jes. 9:5.) Ne, jotka kulkivat Hänen kanssaan Palestiinassa todistivat Hänen jumalallisuudestaan. Sadanpäämies, joka näki Hänen kuolevan julisti vaikuttavasti: "Tämä oli todella Jumalan Poika!" (ks. Matt. 27:54). Tuomas, joka näki Hänen ylösnousseen ruumiinsa, huudahti ihmeissään: "Minun Herrani ja Jumalani!" (ks. Joh. 20:28). Ne tällä pallonpuoliskolla olevat, joille Hän ilmestyi, kuulivat Isän äänen esittelevän Hänet: "Nähkää minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt ja jossa minä olen kirkastanut nimeni" (3. Ne. 11:7). Ja profeetta Joseph Smith, joka puhui tässä armotaloudessa, julisti: "Ja nyt, niiden monien todistusten jälkeen, jotka hänestä on annettu, tämä on se todistus, kaikista viimeisin, jonka me hänestä annamme: että hän elää! Sillä me näimme hänet Jumalan oikealla puolella ja kuulimme äänen, joka todisti, että hän on Isän Ainosyntyinen." (LK 76:22­23.) Tähän lisään oman todistukseni, että Hän on "tie, totuus ja elämä" ja ettei "kukaan pääse Isän luo" muuten kuin Hänen kauttaan (Joh. 14:6). Kiitollisin mielin, vähentymättömällä rakkaudella, todistan näistä asioista Hänen Pyhässä nimessään, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.