Naisena oleminen ­ korkein kunniasija Presidentti James E. Faust toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa Lupaan teille, rakkaat nuoret sisaret, että jos elätte henkilökohtaisen kelvollisuuden tasovaatimusten mukaan, jotka sisältyvät Nuorten Naisten ohjelmaan, niin teidän onnenne on oleva suuri ja teidän ilonne on oleva loputon. Minulle on ilo olla kaikkien teidän ainutlaatuisten nuorten naisten, teidän johtajienne ja kaikkien muiden seurassa. Se, että presidentti Gordon B. Hinckley, presidentti Thomas S. Monson ja muut johtavat auktoriteetit ovat kanssamme tänä iltana, on meille erityinen kunnia. Kiitän sisar Nadauldia, sisar Thomasia ja sisar Larsenia heidän erinomaisista puheistaan. Tämän nuorten naisten kuoron esittämä musiikki on ollut suurenmoista. Arvostamme niitä, jotka ovat osallistuneet videon kautta, ja niitä satoja, jotka ovat kirjoittaneet Nuorten Naisten ylimmälle johtokunnalle siitä, kuinka te voitte olla Jumalan todistajina aina kaikessa ja kaikkialla. Yleisön joukossa istuvat monet mehiläistytöt ja ruusutytöt tuovat mieleeni tämän pienen kaskun, jonka on kirjoittanut eräs sisar, joka oli valmistelemassa Nuorten Naisten toimintailtaa. Hän kertoi: "Viisivuotias tyttäreni kysyi minulta, kuinka monta 'hunajalaista' minulla oli. Pienen juttelun jälkeen päättelin, että hän puhui mehiläisistä. Laskin ne nuoret naiset, jotka olivat mehiläisiä, ja kerroin tyttärelleni. Hän oli valmistanut paperilennokin jokaiselle nuorelle naiselle ja ryhtyi laskemaan vastaavaa määrää lennokkeja. Kun tyttäreni oli päässyt laskuissaan loppuun, hänellä oli vielä jäljellä muutama paperilennokki. Mietittyään hetkisen hän kysyi: 'Kuinka monta riisityttöä sinulla on?'"1 Monia vuosia sitten presidentti Heber J. Grantin aikana ensimmäinen presidenttikunta kirjoitti: "Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon todellinen henki antaa naiselle ihmiselämän korkeimman kunniasijan. Ylläpitääkseen ja ansaitakseen tämän korkean arvoaseman naisen täytyy omata ne hyveet, jotka ovat aina vaatineet ja tulevat aina vaatimaan ihmiskunnan kunnioituksen ja rakkauden ­ ­ [koska] 'kaunis ja siveä nainen on Jumalan mestariteos'."2 Korkeimman kunniasijan hallussa pitäminen asettaa nuorille naisille vastuullisen tehtävän olla Jumalan todistajina aina kaikessa ja kaikkialla. Yksi ihmiskunnan suurimpia siunauksia on se, että vanhurskas naisena oleminen "pitää hallussaan ihmiselämän korkeinta kunniasijaa" ja on "Jumalan mestariteos". Minusta on ihana kuulla vaimoni Ruthin ja tyttäriemme sanovan: "Olen iloinen, että olen nainen." Tämä kertoo minulle, että heillä on oikea näkemys heidän jumalallisesta kohtalostaan. Toivottavasti te löydätte iloa omasta naisena olemisestanne elämänne kaikissa vaiheissa. Katsoessamme tulevaisuuteen on mielenkiintoista katsoa menneisyyteen. Vuonna 1916 jokainen 14 vuotta täyttänyt nainen oli mehiläistyttö, kunnes hän siirtyi Apuyhdistykseen. Ei ollut mitään ruusutyttöjä tai lehvänsitojia. Mehiläistytöllä oli 374 mahdollista vaatimusta oman henkilökohtaisen kunniakirjan ansaitsemiseksi. Tässä niistä muutamia: 1. "Huolehdi menestyksellisesti yhdestä mehiläispesästä yhden kasvukauden ajan [ja] tunne mehiläisten tavat." Siinäpä haastetta kerrakseen välttyä mehiläisenpistoilta! 2. "Kulje 25 mailia [n. 40 km] lumikengillä kuuden päivän aikana." Sitä olisi vaikea tehdä Floridassa. 3. "Pidä kahden viikon ajan kärpäset poissa talosta tai tapa päivittäin ainakin 25 kärpästä." 4. "Huolehdi hevosvaljakosta ja valjasta hevoset ilman apua ja neuvoja ainakin viisi kertaa [sekä] ajaa hevosvaljakkoa 50 mailia [n. 80 km] yhden kauden aikana." Yritin kerran pikkupoikana panna hevoselle valjaita, ja se hevonen astui varpaalleni. Viimeinen, jonka haluan mainita, kuuluu näin: "Raivaa marunapensaat yms. puolen eekkerin [n. 0,2 ha] kokoiselta alueelta."3 Olen auttanut marunapensaiden raivaamisessa. Se voi olla hikistä ja kurjaa hommaa, koska marunapensaat täytyy polttaa, mutta niistä lähtevästä savuntuoksusta kyllä pidän. Vuonna 1916 elämän haasteet keskittyivät kokonaan toisenlaisiin asioihin, kuten kärpästen tappamiseen, marunapensaiden raivaamiseen ja hevosen valjastamisen oppimiseen. Nykyään nämä konkreettiset tarpeet täytetään paljon vaivattomammin: painamalla katkaisijasta säätelemme valoa, säätämällä termostaattia vaikutamme lämpötilaan. Nykyajan mukavuudet suovat meille enemmän vapaa-aikaa keskittyäksemme hengellisiin tarpeisiin ja omistaaksemme enemmän aikaa henkilökohtaiseen palvelutyöhön. Mutta se peruselementti, joka vanhurskaiden nuorten naisten elämässä ei saisi koskaan muuttua, on toisten palveleminen. Heidän jumalallinen tehtävänsä hoivan tarjoajina auttaa ylevää naisena olemista saavuttamaan "ihmiselämän korkeimman kunniasijan". Toisten palveleminen voi alkaa miltei missä iässä tahansa. Juuri henkilökohtainen palvelutyö on usein suurenmoisinta palvelutyötä. Palvelutyön ei tarvitse tapahtua suuressa mittakaavassa, ja se on ylevintä oman perheen keskuudessa. Olen lukenut uudelleen nykyiset henkilökohtaisen edistymisohjelman vaatimukset. Ne ovat korkeita tasovaatimuksia ja osoittavat, kuinka suurenmoista ohjausta te nuoret sisaret saatte kirkon johtajiltanne. Lupaan teille, rakkaat nuoret sisaret, että jos elätte henkilökohtaisen kelvollisuuden tasovaatimusten mukaan, jotka sisältyvät Nuorten Naisten ohjelmaan, niin teidän onnenne on oleva suuri ja teidän ilonne on oleva loputon. Elokuvassa "My Fair Lady" professori Higgins esittää kysymyksen: "Miksei nainen voi olla enemmän miehen kaltainen?" Kuinka kauhea virhe se olisikaan. Mahdollisuudet, joita nykyajan maailma teille nuorille sisarille tarjoaa, ovat loputtomia. Naisten erityislahjojen tunnustaminen on ollut hidasta. Woman's Exponent vuodelta 1872 toteaa, että jotkut, jotka haluaisivat parantaa naisten asemaa, "ovat niin radikaaleja äärimmäisissä teorioissaan, että he asettaisivat naisen miestä vastaan, omaksuisivat hänelle erillisen ja vastakkaisen olemassaolon, ja osoittaisivat, kuinka täysin riippumaton hänen tulisi olla; haluaisivat panna hänet omaksumaan luonteen tuomittavampia puolia, joita miehet ilmentävät ja joita heidän pitäisi karttaa tai parantaa sen sijaan että naiset jäljittelisivät niitä".4 Mahdattekohan te sisaret täysin ymmärtää lahjojenne ja kykyjenne suuruutta sekä sitä, kuinka te kaikki voitte saavuttaa "korkeimman kunniasijan" kirkossa ja maailmassa? Yksi teidän ainutlaatuisista, kallisarvoisista ja ylevistä lahjoistanne on teidän naisellisuutenne, johon kuuluu sen luonnollinen viehkeys, hyvyys ja jumalisuus. Naisellisuus ei merkitse ainoastaan huulipunaa, tyylikästä kampausta ja muodikkaita vaatteita. Se on ihmisyyden jumalallinen koriste. Se ilmenee luonteenpiirteissänne ­ teidän kyvyssänne rakastaa, teidän hengellisyydessänne, hienotunteisuudessanne, säteilyssänne, herkkyydessänne, luovuudessanne, viehkeydessänne, rakastettavuudessanne, lempeydessänne, arvokkuudessanne ja hiljaisessa voimassanne. Se ilmenee kussakin tytössä tai naisessa eri tavoin, mutta jokaisella teistä on sitä. Naisellisuus on osa sisäistä kauneuttanne. Yksi erityisiä lahjojanne on naisen vaistonne. Älkää rajoittako itseänne. Kun pyritte tuntemaan taivaallisen Isämme tahdon omassa elämässänne ja tulemaan hengellisemmiksi, teistä tulee entistä viehättävämpiä, jopa vastustamattomia. Voitte käyttää hymyilevää suloisuuttanne ollaksenne siunauksena niille, joita rakastatte, ja kaikille, joita tapaatte, sekä levittää suurta iloa. Naisellisuus on osa Jumalalta saatua jumalisuutta teidän sisimmässänne. Se on teidän verraton voimanne ja vaikutuskeinonne tehdä hyvää. Te voitte ylimaallisten lahjojenne avulla siunata lasten, naisten ja miesten elämää. Olkaa ylpeitä siitä, että olette naisia. Vahvistakaa sitä puolta itsessänne. Käyttäkää sitä muiden palvelemiseen. Nykyajan yhteiskunnassa näemme valitettavasti muutamia hyvin kehnoja naisena olemisen roolimalleja. Näemme naisnyrkkeilijöitä ja -painijoita selatessamme television kanavia ja yrittäessämme löytää jotakin kohottavaa. Uskon, että meidän aikamme naisten tulee olla vahvoja, mutta ei äsken kuvatussa mielessä. Minun mielestäni tällaiset toiminnat halventavat naisena olemisen jaloutta. Nuorten naisten tulee olla vahvoja vanhurskaudessa ja, lainatakseni teidän tämänhetkistä johtoaihettanne, "olla Jumalan todistajina aina kaikessa ja kaikkialla".5 Saanen kertoa teille nuoresta naisesta, joka on osoittanut merkittävää voimaa koettuaan suuren murhenäytelmän. Huhtikuun 17. päivänä 1999 iso pakettiauto törmäsi sivusuunnasta henkilöautoon ja vahingoitti vakavasti 16-vuotiasta Emily Jenseniä. Hän sai kallonmurtuman ja oli koomassa kolmen kuukauden ajan sekä sairaalassa puoli vuotta. Hänen on pitänyt oppia kaikki uudelleen aivan kuin syntymän jälkeen. Olisi ollut helppo luovuttaa, mutta Emily ei tunne sellaista sanaa. Hän työskentelee niin kovasti toipumisen eteen, että se vastaa hänen kohdallaan päivittäistä 42 kilometrin maratonjuoksua. Hänen uskonsa, rohkeutensa ja sisukkuutensa on vahvistanut ja motivoinut monia muita sairaalan potilaita. Emily tekee edelleen kovasti työtä saadakseen puhekykynsä takaisin. Siitä huolimatta hän kysyy pelottomasti sairaanhoitajilta, siivoojilta ja terapeuteilta: "Oletko sinä mormoni?" Jos nämä vastaavat kieltävästi, hän sanoo heille epäselvällä tavallaan: "Sinun pitäisi olla. Lue Mormonin Kirja." Emily saneli äidilleen, mitä hän halusi kirjoitettavaksi viiteen Mormonin Kirjaan, jotka hän antoi eräälle lääkärille, kolmelle terapeutille sekä eräälle siivoojalle ennen sairaalasta lähtöään. Emily piti kovasti eräästä siivoojasta, joka oli jäänyt kirkossa täysin epäaktiiviseksi. He rukoilivat yhdessä Emilyn sairaalahuoneessa. Emilyn puheesta oli vaikea saada selvää, mutta hänen sanojensa henki oli vahva ja selkeä ­ siivoojan täytyisi tulla takaisin kirkkoon. Myöhemmin siivooja kirjoitti Emilylle: "Haluan kiittää sinua hyvin paljon Mormonin Kirjasta, jonka annoit minulle. Itkin, kun luin, mitä kirjoitit. Tiedän, että jonakin päivänä rakastan tätä kirjaa yhtä paljon kuin sinäkin." Emilyn elämää piristettiin hiljattain Skylinen High Schoolissa Salt Lake Cityssä. Oppilaskunta valitsi hänet tämän vuoden tanssiaisten kuningattareksi tunnustukseksi hänen erityisestä rohkeudestaan. Hänen luokkatoverinsa seisoivat hurraamassa, kun hän oppilaskunnan johtajan käsivarteen tukeutuen kulki vaivalloisesti täpötäyden juhlasalin näyttämölle. Vaikka Emily käykin edelleen päivittäin terapiassa, hänen elämälleen on yhä ominaista hänen hengellinen olemuksensa, hänen hyvyytensä, hänen muita kohtaan osoittama ystävällisyytensä sekä hänen vahva todistuksensa.6 Millaisia mahtavatkaan olla Nuorten Naisten henkilökohtaisen edistymisen kunniakirjan vaatimukset vuonna 2016? Toivottavasti Nuorten Naisten arvot ja tasovaatimukset keskittyvät lisääntyvässä määrin hengellisyyteen ja muiden palvelemiseen. Tulevaisuudessa, kuten ennenkin, naiset löytävät onnea ja täyttymystä, kun he vastaavat sielunsa syvimpiin tuntemuksiin. Kuten Ralph Waldo Emerson on sanonut: "Se, mitä on takanapäin, ja se, mitä on edessäpäin, ovat vähäpätöisiä asioita verrattuna siihen, mitä on sisällämme." Sydämessämme meillä kaikilla on oleva rauha ja tieto todellisesta henkilöllisyydestämme, kun me Viulunsoittaja katolla -näytelmän Tevjen sanoin tiedämme, "keitä me olemme ja mitä Jumala odottaa meidän olevan". Teillä nuorilla naisilla tulisi olla henkilökohtaisia tavoitteita niiden erinomaisten tavoitteiden lisäksi, jotka esitetään Nuorten Naisten ohjelmassa. Näihin tavoitteisiin tulisi sisältyä opiskelu ja ammattikoulutus. Eräs minulle rakas nuori äiti kertoi hiljattain eräälle nuorten naisten ryhmälle, että tavoitteiden tulisi soveltua yhteen naisena olemisesta iloitsemisen kanssa. Mutta tavoitteet eivät saa hänen mukaansa olla niin tiukkoja ja pinttyneitä, ettette kuuntele Hengen kuiskauksia. Pitäkää sydämenne ja mielenne avoimina tietääksenne Herran ensisijaisen tahdon omassa elämässänne. Todistajana oleminen merkitsee monia asioita. Siihen sisältyy se, kuinka toimimme, kuinka puhumme ja kuinka pukeudumme. Kun harkitsette jonkun nuoren miehen valitsemista kumppaniksenne, te toimisitte viisaasti, jos noudattaisitte presidentti David O. McKayn vuosia sitten antamaa neuvoa: Hän ei saa koskaan "yrittää käyttää [teitä] hyväkseen. [Jos] ­ ­ hän osoittaa [minkäänlaisia] taipumuksia käyttää teitä hyväkseen oman mukavuutensa vuoksi tai saadakseen tyydytystä, niin silloin voitte [olla varmoja], ettei hän toimi rakkauden innoittamana."7 On hyvin luonnollista, että nuoret miehet ja naiset tuntevat vetoa toisiaan kohtaan, mutta heidän tulisi tuntea tätä vetoa pikemminkin Jumalan antamien keinojen innoittamina kuin arveluttavien keinojen kuten säädyttömän asun vuoksi. Jumalan antamiin viehätysvoimiin kuuluvat teidän luontainen kauneutenne, viehkeytenne, säädyllisyytenne ja hyvyytenne. Kun vahvat nuoret pappeudenhaltijat näkevät tytön pukeutuneen säädyttömästi, useimmat eivät halua mennä hänen kanssaan ulos, koska tytön tasovaatimukset eivät vastaa heidän iankaikkista tulevaisuudenkuvaansa. Naisten säädyttömyys halventaa heidän itsestään antamaansa kuvaa. Se aiheuttaa kiusaantuneisuutta ja kunnioituksen menettämisen. Se tuskin valloittaa heille sellaisen kelvollisen, kunniallisen nuoren miehen kättä, joka haluaa solmia avioliiton temppelissä vanhurskaan nuoren naisen kanssa. Teillä nuorilla naisilla saattaa olla vaikeuksia ostaa säädyllistä pukua koulun tanssiaisiin. Saanko ehdottaa teille, että valmistaisitte puvun itse? Saatatte tarvita hieman apua, mutta sitä on tarjolla runsaasti. Rakkaat nuoret sisareni, teidän tulevaisuutenne on valoisa. Se voi ylittää teidän hartaimmat haaveenne ja odotuksenne. Kaikki elämässänne tapahtuva ei aina suju toiveidenne ja suunnitelmienne mukaisesti. Mutta jos te elätte niin, että voitte tietää Herran tahdon, te löydätte rauhan sieluunne ja suurta onnea. Te olette niiden joukossa, jotka nauttivat "ihmiselämän korkeimmasta kunniasijasta". Rukoukseni on, että Herra siunaisi jokaista teitä, jotta voitte tulla tuntemaan oman henkilökohtaisen arvonne ja ymmärtää, miksi "kaunis ja siveä nainen on Jumalan mestariteos". Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Traci Rane, "On the Bright Side", Church News, 30. tammikuuta 1999. 2. Improvement Era, toukokuu 1935, s. 276. 3. Martha A. Tingey, Handbook for the Bee-Hive Girls of the Y.L.M.I.A., 1916, s. 36­46. 4. Woman's Exponent, 15. heinäkuuta 1872, s. 29. 5. Moosia 18:9. 6. Terri F. Jensenin kirje 14. helmikuuta 2000. 7. David O. McKay, Gospel Ideals, 1953, s. 459­460.