Ylösnousemus Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista Ylösnousemus on paljon muutakin kuin pelkkä hengen jälleenyhdistyminen ­ ­ ruumiiseen. ­ ­ Ylösnousemus on ennalleenasettaminen, joka palauttaa "lihallisen lihallisen yhteyteen" ja hyvän "sen yhteyteen, mikä hyvää on" (Al. 41:13). Jobin kirjassa esitetään yleismaailmallinen kysymys: "Mutta voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut?" (Job 14:14). Kysymys kuolleiden ylösnousemuksesta on niin vanhojen kuin nykyistenkin pyhien kirjoitusten keskeinen aihe. Ylösnousemus on uskomme peruspilari. Se tuo merkitystä oppiimme, motivoi käyttäytymistämme ja antaa toivoa tulevaisuuteemme. I JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUS Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen myötä koko maailmaa koskevasta ylösnousemuksesta tuli todellisuutta (ks. Matt. 27:52­53). Kolmantena päivänä kuolemansa ja hautaamisensa jälkeen Jeesus astui ulos haudasta. Hän ilmestyi useille miehille ja naisille ja sitten koolla olleille apostoleille. Evankeliumeista kolme kuvaa tätä tapahtumaa. Luukas tekee sen täydellisimmin: "Jeesus ­ ­ sanoi: 'Rauha teille.' He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: 'Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan. ­ ­ Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään. ­ ­ Hän sanoi heille: 'Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista.'" (Luuk. 24:36­39, 45­46.) Vapahtaja antoi apostoleille toisen todistuksen. Tuomas, yksi kahdestatoista, ei ollut muiden apostolien joukossa, kun Jeesus ilmestyi. Tuomas väitti itsepintaisesti, ettei uskoisi, ellei voisi nähdä ja tuntea itse. Johannes kirjoittaa: "Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: 'Rauha teille!' Sitten hän sanoi Tuomaalle: 'Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!' Silloin Tuomas sanoi: 'Minun Herrani ja Jumalani!' Jeesus sanoi hänelle: 'Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.'" (Joh. 20:26­29.) Näistä Raamatun todisteista huolimatta monet kristityiksi itseään nimittävät kieltävät ylösnousemuksen todellisuuden tai esittävät siitä vakavia epäilyjä. Ikään kuin varautuen ennalta ja vastatakseen sellaisiin epäilyksiin Raamattu kertoo monista ylösnousseen Kristuksen ilmestymisistä. Joissakin tapauksissa Hän ilmestyi yksittäiselle henkilölle kuten Magdalan Marialle haudalla. Toisilla kerroilla Hän ilmestyi suurille tai pienille ryhmille, kuten silloin, kun Hän "ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle" (1. Kor. 15:6). Mormonin Kirja, toinen todistus Kristuksesta, kertoo tapauksesta, jolloin tuhannet ihmiset näkivät Herran henkilökohtaisesti ja koskettelivat Häntä koetellen Hänen käsissään ja jaloissaan olevia naulojen jälkiä ja pistäen kätensä Hänen kylkeensä. Vapahtaja kutsui kansanjoukkoa tekemään sen "yksitellen" (3. Ne. 11:15), jotta he tietäisivät, että Hän oli "Israelin Jumala ja kaiken maan Jumala ja tapettu maailman syntien tähden" (3. Ne. 11:14). Palvellessaan henkilökohtaisesti näiden uskollisten ihmisten keskuudessa ylösnoussut Kristus paransi sairaita ja "otti heidän pienet lapsensa yhden kerrallaan ja siunasi niitä" (3. Ne. 17:21). Noin 2 500 miestä, naista ja lasta oli todistamassa tätä herkkää kohtausta (ks. 3. Ne. 17:25). II KUOLEVAISTEN YLÖSNOUSEMUS Se mahdollisuus, että kuolevainen ihminen, joka on kuollut, tulee esiin ja elää jälleen ylösnousseessa ruumiissa, on herättänyt toivoa ja saanut aikaan väittelyä lähes koko kirjoitetun historian ajan. Pyhien kirjoitusten selkeisiin oppeihin nojautuen myöhempien aikojen pyhät yhtyvät vakuuttamaan, että Kristus on murtanut kuoleman kahleet (ks. Moosia 16:7), ja että "kuolema on nielty ja voitto saatu" (1. Kor. 15:54; ks. myös Morm. 7:5; Moosia 15:8; 16:7­8; Al. 22:14). Koska uskomme Raamatun ja Mormonin Kirjan kuvauksiin Jeesuksen Kristuksen kirjaimellisesta ylösnousemuksesta, hyväksymme myös auliisti lukuisat pyhien kirjoitusten opetukset siitä, että samanlainen ylösnousemus tulee kaikkien kuolevaisten osaksi, jotka ovat koskaan eläneet tämän maan päällä (ks. 1. Kor. 15:22; 2. Ne. 9:22; He. 14:17; Morm. 9:13; LK 29:26; LK 76:39, 42­44). Kuten Jeesus opetti: "Sillä minä elän ja tekin tulette elämään" (Joh. 14:19). Mormonin Kirjassa kuvataan elävästi ylösnousemuksen kirjaimellista ja yleismaailmallista luonnetta. Profeetta Amulek opetti: "Kristuksen kuolema päästää tämän ajallisen kuoleman kahleet, joten kaikki herätetään tästä ajallisesta kuolemasta. Henki ja ruumis yhdistyvät jälleen täydelliseksi muodoksi; sekä jäsenet että nivelet palautuvat entisellensä, aivan sellaisiksi kuin me nyt tällä hetkellä olemme ­ ­ ja tämän kohdalleenasettamisen joutuvat kaikki kokemaan, sekä vanhat että nuoret, sekä orjat että vapaat, sekä miehet että naiset, sekä jumalattomat että vanhurskaat; eikä hiuskarvaakaan heidän päästään ole joutuva hukkaan, vaan kaikki asetetaan täydellisesti kohdallensa." (Al. 11:42­44.) Alma opetti myös, että ylösnousemuksessa "kaikki palautetaan oikeaan ja täydelliseen muotoonsa" (Al. 40:23). Monet elossa olevat todistajat voivat todistaa näiden ylösnousemusta koskevien pyhien kirjoitusten vakuutusten kirjaimellisesta täyttymisestä. Monet, muun muassa eräät omat sukulaiseni, ovat nähneet edesmenneen rakkaansa ilmestyvän näyssä tai henkilökohtaisesti ja ovat olleet todistamassa sitä, että nämä on palautettu "oikeaan ja täydelliseen muotoonsa" sellaisiksi, kuin he olivat parhaassa iässään. Ovatpa nämä olleet sitten jo ylösnousseiden henkilöiden tai varmaa ylösnousemusta odottavien vanhurskaiden henkien ilmestymisiä, niin kuolevaisten ylösnousemuksen todellisuus ja luonne on ilmeinen. Miten lohduttavaa onkaan tietää, että kaikki, joilla on ollut elämässään haittaa synnynnäisistä vioista, kuolevaisuuden vammoista, sairaudesta tai vanhan iän mukanaan tuomasta luonnollisesta rappeutumisesta, nousevat ylös oikeassa ja täydellisessä muodossaan. III YLÖSNOUSEMUKSEN MERKITYS Arvostammekohan me täysin sitä, kuinka valtava merkitys on uskollamme kirjaimelliseen, koko maailman käsittävään ylösnousemukseen. Kuolemattomuutta koskeva varmuus on olennainen osa uskoamme. Profeetta Joseph Smith julisti: "Uskontomme perusperiaatteet ovat apostolien ja profeettain todistus Jeesuksesta Kristuksesta, että Hän kuoli, Hänet haudattiin ja Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä ja astui taivaaseen. Kaikki muu uskontoomme liittyvä on vain tämän lisänä." (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, koonn. Joseph Fielding Smith, s. 120.) Miksi profeetta Joseph Smith käytti kaikesta tuohon suurenmoiseen palvelutehtävään kuuluvasta juuri todistusta Vapahtajan kuolemasta, hautaamisesta ja ylösnousemuksesta uskontomme perusperiaatteena ja sanoi, että "kaikki muu ­ ­ on vain tämän lisänä"? Vastaus piilee siinä tosiseikassa, että Vapahtajan ylösnousemuksella on keskeinen sija siinä, mitä profeetat ovat sanoneet suureksi ja iankaikkiseksi kuolemasta-vapauttamisen suunnitelmaksi (ks. 2. Ne. 11:5). Iankaikkisella matkallamme ylösnousemus on mahtava virstanpylväs, joka on merkkinä kuolevaisuuden loppumisesta ja kuolemattomuuden alkamisesta. Herra kuvaili tämän oleellisen muutoksen tärkeyttä julistaessaan: "Ja niin minä, Herra Jumala, säädin ihmiselle hänen koetusaikansa, jotta hänet luonnollisen kuolemansa kautta herätettäisiin kuolemattomuudessa iankaikkiseen elämään, kaikki, jotka uskovat" (LK 29:43). Mormonin Kirja opettaa samalla tavoin: "Sillä kun kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, tarvitaan suuren Luojan armosuunnitelman toteuttamiseksi ylösnousemuksen voima" (2. Ne. 9:6). Tiedämme nykyajan ilmoituksen perusteella myös sen, että ellei henkeämme ja ruumistamme jälleen yhdistettäisi ylösnousemuksessa, me emme voisi saada "ilon täyteyttä" (LK 93:33­34). Kun ymmärrämme ylösnousemuksen ratkaisevan tärkeän roolin iankaikkista matkaamme säätelevässä "lunastussuunnitelmassa" (Al. 12:25), me oivallamme, miksi apostoli Paavali opetti: "Jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta ­ ­ silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne"(1. Kor. 15:13­14). Oivallamme myös, miksi apostoli Pietari viittasi siihen tosiasiaan, että Isä Jumala suuressa laupeudessaan "on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista" (1. Piet. 1:3; ks. myös 1. Tess. 4:13­18). IV YLÖSNOUSEMUS MUUTTAA NÄKEMYKSEMME KUOLEVAISUUDESTA Ylösnousemuksen meille suoma "elävä toivo" on vakaumuksemme siitä, että kuolema ei ole yksilöllisen olemassaolomme päätös vaan pelkästään yksi välttämätön askel meille säädetyssä siirtymisessä kuolevaisuudesta kuolemattomuuteen. Tämä toivo muuttaa koko näkökulman kuolevaiseen elämään. Varmuus ylösnousemuksesta ja kuolemattomuudesta vaikuttaa siihen, miten me suhtaudumme kuolevaisuuden fyysisiin haasteisiin, kuinka me elämme kuolevaisen elämämme ja kuinka me suhtaudumme ympärillämme oleviin. Varmuus ylösnousemuksesta antaa meille voimaa ja näkemystä kestää kuolevaisuuden haasteet, joita jokainen meistä ja rakkaamme kohtaavat. Sellaisia ovat fyysiset, henkiset tai emotionaaliset vammat, joita meillä on jo syntyessämme tai joita saamme kuolevaisen elämän aikana. Ylösnousemuksen ansiosta tiedämme, että nämä kuolevaisuuden vammat ovat vain väliaikaisia! Varmuus ylösnousemuksesta antaa meille myös voimallisen vaikuttimen pitää Jumalan käskyt kuolevaisen elämämme aikana. Ylösnousemus on paljon muutakin kuin pelkkä hengen jälleenyhdistyminen haudan vankinaan pitämään ruumiiseen. Tiedämme Mormonin Kirjan perusteella, että ylösnousemus on ennalleenasettaminen, joka palauttaa "lihallisen lihallisen yhteyteen" ja hyvän "sen yhteyteen, mikä hyvää on" (Al. 41:13; ks. myös jakeet 2­4 ja He. 14:31). Profeetta Amulek opetti: "Sillä samalla hengellä, jonka hallussa teidän ruumiinne on, kun te lähdette tästä elämästä, samalla hengellä on valta teidän ruumiiseenne iankaikkisessa maailmassa" (Al. 34:34). Niin ollen kun ihmiset lähtevät tästä elämästä ja siirtyvät seuraavaan, "tulevat ne, jotka ovat vanhurskaita, edelleenkin pysymään vanhurskaina" (2. Ne. 9:16), ja "jokainen älyn periaate, jonka me saavutamme tässä elämässä, on nouseva meidän kanssamme ylösnousemuksessa" (LK 130:18). Ennalleenasettamisen periaate merkitsee myös sitä, että sellaiset ihmiset, jotka eivät ole vanhurskaita kuolevaisessa elämässä, eivät ylösnousemuksessakaan nouse vanhurskaina (ks. 2. Ne. 9:16; 1. Kor. 15:35­44; LK 88:27­32). Lisäksi, jos kuolevaisuudessa tekemiämme syntejä ei ole pesty puhtaaksi ja pyyhitty pois parannuksen ja anteeksiannon kautta (ks. Al. 5:21; 2. Ne. 9:45­46; LK 58:42), me nousemme ylös "selvästi muistaen" (Al. 11:43) ja "saamme täydellisen tiedon kaikesta syyllisyydestämme, epäpuhtaudestamme" (2. Ne. 9:14; ks. myös Al. 5:18). Tämän tosiasian vakavuutta tähdentävät ne monet pyhien kirjoitusten kohdat, jotka viittaavat siihen, että viimeinen tuomio seuraa välittömästi ylösnousemuksen jälkeen (ks. 2. Ne. 9:15, 22; Moosia 26:25; Al. 11:43­44; 42:23; Morm. 7:6; 9:13­14). Totta tosiaan, "tämä elämä on aika, jossa ihmisten on valmistauduttava kohtaamaan Jumala" (Al. 34:32). Varmuus siitä, että ylösnousemukseen sisältyy tilaisuus olla perheemme jäsenten ­ aviomiehen, vaimon, vanhempien, sisarusten, lasten ja lastenlasten ­ kanssa, rohkaisee meitä voimallisesti täyttämään kuolevaisuudessa velvollisuutemme perhettämme kohtaan. Se auttaa meitä elämään yhdessä rakkaudessa tässä elämässä odottaen riemullista jälleennäkemistä ja yhdessäoloa seuraavassa. Varma tietomme ylösnousemuksesta kuolemattomuuteen antaa meille myös rohkeutta kohdata oman kuolemamme ­ jopa sellaisen kuoleman, jota saatamme sanoa ennenaikaiseksi. Niinpä Ammonin kansaan kuuluvat Mormonin Kirjassa eivät "koskaan tunteneet vähäisintäkään kauhua kuolemaa kohtaan, sillä he panivat uskonsa ja toivonsa Kristukseen ja ylösnousemukseen; siten heidän kohdaltansa kuolema oli nielty Kristuksen saadessa voiton siitä" (Al. 27:28). Varmuus kuolemattomuudesta auttaa meitä kestämään myös rakkaittemme kuoleman aiheuttaman eron kuolevaisuudessa. Jokainen meistä on itkenyt jonkun kuollessa, surrut hautajaisissa tai seissyt tuskissaan haudan äärellä. Minä olen varmasti yksi sellainen. Meidän kaikkien tulisi ylistää Jumalaa varmasta ylösnousemuksesta, joka tekee eromme kuolevaisuudessa väliaikaisiksi ja antaa meille toivoa ja voimaa jatkaa eteenpäin. V YLÖSNOUSEMUS JA TEMPPELIT Elämme suurenmoista temppelien rakentamisen aikaa. Sekin on seurausta uskostamme ylösnousemukseen. Vain muutamia kuukausia sitten minulla oli etuoikeus olla presidentti Hinckleyn kanssa vihkimässä erästä uutta temppeliä. Kuulin hänen sanovan tuossa pyhässä tilanteessa: "Temppelit todistavat kuolemattomuuteen liittyvästä vakaumuksestamme. Temppeliemme tehtävä liittyy elämään haudan tuolla puolen. Esimerkiksi temppeliavioliittoa ei tarvita, jos haluaisimme mennä naimisiin vain kuolevaisen elämämme ajaksi." Tämä profeetallinen opetus avarsi ymmärrystäni. Temppelimme ovat elävinä, toimivina todisteina uskostamme ylösnousemuksen todellisuuteen. Ne muodostavat myös pyhän tilan, jossa elävät sijaiset voivat suorittaa kaikki tarvittavat kuolevaisen elämän toimitukset niiden puolesta, jotka elävät henkien maailmassa. Millään tällä ei olisi mitään merkitystä, ellei meillä olisi varmuutta koko maailmaa koskevasta kuolemattomuudesta ja mahdollisuudesta iankaikkiseen elämään, joka perustuu Herramme ja Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen ylösnousemukseen. Me uskomme koko ihmiskunnan käsittävään yleiseen ja kirjaimelliseen ylösnousemukseen "Israelin Pyhän ylösnousemuksen voimasta". (2. Ne. 9:12). Me myös todistamme "elävästä Kristuksesta", kuten äskettäisessä saman nimisessä apostolisessa julistuksessa "Elävä Kristus" sanotaan: "Me todistamme juhlallisesti, että Hänen elämänsä, jolla on keskeinen sija koko ihmiskunnan historiassa, ei alkanut Betlehemissä eikä päättynyt Golgatalla. ­ ­ Hänen asianmukaisesti asetettuina apostoleinaan me todistamme, että Jeesus on elävä Kristus, Jumalan kuolematon Poika. Hän on suuri kuningas Immanuel, joka seisoo tällä hetkellä Isänsä oikealla puolella. Hän on maailman valkeus, elämä ja toivo. Hänen tiensä on se polku, joka johtaa onneen tässä elämässä ja iankaikkiseen elämään tulevassa maailmassa." ("Elävä Kristus ­ Apostolien todistus", 1. tammikuuta 2000.) Todistan tuosta totuudesta ja Hänen ylösnousemuksensa ja meidän ylösnousemuksemme todellisuudesta, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.