Jumalan Hengen tavoitteleminen Vanhin Douglas L. Callister seitsemänkymmenen koorumista "Kun perehdymme paremmin Pyhään Henkeen, elämämme jalostuu. Alhainen ja arvoton eivät viehätä." Italiassa on majesteettinen Moosesta esittävä patsas, jonka toisessa polvessa on halkeama. Turistiopas saattaa kertoa, että katsoessaan tätä mestariluomusta Michelangelo sinkosi taltan patsaaseen ja huudahti halveksivasti: "Miksei se puhu?" Toisin kuin eloton kiviaines, todellinen Jeesuksen Kristuksen kirkko on täynnä elämää. Kokouksissamme ja kaikissa pyhän pappeuden toimituksissa on läsnä Jumalan ääni, Henki ja voima. Elia kysyi Elisalta: "Mitä haluaisit minun tekevän hyväksesi?" Elisa vastasi: "Kunpa saisin henkesi voimasta esikoisen osuuden!"1 Hän ei olisi voinut pyytää mitään suurempaa. Vanhin Joseph Fielding Smith on kirjoittanut: "Kun Jumalan Henki puhuu ihmisen hengelle, siinä on voima ilmoittaa totuus. ­ ­ Pyhän Hengen kautta totuus kutoutuu ruumiin jokaiseen säikeeseen ja jänteeseen siten, ettei sitä voi unohtaa."2 Kun meidät konfirmoidaan tämän kirkon jäseniksi, meille avataan samalla ovi tämän taivaallisen lahjan tavoittelemiseen. Tämän pitäisi olla hellittämätön, koko eliniän kestävä kilvoittelu. Kun perehdymme paremmin Pyhään Henkeen, elämämme jalostuu. Alhainen ja arvoton eivät viehätä. Kehittynyt hengellisyys erottaa meidät maailmallisuudesta. Hengellisesti suuntautunut ihminen tarkkailee ympärillään olevan maailman kauneutta. Kun maa oli muodostettu, Herra näki, että "niin oli hyvä". Ja viimein "kaikki oli hyvää".3 Taivaallinen Isämme on mielissään, kun myös me pysähdymme panemaan merkille ympäristömme kauneuden. Näin luonnollisesti teemmekin, kun meistä tulee hengellisesti herkempiä. Arvostuksemme suurenmoista musiikkia, kirjallisuutta ja ylevää taidetta kohtaan on usein luonnollinen seuraus hengellisestä kypsyydestä. Runollisessa viittauksessaan tapahtumaan, jossa Mooses koki jumalallisen ilmestymisen palavassa pensaassa, Elizabeth Barrett Browning kirjoitti: "Maa täynnään on taivasta, ja joka pensas Jumalan paloa; ja vain tarkkaava riisuu kengät jalasta."4 Kun etsimme Hengen johdatusta, pyhien kirjoitusten tutkimisestamme tulee syvällisempää. Löydämme uudelleen hitaasti lukemisen hyveen. Luemme enemmän ääneen, kuten pyhät kirjoitukset kenties on tarkoitettukin luettaviksi. Brigham Young sanoi: "Minun ei tarvitse tehdä muuta kuin pitää henkeni, tunteeni ja omatuntoni tyhjän paperiarkin kaltaisina ja sallia Jumalan hengen ja voiman kirjoittaa siihen, mitä Hän haluaa. Kun Hän kirjoittaa, minä luen; mutta jos luen ennen kuin Hän kirjoittaa, olen melkoisella varmuudella väärässä."5 Todisteena lisääntyneestä hengellisyydestä me alamme valikoida enemmän luettavaamme. J. Reuben Clark sanoi: "Nykyinen ohjeeni on: älä koskaan lue mitään sellaista, mitä ei kannata muistaa."6 Thomas Jefferson luki aina jotakin jalostavaa juuri ennen nukkumaan menoa, jotta voisi pohdiskella sitä yön aikana.7 Toinen hengellisen kypsyyden hedelmä on rukouksen kehittyminen. Yli 30 vuotta sitten presidentti Kimball kutsui minut palvelemaan vaarnanjohtajana. Pitkän konferenssiviikonlopun päättyessä kysyin, olisiko hänellä minulle jokin neuvo. Hän vastasi: "Opeta myöhempien aikojen pyhiä rukoilemaan. Me emme saa kansana unohtaa sitä, miten taivaallisen Isän kanssa kommunikoidaan. Siinä kaikki." Useimmat syvälliset ja tärkeät opetukset kirkossa ovat yksinkertaisia. Ne, jotka ovat ottaneet tavoitteekseen kokea Pyhän Hengen jatkuvaa toveruutta, heräävät tulevassa elämässä hengen jättiläisinä, kun taas ne, jotka ovat eläneet ilman Jumalaa tässä maailmassa, ovat silloin lapsenkengissä. Yksi hengellisesti edistyneistä oli presidentti Joseph F. Smith. Eräs kahdentoista neuvoston jäsen sanoi hänestä: "Hengellisesti hän oli ylevin kaikista koskaan tapaamistani ihmisistä. Vierailin tabernaakkelissa, kun presidentti Smith siunasi myöhempien aikojen pyhiä. Kahdenkymmenen minuutin ajan hän siunasi heitä. Kahdenkymmenen minuutin ajan ei yksikään silmä tabernaakkelissa pysynyt kuivana."8 Joseph F. Smithin kuollessa piispa Charles W. Nibley sanoi: "Ei milloinkaan ole ihminen ollut siveellisempi ja puhtaampi ja hyveellisempi olemuksensa jokaista säiettä myöten kuin hän. Hän oli kaiken kaltaista hillittömyyttä vastaan ja peräänantamaton kuin vuori. ­ ­ Vanhurskauden saarnaajana kukaan ei vedä vertoja presidentti Smithille. Hän oli suurin, mitä olen koskaan kuullut ­ väkevä, voimallinen, selkeä ja vetoava. Oli ihmeellistä, miten hänestä virtasivat elävän valon sanat ja tuli. ­ ­ [Kun] presidentti Smithin sydän oli sopusoinnussa selestisten sointujen kanssa; hän pystyi kuulemaan, ja hän kuuli."9 Eräs toinen, joka kehitti tätä hengellisyyden suurenmoista lahjaa, oli presidentti David O. McKay. Vanhin Bryant S. Hinckley kirjoittikin hänestä: "David O. McKay on tehnyt paljon hyvää ja sanonut paljon kaunista, mutta jollakin tapaa hän on hienompi kuin mikään, mitä hän on koskaan sanonut tai tehnyt."10 Aikaisemman olemassaolomme suuri taistelu oli kamppailu yksittäisistä sieluista. Käymme täällä tuota samaa taistelua, jonka päämääränä on se, että meistä tulisi mitä suurimmassa määrin hengellisiä olentoja. Presidentti McKay sanoi: "Hengellisyys on tietoisuutta oman itsensä voittamisesta."11 Se on varma tieto siitä, että olemme voittamassa kamppailun sielusta. Aistillisuus on nautinnonhalun valtakunta. Hengellisyys on itsensä voittamisen valtakunta. Osallistuin kirkossa eräälle oppitunnille, jonka kuluessa opettaja kysyi, minkä ohjeen haluaisimme antaa lapsillemme elämämme viimeisinä hetkinä. Vastasin: "Ensimmäiseksi, pitäkää liittonne. Jumala pitää omansa. Sillä on suuri merkitys, että voi seisoa taivaallisen Isänne edessä ja sanoa selontekonaan: 'Olen kotona. Olen puhdas. Olen tehnyt kaiken, mitä sitouduin tekemään.'" Toiseksi, etsikää Jumalan Henkeä. Pyhät kirjoitukset vetoavat: "Älkää sammuttako Henkeä."12 "Älkää tuottako surua ­ ­ Hengelle."13 Se ei saavu epäpuhtaisiin sydämiin tai mieliin. Se saapuu hiljaisesti ja ilman dramatiikkaa. Kuunteleva korva voi erottaa siiven heikon havinan. Jos emme kuuntele, se jättää meidät. Todistan, että Hengen ilmenemiset ovat todellisia, ja ne voidaan löytää tästä kirkosta. Todistan myös Kristuksesta, Vapahtajasta, ja Hänen tässä armotaloudessa alulle panemastaan työstä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. 2. Kun. 2:9. 2. "The Sin against the Holy Ghoast", Instructor, lokakuu 1935, s. 431. 3. 1. Moos. 1:4, 31. 4. Julkaisussa John Bartlett, Familiar Quotations, 11. laitos, 1937, s. 431. 5. Deseret News Weekly, 19. huhtikuuta 1871, s. 125. 6. Joseph L. Wirthlinin lainaamana julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1947, s. 85. 7. The Best Letters of Thomas Jefferson, toim. J. G. de Roulhac Hamilton, 1926, s. 227. 8. Keskustelu vanhin LeGrand Richardsin kanssa 1. heinäkuuta 1978. 9. Lainattu julkaisussa Joseph F. Smith, Evankeliumin oppi, 1980, s. 505­508. 10. "Greatness in Men ­ David O. McKay", Improvement Era, toukokuu 1932, s. 446. 11. Gospel Ideals, 1953, s. 390. 12. 1. Tess. 5:19. 13. Ef. 4:30.