Saatanan kurppakassi Piispa Richard C. Edgley ensimmäinen neuvonantaja johtavassa piispakunnassa Kuuntelemmeko me Saatanaa, kaikkien valheiden alkuunpanijaa? "Vai aiommeko me uskoa rakastavaa taivaallista Isää, joka on kaiken totuuden ja onnen lähde?" Nuorena miehenä, kun olin juuri päättänyt ensimmäisen vuoteni yliopistossa ja minun täytyi ansaita rahaa toivomaani lähetystyötä varten, vietin kesän työskennellen uudessa Jackson Lake -lomahotellissa Jackson Holessa Wyomingissa. Monia yliopistoikäisiä nuoria tuli työhön tuolle luonnontilaiselle, kauniille alueelle. Yksi tällainen henkilö oli Jill, nuori nainen San Franciscosta Kaliforniasta. Koska ajattelimme, että suurkaupungista kotoisin oleva nuori nainen saattaisi olla jokseenkin tietämätön uudesta ympäristöstään, minä ja muutamat ystäväni tunsimme velvollisuudeksemme opettaa hänelle aitoja lännen tapoja. Päätimme viedä hänet "kurpanmetsästykseen". Niille teistä, joille kurpanmetsästys ei ehkä ole tuttua, kerrottakoon, että se on pelkkä kepponen, sillä ainakaan Yhdysvaltain länsiosissa ei ole mitään kurppia. Kurpanmetsästyksessä tarvittavat apuvälineet ovat keppi ja kangaskassi. "Metsästäjän" käsketään kulkea pensaikkojen läpi, hakata pensaita kepillä ja kutsua samalla kurppaa kimeällä, naurettavalla äänellä. Kurpat, joita ei ole olemassa, hätistellään muka näin kangaskassiin. Annoimme Jillille kangaskassin ja kepin ja pyyntipaikaksi mäen yli ulottuvan alueen. Suunnitelmana oli palata lähtöpaikallemme noin viidentoista minuutin kuluttua, jolloin meidän oli muka tarkoitus laskea kurppamme. Kun Jill ei palannut sovittuun aikaan, olimme hyvin vahingoniloisia ja nautimme siitä, kuinka vakavasti hän suhtautui metsästykseen. Noin puolen tunnin kuluttua ajattelimme, että oli aika pelastaa hänet, paljastaa kepponen, nauraa makeasti ja mennä yhdessä syömään. Kävi kuitenkin ilmi, että Jill oli ottanut kurpanmetsästyksensä vakavammin kuin olimme otaksuneet ­ häntä ei löytynyt hänelle määrätyltä alueelta. Kun olimme etsineet melko perusteellisesti emmekä olleet vieläkään löytäneet hänestä jälkeäkään, laajensimme etsintäämme syvemmälle metsään huutaen häntä niin kovaa kuin pystyimme, mutta tuloksetta. Toivoen, että Jill olisi palannut asuntolaansa, palasimme takaisin ja pyysimme joitakin nuoria naisia etsimään häntä asuntolasta, mutta tämäkään ei tuottanut tulosta. Tässä vaiheessa alkoi jo hämärtää ja huolestuimme todella. Värväsimme poikien asuntolasta kaikki mahdolliset nuoret miehet ja jatkoimme taskulamppujen avulla etsintää syvälle metsään. Myöhäisillan pimeydessä ­ peloissamme, huolissamme ja ääni käheänä huutamisesta ­ päätimme, että oli jo aika kertoa typerästä teostamme metsänvartijoille. Kun seisoimme siinä asuntoloiden edessä ja yritimme päättää, kellä rohkealla sielulla olisi etuoikeus kertoa Jillin katoamisesta, tämä ilmestyikin yhtäkkiä ­ ei omasta vaan sen sijaan ystävänsä asuntolasta. Jill oli syönyt ystävänsä kanssa päivällistä (joka meiltä jäi sattuneesta syystä väliin) ja viettänyt mukavan illan ystäviensä parissa. Hänen ensimmäiset sanansa meille hänen tullessaan luoksemme kertoivat kaiken: "Miltäs teistä kavereista tuntuu metsästää kurpanmetsästäjää?" No, se suurkaupungin tietämättömyydestä ja aidoista lännen tavoista. Kepposen kohteeksi jouduimmekin me, eikä minulla ole ollut sen koommin enää halua kurpanmetsästykseen. Mutta kaikkialla ympärillämme on käynnissä toinen "kurpanmetsästys", ja me saatamme olla sen tietämättömiä uhreja. Kyseessä ei ole kepponen, eikä se pääty kunnon nauruun ja lämminhenkiseen toveruuteen. Saatana on suuri petkuttaja, valehtelija ja kaiken hyvän, myös onnemme ja hyvinvointimme, vihollinen. Hänen suuri halunsa on tehdä tyhjäksi taivaallisen Isämme onnensuunnitelma ja saada meidät "onnettomiksi, kuten hän itse" (2. Ne. 2:27). Koska juuri hän on petoksen alkuunpanija ja toteuttaja, hän itse asiassa haluaa houkutella meidätkin osallistumaan kanssaan kurpanmetsästykseen ja täyttämään kassimme jännityksellä, hauskuudella, suosiolla ja niin sanotulla "hyvällä elämällä". Mutta hänen lupauksensa ovat yhtä luuloteltuja kuin olematon kurppa. Todellisuudessa hän tarjoaa pelkkiä valheita, epätoivoa, hengellistä taantumista ja omanarvontunnon menetystä. Saatanan maanittelu, kun hän lähettää meidät täyttämään kassimme, on "syökää, juokaa ja olkaa iloisia, sillä huomenna me kuolemme" (2. Ne. 28:7). Hänen tarjouksensa voi tuntua houkuttelevalta ja vakuuttavalta. Nefi kuvailee hänen myyntitekniikkaansa tyynnyttäväksi, imartelevaksi ja tuudittavaksi, kun hän julistaa, että "kaikki on hyvin" (2. Ne. 28:21­22). Saatana haluaisi meidän muun muassa laittavan kasseihimme moraalittomuutta sen kaikissa muodoissa, joihin kuuluu pornografian katselu sekä sopimaton kielenkäyttö, pukeutuminen ja käytös. Mutta sellaiset paheelliset teot aiheuttavat henkistä tuskaa, hengellisyyden puutetta, itsekunnioituksen puutetta sekä lähetystyö- tai temppeliavioliittomahdollisuuden menettämisen ja joskus jopa ei-toivotun raskauden. Saatana haluaisi orjuuttaa meidät saamalla meidät laittamaan kasseihimme huumeita, alkoholia ja tupakkaa sekä muita riippuvuutta aiheuttavia tapoja. Saatana sanoo meille, että tällaiset asiat ovat hyväksyttäviä ja että "kaikki tekevät niin". Hän sanoo meille, että ne tuovat mukanaan suosiota ja hyväksyntää. Saatanan valheet voivat olla hyvinkin houkuttelevia, erityisesti siinä kriittisessä elämänvaiheessa, jolloin nuoret kaipaavat kovasti hyväksyntää ja suosiota. On olemassa kuitenkin joitakin vihjeitä, jotka opastavat meitä siinä, mitä meidän tulisi välttää laittamasta kasseihimme. Nämä vihjeet tunnistaa siitä, että ne ovat yleisiä ja tuttuja, kuten esimerkiksi: "Kaikki tekevät niin." "Kukaan ei saa tietää." "Siitä ei ole kenellekään haittaa." "Vain tämän kerran." "Entäs sitten?" "Voit tehdä parannuksen myöhemmin ja mennä silti lähetystyöhön ja solmia avioliiton temppelissä." "Kristus sovitti syntisi; Hän antaa sinulle anteeksi." Kun tällaiset perustelut tulevat joko avoimesti muilta tai salakavalasti viettelijän kuiskauksina, teitä varoitetaan. Älkää kuunnelko. Älkää kokeilko. Älkää yksinkertaisesti tehkö sitä. Jumala, meidän rakastava Isämme, kaiken totuuden lähde, on varoittanut meitä Saatanan petoksista. Kuulkaa, mitä Herra on sanonut profeettojensa kautta: Paavali opetti pyhiä Korintissa: "Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon hänet. Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te." (1. Kor. 3:16­17.) Jaakob varoitti muinaisia nefiläisiä: "Mutta voi, voi teitä, jotka ette ole sydämeltänne puhtaita, jotka tänä päivänä olette saastaiset Jumalan edessä" (MK Jaak. 3:3). Alma muistutti tottelematonta poikaansa Koriantonia seksuaalisesta epäpuhtaudesta: "Etkö tiedä, poikani, että tällainen on kauhistus Herran silmissä?" (Al. 39:5.) Ja sitten hän sanoi vielä Koriantonille: "Jumalattomuus ei koskaan ole ollut onnea" (Al. 41:10). Jotta emme ajattelisi, että nämä varoitukset koskivat vain Raamatun aikoja, kuulkaa, mitä nykypäivän profeettamme, presidentti Gordon B. Hinckley, on sanonut: "Huolimatta niin kutsutusta 'uudesta moraalista', huolimatta paljon puhutuista siveyden tasovaatimusten muutoksista ei siveydelle ole mitään riittävää korviketta. Jumalan tasovaatimukset voidaan asettaa kyseenalaisiksi kaikkialla ympäri maailmaa, mutta Jumala ei ole kumonnut käskyjään." ("Mitä profeetat opettavat siveydestä ja uskollisuudesta", Liahona, lokakuu 1999, s. 26­27.) Niinpä kysymme itseltämme: "Ketä me aiomme uskoa etsiessämme onnea ja hyvinvointia?" Onko se Saatana, kaikkien valheiden ja petosten alkuunpanija, jonka ainoana tavoitteena on tuhota meidät? Vai aiommeko me uskoa rakastavaa taivaallista Isää, joka on kaiken totuuden ja onnen lähde ja jonka ainoa tavoite on palkita meidät iankaikkisella rakkaudellaan ja ilollaan? Saatamme tulla vaatimattomista oloista, meillä saattaa olla vain vähän koulutusta ja saatamme jopa ajatella, että maalliset saavutuksemme ovat mitättömiä. Ja Saatanan petosten vuoksi me saatamme toisinaan tuntea itsemme merkityksettömiksi, vähäpätöisiksi tai kykenemättömiksi. Mutta älkäämme koskaan unohtako sitä, että juuri meidät on valittu Jumalan pappeuden haltijoiksi ja että me olemme Hänen kutsuttuja ja asetettuja edustajiaan, ja se tekee meistä merkityksellisiä. Koska meillä on Hänen pappeutensa, meille on annettu voima. Me olemme kuninkaallista sukua. Ja meillä on kyky erottaa toisistaan Saatanan kurpat ja Jumalan todelliset onnen periaatteet. Koska me tiedämme, keitä me olemme, ja koska meille on suotu Pyhä Henki ja meille on annettu Hänen pappeutensa voima, meillä on kyky sanoa ei. "Ei, Saatana, en ole sinun pettävän, turmiollisen ja kuolettavan kurpanmetsästyksesi uhri." Todistan, että "jumalattomuus ei koskaan ole ollut onnea" (Al. 41:10) ja että jumalattomuus ei koskaan tule olemaankaan onnea. Todistan edelleen, että onni ja omanarvontunto tulevat ainoastaan elämällä niiden periaatteiden mukaan, jotka on antanut Hän, joka laati onnensuunnitelman. Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.