Vihollinen itsessämme Presidentti James E. Faust toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa "Meidän kaikkien on tarpeen harjaannuttaa itsestämme rohkeita, kurinalaisia ja uskollisia pappeusveljiä, jotka ovat valmiita oikeanlaisin asein taistelemaan pahaa vastaan ja voittamaan." Rakkaat pappeusveljeni, ilmaisen rakkauteni ja arvostukseni teitä jokaista kohtaan. Olemme kiitollisia kaikesta siitä, mitä te teette viedäksenne tätä pyhää työtä eteenpäin kaikkialla maailmassa. Tunnen itseni nöyräksi ja etuoikeutetuksi voidessani olla yksi teistä. Jo ennen maailman perustamista taivaassa syttyi sota hyvän ja pahan voimien välillä.1 Tuo sota raivoaa nykyään entistä kiivaampana. Saatana on yhä pahuuden joukkojen ylipäällikkö. Yhä hän kiusaa meitä aivan kuten Moosesta sanoen: "Ihmisen poika, kumarra minua."2 Pappeudenhaltijoina meidät on värvätty vanhurskauden suureen armeijaan taistelemaan Lusiferin joukkoja vastaan. Meidän kaikkien on tarpeen harjaannuttaa itsestämme rohkeita, kurinalaisia ja uskollisia pappeusveljiä, jotka ovat valmiita oikeanlaisin asein taistelemaan pahaa vastaan ja voittamaan. Paavali sanoi, että näitä aseita ovat vanhurskauden haarniska, uskon kilpi, pelastuksen kypärä ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.3 Haluaisin tänä iltana puhua siitä taistelusta, jota meidän jokaisen täytyy käydä sisimmässämme. Presidentti Joseph F. Smith on opettanut meitä: "Ensimmäisen vihollisen me kohtaamme itsessämme. On hyvä voittaa tämä vihollinen ensimmäiseksi ja alistaa itsemme Isän tahtoon sekä ankaraan kuuliaisuuteen niille elämän ja pelastuksen periaatteille, jotka Hän on antanut maailmalle ihmisten pelastukseksi."4 Pelkistettynä tämä tarkoittaa sitä, että meidän on tarpeen vahvistaa itsessämme olevaa hyvää ja voittaa Saatanan kiusaukset. Suuntaviitta on selkeä. Alma sanoo meille: "Kaikki, mikä hyvää on, tulee Jumalalta, ja kaikki, mikä pahaa on, tulee perkeleeltä."5 Robert Louis Stevenson kuvasi tätä hyvän ja pahan välistä alituista taistelua klassisessa kertomuksessaan tohtori Jekyllistä ja Mr. Hydestä. Kertomuksen alussa "tohtori Jekyll on suuresti arvostettu lääkäri Lontoossa, hyvä ja ystävällinen mies, joka nuoruudessaan oli osoittanut taipumusta pahuuteen, jonka hän kuitenkin onnistui tukahduttamaan. Tohtori Jekyll on kiinnostunut lääkeaineista, joista yhtä kokeilemalla hän pystyy muuttumaan luotaantyöntävän kääpiön näköiseksi pahuuden ruumiillistumaksi, jota hän kutsuu Mr. Hydeksi. Samanlaisen annoksen avulla hän pystyy saamaan takaisin hyväntahtoisen lääkärin muodon ja persoonallisuuden. Hän muuttuu Mr. Hydeksi lukuisia kertoja antaen siten luonteensa sille puolelle yhä enemmän valtaa. Tohtori Jekyll havaitsee, että hänen on yhä vaikeampaa muuttua takaisin hyveelliseksi itsekseen ja lisäksi hän huomaa ajoittain muuttuvansa Mr. Hydeksi ilman lääkeainettakin."6 Hän tekee murhan Mr. Hyden hahmossa, ja kun lääkeaine ei enää muutakaan häntä ystävälliseksi tohtori Jekylliksi, totuus paljastuu ja Mr. Hyde surmaa itsensä. Lääkeaineen väärinkäyttö tuhosi hänen elämänsä. Niin voi tapahtua todellisessakin elämässä. Avain siihen, ettei milloinkaan muutu pahaksi ja jumalattomaksi Mr. Hydeksi, on siinä, että päättää olla antamatta periksi tuhoaville kiusauksille. Älkää milloinkaan, milloinkaan kokeilko mitään riippuvuutta aiheuttavaa ainetta. Älkää käyttäkö edes tupakkaa missään muodossa tai mitään muutakaan orjuuttavaa ainetta. Pysykää erossa juovuttavasta alkoholista. Riippuvuus saa aikaan traagisia seurauksia, joita on vaikea voittaa. Saamme siunauksia, kun pysymme uskollisina periaatteillemme. Ollessani Cottonwoodin vaarnan johtaja yksi vaarnamme patriarkoista oli tohtori Creed Haymond. Aina silloin tällöin hän todisti voimallisesti viisauden sanasta. Nuoruudessaan hän oli Pennsylvanian yliopiston yleisurheilujoukkueen kapteeni. Vuonna 1919 veli Haymond ja hänen joukkueensa kutsuttiin mukaan vuosittaisiin yliopistojen välisiin yleisurheilukilpailuihin. Kilpailuja edeltävänä iltana hänen valmentajansa Lawson Robertson, joka valmensi useita olympiajoukkueita, kehotti joukkueensa jäseniä juomaan hiukan sherryä. Tuohon aikaan valmentajat luulivat erheellisesti, että viini rentoutti ankarasta harjoittelusta kovettuneita lihaksia. Kaikki muut joukkueen jäsenet nauttivat sherryä, mutta veli Haymond kieltäytyi, koska hänen vanhempansa olivat opettaneet hänelle viisauden sanan. Veli Haymond oli hyvin ahdistunut, sillä hän ei mielellään ollut tottelematon valmentajalleen. Hänen oli määrä kilpailla maailman nopeimpia miehiä vastaan. Entä jos hän epäonnistuisi surkeasti seuraavana päivänä? Miten hän uskaltaisi kohdata valmentajansa? Seuraavan päivän kilpailuissa muut joukkueen jäsenet olivat hyvin sairaita ja epäonnistuivat suorituksissaan tai olivat jopa liian sairaita juoksemaan. Veli Haymond sen sijaan tunsi olonsa hyväksi ja voitti 100 ja 200 metrin pikamatkat. Hänen valmentajansa sanoi hänelle: "Juoksit juuri tuon 200 metriä nopeammin kuin kukaan ihminen on koskaan juossut." Sinä iltana ja koko lopun elämänsä ajan Creed Haymond oli kiitollinen yksinkertaisesta uskostaan noudattaa viisauden sanaa.7 Ollessani sotapalveluksessa toisen maailmansodan aikana olin tekemisissä muutamien hienojen ja lupaavien nuorten miesten kanssa. Mutta vähän kerrassaan näin joidenkin heistä kääntyvän pois niistä siivoista, jumalanpelkoa osoittavista ominaisuuksista, joita tohtori Jekyllilläkin oli, ja vajoavan Mr. Hyden tasolle. Joidenkin kohdalla se alkoi siitä, että he joivat kahvia, koska vesi oli huonolaatuista ja vedenpuhdistustabletit maistuivat hyvin epämiellyttäviltä. Joidenkin kohdalla kahvi johti satunnaisiin oluttuopillisiin. Jokainen ulkomailla palveleva sotilas sai savukeannoksen ja silloin tällöin pullollisen viskiä, joiden rahallinen arvo oli merkittävä. Presidentti George Albert Smith antoi kerran tämän ohjeen: "Jos te ylitätte viivan paholaisen puolelle edes tuumankaan verran, te olette kiusaajan vallassa, ja jos hän onnistuu, te ette pysty ajattelemaan tai edes järkeilemään kunnolla, koska te olette menettäneet Herran Hengen."8 Jotkut sotilaat pysyivät turvallisella puolella viivaa eivätkä kokeilleet näitä riippuvuutta aiheuttavia aineita tai käyneet niillä kauppaa, vaikka me saimme ne ilmaiseksi. Mutta toiset kokeilivat savukkeita ja alkoholia vastapainona sodan haasteille. Muutamat jopa harhautuivat moraalittomuuteen uskoen, että sodan paineet antoivat heille oikeuden laskea tasoaan ja antaa Mr. Hyden kaltaisen puolen persoonallisuudessaan päästä voitolle. Sodan jälkeen ne, jotka olivat tulleet riippuvaisiksi tupakasta, alkoholista ja moraalittomuudesta, havaitsivat, etteivät he pystyneetkään helposti karistamaan pois näitä huonoja tapoja. Nuoret miehet, joilla oli alussa suuret mahdollisuudet, ylittivät viivan tuuma kerrallaan ja siten riistivät itseltään ja perheiltään luvatun onnen ja saivat sen sijaan kokea avioeron, rikkoutuneen perheen ja sydänsurua. Ne, jotka eivät koskaan alentaneet tasovaatimuksiaan, eivät sortuneet tällaisiin riippuvuuksiin. He selviytyivät tuosta koettelevasta elämänvaiheestaan vahvempina ja valmiimpina elämään tuottoisaa, esimerkillistä ja onnellista elämää vanhurskaiden perheiden uskollisina isinä ja isoisinä. He ovat myös palvelleet arvostettuina ja kunnioitettuina johtajina kirkossa ja yhteiskunnassa. Toinen sellainen valheellinen näkemys, joka vetoaa luonteemme Mr. Hyden kaltaiseen puoleen, on se, että kurkistus pornografiaan on harmitonta. Tämä on kauhistavaa petosta. Pornografia on yhtä riippuvuutta aiheuttavaa kuin kokaiini tai mikä tahansa muu huume. Vähän aikaa sitten sain sydäntä särkevän kirjeen eräältä kirkosta erotetulta mieheltä, jonka sielu on surun ja katumuksen täyttämä. Lainaan hänen luvallaan seuraavan otteen hänen kirjeestään: "Toivon, että tämä kirje saa jokaisen epäilijän vakuuttuneeksi siitä, että tuhon polku tuottaa vain surua ja tuskaa ja että mikään synti ei ole tällaisen hinnan arvoinen." Hän jatkaa sanomalla: "Olen aiheuttanut tuskaa ja surua itselleni. Vasta nyt ymmärrän täysin, millaisen suuren tuhon olen aiheuttanut itselleni. Mikään itsekäs tai himokas halu ei ole sen arvoista, että menettää jäsenyytensä kirkossa. Olen aiheuttanut hirvittävää tuskaa vaimolleni ja kahdelle ihanalle lapselleni. Olen kiitollinen vaimoni suurista ponnistuksista auttaa minua voittamaan syntini. Vaimoni on ollut syntieni uhri, ja hän on joutunut kärsimään suurta surua ja tuskaa. Kaipaan sitä päivää, jolloin voin jälleen olla Herran kirkon jäsen ja perheemme voi olla iankaikkinen perhe." Kirje jatkuu seuraavalla tunnustuksella: "Syntini ovat suora seuraus varhaisessa lapsuudessani syntyneeseen riippuvuuteeni pornografiasta. Pornografia on ehdottomasti riippuvuutta aiheuttavaa ja myrkkyä. Jos olisin jo varhain elämässäni oppinut käyttämään itsehillinnän voimaa, olisin tänä päivänä kirkon jäsen." Yksi Mr. Hyden petollisista ajatuksista on se, mitä jotkut kutsuvat virheellisesti ennaltasuunnitelluksi parannukseksi. Tässä kirkossa ei sellaista oppia ole. Se voi kuulostaa hienokseltaan houkuttelevalta, mutta itse asiassa se on vahingollinen ja väärä oppi. Sen tavoitteena on saada meidät uskomaan, että me voimme tietoisesti ja tahallisesti tehdä syntiä ajatellen, että nopean parannuksen ansiosta voimme nauttia evankeliumin täysistä siunauksista, kuten temppelin siunaukset tai lähetystyö. Todellinen parannus voi olla pitkä ja tuskallinen prosessi. Nefi näki ennalta tämän mielettömän opin: "Ja on myös monia, jotka sanovat: Syökää, juokaa ja olkaa iloisia, mutta silti Jumalaa peljätkää ­ hän teidät vanhurskauttaa, jos pientä syntiä teette; vähän valehdelkaa, käyttäkää eduksenne lähimmäisenne sanoja, kaivakaa kuoppa naapurillenne; ei siinä ole mitään pahaa; tätä kaikkea tehkää, sillä huomenna me kuolemme; ja jos vikapäitä olemmekin, Jumala rankaisee meitä parilla lyönnillä, ja lopuksi meidät pelastetaan Jumalan valtakuntaan."9 Herra sanoo kaikista niistä, jotka opettavat tällaista oppia: "Pyhien veri huutaa maasta heitä vastaan."10 Näin siksi, että liittojamme ei hyväksytä ainoastaan toimitusten kautta, vaan niiden täytyy olla myös lupauksen Pyhän Hengen sinetöimät, jotta ne olisivat iankaikkisia.11 Tämän jumalallisen hyväksymisleiman saamme toimituksiimme ja liittoihimme vain uskollisuutemme kautta. Virheelliseen ennaltasuunnitellun parannuksen ajatukseen liittyy petos, mutta lupauksen Pyhää Henkeä ei voi pettää. Jotkut ihmiset pitävät yllä kunniallisuuden ja ulkoisen vanhurskauden naamiota, mutta he elävät petollista elämää uskoen, että tohtori Jekyllin tavoin he voivat elää kaksoiselämää koskaan paljastumatta. Jaakob sanoi: "Kahtaalle horjuva ihminen, epävakaa kaikessa mitä tekee."12 Mormonin Kirjasta me luemme kertomuksen Koriantonista, joka lähti lähetystyöhön soramilaisten keskuuteen isänsä ja veljensä kanssa. Hänen kaksoiselämänsä sai hänet hylkäämään palvelutehtävänsä ja hänen isänsä valittaen sanomaan: "Katso, oi poikani, minkä suuren vääryyden olet tehnyt soramilaisille, sillä sinun elämäntapasi nähdessään he eivät tahtoneet uskoa minun sanoihini."13 Tekopyhät ovat niitä, jotka pitävät yllä hyvyyden naamioita mutta jotka sisimmässään harjoittavat jumalattomuutta ja pettävät. Sellaisia olivat lainopettajat ja fariseukset, jotka tulivat Vapahtajan luo teeskennellen, että heillä oli huono omatunto ja että he halusivat kuulla Hänen viisaita neuvojaan. "Opettaja", he sanoivat imartelevaan äänensävyyn, "me tiedämme, että sinä puhut totta ja opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti. Sinä olet ihmisistä riippumaton etkä tee eroa heidän välillään." Näine petollisine sanoineen he toivoivat voivansa yllättää Hänet kysyessään: "Sano siis meille, mitä mieltä olet: onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei?" Heidän kysymykseensä sisältyi paha aie, sillä henkivero oli yksi loukkaavimmista Rooman laeista. Jos Hän olisi vastannut myöntävästi, fariseukset olisivat voineet sanoa Hänen olevan epälojaali juutalaisia kohtaan. Jos Hänen vastauksensa olisi ollut kieltävä, Häntä olisi voitu syyttää kansan kiihottamisesta. "Mutta Jeesus huomasi heidän kieroutensa ja sanoi: 'Te teeskentelijät! Miksi te yritätte saada minut ansaan?'" Hän pyysi heitä näyttämään hänelle rahaa ja kysyi sitten: "Kenen kuva ja nimi siinä on?" He vastasivat: "Keisarin." Ja sitten Hän vaiensi tekopyhät fariseukset klassisella vastauksellaan: "Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu."14 Me olemme maailmassa, mutta me emme saa antaa siinä olevan tekopyhyyden ja petoksen voittaa meitä. Totuus siitä, keitä me olemme ja mitä me teemme, tulee lopulta julki. Herra on muistuttanut meitä näillä selkeillä sanoilla: "Sillä heidän rikkomuksensa julistetaan katoilta ja heidän salaiset tekonsa paljastetaan."15 Koska me elämme moraalisesti turtuneessa ympäristössä, meidän on vaikea sanoa itsellemme ja muille, että toimintamme ei ole oikein. Veljet, me voimme suojautua meissä jokaisessa itsessämme olevaa vihollista vastaan käyttämällä suojaavaa Jumalan pappeuden viittaa. Meistä jokaisen on otettava pyhän pappeuden voimat käyttöön omassa elämässämme. Tämä tarkoittaa sitä, että käytämme jumalallista valinnanvapauttamme päivittäin siunataksemme toisten elämää tekemällä kotiopetusta, suorittamalla toimituksia tai pitämällä perheiltoja. Meillä on yhteinen tehtävä viedä pelastuksen sanoma maailmaan. Tätä tehtävää me suoritamme presidenttimme Gordon B. Hinckleyn johdolla, jolla on kaikki pappeuden avaimet maan päällä tänä aikana. Mutta me emme voi suoriutua tästä tehtävästä, ellei meistä jokainen voita sisäistä taisteluaan. Kun teemme näin, voimme pukea yllemme Jumalan koko sota-asun ja saada pappeuden valaan ja liittoon kuuluvat siunaukset. Herra on luvannut, että "kaikki ne, jotka ottavat vastaan tämän pappeuden, ottavat vastaan minut. ­ ­ Ja se, joka ottaa vastaan minut, ottaa vastaan minun Isäni. Ja se, joka ottaa vastaan minun Isäni, ottaa vastaan Isäni valtakunnan; sen tähden kaikki, mitä minun Isälläni on, tullaan antamaan hänelle."16 Korotus Isän valtakunnassa tarkoittaa valtakuntia, valtaistuimia, herrauksia, hallituksia ja valtoja, jotka lisääntyvät iankaikkisesti.17 Rukoilen, että me kaikki voisimme ponnistella voittaaksemme vihollisen itsessämme, niin että voisimme saada nämä siunaukset. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Ks. Ilm. 12:4­9; KH Moos. 4:1­4; KH Aabr. 3:24­28; LK 29:36­38; Jes. 14:12­20; Luuk. 10:18. 2. KH Moos. 1:12. 3. Ks. Ef. 6:14­17. 4. Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph F. Smith, 1999, s. 371­372. 5. Al. 5:40. 6. Thesaurus of Book Digests, 1949, s. 206. 7. Ks. Joseph J. Cannon, "Speed and the Spirit", Improvement Era, lokakuu 1928, s. 1001­1007. 8. Lainattu julkaisussa Spencer W. Kimball, Anteeksiantamuksen ihme, 1975, s. 218. 9. 2. Ne. 28:8. 10. 2. Ne. 28:10. 11. Ks. LK 132:7. 12. Jaak. 1:8. 13. Al. 39:11. 14. Matt. 22:16­21. 15. LK 1:3. 16. LK 84:35, 37­38. 17. Ks. Kirkon presidenttien opetuksia: Brigham Young, 1997, s. 72.