Kuolleiden lunastus ja todistus Jeesuksesta Vanhin D. Todd Christofferson seitsemänkymmenen koorumin johtokunnasta "Ottamalla selville esivanhempiemme nimet ja tekemällä heidän puolestaan pelastavat toimitukset, joita he eivät voi itse tehdä, me todistamme Jeesuksen Kristuksen sovituksen äärettömyydestä." Kristityt teologit ovat jo kauan painiskelleet seuraavan kysymyksen kanssa: Mikä on niiden lukemattomien miljardien ihmisten kohtalo, jotka ovat eläneet ja kuolleet vailla tietoa Jeesuksesta?1 Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palauttaminen on tuonut mukanaan ymmärryksen siitä, millä tavalla kuolleet, jotka eivät ole saaneet kastetta, lunastetaan ja kuinka Jumala voi olla "täydellinen, oikeudenmukainen Jumala, ja myös armahtava Jumala".2 Eläessään vielä maan päällä Jeesus profetoi, että Hän saarnaisi myös kuolleille.3 Pietari kertoo meille, että tämä tapahtui Vapahtajan ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen välisenä aikana.4 Presidentti Joseph F. Smith näki näyssä, että Vapahtaja vieraili henkimaailmassa ja "vanhurskaiden keskuudesta hän järjesti joukkonsa ja määräsi sanansaattajat, jotka hän puki voimalla ja valtuudella, ja valtuutti heidät viemään evankeliumin valon pimeydessä oleville. ­ ­ Näille opetettiin uskoa Jumalaan, parannusta synnistä, sijaiskastetta syntien anteeksisaamiseksi ja Pyhän Hengen lahjaa kätten päällepanon kautta."5 Oppi siitä, että elävät voivat sijaistyönä tarjota kasteen ja muita välttämättömiä toimituksia kuolleille, ilmoitettiin uudestaan profeetta Joseph Smithille.6 Hän sai tietää, että ylösnousemusta odottaville hengille ei ainoastaan tarjota henkilökohtaista pelastusta, vaan heidät voidaan taivaassa myös liittää yhteen mieheksi ja vaimoksi ja he voivat tulla sinetöidyksi yhteen kaikkien aiempiin sukupolviin kuuluneiden isiensä ja äitiensä ja kaikkien tuleviin sukupolviin kuuluvien lastensa kanssa. Herra opetti profeetalle, että nämä pyhät menot voidaan suorittaa asianmukaisesti vain Hänen nimelleen rakennetussa huoneessa, temppelissä.7 Sijaispalveluksen periaatteen ei pitäisi kenestäkään kristitystä tuntua oudolta. Elävää henkilöä kastettaessa virkailija toimii Vapahtajan sijaisena. Ja eikö meidän uskomme keskeinen opinkappale ole se, että Kristuksen uhri sovittaa sijaisuhrina meidän syntimme täyttämällä oikeudenmukaisuuden vaatimukset meidän puolestamme? Kuten presidentti Gordon B. Hinckley on sanonut: "Mielestäni sijaistyö kuolleiden puolesta muistuttaa itse Vapahtajan antamaa sijaisuhria läheisemmin kuin mikään muu tuntemani työ. Se annetaan rakkaudesta, ilman toivoa minkäänlaisesta korvauksesta tai takaisinmaksusta tai mistään muusta sellaisesta. Mikä ihana periaate."8 Jotkut ovat ymmärtäneet väärin ja olettavat, että kuolleet sielut "kastetaan mormoniuskontoon tietämättään"9 tai että "aiemmin toisiin uskontokuntiin kuuluneet ihmiset voidaan pakottaa mormoniuskontoon jälkikäteen".10 He olettavat, että meillä on jonkinlainen valta pakottaa sielua uskonasioiden suhteen. Tietenkään meillä ei ole. Jumala antoi ihmiselle tahdonvapauden alusta alkaen.11 "Ne kuolleet, jotka tekevät parannuksen, tulevat lunastetuiksi olemalla kuuliaiset Jumalan huoneen toimituksille"12, mutta vain silloin, jos he hyväksyvät nuo toimitukset. Kirkko ei luettele heitä nimiluetteloissaan tai laske heitä kuuluviksi jäsenistöönsä. Se into, jolla pyrimme lunastamaan kuolleet, ja se aika ja ne voimavarat, joita me käytämme tuon sitoutumisen mukaisesti, ennen kaikkea ilmentävät todistustamme Jeesuksesta Kristuksesta. Se on mahdollisimman voimallinen julistus Hänen jumalallisesta luonteestaan ja tehtävästään. Se todistaa ensiksikin Kristuksen ylösnousemuksesta, toiseksi Hänen sovituksensa äärettömyydestä, kolmanneksi siitä, että Hän on pelastuksen ainoa lähde, neljänneksi, että Hän on asettanut pelastuksen ehdot, ja viidenneksi, että Hän tulee jälleen. KRISTUKSEN YLÖSNOUSEMUKSEN VOIMA Ylösnousemukseen viitaten Paavali kysyi: "Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? Ellei kuolleita ­ ­ herätetä, miksi he kastattavat itsensä näiden puolesta?"13 Meidät kastetaan kuolleiden puolesta, koska tiedämme heidän nousevan ylös. "Sielu palautetaan ruumiin yhteyteen ja ruumis sielun yhteyteen, ja jokainen jäsen ja nivel palautetaan ruumiinsa yhteyteen; ei hiuskarvaakaan ole joutuva hukkaan, vaan kaikki palautetaan oikeaan ja täydelliseen muotoonsa."14 "Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra."15 Se, mitä me teemme niiden suhteen, jotka ovat menneet edeltä, on äärimmäisen tärkeää, koska he elävät nyt henkinä ja tulevat jälleen elämään kuolemattomina sieluina juuri Jeesuksen Kristuksen ansiosta. Me uskomme Hänen sanoihinsa, kun Hän sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin."16 Kuolleiden puolesta suorittamillamme kasteilla me todistamme, että "niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi. ­ ­ Kristuksen on näet määrä hallita, kunnes hän on saattanut kaikki vihollisensa jalkojensa alle. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema."17 KRISTUKSEN SOVITUKSEN ÄÄRETTÖMYYS Ottamalla selville esivanhempiemme nimet ja tekemällä heidän puolestaan pelastavat toimitukset, joita he eivät voi itse tehdä, me todistamme Jeesuksen Kristuksen sovituksen äärettömyydestä. Kristus "on kuollut kaikkien puolesta".18 "Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman."19 "Jumala [ei] erottele ihmisiä. Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa."20 "Huutaako hän kenellekään, sanoen: Lähde pois tyköäni? Katso, minä sanon teille: ei; vaan hän sanoo: Tulkaa minun tyköni, te kaikki maan ääret, ostakaa maitoa ja hunajaa rahatta ja hinnatta."21 Meidän Herramme "kutsuu ­ ­ kaikkia tulemaan tykönsä hänen hyvyydestänsä nauttimaan, eikä hän kiellä ketään, joka tulee hänen tykönsä, olipa tämä musta tai valkoinen, orja tai vapaa, miehen- taikka naisenpuoli; ja hän muistaa pakanan, ja kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaiset, sekä juutalaiset että pakanat."22 On käsittämätöntä ajatella, että tämä kaikkia koskeva kutsu peruutettaisiin niiltä, jotka eivät olleet kuulleet sitä ennen kuolemaansa. Paavalin tavoin olemme vakuuttuneita siitä, ettei kuolema aseta sellaista estettä: "[Ei] kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat ­ ­ voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."23 JEESUS KRISTUS, PELASTUKSEN AINOA LÄHDE Meidän innokkuutemme varmistaa se, että edesmenneille sukulaisillemme suodaan kaste Jeesuksen nimessä, on todistus siitä, että Jeesus Kristus on "tie, totuus ja elämä" ja ettei "kukaan pääse Isän luo muuten kuin" Hänen kauttaan24. Pietari julisti: "Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla."25 "Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus."26 Jotkut nykyajan kristityt, jotka ovat huolissaan niistä miljardeista ihmisistä, jotka ovat kuolleet ilman tietoa Jeesuksesta Kristuksesta, ovat alkaneet ihmetellä, onko sittenkään olemassa vain "yksi ­ ­ Herra, yksi usko, yksi kaste".27 Heidän mukaansa uskominen siihen, että Jeesus on ainoa Vapahtaja, on ylpeää, ahdasmielistä ja suvaitsematonta. Me sanomme kuitenkin, että tällainen ongelmanasettelu on väärä. Siinä, että pelastus voi tulla vain Yhden kautta, ei ole mitään epäoikeudenmukaisuutta, kun tuo Yksi ja Hänen pelastuksensa tarjotaan jokaiselle sielulle ilman poikkeuksia. Meidän ei tarvitse väärennellä oppia tai laimentaa Kristuksen hyvää sanomaa. KRISTUKSEN ASETTAMAT PELASTUKSEN EHDOT Koska uskomme, että Jeesus Kristus on Lunastaja, hyväksymme myös Hänen valtuutensa asettaa ehdot, joiden kautta voimme saada Hänen armonsa. Muutoin emme olisi kiinnostuneita menemään kasteelle kuolleiden puolesta. Jeesus vakuutti, että "ahdas [on] se portti ja kapea se tie, joka vie elämään".28 Hän sanoi erityisesti, että "jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan".29 Tämä tarkoittaa sitä, että meidän tulee tehdä parannus ja ottaa "itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta [syntimme] annettaisiin anteeksi. Silloin [me saamme] lahjaksi Pyhän Hengen."30 Vaikka Jeesus Kristus itse oli synnitön, Hänet kastettiin ja Hän sai Pyhän Hengen todistaakseen "Isälle, että hän olisi kuuliainen hänelle pitämällä hänen käskynsä"31 ja näyttääkseen meille esimerkillään, "kuinka suora on se polku ja kuinka ahdas se portti, josta [meidän] on mentävä sisälle". Ja hän sanoi: "Sille, joka on kastettu minun nimeeni, Isä antaa Pyhän Hengen, kuten minulle; seuraa siis minua ja tee sitä, mitä olet nähnyt minun tekevän".32 Mitään poikkeuksia ei ole suotu; sellaisia ei tarvita. Kaikki ne, jotka uskovat ja jotka kastetaan ­ myös sijaiskasteen kautta ­ ja jotka pysyvät vahvana uskossa, pelastuvat, "eivät ainoastaan ne, ­ ­ jotka uskoivat hänen lihaan tulemisensa jälkeen, mikä tapahtui aikojen keskipäivänä, vaan myös kaikki ne, jotka elivät ennen hänen tulemistaan, aikojen alusta asti".33 Juuri tästä syystä evankeliumia saarnataan "niillekin, jotka ovat kuolleet, ­ ­ että he eläisivät hengessä, niin kuin Jumala elää, vaikka ruumiissaan ovat saaneet saman tuomion kuin kaikki ihmiset".34 JEESUKSEN KRISTUKSEN TOINEN TULEMINEN Meidän työmme kuolleiden puolesta todistaa, että Jeesus Kristus tulee jälleen tämän maan päälle. Vanhan testamentin viimeisissä jakeissa [Jehova] julisti: "Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian. Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin en tuomitse maata perikatoon, kun tulen."35 Tätä pyhien kirjoitusten kohtaa koskevassa innoitetussa selityksessään profeetta Joseph Smith sanoi: "Maata tullaan lyömään kirouksella, ellei ole olemassa minkäänlaista yhdistävää sidettä isien ja lasten välillä yhdessä tai toisessa asiassa; ja katso, mikä on tämä tärkeä asia? Se on kaste kuolleiden puolesta."36 Meidän temppeleissä suorittamamme sijaistoimitukset, kasteesta alkaen, tekevät mahdolliseksi iankaikkisen yhdistävän siteen sukupolvien välille, mikä täyttää maan luomisen tarkoituksen. Ilman sitä, "koko maa hävitettäisiin perin juurin" Kristuksen tulemisessa37. Elia on itse asiassa tullut, kuten oli luvattu, ja antanut pappeuden voiman, joka kääntää sydämet ja luo yhdistävät siteet isien ja lasten välille niin, että taas kerran se, mikä on sidottu maan päällä "on sidottu taivaissa".38 Tullessaan Elia julisti: "Tämän armotalouden avaimet on uskottu teidän käsiinne; ja tästä te voitte tietää, että Herran päivä, se suuri ja peljättävä, on lähellä, oven edessä."39 Teemme innokkaasti työtä aikaisempiin sukupolviin kuuluneiden isiemme ja äitiemme tietojen etsimiseksi yhdistääksemme heidät meihin ja meidät heihin. Eikö se ole lujin mahdollinen osoitus siitä vakaumuksestamme, että Jeesus Kristus tulee jälleen hallitsemaan maan päällä? Tiedämme Hänen tulevan, ja tiedämme, mitä Hän odottaa meidän tehneen valmistautuessamme Hänen paluuseensa. Pyhissä kirjoituksissa mainitaan joskus, että kuolleet henget ovat pimeydessä tai vankilassa.40 Pohdiskellessaan Jumalan ihmeellistä suunnitelmaa näiden Hänen lastensa lunastamiseksi profeetta Joseph Smith kirjoitti tämän psalmin: "Sydämenne iloitkoon ja riemuitkoon ylenpalttisesti, maa puhjetkoon laulamaan. Kuolleet laulakoot iankaikkisen ylistyksen lauluja Kuningas Immanuelille, joka ennen kuin maailma olikaan, sääti sen, minkä avulla me voimme vapauttaa heidät vankilastaan, sillä vangit tullaan päästämään vapaiksi."41 Meidän tehtävämme ulottuu niin kauas ja niin syvälle kuin Jumalan rakkauskin ­ sulkeakseen sisäänsä Hänen lapsensa kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa. Työmme kuolleitten hyväksi on kaunopuheinen todistus siitä, että Jeesus Kristus on koko ihmiskunnan jumalallinen Lunastaja. Hänen armonsa ja lupauksensa ulottuvat myös niihin, jotka eivät löydä Häntä eläessään. Hänen ansiostaan vangitut voivat todellakin päästä vapaiksi. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. John Sanders, johdanto julkaisuun Gabriel Fackre, Ronald H. Nash ja John Sanders, What About Those Who Have Never Heard? Three Views on the Destiny of the Unevangelized, 1995, s. 9. On olemassa useita teorioita, jotka koskevat "evankelioimattomia" kuolleita, alkaen pelastuksen kieltämisestä selityksittä aina uniin tai muuhun jumalalliseen tapahtumien kulkuun vaikuttamiseen kuoleman hetkellä ja pelastuksen suomiseen kaikille jopa ilman uskoa Kristukseen. Muutamat uskovat, että sielut kuulevat Jeesuksesta kuoleman jälkeen. Mikään niistä ei selitä, kuinka voidaan täyttää Jeesuksen vaatimus, jonka mukaan ihmisen täytyy syntyä vedestä ja hengestä päästäkseen Jumalan valtakuntaan (ks. Joh. 3:3­5). Koska näiltä vilpittömiltä etsijöiltä puuttuu tieto, joka kerran oli alkukirkossa, heidän on ollut "pakko valita joko heikko laki, joka [sallii] kastamattomien päästä taivaaseen, tai julma Jumala, joka [tuomitsee tuhoon] viattomat." (Hugh Nibley, Mormonism and Early Christianity, 1987, s. 101.) 2. Al. 42:15. 3. Ks. Joh. 5:25. 4. Ks. 1. Piet. 3:18­19. 5. LK 138:30, 33. 6. Ks. LK 124, 128, 132; The Personal Writings of Joseph Smith, toim. Dean C. Jessee, 1984, s. 486; The Words of Joseph Smith, toim. Andrew F. Ehat ja Lyndon W. Cook, 1991, s. 49. 7. Ks. LK 124:29­36. Nykypäivän maailmanlaajuisen temppelien rakennusohjelman yhtenä tärkeimpänä tavoitteena on tarjota paikka, jossa pelastukselle välttämättömät toimitukset voidaan suorittaa niiden puolesta, jotka eläessään eivät saaneet etuoikeutta saada niitä. 8. "Elävän profeetan sanoja", Valkeus, elokuu 1998, s. 16­17. 9. Ben Fenton, "Mormons Use Secret British War Files 'to Save Souls'", The Telegraph (Lontoo), 15. helmikuuta 1999. 10. Greg Stott, "Ancestral Passion", Equinox, huhti/toukokuu 1998, s. 45. 11. Ks. KH Moos. 7:32; ks. myös Al. 5:33­36; 42:27. 12. LK 138:58. 13. 1. Kor. 15:29. 14. Al. 40:23. 15. Room. 14:9. 16. Joh. 11:25. 17. 1. Kor. 15:22, 25­26. 18. 2. Kor. 5:15. 19. 1. Joh. 2:2. 20. Ap. t. 10:34­35. 21. 2. Ne. 26:25. 22. 2. Ne. 26:33. 23. Room. 8:38­39. 24. Joh. 14:6. 25. Ap. t. 4:12; ks. myös 2. Ne. 25:20; Moosia 5:8. 26. 1. Tim. 2:5. 27. Ef. 4:5. Ks. esim. John Hick, The Myth of God Incarnate, 1977. 28. Matt. 7:14. 29. Joh. 3:5. 30. Ap. t. 2:38. 31. 2. Ne. 31:7; ks. myös Matt. 3:13­17; Mark. 1:9­11; Luuk. 3:21­22; Joh. 1:29­34. 32. 2. Ne. 31:9, 12. 33. LK 20:26. 34. 1. Piet. 4:6. 35. Mal. 3:23­24; ks. myös 3. Ne. 25:5­6; LK 2:1­3. 36. LK 128:18. 37. LK 2:3; KH J. S. Hist. 39. 38. Matt. 16:19; ks. myös Matt. 18:18; LK 132:46. 39. LK 110:16. 40. Ks. Jes. 24:22; 1. Piet. 3:19; Al. 40:12­13; LK 38:5; LK 138:22, 30. Jopa vanhurskaista hengistä puhutaan uskollisina vangittuina, jotka odottavat vapautumista kuoleman kahleista (ks. LK 138:18­19). 41. LK 128:22.