Väreitä Virginia U. Jensen ensimmäinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa "Vanhurskaiden naisten tekojen vaikutus levittäytyy vähitellen läpi ajan, etäisyyksien ja jopa sukupolvien." Perheemme piti paljon retkistä, joita teimme vuorille, kun lapsemme olivat pieniä. Seisoessamme kauniin Jackson Lake -järven rannalla majesteettisten vuorenhuippujen heijastuessa sen peilikirkkaasta pinnasta meillä oli tapana kilpailla heittäen litteitä kiviä tyyneen veteen. Kivien kimpoillessa pitkin vedenpintaa seurasimme, kuinka ne muodostivat siihen väreitä niin pitkälle kuin saatoimme nähdä. Jopa nuorimman lapsemme viskaama pienin kivi sai veden väreilemään yhä edelleen. Kuten laajenevat renkaat, joita kivemme saivat aikaan Jackson Lakella, samoin vanhurskaiden naisten tekojen vaikutus levittäytyy vähitellen läpi ajan, etäisyyksien ja jopa sukupolvien. Nämä vanhurskaat teot ovat seurausta siitä, että ymmärrämme Jeesuksen Kristuksen jumalallisen kutsumuksen, tunnemme evankeliumin suunnitelman, olemme kuuliaisia iankaikkisille käskyille ja teemme työtä tässä Jumalan valtakunnassa maan päällä. Saanen kertoa esimerkin siitä, kuinka tämä väreily alkaa ja jatkuu, kun yksi vanhurskas myöhempien aikojen pyhiin kuuluva nainen toimii sen tiedon mukaan, joka hänellä on siitä, että Jeesus on Kristus ja että evankeliumi on palautettu. Vuonna 1841 walesilainen maahanmuuttaja Dan Jones toimi kapteenina yhdellä pienimmistä rekisteröidyistä laivoista, jotka kuljettivat matkustajia ja rahtia Mississippijoen yläjuoksulla. Mielestäni on enemmän kuin sattumaa, että hänen laivansa nimi oli Ripple (Väre). Hänen matkustajiensa joukossa oli tuntemattoman "uuden" kirkon, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon, jäseniä. Matkoillaan Dan Jones alkoi kuulla arvostelua näistä "mormoneista". Koska hän oli kuljettanut monia heistä, hän oli puhellut heidän kanssaan ja tarkkaillut heidän käytöstään. Hän piti heitä hyvinä ihmisinä ­ ystävällisinä, rehellisinä ja uutterina. Kielteiset puheet ja kirjoitukset näistä ihmisistä eivät sopineet yhteen sen kanssa, mitä hän oli kokenut kanssakäymisissään heidän kanssaan. "Tutkiessani syytöksiä tarkkaan", Dan Jones kirjoitti myöhemmin, "huomasin selvästi, että ne eivät mitenkään voineet olla totta, koska ne joko olivat liioiteltuja ­ ­ tai olivat ­ ­ ristiriidassa keskenään" (lainattu julkaisussa Ronald D. Dennis, "Walesilainen Dan Jones", Valkeus, joulukuu 1987, s. 26). Nimenomaan eräs merkittävä tapahtuma johti hänet tarkasta havainnoitsijasta aktiiviseksi kirkon tutkijaksi. Hän kirjoitti näin: "Pian käsiini joutui aivan sattumalta osa kirjeestä, jonka [Emma Smith] oli kirjoittanut, ­ ­ enkä koskaan unohda niitä tunteita, joita tuo kirjeen kappale minussa herätti. Ymmärsin selvästi, että [hän] uskoi Uuteen testamenttiin samoin kuin minäkin, tunnusti apostolista uskoa ja riemuitsi ahdistustensa keskellä siitä, että oli arvollinen kärsimään kaiken todistuksensa tähden Jeesuksesta ja evankeliumista ­ mutta lisäksi kappale sisälsi parempia neuvoja ja enemmän viisautta ja osoitti enemmän ­ ­ jumalista henkeä kuin mikään muu, mitä olin lukenut!" ("Walesilainen Dan Jones", s. 26.) Emman sanojen ja esimerkin innoittamana Dan Jones pyysi saada tietää lisää tästä kirkosta. Vuonna 1843 hänet kastettiin Mississippijoessa, ja hänestä tuli yksi kirkon historian vaikuttavimmista lähetyssaarnaajista, joka toi satoja ihmisiä kirkkoon synnyinmaassaan Walesissa. Hyvin kirjaimellisella tavalla Emma Smithin vaikutus jatkaa väreilyään läpi sukupolvien. Kuka pystyy sanomaan, kuinka monet sadat tai jopa tuhannet niiden jälkeläiset, jotka Dan Jones johdatti evankeliumiin, saattavat olla kuuntelemassa tätä kokousta juuri nyt? Jokainen meistä voi toimia tavoilla, jotka voivat väreillä läpi elämän yhtä voimakkaasti kuin Emma Smithin sanat väreilivät Dan Jonesin sydämessä. Jokainen meistä on vain yksi, mutta muistan ne renkaat, joita pieni kivi sai aikaan laajan Jackson Laken pinnassa. Ottakaamme tämä pyhien kirjoitusten rohkaisu sydämenasiaksemme: "Älkää sen tähden väsykö tekemään sitä, mikä hyvää on, sillä te laskette perustusta suurelle työlle. Ja pienestä kasvaa se, mikä on suurta." (LK 64:33.) Kodissamme ­ tässä paikoista tärkeimmässä ­ me opimme parhaiten, kuinka "pienestä kasvaa se, mikä on suurta", sillä elämä kodissa on sarja pieniä asioita, jotka yhdessä luovat iankaikkisen perheen. Koska vahvojen yhteyksien luominen Herraan ja toisiimme tapahtuu niin vähä vähältä tai koska opettaminen ja rohkaiseminen ja johtaminen on toisinaan epäkiitollista, on ehkä helppoa suunnata huomio muualle ja jopa lannistua. Vastustaja haluaisi hämmentää meitä ja kääntää huomiomme pois siitä, mikä on kaikkein tärkeintä. Mutta me olemme siunattuja, sillä tiedämme, että usko ja perhe ovat tärkeintä. Naiset, jotka ovat koskettaneet sydäntäni ja saaneet minut elämään parempaa elämää, ovat niitä, jotka ovat asettaneet Herran ja perheen ensimmäiseksi. Heidän "jumalinen henkensä" tekee sydämelleni sitä, mitä Emma Smithin sanat tekivät Dan Jonesille, kutsuen minua tulemaan Kristuksen tykö, joka julisti: "Sille, jolla on jano, minä annan lahjaksi vettä elämän veden lähteestä" (Ilm. 21:6). Hyve ja voima ovat löydettävissä jokapäiväisessä arkisessa työssä, kaikissa päivittäisissä perheemme hoivaamiseen liittyvissä tehtävissä sekä säännöllisessä muiden palvelemisessamme. Huomattava asema ei vedä vertoja tärkeimmälle eikä maailman palkka vastaa sitä, jonka saamme taivaalliselta Isältämme, joka tietää, kuinka tärkeää naisen omistautuminen on sielujen pelastamiselle. Kun ajattelemme naisia, joiden vanhurskas vaikutus väreilee läpi iankaikkisuuden, tarkastelkaamme Mariaa, joka oli "kallisarvoinen ja valittu astia" (Al. 7:10). Enkelin esitettyä hänelle ennen kuulumattoman, pyhän julistuksen hän alistui armeliaasti Herran tahtoon: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit." (Luuk. 1:38.) Hänen uskonsa, kuuliaisuutensa ja nöyryytensä antavat mallin kaikille naisille. Vaikka Marian kutsumus oli ainutlaatuinen, kaikilla naisilla voi "olla osansa hänen kaltaisestaan erinomaisuudesta. He ovat naisia, jotka tavoittelevat Jumalan mielisuosiota. ­ ­ He ovat nöyriä ja elävät puhdasta ja hyveellistä elämää. ­ ­ Heillä on luottavainen sydän ja he ylistävät Herraa. ­ ­ He riemuitsevat Vapahtajasta ja ­ ­ tunnustavat Hänen lahjansa ja armonsa." (S. Michael Wilcox, Daughters of God: Scriptural Portraits, 1998, s. 179.) Nuo kuvaukset sopivat teihin, uskollisiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon Apuyhdistyksen sisariin. Te olette naisia, joiden jokapäiväiset teot tulvivat mieltä rauhoittavaa tietoa, jonka Jesaja ilmaisi niin voimallisesti: "Jumala on minun pelastukseni; ­ ­ Herra Jehova on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni. ­ ­ Ilolla [minä] sen tähden [saan] ammentaa vettä pelastuksen lähteistä." (2. Ne. 22:2­3.) Kristuksen päämäärään ­ lunastaa kaikki sielut ­ tarvitaan teidän voimianne, aikaanne ja kykyjänne kodeissanne ja yhteisöissänne. Uskolliset tekonne ja sananne edistävät osaltaan merkittävästi tämän Jumalan valtakunnan vahvistamista maan päällä. Vanhin Bruce R. McConkie muistutti meitä siitä, kuinka tärkeitä tehtävämme ovat aina olleet: "Tiedämme tämän: Kristus on Luoja Isän alaisuudessa; Mikael, Hänen kumppaninsa ja työtoverinsa, johti pitkälti luomistyötä; ja heidän kanssaan, kuten Abraham näki, oli monia jaloja ja suuria. Voimmeko muuta kuin päätellä, että Maria ja Elisabet ja Saara ja lukemattomat uskollisista sisaristamme lukeutuivat heidän joukkoonsa? Varmasti nämä sisaret tekivät silloin yhtä kovasti työtä ja taistelivat yhtä urheasti sodassa taivaassa kuin veljet, aivan samoin kuin he nykyisin seisovat horjumattomina kuolevaisuudessa totuuden ja vanhurskauden puolesta." (Woman, 1979, s. 59.) Näiden meitä ennen eläneiden jalojen ja suurten naisten tavoin mekään emme voi olla tavallisia naisia. Emme voi olla naisia, jotka näyttävät liiaksi maailman naisilta. Meidän täytyy anteeksi pyytelemättä nousta puolustamaan vanhurskautta. Me, kuten Maria, Eeva, Saara ja Emma, olemme ainutlaatuisia. Meillä on mahdollisuus luoda väreitä ja meillä on vettä, jota voimme jakaa. Iankaikkisen perintömme tuntien meidän täytyy muistaa, kuinka voimallisesti yksinkertaiset, vanhurskaat tekomme voivat väreillä lähimmäistemme sydämiin ja koteihin. Meillä on erittäin paljon tilaisuuksia tehdä erittäin paljon hyvää, ja mikä tärkeintä, tiedämme, mistä ja miten "ammentaa vettä pelastuksen lähteistä". Ystäväni Tammy jäi pois kirkosta ollessaan vain viidentoista ikäinen. Kulman takana Tammyn kodista asui nuori mies, joka myös päätti teini-iässä, ettei halunnut olla tekemisissä kirkon kanssa. Heille molemmille kehittyi tapoja, jotka veivät heidät kauemmas kirkon toiminnoista. Lopulta he menivät naimisiin ja alkoivat kasvattaa perhettä. Tammy rakasti miestään ja kahta tytärtään hyvin paljon, mutta syvällä sydämessään hänellä oli kaipaus palata siihen elämään, jonka hän tunsi lapsena. Tammy muisti hämärästi tunteneensa taivaallisen Isänsä Hengen ja vaikutuksen itsessään, ja hän kaipasi Häntä. Tammy ei halunnut kertoa näistä tunteista aviomiehelleen, koska hän pelkäsi, ettei tämä hyväksyisi niitä, ja niinpä hän piti ne salassa. Hän halusi tulla takaisin, mutta hän ei vain oikein tiennyt, mistä aloittaisi. Kuunnelkaamme hänen omia sanojaan, kun hän kertoo kahden suurenmoisen kotikäyntiopettajan väreilyvaikutuksesta. He ammensivat "vettä pelastuksen lähteistä" ja jakoivat sen Tammyn kanssa. [Kuvanauhoite Tammy Claytonista] Tänäkin päivänä olen kiitollinen kotikäyntiopettajistani, koska he rakastivat eivätkä tuominneet minua. He saivat minut todellakin tuntemaan, että olin tärkeä ja että minulle oli paikka kirkossa. Heillä oli tapana tulla kotiini ja istuimme ja rupattelimme. Jonkin ajan kuluttua he kysyivät minulta, halusinko, että pitäisimme oppiaiheen, ja he esittivät minulle sanoman joka kuukausi. Ja kun he tulivat joka kuukausi, se sai minut tuntemaan, että olin todella tärkeä ja että he todella välittivät minusta, että he todella rakastivat ja arvostivat minua. Heidän vierailujensa ja meidän luonamme käyntiensä myötä päätin, että minun oli aika palata kirkkoon. Luulen, etten oikein tiennyt, miten palata, mutta käyntiensä ja välittämisensä kautta he tarjosivat tavan, niin että pystyin palaamaan. Meidän on tarpeen ymmärtää, että Herra rakastaa meitä huolimatta siitä, keitä olemme, ja kotikäyntiopettajani auttoivat minua näkemään, että tämä oli oikein. Nyt mieheni ja minut on sinetöity temppelissä. Jumalalle kiitos uskollisista kotikäyntiopettajista. Kyllä, sisaret, vanhurskaiden naisten tekojen vaikutus leviää vähitellen läpi ajan, etäisyyksien ja sukupolvien. Eikä varmastikaan voisi olla kestävämpää värettä kuin se, että perhe on sinetöity iankaikkisuudeksi temppelissä. Olkaamme meitä ennen eläneiden uskollisten sisarten kaltaisia. Juokaamme hartaasti "vettä pelastuksen lähteistä". Jumala elää. Hänen Poikansa Jeesus Kristus tarjoaa meille keinon palata ja elää Hänen luonaan. Tosi evankeliumi on palautettu uudelleen maan päälle. Meillä on tänä päivänä elävä profeetta, presidentti Gordon B. Hinckley, jonka välityksellä taivaallinen Isä ohjaa kansaansa. Auttakaamme vanhurskaiden tekojemme vaikutusten kautta kaikkia tuntemaan nämä totuudet. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.