Presidentti Gordon B. Hinckley
"En tunne parempaa vastausta [niihin] saastaisiin tapoihin, joita nuoremme kohtaavat, kuin sellaisen äidin opetukset, joka opettaa lapsiaan rakkaudella ja varoituksin, joista ei voi erehtyä."
Olisin aivan tyytyväinen, jos kokous päätettäisiin tähän. Meitä on opetettu hyvin. Kiitän Apuyhdistyksen ylintä johtokuntaa heidän erinomaisista puheistaan. Voitte olla varmoja siitä, että he ovat kantaneet huolta ja rukoilleet ja pyytäneet Herralta apua valmistautumiseensa ja puheidensa pitämiseen. Olemme kaikki kiitollisuudenvelassa teille, sisar Smoot, sisar Jensen, sisar Dew. Olette tehneet suurenmoisen työn.
Tilaisuus puhua teille on mielestäni kallisarvoinen. Tämän kuulijakunnan kaltaista ei ole toista. Puhumme tabernaakkelissa temppeliaukiolla Salt Lake Cityssä. Mutta te kuulijat olette melkein kaikkialla. Olette kokoontuneet eri puolille Yhdysvaltoja ja Kanadaa, eri puolille Euroopan ja Meksikon, Keski-Amerikan ja Etelä-Amerikan kansakuntia. Olette yhtä tässä suuressa kokoontumisessa, vaikka olette Aasiassa, Eteläisellä Tyynellämerellä ja muissa kaukaisissa maissa.
Sydämenne on samankaltainen kaikkialla. Olette kokoontuneet yhteen, koska rakastatte Herraa. Teillä on todistus ja vakaumus siitä, että Hän elää. Te rukoilette Isää Jeesuksen nimessä. Te ymmärrätte rukouksen voiman. Olette vaimoja ja äitejä. Olette leskiä ja yksinhuoltajia, joilla on hyvin raskas taakka kannettavanaan. Olette vastavihittyjä naisia, ja olette naisia, jotka eivät ole olleet naimisissa. Olette Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon naisten valtava joukko. Kuulutte tähän suurenmoiseen järjestöön, jossa teitä on yli neljä miljoonaa. Kukaan ei pysty arvioimaan sitä valtaisaa hyvyyden voimaa, jollainen teistä voi tulla. Olette kotilieden vartijoita. Olette kotilieden hoitajia. Yhdessä sisar Dew'n kanssa kehotan teitä olemaan suoraselkäisiä ja voimakkaita puolustaessanne niitä suuria hyveitä, jotka ovat olleet yhteiskunnallisen menestyksemme perusta. Kun te olette yhtä, valtanne on rajaton. Voitte suorittaa mitä tahansa, mitä haluatte. Ja miten tavattoman paljon teitä tarvitaankaan maailmassa, jossa arvot murentuvat ja vastustaja näyttää olevan niin kovin tiukasti kiinni vallankahvassa.
Arvostan ja ihailen suuresti teitä nuoria naisia, jotka olette melko vastikään siirtyneet Apuyhdistykseen. Olette suuressa määrin kestäneet sen myrskyn, joka on nuoruudessanne riehunut ympärillänne. Ette ole antaneet maailman tahria teitä. Olette pysyneet erossa jumalattomuuden vaikutuksista. Te, aikuisiksi varttuva kirkon nuoriso, olette hyvyyden kukoistus. Olette selvinneet näin pitkälle puhtaina ja kauniina ja hyveellisinä. Kiitän teitä siitä mitä lämpimimmin.
Ylistän teitä sisaria, jotka olette naimattomia. Olette kokeneet paljon yksinäisyyttä. Olette tunteneet huolta ja pelkoa ja hirvittävää kaipausta. Mutta ette ole antaneet näiden tunteiden voittaa. Olette jatkaneet elämäänne ja vaikuttaneet merkittävällä ja suurenmoisella tavalla ympäristöönne. Jumala siunatkoon teitä, rakkaat sisareni ja ystäväni.
Tänä iltana en voi puhua suoraan teille kaikille. Olen keskittynyt yhteen osaan tätä suurta kuulijakuntaa, ja tällä tarkoitan teitä, jotka olette äitejä. Saanen laskea mukaan myös ne, joista tulee äitejä. Olette saaneet äiteinä aikaan jotakin suurenmoista. Olette synnyttäneet ja hoivanneet lapsia. Olette yhdessä taivaallisen Isämme kanssa antaneet kuolevaisuuden kokemuksen Hänen pojilleen ja tyttärilleen. He ovat Hänen lapsiaan ja he ovat teidän lapsianne, teidän lihaanne, ja Hän pitää teitä vastuullisina heistä. Olette iloinneet heistä, ja monissa tilanteissa olette surreet. He ovat tuoneet teille onnea toisin kuin kukaan muu pystyisi. He ovat tuottaneet teille tuskaa toisin kuin kukaan muu pystyisi.
Yleisesti ottaen olette kasvattaneet heidät huomattavan hyvin. Olen sanonut monta kertaa, että uskon meillä olevan hienoimman nuorten joukon kuin koskaan aiemmin tässä kirkossa. He ovat paremmin koulutettuja, he ovat motivoituneempia, he tuntevat pyhät kirjoitukset, he elävät viisauden sanan mukaan, he maksavat kymmenyksensä, he rukoilevat. He yrittävät tehdä oikein. He ovat älykkäitä ja kykeneviä, puhtaita ja raikkaita, viehättäviä ja fiksuja. Tällaisia nuoria on huomattava joukko. Yhä useammat heistä lähtevät lähetystyöhön. Yhä useammat solmivat temppeliavioliiton. He tietävät, mistä evankeliumissa on kysymys, ja he yrittävät elää sen mukaan kääntyen Herran puoleen saamaan opastusta ja apua.
Mutta valitettavasti minun on sanottava, että monet nuoristamme putoavat pois. He kokeilevat hullutusta toisensa jälkeen, ilmeisesti koskaan tuntematta tyydytystä, kunnes he luisuvat kuiluun, josta he eivät pääse ylös omin voimin. Heidän joukossaan on joitakin omia lapsiamme, ja juuri te äidit kannatte surun taakan, joka tästä seuraa. He ovat teidän poikianne ja tyttäriänne. Ja niinpä tänä iltana minä vetoan teihin siinä toivossa, että voisin olla avuksi.
Joissakin tapauksissa tämä voi olla liian myöhäistä, mutta useimmissa tapauksissa teillä on vielä tilaisuus opastaa ja suostutella, opettaa rakkaudella, johtaa poluille, jotka ovat hedelmällisiä ja antoisia ja vievät pois umpikujatilanteista, joista ei seuraa mitään hyvää.
Teillä ei ole tässä maailmassa mitään yhtä kallisarvoista kuin lapsenne. Kun vanhenette, kun hiuksenne muuttuvat valkoisiksi ja kehonne uupuu, kun istutte mielellänne keinutuolissa mietiskelemässä elämäänne, mikään ei ole niin tärkeää kuin kysymys siitä, mitä lapsistanne on tullut. Se ei ole raha, jota olette hankkineet. Se ei ole autot, joita olette omistaneet. Se ei ole suuri talo, jossa asutte. Polttavin kysymys, joka palaa mieleenne yhä uudestaan, on: Miten hyvin lapseni ovat pärjänneet?
Jos vastaus on, että he ovat pärjänneet oikein hyvin, niin onnenne on täydellinen. Jos he ovat pärjänneet vähemmän hyvin, niin mikään muu tyydytys ei voi korvata menetystänne.
Ja siksi minä vetoan tänä iltana teihin, rakkaat sisareni. Istuutukaa laskemaan mielessänne ansioitanne ja puutteitanne tehtävässänne äitinä. Vielä ei ole liian myöhäistä. Kun kaikki muu pettää, on olemassa rukous ja lupaus, että Herra auttaa teitä koettelemuksissanne. Mutta älkää viivytelkö. Alkakaa nyt, olipa lapsenne sitten kuusi- tai kuusitoistavuotias.
Minulle kerrotaan, että äskettäin tällä alueella pidettiin suuri tilaisuus, johon osallistui 10 000 nuorta. Olen varma siitä, että osa näistä nuorista oli meidän omiamme.
Ilmeni, että illan esityksistä osa oli rivoja ja vastenmielisiä. Ne olivat inhottavia ja alentavia. Ne edustivat elämän likaisinta puolta. Niissä ei ollut kauneutta. Oli vain rumuutta ja turmeltuneisuutta. Se oli törkyä pahimmassa muodossaan.
Nämä nuoret maksoivat 3550 dollarin suuruisen pääsymaksun. Monissa tapauksissa he saivat rahat vanhemmiltaan. Vastaavanlaisia tapahtumia on ympäri maailmaa. Joidenkin poikienne ja tyttärienne ansiosta tällaisen saastan levittäjät menestyvät jumalattomissa pyrkimyksissään.
Viime sunnuntain Deseret News -lehdessä oli yksityiskohtainen erikoisartikkeli undergroundhuumejuhlista, jotka kulkevat nimellä Rave. Ne alkavat kolmelta aamuyöllä ja jatkuvat puoli kahdeksaan sunnuntaiaamuun. Näissä juhlissa nuoret miehet ja naiset 20 ikävuoden molemmin puolin tanssivat voimakkaiden vahvistimien välittämän niin kutsutun musiikin metallinkaikuisessa rytmissä. "Toisilla on yllään kirkkaanvärisiä helmiä, toiset heiluttavat hehkuvia keppejä. Toisilla on suussa tutti, kun taas toiset käyttävät hengityssuojaimia." (Deseret News, 17. syyskuuta 2000, s. B1.)
Huumeet vaihtavat omistajaa myyjiltä käyttäjille 2025 dollarin hintaan pilleriltä.
En tunne parempaa vastausta näihin saastaisiin tapoihin, joita nuoremme kohtaavat, kuin sellaisen äidin opetukset, joka opettaa lapsiaan rakkaudella ja varoituksin, joista ei voi erehtyä. Epäonnistumista kyllä tapahtuu. Seuraa sydäntä särkeviä pettymyksiä. Koetaan synkkiä ja toivottomia murhenäytelmiä. Mutta hyvin monessa tapauksessa, jos opetus alkaa varhain ja jatkuu, tuloksena on menestystä ja onnea ja rakkautta ja paljon kiitollisuutta. Ei käy, että avaatte kukkaronne ja ojennatte pojallenne tai tyttärellenne rahaa ennen töihin ryntäämistänne. Se voi johtaa vain yhä jumalattomampiin tapoihin.
Vanhassa sananlaskussa sanotaan: "Ohjaa lapsi heti oikealle tielle, niin hän vanhanakaan ei siltä poikkea" (Sananl. 22:6).
Toinen viisas sanonta kuuluu: "Nuorena vitsa väännettävä."
Opettakaa lapsianne, kun he ovat aivan pieniä, älkääkä koskaan lopettako. Niin kauan kuin he ovat kodissanne, pitäkää heidät ensimmäisellä sijalla ajatuksissanne. Saanen tänä iltana ehdottaa joitakin asioita, joita voitte opettaa heille. Luettelo ei ole täydellinen. Voitte lisätä siihen muita asioita.
Opettakaa heitä etsimään hyviä ystäviä. Heillä tulee olemaan ystäviä, joko hyviä tai huonoja. Näillä ystävillä on valtava merkitys heidän elämässään. On tärkeää, että he oppivat olemaan suvaitsevaisia kaikkia ihmisiä kohtaan, mutta vielä tärkeämpää on, että he kokoavat ympärilleen sellaisia kaltaisiaan, jotka tuovat heistä esiin parhaan, mitä heillä on sisimmässään. Muutoin heidän toveriensa tavat voivat tarttua heihin.
En ole koskaan unohtanut kertomusta, jonka vanhin Robert Harbertson esitti tällä tabernaakkelin puhujakorokkeella. Hän puhui intiaanipojasta, joka kiipesi korkealle vuorelle. Siellä oli kylmä. Hänen jalkojensa juuressa oli käärme, kalkkarokäärme. Käärme oli kylmissään ja pyysi, että nuorukainen ottaisi sen käteensä ja veisi vuorelta alas lämpimämpään paikkaan.
Intiaanipoika kuunteli käärmeen houkutteluja. Hän antoi periksi. Hän nosti käärmeen syliinsä ja peitti sen paidallaan. Hän kantoi sen alas vuorelta lämpimään. Hän laski sen hellästi ruohikkoon. Kun käärme oli lämmennyt, se kohotti päänsä ja iski poikaan myrkkyhampaillaan.
Poika kirosi käärmeen, koska se oli vastannut hänen ystävällisyyteensä pistolla. Käärme vastasi: "Tiesit, mikä olin, kun nostit minut syliisi." ("Restoration of the Aaronic Priesthood," Ensign, heinäkuu 1989, s. 77.)
Varoittakaa lapsianne niistä, jotka myrkkyhampaineen houkuttelevat heitä, viettelevät heitä mukavilla puheilla, mutta jotka sitten vahingoittavat ja mahdollisesti jopa tuhoavat heidät.
Opettakaa heidät arvostamaan koulutusta. "Jumalan kirkkaus on äly, eli toisin sanoen valkeus ja totuus" (LK 93:36).
Tämän kirkon jäsenet ovat saaneet Herralta kehotuksen hankkia koulutusta. Se siunaa heidän elämäänsä nyt ja kautta tulevien vuosien.
Seurasin lumoutuneena eräänä iltana televisiosta kertomusta eräästä perheestä Keskilännessä. Perheeseen kuuluivat isä, äiti, kolme poikaa ja yksi tytär.
Isä ja äiti päättivät naimisiin mennessään, että he tekisivät kaikkensa, että heidän lapsensa saisivat vain parasta mahdollista koulutusta.
He asuivat vaatimattomassa talossa. He elivät vaatimattomasti. Mutta he ravitsivat lapsiaan tiedolla. Jokainen lapsista menestyi merkittävällä tavalla. Jokainen sai hyvän koulutuksen. Yhdestä tuli yliopiston rehtori, muista suurten liikemaailman instituutioiden johtajia, joka suhteessa menestyviä ihmisiä.
Opettakaa heitä kunnioittamaan kehoaan. Nuorten joukossa on leviämässä tapa tatuoida ja lävistää kehoaan. Tulee aika, jolloin he katuvat sitä, mutta silloin se on liian myöhäistä. Pyhät kirjoitukset julistavat yksiselitteisesti:
"Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?
Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon hänet. Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te." (1. Kor. 3:1617.)
On surullista ja valitettavaa, että jotkut nuoret miehet ja naiset antavat tatuoida kehonsa. Mitä he toivovat saavansa aikaan tällä tuskallisella menettelyllä? Mitä "hyveellistä, rakastettavaa, hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää" (13. uskonkappale) on siinä, että kyllästää ihonsa sopimattomalla niin kutsutulla taiteella, jota joutuu kantamaan koko loppuelämänsä ja joka kestää aina vanhuuteen ja kuolemaan asti? Heitä täytyy varoittaa, jotta he välttäisivät sitä. Tulee aika, jolloin he katuvat, mutta silloin he eivät pääse eroon typeryytensä jatkuvasta muistuttajasta muutoin kuin uuden kalliin ja tuskallisen hoidon avulla.
Sallinette minun huomauttaa, että on vastenmielistä ja silti aivan yleistä nähdä nuoren miehen korvissa korvakorut, eikä vain yhtä paria vaan useita.
He eivät arvosta ulkonäköään. Onko heidän mielestään fiksua tai viehättävää koristella itseään sillä tavoin?
Sallinette minun sanoa, ettei se ole koristeellista. Siinä tehdään rumaksi se, mikä oli viehättävää. Korvien lisäksi monet lävistävät muitakin osia kehossaan, jopa kielensä. Se on naurettavaa.
Me ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista neuvosto olemme esittäneet kantamme ja lainaan sitä: "Kirkko vastustaa tatuointia. Se myös vastustaa kehon lävistystä muuten kuin lääketieteellistä tarkoitusta varten, vaikka se ei otakaan kantaa sellaiseen vähäiseen lävistykseen kuten naisten korvien lävistämiseen yhtä korvakoruparia varten."
Opettakaa poikanne ja tyttärenne välttämään huumeita kuin ruttoa. Näiden aineiden käyttö tuhoaa heidät. He eivät voi rääkätä kehoaan sillä tavoin, he eivät voi sillä tavoin kasvattaa sisällään vahingollista ja orjuuttavaa riippuvuutta saamatta aikaan mittaamattomia vaurioita. Yksi tapa johtaa toiseen, kunnes uhri hyvin monessa tapauksessa ajautuu täydelliseen avuttomuuteen menettäen kokonaan kyvyn hallita itseään ja tavat muodostuvat niin piintyneiksi, ettei niistä pääse enää irti.
Äskettäisessä televisio-ohjelmassa annettiin ymmärtää, että 20 prosenttia nuorista huumeidenkäyttäjistä alkoi käyttää huumeita vanhempiensa kautta. Mikä näitä ihmisiä vaivaa? Huumeiden käyttö johtaa umpikujaan. Se johtaa vain ja ainoastaan itsehillinnän menetykseen, itsetunnon menetykseen ja itsetuhoon. Opettakaa lapsianne välttämään huumeita kuin saastaista tautia. Kasvattakaa heidät kammoamaan sellaista koko olemuksellaan.
Opettakaa heitä olemaan rehellisiä. Maailman vankilat ovat täynnä ihmisiä, jotka aloittivat jumalattomat tekonsa pienillä epärehellisyyksillä. Pieni valhe johtaa hyvin usein suurempaan. Pieni varkaus johtaa hyvin usein suurempaan varkauteen. Pian yksilö on kietoutunut verkkoon, josta hän ei pääse irti. Leveä tie vankilaan saa alkunsa pienestä ja houkuttelevasta polusta.
Opettakaa heitä olemaan hyveellisiä. Opettakaa nuoria miehiä kunnioittamaan nuoria naisia Jumalan tyttärinä, joilla on jotakin hyvin kallisarvoista ja kaunista. Opettakaa tyttärenne kunnioittamaan nuoria miehiä, poikia, joilla on pappeus, poikia, joiden pitäisi seistä ja jotka seisovat maailman alhaisten syntien yläpuolella.
Opettakaa heidät rukoilemaan. Kukaan meistä ei ole niin viisas, että selviytyy omillaan. Me tarvitsemme Kaikkivaltiaan apua, viisautta ja opastusta, kun teemme päätöksiä, jotka ovat tavattoman tärkeitä elämässämme. Rukousta ei korvaa mikään. Suurempaa avunlähdettä ei ole.
Rakkaat äidit, nämä asiat, jotka olen maininnut, eivät tietenkään ole uusia. Ne ovat yhtä vanhoja kuin Aadam ja Eeva. Mutta niihin liittyvät syyn ja seurauksen lait ovat yhtä varmoja kuin auringonnousu aamulla, eikä luettelo ole täydellinen.
Vaikka on niin paljon vältettävää, on myös paljon iloa ja mielihyvää. Hyvien ystävien kanssa voi kokea paljon iloa. Heidän ei tarvitse olla kainostelijoita. He voivat pitää hauskaa ja he ovat osoittaneetkin tekevänsä niin.
Jumala siunatkoon teitä, rakkaat ystävät. Älkää vaihtako oikeuttanne äiteinä sellaiseen, minkä arvo on ohimenevää. Asettakaa koti ensimmäiselle sijalle elämässänne. Pienokainen, jota pidätte sylissänne, kasvaa yhtä nopeasti kuin aurinko nousee ja laskee kiireisinä päivinä. Toivon, että kun teille käy niin, ette joudu huudahtamaan kuten kuningas Lear: "Kuin katkerampi käärmeenkielen haavaa on kiittämätön laps!" (William Shakespearen Draamat I, 1953, suom. Paavo Cajander, Kuningas Lear, I näytös, IV kohtaus.) Toivon pikemminkin, että teillä on täysi syy olla ylpeitä lapsistanne, rakastaa heitä, uskoa heihin, nähdä heidän varttuvan vanhurskaudessa ja hyveessä Herran edessä, nähdä heidän tulevan hyödyllisiksi ja tuotteliaiksi yhteiskunnan jäseniksi. Jos kaiken tämän tehtyänne koette silloin tällöin epäonnistumista, voitte yhä sanoa: "Ainakin tein parhaani, mihin pystyin. Yritin kaikkeni. En anna minkään estää minua täyttämästä tehtävääni äitinä." Tällaisissa oloissa epäonnistumisia tapahtuu hyvin vähän.
Älkää nyt vain ajatelko, että sälytän kaiken tämän vastuun teille. Saanen sanoa, että aion kahden viikon kuluttua puhua isille näistä asioista yleisessä pappeuskokouksessa.
Levätkööt taivaan siunaukset päänne päällä, rakkaat sisareni. Älkää vaihtako poikienne ja tytärtenne, poikien ja tyttöjen, nuorten miesten ja naisten joiden kasvatuksesta teillä on väistämätön vastuu osaksi tulevaa suurempaa hyvää mihinkään sellaiseen tämänhetkiseen, jolla on vain katoava arvo.
Pyhittäköön lastenne hyveellinen elämä vanhuutenne. Kunpa voisitte huudahtaa kiitollisina Johanneksen tavoin: "Mikään ei tuota minulle suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni elävän totuudessa" (3. Joh. 1:4). Tätä rukoilen, ja rukoilen mitä vilpittömimmin Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.
Edellinen