Pyhien yhteisön rakentaminen Vanhin L. Tom Perry kahdentoista apostolin koorumista "Kaikissa pyhien yhteisöissä me kaikki teemme työtä palvellaksemme toisiamme parhaan kykymme mukaan. Työllämme on korkeampi tarkoitus, koska sen tarkoitus on suoda siunausta muille ja rakentaa Jumalan valtakuntaa." Meidän kaikkien elämässä on tapahtumia, jotka vuosia myöhemmin niitä muistellessamme saavat uuden ja tärkeän merkityksen. Ollessani yläasteella koulun johtokunta soi minulle kunnianosoituksen pyytäessään minua välituntivalvojaryhmän jäseneksi. Niinä päivinä, jolloin meillä oli valvontavuoro, meitä kehotettiin ottamaan eväät kouluun ja syömään ne yhdessä. Se oli aina hieno hetki, ja kilpailimme aina paljon keskenämme siitä, kenen äiti oli valmistanut maukkaimmat eväät. Usein vaihdoimme eväsruokia keskenämme. Eräänä päivänä kun minut oli määrätty välituntivalvojaksi, en muistanut kertoa äidille tarvitsevani eväät, ennen kuin olin melkein valmis lähtemään kouluun. Kun pyysin eväitä, äidin kasvoille ilmestyi huolestunut ilme. Hän kertoi minulle, että hän oli juuri käyttänyt viimeisen leivän aamiaiseksi ja että hän leipoisi lisää vasta iltapäivällä. Hänellä ei ollut kotona mitään muuta evääksi kuin suuri pullapitko, joka oli jäänyt edellisestä illasta. Äiti teki hyvää pullaa. Hän asetteli pitkot uunipannulle aina siten, että toiseen päähän poikittain tuli yksi isompi pitko ja sitten pituussuuntaan rivi pienempiä pitkoja. Vain isompi pitko oli jäänyt jäljelle. Se oli suurin piirtein vuokaleivän pituinen mutta ei tietenkään niin paksu. Minua nolotti ottaa evääksi vain pullapitko, kun kuvittelin, mitä muilla valvojaryhmän jäsenillä olisi, mutta päätin, että oli parempi ottaa pullapitko kuin olla ilman eväitä. Kun tuli aika syödä eväitä, menin erääseen etäiseen nurkkaan, ettei minua huomattaisi. Kun eväiden vaihto alkoi, ystäväni halusivat tietää, mitä minulla oli. Selitin, mitä sinä aamuna oli tapahtunut, ja kauhukseni kaikki halusivat nähdä tuon suuren pullapitkon. Mutta ystäväni yllättivät minut – sen sijaan että he olisivat pilailleet kustannuksellani he kaikki halusivatkin saada pitkosta palasen! Siitä tuli koko vuoden paras eväidenvaihtopäiväni! Pullapitko, jonka kanssa luulin joutuvani noloon tilanteeseen, osoittautuikin evästaukomme parhaaksi evääksi. Kun olen miettinyt tätä kokemusta, olen huomannut, että usein on ihmisluonnon mukaista antaa vähemmän arvoa tutuille asioille vain siitä syystä, että ne ovat meistä niin jokapäiväisiä. Yksi näistä tutuista asioista voi olla jäsenyytemme palautetussa kirkossa. Kirkon jäsenet omistavat "kallisarvoisen helmen", mutta joskus tämä korvaamaton helmi on meille niin tavanomainen, ettemme ymmärrä sen todellista arvoa. Vaikka onkin totta, ettei meidän pidä heittää helmiämme sikojen eteen, se ei tarkoita sitä, ettei meidän pidä jakaa niitä niiden ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät niiden arvon. Yksi lähetystyön suurimmista lisäeduista on se, että näkee, kuinka suuren arvon uskonkäsityksillemme antavat muut, jotka eivät ole aiemmin kuulleet niistä. Siitä, että näkee aarteensa jonkun muun silmin, on paljon hyötyä. Suuri huolenaiheeni on se, että me pidämme ainutlaatuisia ja kallisarvoisia Herran kirkon jäsenyyden siunauksia usein itsestään selvinä. Ja tällaisessa kiitollisuuden puutteen tilassa me helposti suhtaudumme omahyväisesti jäsenyyteemme kirkossa emmekä niin uskollisesti edistä pyhien yhteisön rakentamista. Meitä on siunattu suurella ja jalolla perinnöllä, joka tarjoaa niin sanotuista maailman teistä jyrkästi poikkeavan totuuden tien. Meidän täytyy muistuttaa itseämme perintömme arvosta, ettemme aliarvioisi sen merkitystä. Haastan monet nurkkiin piiloutuneet pyhät tulemaan esiin ja julistamaan kuuluvasti yhteisen perintömme kallisarvoisia opetuksia, ei kerskailun ja ylpeyden hengessä vaan luottavaisuuden ja vakaumuksen hengessä. Yksi asia, josta tunnen mitä suurinta ylpeyttä, on se, kuinka esivanhempamme uskonsa avulla Jumalaan sekä ahkeruutensa ja kestävyytensä kautta muuttivat kaikkien hylkimät paikat kauniiksi kaupungeiksi. Kun Joseph Smith oli vangittuna Libertyn vankilassa vailla mitään mahdollisuuksia päästä vapaaksi, pyhiä vastaan oli julkaistu hävityskäsky. Tämän vuoksi Brigham Youngin oli pakko järjestää pyhät, jotta he voisivat muuttaa pois Missourista. Muutto Missourista helmikuussa 1839 sai monet valittamaan, että Herra oli hylännyt kansansa. Jotkut kirkon jäsenet epäilivät, oliko viisasta koota pyhät jälleen yhteen samaan paikkaan. Mississipin ylittäminen ja pysähtyminen joihinkin pienempiin yhdyskuntiin joen varsilla antoi hengähdysaikaa, jota jäsenet tarvitsivat saadakseen lisää ohjeita johtajiltaan. Profeetta Joseph Smith kirjoitti Libertyn vankilasta kehottaen pyhiä olemaan hajaantumatta ja pysymään yhdessä saadakseen voimaa toisistaan. Sen vuoden huhtikuussa Joseph ja Hyrum sekä heidän vankitoverinsa päästettiin pakenemaan Missourissa sijaitsevasta vankilasta. He saapuivat Quincyyn Illinoisiin 22. huhtikuuta 1839. Profeetta ryhtyi välittömästi toimiin etsiäkseen pyhille kokoontumispaikan. Hän löysi Mississipin varrelta paikan, joka tuntui lupaavalta. Hän nimitti kaupungin Nauvooksi, mikä tarkoittaa 'kaunista', mutta siihen aikaan se oli kaikkea muuta kuin kaunis. Se oli soinen niemimaa, jota ei ollut ojitettu. Soisesta maaperästä kohosi kaupunki, jota voitiin todella sanoa kauniiksi. Ensimmäiset Nauvoossa olevat asumukset olivat väliaikaisia majoja, telttoja ja muutamia hylättyjä rakennuksia. Sitten pyhät alkoivat rakentaa hirsimökkejä. Sitä mukaa kuin aika ja varat sallivat, pystytettiin puurunkoisia taloja, ja vielä myöhemmin rakennettiin lujarakenteisempia tiilitaloja. Profeetan suunnitelmana oli rakentaa pyhien yhteisö. Hänellä oli kolme päätavoitetta: ensiksi taloudellinen, toiseksi kasvatuksellinen ja kolmanneksi hengellinen. Profeetta Joseph Smithin toiveena oli, että pyhien tulisi olla taloudellisesti omavaraisia. Taivaallinen Isämme on antanut kaikille lapsilleen kaiken, mitä heillä on – heidän lahjansa, heidän kykynsä, heidän aineellisen omaisuutensa – ja Hän on tehnyt heistä näiden siunausten haltijoita. Yksi suuresti arvossa pidetty osa taloudellisen omavaraisuutemme perintöä on kirkon huoltotyöohjelma. Siinä on kaksi pääperiaatetta. Ensimmäinen on rakkauden periaate ja toinen työn periaate. Rakkauden periaate on vaikuttava voima, joka saa meidät antamaan aikaamme, varojamme ja palvelujamme tähän suurenmoiseen ohjelmaan. Johannes, jota Jeesus rakasti, kirjoitti: "Rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. – – Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme." (1. Joh. 4:7–9, 11.) Ja sitten kohdassa 1. Joh. 3:17 hän kirjoitti: "Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?" Juuri se, että me ymmärrämme rakkauden periaatteen, saa meidät antamaan runsaita paastouhreja. Se on suurenmoinen ilmoituksena saatu järjestelmä, jonka mukaan me kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina jätämme vapaaehtoisesti nauttimatta kaksi ateriaa ja annamme noita aterioita vastaavan summan rahaa piispalle. Hänellä on näin varoja, joilla auttaa puutteenalaisia. Järjestelmä on enimmäkseen vaivaton, ja se auttaa meitä ymmärtämään vähäosaisia ja antamaan varoja heidän päivittäisten tarpeittensa tyydyttämiseksi. Herra siunatkoon meitä edelleenkin halulla rakastaa toisiamme ja antaa runsaskätisesti paaston periaatteen mukaan. Toinen perusperiaate on työn periaate. Työ on aivan yhtä tärkeä Herran taloussuunnitelman onnistumiselle kuin käsky rakastaa lähimmäistämme. Opin ja Liittojen Kirjan sanotaan: "Minä, Herra, en ole Siionin asukkaisiin mielistynyt, sillä heidän joukossaan on laiskureita, ja myös heidän lapsensa varttuvat jumalattomuudessa; eivät he myöskään etsi vakavasti iankaikkisuuden rikkauksia, vaan heidän silmänsä ovat täynnä ahneutta. Näin ei pitäisi olla, ja siitä on tehtävä loppu heidän keskuudessaan." (LK 68:31–32.) Olen erityisesti huolissani siitä, mitä Herra sanoi lapsistamme. Me näemme todisteita siitä, kuinka monet vanhemmat hemmottelevat lapsensa pilalle opettamatta heille riittävästi työn arvoa. Kaikissa pyhien yhteisöissä me kaikki teemme työtä palvellaksemme toisiamme parhaan kykymme mukaan. Työllämme on korkeampi tarkoitus, koska sen tarkoitus on suoda siunausta muille ja rakentaa Jumalan valtakuntaa. Toinen vaatimus profeetta Josephin pyhien yhteisössä oli kasvatuksellinen. Jo vuonna 1840, kun hän teki anomuksen Nauvoon kaupungin rekisteröimiseksi, hän anoi myös oikeuksia perustaa yliopisto. Julkaisussa Encyclopedia of Mormonism sanotaan: "Kirkon kasvatukselliset periaatteet ja käytännöt perustuivat suoranaisesti tiettyihin Joseph Smithin saamiin ilmoituksiin, jotka korostavat tiedon iankaikkista luonnetta ja sitä ehdottoman tärkeätä roolia, joka oppimisella on ihmisten hengellisessä, moraalisessa ja älyllisessä kehityksessä" ("Education: Attitudes Toward Education", julkaisussa Encyclopedia of Mormonism, toim. Daniel H. Ludlow, 5 osaa, 1992, 2. osa, s. 441). Nykyajan pyhissä kirjoituksissamme on jakeita, joissa erityisesti mainitaan ajallisen ja hengellisen oppimisen tärkeys. Niitä ovat muun muassa seuraavat, ensiksi Mormonin Kirjasta: "Mutta oppi on hyväksi, jos he kuuntelevat Jumalan neuvoja" (2. Ne. 9:29). Ja Opin ja Liittojen Kirjasta: "Jokainen älyn periaate, jonka me saavutamme tässä elämässä, on nouseva meidän kanssamme ylösnousemuksessa. Ja jos joku tässä elämässä ahkeroimisellaan ja kuuliaisuudellaan hankkii enemmän tietoa ja älyä kuin toinen, niin hän on oleva tulevassa maailmassa niin paljon tätä edellä." (LK 130:18–19.) Uskonkappaleista: "Jos on jotakin hyveellistä, rakastettavaa, hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää, sitä me etsimme" (13. uskonkappale). Profeetta Joseph Smithin viimeinen toive oli rakentaa hengellisten pyhien yhteisö. Tämä alkaa kodista. Kaikkein tärkein opetus, mitä lapsemme koskaan tulevat saamaan, on se, mitä vanhemmat antavat heille heidän omassa kodissaan, jos vanhemmat ahkerasti opettavat lapsilleen sitä tietä, jota taivaallinen Isä haluaisi heidän kulkevan. Yksi ohje, jonka johtajamme ovat meille antaneet, on se, että meidän tulee pitää säännölliset perheillat, joissa voimme olla yhdessä viikoittain, oppia evankeliumin periaatteita ja vahvistaa perheen ykseyttä. Perheilloissa voimme neuvotella yhdessä, lukea pyhiä kirjoituksia, rukoilla yhdessä ja leikkiä yhdessä. Suurin päämäärämme on tulla iankaikkiseksi perheeksi. Me rakennamme pyhien yhteisöä perhe kerrallaan. Jotta perheen iankaikkisuus voisi toteutua, Nauvooseen rakennettiin komea temppeli. Se oli maamerkki, joka muistutti kaikkia ihmisiä siitä, että elämän tärkeimmät siunaukset ovat hengellisiä siunauksia. Temppelissä tehdään pyhiä liittoja ja toimitetaan evankeliumin pelastavia toimituksia. Toistuvat käynnit temppelissä suovat meille tilaisuuden uudistaa nämä liitot ja suorittaa sijaistoimituksia niiden puolesta, jotka ovat kuolleet vailla näitä siunauksia. Meillä on nyt temppeleitä siellä täällä kautta maailman, ja ne suovat yhä useammille mahdollisuuden saada tarvittavat toimitukset, jotka avaavat tien iankaikkiseen elämään. Ne, jotka ovat kelvollisia pääsemään temppeliin, saavat suuria hengellisiä siunauksia, jos he jatkuvasti palvelevat uskollisesti ja pitävät liittonsa. Herra siunaa kansaansa, kun se pitää Hänen käskynsä ja käy usein Hänen huoneessaan. Jumalan iankaikkisessa suunnitelmassa temppelimme ovat kokoontumispaikkoja pyhien yhteisöille, jotka tekevät työtä Siionin vahvistamiseksi. Meidän pyhien yhteisömme ei sulje ketään ulkopuolelle vaan haluaa kaikkien kuuluvan siihen. Sen perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja kulmakivenä itse Jeesus Kristus. Se on avoin kaikille meille, jotka rakastamme taivaallisen Isämme lapsia, olemme kiitollisia heistä ja tunnemme myötätuntoa heitä kohtaan. Taloudellisen hyvinvointimme perustan kaksi periaatetta ovat lähimmäisenrakkaus ja ahkera työ. Tämä on edistyksellinen yhteisö, jossa nuorillemme opetetaan ystävällisyyttä ja kohteliaisuutta ja myös palautetun evankeliumin syvempiä totuuksia. Yhteisöllämme on hengellinen keskipiste, joka suo meille kumppaniksi Pyhän Hengen, joka ohjaa ja johtaa meitä elämässämme. Suokoon Jumala meille halun elää lähempänä Häntä, jotta saisimme siunauksina rauhaa, sopusointua, turvallisuutta ja rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan. Nämä ovat sen yhteisön tunnusmerkkejä, joka on yhtä Hänen kanssaan. Hän on meidän Jumalamme. Me olemme Hänen lapsiaan. Tämä on todistukseni teille Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. HUOM. Historiatiedot julkaisusta Kirkon historia aikojen täyttyessä (Kirkon koululaitoksen oppikirja, 1997, s. 193–224).