Hengellisyyden lahjamme kehittäminen Carol B. Thomas ensimmäinen neuvonantaja Nuorten Naisten ylimmässä johtokunnassa "Hengellisyys on sitä, että opimme kuuntelemaan Henkeä ja annamme sitten sen ohjata elämäämme." Kuinka moni teistä on joskus halunnut kehittää uutta kykyä eli lahjaa? Oletteko koskaan harjoitelleet pianonsoittoa tai jalkapallon pelaamista? Tänä iltana haluan puhua teille lahjan kehittämisestä – en minkä tahansa lahjan vaan yhden aivan erityisen, jota ette ole varmasti koskaan edes ajatelleet. Haluaisin puhua teille hengellisyyden lahjanne kehittämisestä. Tiesittekö, että hengellisyys on lahja? Vanhin Bruce R. McConkie kahdentoista apostolin koorumista sanoi kerran: "Kaikkien lahjojen yläpuolella, – – ylimpänä kaikista kyvyistä – on hengellisyyden lahja" (The Millennial Messiah, 1982, s. 234). Hengellisyys on sitä, että opimme kuuntelemaan Henkeä ja annamme sitten sen ohjata elämäämme. Miten siis opimme kuuntelemaan Henkeä? Kaikkein ensimmäiseksi meidän täytyy ymmärtää, mikä Henki on. Toiseksi tarkastelemme nuoria naisia, jotka ovat oppineet tuntemaan Hengen. Kirkon jäseninä meille on annettu kaksi hengellistä lahjaa: Kristuksen valkeus, joka on annettu kaikille ihmisille syntymässä, ja erityinen Pyhän Hengen lahja, jonka olemme saaneet kasteemme jälkeen. Sen ansiosta meidän on mahdollista "elää Pyhän Hengen voiman avulla, joka on ilmoituksen voima ja – – todistus" (Bruce R. McConkie, Doctrines of the Restoration: Sermons and Writings of Bruce R. McConkie, toim. Mark L. McConkie, 1989, s. 93). Kun tiedämme, mikä Henki on, niin miten tunnistamme sen, kun tunnemme sen vaikutusta? Se on kaikkein vaikeinta. Ollessani neljäntoista muistan käsittäneeni ensimmäistä kertaa sen, mikä Henki on. Minusta oli mukavaa käydä kirkossa, varsinkin sakramenttikokouksissa. Minusta tuntui aina niin lämpimältä ja levolliselta. Tämä oli Hengen vaikutusta. En ole varma, tajusinko, kuinka tärkeää se oli. Tiesin vain, että se sai minut tuntemaan oloni hyväksi. Aikuisena olen oppinut, ettei se ainoastaan saa meitä tuntemaan oloamme hyväksi, vaan se opettaa ja todistaa ja puhdistaa meidät synnistä. Se voi varoittaa meitä vaarasta ja auttaa meitä muistamaan asioita. Joillakin nuorilla naisilla on vaikeuksia tunnistaa Hengen vaikutusta. Eräs tyttö kirjoitti: "Minulla ei oikeastaan ole ollut Pyhään Henkeen liittyviä kokemuksia, ja se on suurimmaksi osaksi omaa syytäni, koska en ole elänyt niin kuin minun olisi pitänyt. Mutta yritän uutterammin, ja toivottavasti minulla on pian mahdollisuus tuntea Pyhän Hengen [lohduttava vaikutus]." (Nuorten Naisten toimiston arkistossa oleva kirje.) Nämä tunteet ovat normaaleja. Tämä nuori nainen ei ehkä tiedä sitä, mutta Pyhä Henki antaa hänelle halun tuntea Hengen vaikutusta. Henki ei aina anna meille lämpimiä, miellyttäviä tunteita. Suurimman osan aikaa innoituksen ääni on pieni hiljainen ääni. Muistan, mitä Vapahtaja sanoi uskollisille nefiläisille käydessään Uudessa maailmassa: "Minä huomaan, että te olette heikkoja, että te ette jaksa ymmärtää kaikkea sitä, mitä [olen sanonut]. – – Menkää – – koteihinne, – – tutkistelkaa sitä, mitä minä olen puhunut, ja anokaa Isältä, – – että te ymmärtäisitte." (3. Ne. 17:2–3.) Vapahtajan sanat kirjoitettiin meitä varten. Ei haittaa, vaikka olemmekin heikkoja, kunhan vain emme jää heikoiksi, kunhan vain teemme jotakin tämän asian suhteen. Katie on nuori nainen, joka teki juuri niin. Saanen kertoa teille hänen tarinansa. "Koko elämäni ajan olen halunnut olla hyvä, mutta jossakin vaiheessa päädyin ihmettelemään: 'Miten kukaan voi todella tietää, onko kirkko totta?' Noudatin Moronin kehotusta, ja rukoilin ja luin pyhiä kirjoituksiani joka päivä viiden kuukauden ajan. Eräänä iltana istuin vuoteellani melkein kyynelissä, luovuttamaisillani. Päätin rukoilla. Sanoin: 'Taivaallinen Isä, auta minua vain tietämään, että olet siellä. Olen tehnyt sen, mitä olet pyytänyt kirkon opetusten mukaan, ja minun todella täytyy tietää.' Tunsin välittömästi aivan kuin joku olisi kietonut käsivartensa ympärilleni. En kuullut kovaa ääntä enkä nähnyt enkeliä, mutta tunsin taivaallisen Isän sanovan minulle: 'Katie-kulta, olet tiennyt koko ajan.' Oli kuin hellä ja rakastava isä olisi lohduttanut pientä tytärtään." (Kirje.) Yksi Pyhän Hengen päätehtävistä on todistaa totuudesta. Henki todisti Katielle, että evankeliumi on totta. Katie oli maksanut hinnan. Kuten Vapahtaja sanoi, Katie meni kotiinsa, tutki Hänen sanojaan ja rukoili – viisi kokonaista kuukautta. Katie kehittää hengellisyyden lahjaansa. Hän voi käyttää tätä lahjaa hallitakseen elämäänsä. Lahjat on tarkoitettu jaettaviksi. Kun opitte soittamaan pianoa, voitte siunata muiden elämää musiikillanne. Kun kehitätte hengellisyyden lahjaanne, voitte käyttää tätä lahjaa siunataksenne perhettänne. Tiesittekö, että te olette osaltanne vastuussa perheenne onnellisuudesta? Ei ole ainoastaan äitinne tai isänne tehtävä pitää perhe onnellisena. Tekin voitte auttaa. Kuunnelkaa, mitä Brooke teki, kun hän jakoi hengellisyyden lahjaansa. "Kahdeksanvuotias sisareni pelkäsi, että kotiimme tulisi kutsumattomia vieraita. Eräänä yönä hän tuli huoneeseeni, ja yritin selittää hänelle, ettei hän kuullut kenenkään kuljeskelevan talossa. Muistin seminaariopettajani antaneen meille haasteen yrittää aina pitää taivaallisen Isän Henki kanssamme. Niinpä rukoilin sydämessäni saadakseni apua, etten turhautuisi. Mieleeni tuli välittömästi eräs jae. Avasin pyhät kirjoitukset ja pyysin sisartani lukemaan jakeen minulle. Sitten todistin hänelle Pyhästä Hengestä ja siitä, että jos hän halusi tuntea rauhaa, hän voi polvistua ja rukoilla, ja Henki olisi läsnä. Hän halasi minua, antoi suukon ja meni vuoteeseensa. Muistin sitten yläsängyssä olevan 10-vuotiaan sisareni. Hän kertoi minulle, ettei hän ollut koskaan tiennyt, että jos halusi jotakin tuollaista, sitä voi rukoilla, ja Henki toisi rauhan. Tiedän, että Pyhä Henki innoitti minua sanomaan tuon." (Kirje.) On olemassa monia tapoja, joilla voitte suoda siunausta perheenne jäsenille. Brooke teki kolme tärkeää asiaa: hän lausui todistuksensa, hän rukoili sisarensa puolesta ja hän oli esimerkkinä yläsängyssä olevalle toiselle sisarelleen. Tämä vahvisti myös hänen omaa hengellisyyttään. Vapahtaja kutsuu meitä lausumaan todistuksemme. Hän on sanonut: "Menkää kaikkeen maailmaan, saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille" (LK 68:8). Monet teistä lausuvat todistuksensa hyvin mielellään leirillä. Teidän ei tarvitse odottaa leiriä. Voitte lausua todistuksenne perheellenne usein yksinkertaisilla tavoilla. Kun lastenlapseni olivat käymässä luonani ja näimme presidentti Hinckleyn kuvan, sanoin: "Rakastan presidentti Hinckleyä. Olen hyvin kiitollinen siitä, että meillä on elävä profeetta maan päällä tänä aikana." Se vei 10 sekuntia, mutta se opetti lastenlapsiani ja auttoi meitä tuntemaan Hengen vaikutusta. Lausumme todistuksemme joka ikisenä päivänä esimerkkimme avulla. Juuri viime kuussa, kun kirjoitin tätä puhetta, tyttäreni Jill tuli kotiin, valmisti onnellisena päivällisen ja pesi astiat. Se suloinen henki, joka hänellä on sydämessään, siunaa kotiamme. Siitä, miten hän osoittaa rakkauttaan minua kohtaan, tiedän, että hän rakastaa Jeesusta. Toinen tapa, jolla osoitamme rakkautemme Jeesusta kohtaan, on rukous. Presidentti Hinckley on sanonut: "Rukoilkoon jokainen tämän kirkon perhe yhdessä" ("Innoittavia ajatuksia", Valkeus, elokuu 1997, s. 7). "Päivittäiset keskustelunne Hänen kanssaan tuovat sydämeenne rauhan ja elämäänne ilon, jollaista ei saa mistään muusta lähteestä" ("Jos Herra ei huonetta rakennaY", Valkeus, lokakuu 1971, s. 315). Voitte auttaa perhettänne muistamaan rukoilla. Rukous on kuin sateenvarjo elämän myrskyissä. Kun olin kiireinen äiti, jolla oli kotona seitsemän lasta, olin hyvin kiitollinen jonkun lapsistani sanoessa: "Unohdimme pitää perherukouksen." Joskus seisoimme takaovella ja rukoilimme, kun lapset kiirehtivät kouluun. Se vahvisti aina hengellisyyttä kodissamme. Ja voitte rukoilla perheenne puolesta. Jos on riitaa, rukoilkaa rauhan henkeä. Olipa tilanne mikä tahansa, taivaallinen Isä siunaa teitä antamalla rauhan sydämeenne. Rukous on ihme. Se voi luoda hengellisyyden kotiimme. Äskettäin profeettamme presidentti Hinckley rukoili kirkon nuorten puolesta. Se oli unohtumaton kokemus. Voitteko edes kuvitella, kuinka suurenmoista olisi tietää, että Jeesus rukoilee puolestamme? Ollessaan nefiläisten luona "hän – – polvistui maahan; ja – – rukoili Isää. – – Eikä yksikään pysty tajuamaan sitä iloa, joka täytti meidän sielumme sinä hetkenä, kun me kuulimme hänen rukoilevan Isää meidän puolestamme." (3. Ne. 17:15, 17.) Voitteko tekin kokea samaa kuin nefiläisten lapset? Kun Vapahtaja palveli heitä, "hän kirvoitti heidän kielensä, ja he puhuivat – – suuria ja ihmeellisiä asioita, jopa suurempia kuin hän oli kansalle ilmoittanut" (3. Ne. 26:14). Hengen voimalla tekin voitte puhua suuria ja ihmeellisiä asioita omassa perheessänne. Nämä lapset "näkivät enkeleitä laskeutuvan taivaasta ikään kuin tulen keskellä ja he tulivat alas ja ympäröivät nuo pienokaiset; – – ja enkelit palvelivat niitä" (3. Ne. 17:24). Voi olla, ettette koskaan näe enkeleitä laskeutuvan taivaasta, mutta lupaan teille, että kun todistatte ja rukoilette perheissänne, näkymättömät enkelit palvelevat teitä. Kun jaatte hengellisyyden lahjaanne, tunnette Hengen lämmön ja voiman ohjaavan elämäänne. Profeetat ovat oikeassa. Te nuoret naiset "kuulutte suurenmoisimpaan sukupolveen, mitä meillä on milloinkaan ollut" (Gordon B. Hinckley, "Käyn Herran tietä mä uskollisesti", Valkeus, syyskuu 1996, s. 3). Teillä voi olla voimallinen vaikutus perheeseenne. Se, että Herra toimii perheiden kautta, on tosi periaate. Nyt kun olette oppineet, kuinka Henki työskentelee ja kuinka te nuorina naisina voitte käyttää sitä siunaamaan perhettänne, rukouksemme on, että kehitätte hengellisyyttänne. Taivaallinen Isä on erittäin halukas suomaan tämän suurenmoisen voiman. Siunatkoon Henki teitä niin että kehitätte hengellisyyden lahjaanne. Rukoilen tätä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.