The Christus statueMyöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko Etsi | Palaute | Sivustokartta | Ohje | Maakohtaiset sivut |
Kotisivu Gospel Library General Conference
Conferences
huhtikuu 2001
Kuinka minusta voi tulla sellainen nainen, joksi uneksin tulevani?
Arrow icon acting as a button to Previous Page Edellinen      

Kuinka minusta voi tulla sellainen nainen, joksi uneksin tulevani?

Presidentti Gordon B. Hinckley

"Te olette Kaikkivaltiaan tyttäriä. Mahdollisuutenne ovat rajattomat. Tulevaisuutenne on suurenmoinen, jos otatte siitä vastuun."

Presidentti Gordon B. Hinckley

Kiitos teille tuosta kauniista laulusta. Kiitos teille rukouksistanne; kiitos teille uskostanne; kiitos teille siitä, mitä te olette. Kirkon nuoret naiset, suurkiitokset teille. Ja kiitokset teille, sisar Nadauld, sisar Thomas, sisar Larsen, niistä ihanista puheista, jotka olette pitäneet näille nuorille naisille tänä iltana.

Kuinka suurenmoinen näky te olettekaan tässä suurenmoisessa salissa. Satojatuhansia muita on koolla kautta maailman. He kuulevat meitä yli 20 kielellä. Meidän puheemme käännetään heidän äidinkielelleen.

On suunnaton vastuu puhua teille, ja samalla se on loistava mahdollisuus. Rukoilen Hengen ohjausta – Pyhän Hengen, josta olemme kuulleet hyvin paljon tänä iltana.

Vaikka te kuulutte eri kansoihin, te olette yhtä suurta perhettä. Te olette Jumalan tyttäriä. Te olette Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniä. Puhutte nuoruudessanne tulevaisuudesta, ja se on loistava ja täynnä lupauksia. Puhutte toivosta ja uskosta ja saavutuksista. Puhutte hyvyydestä ja rakkaudesta ja rauhasta. Puhutte paremmasta maailmasta kuin me olemme milloinkaan nähneet.

Te olette jumalallisia olentoja; te olette Kaikkivaltiaan tyttäriä. Mahdollisuutenne ovat rajattomat. Tulevaisuutenne on suurenmoinen, jos otatte siitä vastuun. Älkää salliko elämänne ajelehtia hedelmättömällä ja arvottomalla tavalla.

Muutama päivä sitten joku antoi minulle oppikouluni vuosikirjan. Tuntuu siltä, että kun ihmiset kyllästyvät vanhoihin kirjoihin, he lähettävät ne minulle. Vietin tunnin selaillen sitä ja katsellen kuvia ystävistäni 73 vuoden takaa, oppikoululuokkaani vuodelta 1928.

Useimmat tuon vuosikirjan henkilöt ovat jo eläneet elämänsä ja siirtyneet rajan toiselle puolelle. Toiset näyttävät eläneen miltei ilman mitään tarkoitusta, kun taas toiset yltivät elämässään suuriin saavutuksiin.

Katselin kuvia pojista, jotka olivat ystäviäni ja tuttaviani. Kerran he olivat nuoria ja valppaita ja tarmokkaita. Nyt vielä jäljellä olevat ovat ryppyisiä ja hitaita liikkeissään. Heidän elämällään on yhä merkitystä, mutta he eivät ole enää yhtä elinvoimaisia kuin ennen. Katselin tuosta vanhasta vuosikirjasta kuvia tytöistä, jotka tunsin. Monet heistä ovat siirtyneet rajan toiselle puolelle, ja loput elävät elämän iltahämärässä. Mutta he ovat yhä kauniita ja viehättäviä.

Ajatukseni palaavat noihin nuoruuteni nuoriin miehiin ja naisiin, aikaan, jolloin olin teidän ikäisenne. Yleensä olimme onnellista joukkoa. Nautimme elämästä. Luulen, että olimme kunnianhimoisia. Synkkä ja hirveä lamakausi, joka pyyhkäisi yli maailman, oli vielä vuoden päässä. Vuosi 1928 oli suurien toiveiden ja loistavien unelmien aikaa.

Hiljaisempina hetkinämme me kaikki unelmoimme. Pojat unelmoivat vuorista, jotka olivat vielä valloittamatta, ja ammattiurasta, joka oli vielä toteuttamatta. Tytöt unelmoivat tulevansa sellaiseksi naiseksi, jollaisen useimmat näkivät omassa äidissään.

Tätä ajatellessani olen päätynyt antamaan tämäniltaiselle puheelleni otsikon "Kuinka minusta voi tulla sellainen nainen, joksi uneksin tulelvani?"

Muutama kuukausi sitten puhuin teille ja kirkon nuorille miehille. Mainitsin kuusi oppiainetta, joita teidän pitäisi harjoittaa. Voisimmekohan nimetä ne yhdessä? Yritetään: kiitollisuus, etevyys, puhtaus, uskollisuus, nöyryys, rukous.

En epäile vähääkään, etteivätkö nämä käyttäytymismallit tuottaisi menestystä ja onnea ja rauhaa. Suosittelen niitä teille nytkin ja lupaan, että jos noudatatte niitä, elämänne tuottaa runsasta hyvää hedelmää. Uskon, että saavutatte menestystä pyrkimyksissänne. Olen vakuuttunut siitä, että kun tulette vanhoiksi, annatte arvoa sille, miten päätitte elää elämänne.

Puhuessani teille nuorille naisille tänä iltana saatan käsitellä samoja asioita käyttämättä kuitenkaan samoja sanoja. Niitä sopii kerrata, ja suosittelen niitä jälleen teille.

Mainitsemassani vuosikirjassa on kuva eräästä nuoresta naisesta. Hän oli säteilevä ja elinvoimaa pursuva ja kaunis. Hänellä oli viehätysvoimaa. Hänen elämästään voitaisiin esittää yhden sanan yhteenveto – hauskanpito. Hän tapaili poikia ja vietti päivänsä ja yönsä tanssien, opiskellen vähän, mutta ei liikaa, juuri sen verran, että saisi päästötodistukseen vaaditut arvosanat. Hän meni naimisiin kaltaisensa pojan kanssa. Alkoholi sai hänen elämänsä valtaansa. Hän ei voinut olla ilman sitä. Hänestä tuli sen orja. Hänen kehonsa menehtyi sen petollisessa otteessa. Valitettavasti hänen elämänsä lakastui ilman saavutuksia.

Tuossa vuosikirjassa on kuva toisestakin tytöstä. Hän ei ollut erityisen kaunis, mutta hänen olemuksensa huokui tervehenkisyyttä, hänellä oli tuike silmäkulmissa ja hymy kasvoillaan. Hän tiesi, miksi kävi koulua. Hän oli siellä oppiakseen. Hän unelmoi siitä, millainen nainen hän halusi olla, ja muovasi elämänsä sen mukaan.

Hänkin osasi pitää hauskaa, mutta hän tiesi, milloin lopettaa ja keskittyä johonkin muuhun.

Koulussa oli niihin aikoihin eräs poika. Hän oli tullut maaseudun pienestä kaupungista. Hänellä oli rahaa hyvin vähän. Hänen eväänsä olivat ruskeassa paperipussissa. Hänessä oli jotakin samaa kuin siinä maatilassa, jolta hän oli tullut. Hän ei ollut mitenkään erityisen komea eikä tyylikäs. Hän oli hyvä oppilas. Hän oli asettanut itselleen tavoitteen. Se oli ylevä ja vaikutti ajoittain miltei mahdottomalta saavuttaa.

Nämä kaksi rakastuivat. Ihmiset sanoivat: "Mitä hän oikein näkee tuossa tytössä?" tai "Mitä hän oikein näkee tuossa pojassa?" Kumpainenkin näki jotakin ihmeellistä, mitä kukaan muu ei nähnyt.

Yliopistosta valmistuttuaan he menivät naimisiin. He elivät vaatimattomasti ja tekivät työtä. Rahat olivat tiukassa. Mies jatkoi opintoja. Vaimo jatkoi jonkin aikaa työssä, ja sitten tulivat heidän lapsensa. Hän omisti huomionsa heille.

Muutama vuosi sitten olin tulossa lentokoneella kotiin idästä. Oli myöhäinen ilta. Kävelin käytävällä puolihämärässä. Näin naisen, joka nukkuessaan nojasi päätään miehensä olkaa vasten. Nainen heräsi tullessani heidän kohdalleen. Tunnistin heti sen tytön, joka oli käynyt samaa oppikoulua niin kauan sitten. Tunnistin sen pojan, jonka myös olin tuntenut. He olivat käymässä nyt vanhoiksi. Jutellessamme vaimo kertoi, että heidän lapsensa olivat aikuisia, että heillä oli lastenlapsia. Vaimo kertoi ylpeänä, että he olivat paluumatkalla idästä, missä hänen miehensä oli ollut pitämässä esitelmää. Muut alan tutkijat kautta maan olivat osoittaneet hänelle kunnioitusta siellä pidetyssä suuressa konferenssissa.

Sain kuulla, että he olivat olleet aktiivisia kirkossa, palvelleet kaikissa tehtävissä, joihin heitä oli pyydetty. He olivat menestyksellisiä joka suhteessa. He olivat saavuttaneet itselleen asettamansa tavoitteet. Heitä oli kunnioitettu ja arvostettu, ja he olivat tehneet tavattomasti sen yhteiskunnan hyväksi, johon he kuuluivat. Vaimosta oli tullut se nainen, josta hän oli unelmoinut. Hän oli ylittänyt unelmansa.

Kun palasin omalle paikalleni lentokoneessa, ajattelin noita kahta tyttöä, joista olen puhunut teille tänä iltana. Toisen elämän kuvaukseksi riitti yksi sana: HAUSKANPITO. Se elämä oli eletty päämäärättömästi vailla kiinnekohtia, ilman yhteiskunnan hyväksi tehtyä työtä, ilman kunnianhimoa. Se oli päättynyt kurjuuteen ja tuskaan ja varhaiseen kuolemaan.

Toisen elämä oli ollut vaikeaa. Se oli ollut vaatimatonta, säästeliästä elämää. Se oli merkinnyt uurastusta ja kamppailua eteenpäin pääsemiseksi. Se oli merkinnyt yksinkertaista ruokaa ja yksinkertaisia vaatteita sekä hyvin vaatimatonta asuntoa vuosina, jolloin mies aloitteli ammattiuraansa. Mutta tuosta näennäisen köyhästä maasta oli kasvanut kasvi, kaksi kasvia rinnakkain, jotka kukkivat ja kukoistivat kauniisti ja ihmeellisellä tavalla.

Nuo kauniit kukat kertoivat lähimmäisten palvelemisesta, epäitsekkyydestä toisiaan kohtaan, rakkaudesta ja kunnioituksesta ja uskosta kumppaniin, onnesta heidän täyttäessään muiden tarpeita erilaisissa riennossaan.

Pohtiessani näiden kahden kanssa käymääni keskustelua päätin mielessäni tehdä vähän enemmän, omistautua vähän enemmän, kohottaa katseeni vähän ylemmäs, rakastaa vaimoani vähän enemmän, auttaa häntä ja pitää häntä suuressa arvossa ja huolehtia hänestä.

Ja niinpä, rakkaat, rakkaat nuoret ystäväni, hyvin vakavasti, hyvin vilpittömästi, hyvin innokkaasti haluan sanoa teille tänä iltana jotakin sellaista, joka auttaa teitä tulemaan sellaisiksi naisiksi, joista unelmoitte.

Ensinnäkin täytyy olla puhtautta, sillä moraalittomuus turmelee elämänne ja jättää arven, josta ette milloinkaan pääse täysin eroon. Elämällänne täytyy olla tarkoitus. Olemme täällä saavuttaaksemme jotakin, siunataksemme yhteiskuntaa kyvyillämme ja tiedoillamme. Hauskaa voi olla, kyllä, mutta meidän on tunnustettava se tosiasia, että elämä on vakavaa, että riskit ovat suuria mutta että ne voi voittaa, jos hillitsee itsensä ja etsii pettämätöntä voimaa Herralta.

Sallikaa minun ensiksi vakuuttaa teille, että jos olette tehneet virheen, jos olette osallistuneet moraalittomaan käyttäytymiseen, kaikkea ei ole menetetty. Tuon virheen muisto todennäköisesti säilyy, mutta kun olette tehneet parannuksen, teko voidaan antaa anteeksi ja te voitte nousta menneisyyden yläpuolelle elääksenne täysin otollisina Herralle. Hän on luvannut, että Hän antaa teidän syntinne anteeksi eikä enää muista niitä teitä vastaan (ks. LK 58:42).

Hän on luonut avuliaiden vanhempien ja kirkon johtajien järjestelmän, jotka auttavat teitä vaikeuksissanne. Voitte jättää taaksenne kaiken pahan, jossa olette olleet mukana. Voitte käydä eteenpäin uutta toivoa ja hyväksyntää saaneina kohti paljon parempaa elämäntapaa.

Mutta jäljelle jää pysyviä arpia. Paras tapa, ainoa tapa on välttää kaikkia pahan ansoja. Presidentti George Albert Smithillä oli tapana sanoa: "Pysykää Herran puolella rajaa" (Sharing the Gospel with Others, toim. Preston Nibley, 1948, s. 42). Teillä on vaistoja, voimakkaita ja pelottavan vakuuttavia, jotka yllyttävät teitä aika ajoin hellittämään ja ottamaan vähän rennosti. Älkää tehkö niin. Ette voi tehdä niin. Olette Jumalan tyttäriä, joilla on valtavia mahdollisuuksia. Hänellä on suuria odotuksia teihin nähden, kuten muillakin. Ette voi luovuttaa hetkeksikään. Ette voi antaa periksi yllykkeille. Teillä täytyy olla kuria, lujaa ja taipumatonta. Paetkaa kiusausta kuten Joosef pakeni Potifarin vaimon houkutuksia.

Koko tässä maailmassa ei ole mitään yhtä suurenmoista kuin hyveellisyys. Se loistaa himmenemättä. Se on kallisarvoista ja kaunista. Se on korvaamatonta. Sitä ei voi ostaa eikä myydä. Se on itsehillinnän hedelmä.

Te nuoret naiset käytätte paljon aikaa poikien ajattelemiseen. Te voitte pitää hauskaa heidän kanssaan, mutta älkää milloinkaan astuko hyveellisyyden rajan yli. Jokainen nuori mies, joka pyytää tai kehottaa teitä tai vaatii teitä antautumaan minkäänlaiseen sukupuoliseen kanssakäymiseen, on kelvoton kumppaniksenne. Jättäkää hänet pois elämästänne ennen kuin teidän molempien elämä on pilalla. Jos voitte siten hillitä itsenne, olette siitä kiitollisia koko elämänne ajan. Useimmat teistä menevät naimisiin, ja avioliittonne on paljon onnellisempi sitä edeltävän pidättyväisyyden ansiosta. Olette kelvollisia menemään Herran huoneeseen. Tälle suurenmoiselle siunaukselle ei ole olemassa mitään riittävää korviketta. Herra on uskonut teille ihmeellisen tehtävän. Hän on sanonut: "Kaunistakoon ajatuksesi aina hyve" (LK 121:45). Tämä on käsky, jota tulee noudattaa tunnollisesti ja kurinalaisesti. Ja siihen liittyy suurenmoisten ja ihmeellisten siunausten lupaus. Hän on sanonut hyveellistä elämää eläville:

"Silloin sinun uskalluksesi on vahvistuva Jumalan kasvojen edessä. – –

Pyhä Henki" – josta olemme puhuneet tänä iltana – "on oleva seuranasi alati, valtikkasi katoamaton vanhurskauden ja totuuden valtikka; sinun herrautesi on oleva iankaikkinen herraus, ja pakkoon ryhtymättäsi se on tulviva osaksesi aina ja iankaikkisesti." (LK 121:45–46.)

Voisiko olla tämän suurempaa ja kauniimpaa lupausta?

Löytäkää elämällenne tarkoitus. Valitkaa, mitä haluaisitte tehdä, ja pyrkikää olemaan tehokkaita tavoitellessanne valitsemianne asioita. Useimpien on hyvin vaikeaa päättää ammatista. Toivotte menevänne naimisiin ja että kaikki kyllä järjestyy. Nykyaikana tytön on koulutettava itsensä. Hän tarvitsee keinot ja taidot, joiden avulla ansaita elantonsa, mikäli hän joutuu sellaiseen tilanteeseen, että se on välttämätöntä.

Ottakaa selvää mahdollisuuksistanne. Rukoilkaa Herraa vakaasti saadaksenne ohjeita. Kulkekaa sitten päättäväisesti valitsemaanne suuntaan.

Koko inhimillisten pyrkimysten asteikko on nykyään avoinna naisille. Ei ole mitään, mitä ette voi tehdä, jos pyritte siihen päättäväisesti. Voitte sisällyttää siihen unelmaan naisesta, jollainen haluaisitte olla, kuvan naisesta, joka kykenee palvelemaan yhteiskuntaa ja tekemään merkittävän työn maailmassa, johon hän kuuluu.

Olin eräänä päivänä muutaman tunnin sairaalassa. Tutustuin sangen iloiseen ja ammattitaitoiseen hoitajaan. Hänen kaltaisestaan naisesta te tytöt voisitte unelmoida. Hän oli päättänyt jo nuorena tulla hoitajaksi. Hän hankki tarpeellisen koulutuksen päästäkseen alansa huipulle. Hän teki työtä ammatissaan ja tuli siinä taitavaksi. Hän päätti, että hän halusi mennä lähetystyöhön, ja hän meni. Hän solmi avioliiton. Hänellä on kolme lasta. Nyt hän tekee työtä niin vähän tai niin paljon kuin haluaa. Hänen taitojaan omaavista ihmisistä on niin kova pula, että hän voi tehdä miltei mitä haluaa. Hän palvelee kirkossa. Hän on onnellisesti naimisissa. Hän elää hyvää elämää. Hän on sellainen nainen, jollaisesta voisitte unelmoida katsoessanne tulevaisuuteen.

Teille, rakkaat ystäväni, vain taivas on kattona. Te voitte olla erinomaisia kaikin tavoin. Voitte olla parhaita. Teidän ei tarvitse olla vähäpätöisyyksiä. Kunnioittakaa itseänne. Älkää säälitelkö itseänne. Älkää murehtiko epäystävällisiä sanoja, joita teistä saatetaan sanoa. Älkää etenkään kiinnittäkö mitään huomiota siihen, mitä joku poika saattaa sanoa halventaakseen teitä. Hän ei ole teitä parempi. Itse asiassa hän on teoillaan jo vähentänyt omaa arvoaan. Kehittäkää ja hiokaa niitä kykyjä, joita Herra on teille antanut. Kulkekaa eteenpäin elämässä tuike silmäkulmissa ja hymy kasvoillanne mutta suuri ja voimakas tarkoitus sydämessänne. Rakastakaa elämää ja etsikää sen suomia mahdollisuuksia, ja olkaa aina ja ikuisesti uskollisia kirkolle.

Älkää milloinkaan unohtako, että te tulitte maan päälle jumalallisen Isän lapsina, ehostuksenanne hiven jumalallisuutta. Herra ei lähettänyt teitä tänne epäonnistumaan. Hän ei antanut teille elämää hukattavaksi. Hän antoi teille kuolevaisuuden lahjan, jotta voisitte saada kokemusta – myönteisiä, ihmeellisiä, merkityksellisiä kokemuksia – jotka johtavat iankaikkiseen elämään. Hän on antanut teille tämän suurenmoisen kirkon, Hänen kirkkonsa, opastamaan teitä ja ohjaamaan teitä, antamaan teille mahdollisuuksia kasvaa ja saada kokemuksia, opettaakseen teitä ja johtaakseen teitä ja kannustaakseen teitä, siunatakseen teitä iankaikkisella avioliitolla, sinetöidäkseen teidän päällenne teidän ja Hänen välisen liiton, joka tekee teistä Hänen valittuja tyttäriään, joita Hän voi katsoa tuntien rakkautta ja halua auttaa. Siunatkoon Jumala teitä runsaasti ja ylenpalttisesti, rakkaat nuoret ystäväni, Hänen suurenmoiset tyttärensä.

Matkan varrella on tietenkin joitakin ongelmia. Eteen tulee vaikeuksia, jotka on voitettava. Mutta ne eivät kestä ikuisesti. Hän ei hylkää teitä.

Elon aallot myrskyten kun raivoaa,
Pettynyt kun olet etkä rauhaa saa,
Siunaukses luettele jokainen.
Silloin huomaat Herran suuren rakkauden. – –
Taisteluissa pienimmästä suurimpaan
Herra käy sun kerallasi ainiaan.
Siunaukses laske, Herra kanssas käy
Kunnes matka päättyy, eikä vaaraa näy.
("Elon aallot myrskyten kun raivoaa", MAP-lauluja, 159.)

Olkaa myönteisiä. Tietäkää, että Hän varjelee teitä, että Hän kuulee rukouksenne ja vastaa niihin, että Hän rakastaa teitä ja ilmaisee sen. Antakaa Pyhän Hengen ohjata teitä kaikessa, mitä teette valmistautuessanne tulemaan sellaisiksi naisiksi, joista unelmoitte. Te pystytte siihen. Teillä tulee olemaan ystäviä ja rakkaita, jotka auttavat. Ja Jumala siunaa teitä, kun kuljette tietänne. Tämä, tytöt, on lupaukseni ja nöyrä rukoukseni teidän puolestanne Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

 
Arrow icon acting as a button to Previous Page Edellinen      
© 2009 Intellectual Reserve, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään.   Tekijän- ja käyttöoikeudet.  Yksityisyyden suoja