Velvollisuutemme Jumalaa kohtaan Vanhin Cecil O. Samuelson jr seitsemänkymmenen koorumien johtokunnasta "Pappeuden hallussa pitäminen ja velvollisuutenne täyttäminen Jumalaa kohtaan on paitsi hyvin vakava tehtävä, myös merkittävä etuoikeus." Nuorena miehenä minuun teki suuren vaikutuksen Vanhan testamentin kertomus Samuelista, jonka elämän hänen kiitollinen äitinsä Hanna omisti Jumalalle. Samuel oli vasta pieni poika, kun hän meni temppeliin asumaan ja palvelemaan siellä. Eräänä iltana Herra kutsui häntä kolme kertaa, ja joka kerta Samuel vastasi: "Tässä olen",1luullen, että hänen ylipappina toimiva opettajansa Eeli oli kutsunut häntä. Viisas Eeli, joka tiesi, että pieni "Samuel ei vielä tuntenut Herraa eikä Herra ollut ennen puhunut hänelle",2ymmärsi, että Herra oli kutsunut Samuelia. Siksi hän opetti Samuelille, kuinka piti vastata, ja kun Herra seuraavan kerran kutsui Samuelia, tämä vastasi: "Puhu, palvelijasi kuulee."3 Kun seuraamme Samuelin elämää, huomaamme, että hän täytti velvollisuutensa Jumalaa kohtaan ja että "kun Samuel varttui, Herra oli hänen kanssaan eikä sallinut yhdenkään hänen sanansa osua harhaan".4Tämän seurauksena Samuelista tuli suuri profeetta ja johtaja. Toivon, että te nuoret Aaronin pappeuden haltijat tänään ymmärrätte, että Samuelin tavoin teilläkin on pyhä velvollisuus Jumalaa kohtaan. Samuelilla oli vanhurskas äiti Hanna ja suuri pappeusjohtaja Eeli. Useimmilla teistä nuorista miehistä on samalla tavoin ihanat vanhemmat ja innoitettuja pappeusjohtajia, jotka välittävät teistä ja ovat valmiita auttamaan sekä teitä että vanhempianne, kun pyritte täyttämään velvollisuutenne Jumalaa kohtaan. Presidentti Gordon B. Hinckley on sanonut näin teistä ja teidän nuorten sukupolvesta: "[Rakastan] suuresti tämän kirkon nuoria miehiä ja nuoria naisia. – – Kuinka rakastammekaan teitä ja kuinka rukoilemmekaan alati kykyä auttaa teitä. Elämänne on täynnä vaikeita päätöksiä ja unelmia ja toiveita ja kaipausta löytää sitä, mikä tuo teille rauhaa ja onnea. – – Lupaan teille, ettei Jumala hylkää teitä, jos vaellatte Hänen polkujaan Hänen käskyjensä opastamina."5 Tämä profeetan lupaus mielessämme saanen muistuttaa teitä, kuten vanhin Hales mainitsi ja kuten ensimmäisen presidenttikunnan kirjeessä mainittiin, kirkon mahdollisuuksista, jotka ovat apunanne täyttäessänne velvollisuuttanne Jumalaa kohtaan. Aaronin pappeuden tavoitteet auttavat teitä: kääntymään Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin ja elämään sen opetusten mukaisesti palvelemaan uskollisesti pappeustehtävissä ja täyttämään tehtävät, jotka liittyvät pappeusvirkoihin palvelemaan merkityksellisesti valmistautumaan ja elämään kelvollisena saamaan Melkisedekin pappeus ja temppelitoimitukset valmistautumaan palvelemaan kunniakkaasti kokoaikaisessa lähetystyössä hankkimaan mahdollisimman paljon koulutusta valmistautumaan tulemaan kelvolliseksi aviomieheksi ja isäksi osoittamaan asianmukaista kunnioitusta naisia, tyttöjä ja lapsia kohtaan. Uskollisuus Jumalalle -kunniakirjaan liittyvä ohjelma auttaa teitä saavuttamaan nämä Aaronin pappeuden tavoitteet. Jotta saisitte Uskollisuus Jumalalle -kunniakirjan, teidän on täytettävä kaikki Aaronin pappeuden tavoitteet ja osallistuttava myös perheen toimintaan, erityisiin koorumin toimintoihin, Uskollisuus Jumalalle -palvelutehtävään, pidettävä päiväkirjaa ja suoritettava henkilökohtaisia tavoitteita kultakin neljältä osa-alueelta: hengellinen kehitys fyysinen kehitys kasvatuksellinen, henkilökohtainen ja uraan liittyvä kehitys yhteiskunnallinen ja sosiaalinen kehitys. Mikäli olette mukana kirkon partiossa, huomaatte, että monet partiosuoritukset vastaavat Uskollisuus Jumalalle -kunniakirjan suorituksia. Sekä Uskollisuus Jumalalle -kunniakirjaan liittyvä toiminta että partiotoiminta opettavat meitä valmistamaan kaiken, "mikä on tarpeen"6. Uskollisuus Jumalalle -kunniakirjan ja partion Kotkamerkin [tai muiden vastaavien merkkien] suorittaminen eivät kilpaile keskenään vaan täydentävät toisiaan. Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista koorumi rakastavat teitä ja haluavat vahvistaa teitä näinä yhä vaikeampina aikoina. Ja tämän vuoksi he ovat tarjonneet teille uudistetunNuorten voimaksi-lehtisen, Uskollisuus Jumalalle -kunniakirjaan liittyvän ohjelman sekä muuta materiaalia Nuorille Miehille, Nuorille Naisille, vanhemmille ja johtajille. Kun te nuoret Aaronin pappeuden haltijat pyritte saavuttamaan Uskollisuus Jumalalle -kunniakirjan samoin kuin Nuoret Naiset työskentelevät Edistyminen-ohjelmansa parissa, te myös seisotte heidän kanssaan Jumalan todistajina. Tämä todistus tulee ilmi siinä, mitä sanotte, ja myös siinä, miten elätte ja pidätte käskyt. Te tiedätte, ettei Uskollisuus Jumalalle -kunniakirjan suorittaminen sinällään ole perimmäinen tavoite, vaan sen avulla te omaksutte elämäänne ominaisuuksia, jotka auttavat teitä keskittymään selkeämmin velvollisuuteenne Jumalaa kohtaan. Nämä luonteenpiirteet pitävät teidät kelvollisuuden tiellä, niin että voitte ottaa vastaan edessänne olevat pyhät tehtävät ja mahdollisuudet. Ne auttavat teitä olemaan onnellisia, puhtaita ja vahvoja nyt ja ne valmistavat teitä myös sellaisia iankaikkisuuden kannalta tärkeitä tapahtumia varten kuin pyhän temppelin siunausten saaminen, palveleminen lähetystyössä ja lopulta sinetöiminen kelvolliseen kumppaniin Herran huoneessa. Opettaessaan Gideonin kaupungissa Alma esitti nämä ajattomat sanat: "Ja nyt, rakkaat veljeni, minä olen puhunut tämän teille, jotta herättäisin teidät tuntemaan velvollisuutenne Jumalaa kohtaan, jotta te vaeltaisitte nuhteettomina hänen edessänsä, jotta te vaeltaisitte Jumalan pyhän järjestyksen mukaan, jonka mukaan teidät on otettu vastaan."7 Te, jotka olette saaneet pappeuden, haluatte vaeltaa tämän "pyhän järjestyksen" mukaan, johon teidät on kutsuttu ja asetettu. Te tiedätte, että jokaiseen luvattuun siunaukseen liittyy tehtäviä. Kun täytätte näitä tehtäviä, teille annetaan tilaisuuksia palvella muita ja kehittyä hengellisesti. Ne ovat olennaisia askelmia kehityksessänne tulla enemmän Jeesuksen kaltaisiksi. Vapahtaja, joka kärsi kaiken meidän puolestamme8, kohtasi samantapaisia haasteita kuin me kohtaamme Aaronin pappeuden vuosinamme. Muistatte Jeesuksen kokemuksen suurin piirtein siinä iässä, jolloin useimmista meistä tulee diakoneja. Hän oli lähtenyt perheensä ja muiden kanssa temppeliin. Kun tuli aika palata kotiin, Hän ei ollut Marian ja Joosefin kanssa. He ovat varmaankin olettaneet, että Jeesus oli muiden uskollisten ystävien tai sukulaisten kanssa. Vasta kun Häntä ei näkynyt myöhemminkään, he hätääntyivät. Velvollisuudentuntoisina vanhempina Maria ja Joosef tekivät niin kuin teidänkin vanhempanne ovat saattaneet tehdä samanlaisessa tilanteessa: he lähtivät etsimään Häntä. Vain vanhemmat ja isovanhemmat saattavat ymmärtää täysin sen sekavan helpotuksen tunteen, jota Maria ja Joosef tunsivat löytäessään Jeesuksen temppelistä ja huomatessaan Hänen olevan turvassa. Mutta he myös kenties hieman yllättyivät Hänen reaktiostaan. Onko kellään teistä ollut joskus samantapaista kokemusta? Me kaikki tunnemme seuranneen keskustelun: "Hänet nähdessään vanhemmat hämmästyivät kovasti, ja hänen äitinsä sanoi: 'Poikani, miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme.' Jeesus vastasi heille: 'Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?'"9 Jeesus olisi voinut sanoa: "Ettekö tiedä, että olen täyttämässä velvollisuuttani Jumalaa kohtaan?" Presidentti Harold B. Lee opetti, että Jeesuksen kysymyksen merkitys löytyy Opin ja Liittojen Kirjan luvusta 64.10Presidentti Lee sanoi: "Kun jostakusta tulee pappeudenhaltija, hänestä tulee Herran edustaja. Hänen tulee ajatella kutsumustaan siten kuin olisi suorittamassa Herralta saatua tehtävää. Tätä tarkoitetaan pappeuden kunniassa pitämisellä. Ajatelkaa, että Mestari kysyisi jokaiselta teiltä kuten tämä nuori poika kysyi Joosefilta ja Marialta: Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona? Kaikki, mitä te teette Herran tahdon mukaan, on Herran työtä."11Pappeuden hallussa pitäminen ja velvollisuutenne täyttäminen Jumalaa kohtaan on siis paitsi hyvin vakava tehtävä, myös merkittävä etuoikeus. Joskus teistä saattaa tuntua, että vanhempanne ja johtajanne reagoivat samalla tavoin kuin Maria ja Joosef. Kun Jeesus oli vastannut esittämällä tärkeän kysymyksensä Isänsä luona olemisesta, Luukas kirjoittaa: "Mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän tällä tarkoitti."12 Kiinnittäkää kuitenkin tarkkaan huomiota siihen, mitä Jeesus teki! Tämä on esimerkki siitä, mitä meidän on tehtävä, jos me todella haluamme täyttää velvollisuutemme Jumalaa kohtaan. "Jeesus lähti kotimatkalle heidän kanssaan, tuli Nasaretiin ja oli heille kuuliainen. – – Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä."13 Teidän on muistettava, että velvollisuutenne Jumalaa kohtaan liittyy hyvin selvästi velvollisuuksiinne oman perheenne jäseniä kohtaan, etenkin vanhempianne kohtaan. Se ei tarkoita vain sitä, että olemme sopivan kuuliaisia tai nöyriä Jumalalle, vaan että olemme sitä myös vanhemmillemme ja pappeusjohtajillemme, ennen kuin voimme todella täyttää velvollisuutemme Jumalaa kohtaan. Olkaamme kaikki Samuelin kaltaisia, joka sanoi Herralle: "Puhu, palvelijasi kuulee."14Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Ks. 1. Sam. 3:4–8. 2. 1. Sam. 3:7. 3. 1. Sam. 3:10. 4. 1. Sam. 3:19. 5. "Profeetan neuvoja nuorille ja rukous heidän puolestaan",Liahona, huhtikuu 2001, s. 30. 6. LK 88:119. 7. Al. 7:22. 8. Ks. Al. 7:11 ja LK 18:11. 9. Luuk. 2:48–49. 10. Ks. LK 64:29. 11. Harold B. Lee,Stand Ye In Holy Places, 1974, s. 255. 12. Luuk. 2:50. 13. Luuk. 2:51–52. 14. 1. Sam. 3:10.