Evankeliumista kertominen Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista "Tehokkaimmat lähetyssaarnaajat, niin jäsenet kuin kokoaikaisetkin, toimivat aina rakkaudesta. – – Ellei meillä ole tätä rakkautta toisia ihmisiä kohtaan, meidän pitäisi rukoilla sitä." Kiitos, presidentti Hinckley, suurenmoisesta sanomastasi. Olemme kaikki syvästi kiitollisia päättäväisestä ja innoitetusta johtajuudestasi näinä vaikeina aikoina. Tuon johtajuuden alaisuudessa me viemme eteenpäin Herran työtä, jota tarvitaan niin kipeästi tässä levottomassa maailmassa. Yksi kristinuskon perusperiaate on Jeesuksen Kristuksen evankeliumin hyvän sanoman julistaminen. Kolme evankelistaa kirjoitti muistiin tämän Vapahtajan ohjeen. Markuksen evankeliumissa kerrotaan: "Hän sanoi heille: 'Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.'" (Mark. 16:15–16.) Matteus lainaa Vapahtajan käskyä: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" (Matt. 28:19). Luukas julistaa: "Näin on kirjoitettu. – – Kaikille kansoille – – on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista." (Luuk. 24:46–47.) Vapahtajan ohjeita omaan aikaamme soveltaen nykyajan profeetat ovat haastaneet meistä jokaisen jakamaan evankeliumia. Presidentti Gordon B. Hinckley on kohottanut kaikuvan kutsun meidän aikaamme varten. Lähetyssaarnaajille ja paikallisille johtajille suunnatussa maailmanlaajuisessa satelliittilähetyksessä hän peräsi innostuksen kasvamista "kaikilla kirkon tasoilla". Vaikka lähetyssaarnaajien täytyykin edelleen parhaansa mukaan etsiä ihmisiä opetettaviksi, presidentti Hinckley julisti, että parempi tapa on "toimiminen kirkon jäsenten kautta". Hän pyysi meitä jokaista yrittämään parhaan kykymme mukaan auttaa lähetyssaarnaajia löytämään ihmisiä opetettaviksi. Hän pyysi myös jokaista vaarnanjohtajaa ja jokaista piispaa "ottamaan vastaan täyden vastuun ja velvollisuuden etsiä ja perehdyttää tutkijoita" omassa yksikössään. Presidentti Hinckley myös rukoili Herran siunauksia meistä jokaiselle, kun vastaamme "tähän meille annettuun suunnattomaan haasteeseen". ("Etsikää karitsoita, ruokkikaa lampaita",Liahona,heinäkuu 1999, s. 118–124.) Vaikka on kulunut kaksi ja puoli vuotta siitä, kun presidenttimme pyysi tätä, useimmat meistä eivät ole vielä ryhtyneet tehokkaisiin toimenpiteisiin hänen haasteensa suhteen. Kun olen rukoillen tutkinut presidentti Hinckleyn sanoja ja miettinyt, kuinka voimme jakaa evankeliumia, olen tullut siihen tulokseen, että tarvitsemme kolmea asiaa täyttääksemme profeettamme haasteen. Ensiksikin tarvitsemme vilpitöntähaluajakaa evankeliumia. Toiseksi tarvitsemmejumalallista apua. Kolmanneksi meidän ontiedettävä, mitä tehdä. I HALU Kuten niin monet muutkin asiat, evankeliumista kertominenkin alkaahalusta. Jos mielimme tulla tehokkaammiksi aseiksi Herran kädessä Hänen evankeliuminsa levittämiseksi, meidän täytyy vilpittömästihalutasitä. Uskon, että saamme tämän halun kahdessa vaiheessa. Ensiksi, meillä on oltava luja todistus Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin totuudesta ja tärkeydestä. Tämä käsittää Jumalan lapsiaan varten laatiman suunnitelman ylivertaisen arvon, Jeesuksen Kristuksen sovituksen ehdottoman välttämättömän aseman siinä sekä Jeesuksen Kristuksen kirkon roolin tuon suunnitelman toteuttamisessa kuolevaisuudessa. Toiseksi, meidän täytyy rakastaa Jumalaa ja kaikkia Hänen lapsiaan. Nykyajan ilmoituksessa meille sanotaan, että "rakkaus, kun katse on kiinnitetty Jumalan kunniaan", tekee meidät kelvollisiksi tähän työhön (LK 4:5). Tämän armotalouden alkuaikojen apostoleille sanottiin, että heidän rakkautensa pitäisi tulla kaikkien ihmisten osaksi (ks. LK 112:11). Sen todistuksen perusteella, joka meillä on palautetun evankeliumin totuudesta ja tärkeydestä, me ymmärrämme sen arvon, mitä meille on annettu. Rakkautemme Jumalaa ja lähimmäisiämme kohtaan antaa meille halun jakaa tuosta suuresta lahjasta jokaiselle. Se, kuinka palavasti haluamme kertoa evankeliumista muille, on suuri henkilökohtaisen kääntymyksemme mittari. Mormonin Kirjassa on ihmeellisiä esimerkkejä todistuksen ja rakkauden vaikutuksesta. Kun Moosian pojat, jotka olivat olleet "pahimmat kaikista synnintekijöistä", saivat todistuksen, "he halusivat pelastusta julistettavan kaikille luoduille, sillä he eivät voineet kestää ajatusta, että yksikään ihmissielu hukkuisi" (Moosia 28:3–4). Myöhemmässä kuvauksessa heidän toverinsa Alma huudahti: "Oi jospa olisin enkeli, – – että saattaisin lähteä puhumaan Jumalan pasunalla, äänellä, joka saisi maan järkkymään" ja julistamaan jokaiselle sielulle lunastussuunnitelmaa, niin "ettei enää olisi murhetta koko maan päällä" (Al. 29:1–2). Puhun mielelläni lähetystyöstä evankeliumin jakamisena. Sanajakaminenosoittaa, että meillä on jotakin tavattoman arvokasta ja halu antaa siitä muille heidän hyödykseen ja siunauksekseen. Tehokkaimmat lähetyssaarnaajat, niin jäsenet kuin kokoaikaisetkin, toimivat aina rakkaudesta. Opin tämän asian nuorena. Olin saanut tehtäväkseni käydä erään vähemmän aktiivisen jäsenen luona. Hän oli minua monta vuotta vanhempi akateemisen ammatin harjoittaja. Kun muistelen sitä, miten toimin, käsitän, että tunsin hyvin vähän rakastavaa huolenpitoa tätä miestä kohtaan, jonka luona vierailin. Toimin velvollisuudesta haluten saada sataprosenttisen kotiopetusraportin. Eräänä iltana kuun lopulla soitin ja kysyin, voisimmeko toverini ja minä tulla heti käymään hänen luonaan. Hänen moittiva vastauksensa opetti minulle unohtumattoman läksyn. "Ei, enpä taida haluta teidän tulevan tänä iltana", hän sanoi. "Olen väsynyt. Olen jo käymässä yöpuulle. Olen lukemassa, enkä halua tulla häirityksi sen vuoksi, että saisitte raportoida käyneenne tässä kuussa kotiopetuksella sataprosenttisesti." Tuo vastaus kalvaa minua vieläkin, koska tiesin hänen vaistonneen itsekkään vaikuttimeni. Toivon, ettei kukaan ihminen, jota kutsumme kuuntelemaan palautetun evankeliumin sanomaa, tunne meidän toimivan mistään muusta syystä kuin aidosta rakkaudesta heitä kohtaan ja epäitsekkäästä halusta jakaa heidän kanssaan jotakin, minkä tiedämme kallisarvoiseksi. Ellei meillä ole tätä rakkautta toisia ihmisiä kohtaan, meidän pitäisi rukoilla sitä. Profeetta Mormonin kirjoitukset Kristuksen puhtaasta rakkaudesta opettavat meitä rukoilemaan "Isää koko sydämenne voimalla, että te täyttyisitte tällä rakkaudella, jonka hän on antanut lahjaksi kaikille Poikansa Jeesuksen Kristuksen totisille seuraajille" (Moro. 7:47–48). II JUMALALLINEN APU/OIKEA AJOITUS Tarvitsemme myös jumalallista apua ohjaamaan meitä jakaessamme evankeliumia. Aivan samoin kuin halujemme täytyy olla puhtaita sekä todistukseen ja rakkauteen juurtuneita, niin tekojemme täytyy olla Herran ohjaamia. Se on Hänen työtään, ei meidän, ja se täytyy tehdä Hänen tavallaan ja Hänen aikanaan, ei meidän. Muutoin pyrkimyksemme saattavat olla tuomittuja epäonnistumaan ja tuottamaan pettymystä. Meillä kaikilla on perheenjäseniä tai ystäviä, jotka tarvitsevat evankeliumia, mutta eivät ole tällä hetkellä kiinnostuneita. Jotta pyrkimyksemme heidän suhteensa olisivat tehokkaita, on Herran ohjattava niitä, niin että toimimme sillä tavalla ja sillä hetkellä, jolloin he ovat vastaanottavaisimpia. Meidän täytyy rukoilla Herralta apua ja ohjausta, niin että voimme olla aseina Hänen käsissään jonkun sellaisen hyväksi, joka on valmis nyt – jonkun sellaisen, jota Hän haluaisi meidän auttavan tänään. Sitten meidän on oltava valppaita kuulemaan ja tarkkaamaan Hänen Henkensä kehotuksia siitä, kuinka meidän tulisi edetä. Näitä kehotuksia tulee. Tiedämme lukemattomien henkilökohtaisten todistusten perusteella, että Herra valmistaa omalla tavallaan ja omana aikanaan ihmisiä vastaanottamaan evankeliuminsa. Nämä ihmiset etsivät, ja kun me pyrimme tunnistamaan heidät, Herra vastaa heidän rukouksiinsa vastaamalla meidän rukouksiimme. Hän kehottaa ja ohjaa niitä, jotka haluavat ja jotka etsivät vilpittömästi ohjausta siinä, kuinka, missä, koska ja kenen kanssa heidän tulisi jakaa Hänen evankeliumiaan. Tällä tavoin Jumala suo meille meidän halumme mukaan (ks. Al. 29:4; LK 6:8). Nykyajan ilmoituksessa Herra on kertonut meille, että "maan päällä on vielä kaikkien lahkojen, ryhmien ja uskontokuntien keskuudessa monia – – sokaisemia – – ja heitä pidättää totuudesta vain se, etteivät he tiedä, mistä sen löytäisivät" (LK 123:12). Kun me olemme "Jumalan todistajina aina kaikessa ja kaikkialla" (Moosia 18:9), Herra avaa meille keinoja löytää niitä, jotka etsivät, ja päästä sopivasti kanssakäymiseen heidän kanssaan. Näin käy kun etsimme ohjausta ja toimimme vilpittömästä ja Kristuksen kaltaisesta rakkaudesta toisia ihmisiä kohtaan. Herra rakastaa kaikkia lapsiaan. Hän toivoo, että kaikilla on Hänen totuutensa täyteys ja Hänen siunaustensa runsaus. Hän tietää, milloin he ovat valmiita, ja Hän haluaa meidän kuuntelevan ja tarkkaavan Hänen ohjeitaan evankeliuminsa jakamisesta. Kun näin teemme, niin ne, joita on valmistettu, vastaavat Hänen sanomaansa, joka sanoi: "Minun lampaani kuulevat minun ääneni – – ja ne seuraavat minua" (Joh. 10:27). III KUINKA SE TEHDÄÄN Kun meillä on vilpitön halu jakaa evankeliumia muille ja kun olemme etsineet jumalallista apua pyrkimyksillemme, niin mitä meidän pitäisi tehdä? Kuinka edetä? Me aloitamme aloittamalla. Meidän ei pidä odottaa uutta kutsua taivaasta. Ilmoitusta tulee useimmiten silloin, kun olemme alkaneet toimia. Herra on antanut meille tämän ohjeen siitä,kenellejakuinka: "Ja olkoon teidän saarnanne – – jokaisen lähimmäiselleen lempeydessä ja sävyisyydessä" (LK 38:41). "Lähimmäiset" eivät tietenkään tarkoita vain naapureitamme ja muita ystäviä ja tuttavia. Kun Vapahtajalta kysyttiin: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?" hän kertoi samarialaisesta, joka huomasi lähimmäisen Jerikon tiellä (ks. Luuk. 10:25–37). Meidän lähimmäisiimme kuuluvat siis myös ne, joita tapaamme päivittäisissä toimissamme. Meidän tulisi rukoilla entisaikojen Alman tavoin, että Herra antaisi meille "voimaa ja viisautta johdattaaksemme" tuttavamme Herran luo (Al. 31:35). Rukoilemme myös heidän sielujensa menestyksen puolesta (ks. Al. 6:6). Meidän täytyy olla varmoja siitä, että toimimme rakkaudesta emmekä pyri millään lailla saamaan henkilökohtaista huomiota tai hyötyä. Varoitus, joka annettiin niille, jotka käyttävät kirkon tehtäväänsä ylpeytensä tai turhamaisen kunnianhimonsa tyydyttämiseen (ks. LK 121:37), soveltuu varmasti pyrkimyksiimme jakaa evankeliumia muiden kanssa. Se, että meidän pitää toimia rakkaudesta, varoittaa meitä myös manipuloimisesta, joko todellisesta tai kuvitellusta. Ihmiset, jotka eivät usko samoin kuin me, saattavat pahastua kuullessaan meidän sanovan jotakin "lähetystyövälineeksi". "Väline" on jotakin sellaista, jota käytetään elottoman esineen työstämiseen. Jos puhumme jostakin "lähetystyövälineenä", voimme välittää vaikutelman, että haluamme manipuloida jotakuta. Sellainen vaikutelma on täysin vastoin lähetystyöpalvelumme epäitsekästä, omastamme jakamisen henkeä. Suurenmoisessa sanomassaan presidentti Hinckley julistaa, että "mahdollisuuksia evankeliumista kertomiseen on kaikkialla". Hän mainitsee monia asioita, joita voimme tehdä. Meidän pitäisi elää niin, että se, mitä hän sanoo "kirkon jäsenen esimerkin suunnattomaksi voimaksi", vaikuttaa ympärillämme oleviin. Hän sanoi: "Tehokkain työväline, joka meillä on, on oman elämämme hyveellisyys ja esimerkki" ("Etsikää karitsoita, ruokkikaa lampaita", s. 119–121). Meidän täytyy olla vilpittömän ystävällisiä kaikille. Presidentti Hinckley muistutti meitä siitä, että me voimme jättää kirkon kirjallisuutta niille, joiden kanssa joudumme tekemisiin. Me voimme tarjota kotimme "tämän lähetystyön toteutukseen". "On soveliasta, että lähetyssaarnaajat pyytävät jäseniltä nimiviitteitä" ("Etsikää karitsoita, ruokkikaa lampaita", s. 119–121), ja kun he pyytävät, meidän tulisi antaa niitä. Yhteenvetona presidentti Hinckley sanoi, että jokainen kirkon jäsen voi "työskennellä jatkuvasti tutkijoiden etsimiseksi ja kannustamiseksi" ("Etsikää karitsoita, ruokkikaa lampaita", s. 121). On muutakin, mitä me voimme tehdä, varsinkin kun toimimme profeetta Mormonin suuren julistuksen mukaisesti: "Enkä minä pelkää sitä, mitä ihmiset voivat tehdä, sillä täydellinen rakkaus karkoittaa kaiken pelon" (Moro. 8:16; ks. myös 1. Joh. 4:18). Voimme kutsua ystäviä kirkon kokouksiin tai kirkon järjestämiin tilaisuuksiin. Voimme sopivissa tilanteissa viitata kirkkoomme ja sen opetusten vaikutuksiin ja kysyä ihmisiltä, haluavatko he tietää enemmän. Mikä vieläkin helpompaa, voimme pitää mukanamme näitä kauniita kortteja ja antaa niitä ihmisille – satunnaisillekin tuttaville – joiden kanssa joudumme tekemisiin elämämme jokapäiväisissä toimissa. Nämä kortit ovat ihanteellinen tapa kutsua ihmisiä tutkimaan muita totuuksia, joita meillä on tarjottavana. Tällä tunkeilemattomalla tavalla ne tarjoavat jotakin kallisarvoista, mutta lahja riippuu mahdollisen vastaanottajan valinnasta ja aloitteesta. Kokemuksemme mukaan huomattava osa niistä, jotka soittavat pyytääkseen tarjottua lahjaa, haluavat, että sen tuovat heille henkilöt, jotka voivat kertoa heille lisää. Kirkko on juuri ilmoittanut uudesta tavasta jakaa evankeliumia kautta maailman Internetissä. Mahdollisuuksiltaan tämä uusi tapa on yhtä jännittävä kuin painettujen lehtisten julkaiseminen 1800-luvulla sekä radion, television ja elokuvan käyttöönotto 1900-luvulla. Kirkko on luonut uudet Internet-sivut, ja voimme neuvoa kiinnostuneita ihmisiä hankkimaan näiltä sivuilta tietoa kirkosta ja sen opeista sekä siitä, missä he voivat palvella Jumalaa meidän kanssamme. Sivujen osoite onwww.mormon.org. Mitä tulee lähetyssaarnaajiin, tämän uuden lähteen arvo ja käyttö käy ilmi kokemuksen myötä. Mitä tulee kirkon jäseniin, sivut auttavat meitä vastaamaan ystävien kysymyksiin joko suoraan tai siten, että neuvomme heidät sivuille. Sen kautta voimme myös lähettää ystäville sähköisiä tervehdyksiä, jotka sisältävät evankeliumin sanomia ja kutsuja. IV LOPPUSANAT Meitä on pyydetty kaksinkertaistamaan pyrkimyksemme ja tehokkuutemme evankeliumin jakamisessa toteuttaaksemme Herran tarkoitukset tässä suurenmoisessa työssä. Niin kauan kuin me emme sitä tee, nämä ihanat kokoaikaiset lähetyssaarnaajat – meidän poikamme ja tyttäremme ja jalot työtoverimme Herran työssä – pysyvät alityöllistettyinä suuressa tehtävässään opettaa Jeesuksen Kristuksen palautettua evankeliumia. Olemme puhuneet rakastavasta halusta, taivaallisesta ohjauksesta ja tavoista, jolla voimme täyttää jumalallista käskyä jakaa evankeliumia lähimmäisillemme. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on tämän pimentyneen maailman kirkkain valo ja ainoa toivo. Kuten Nefi opettaa, "teidän pitää kiiruhtaa eteenpäin kestävinä Kristuksessa, mielessänne täydellinen toivon [kirkkaus] ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan" (2. Ne. 31:20). Todistan Jeesuksesta Kristuksesta, Vapahtajastamme, ja siitä, että Hän haluaa meidän liittyvän koko sydämestämme tähän Hänen työhönsä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.