Ojentakaamme auttava käsi ja kohottakaamme Presidentti Gordon B. Hinckley "Avatkaamme sydämemme, ojentakaamme auttava kätemme ja kohottakaamme, avatkaamme kukkaromme, osoittakaamme suurempaa rakkautta lähimmäisiämme kohtaan." Rakkaat veljeni, kun katselen tätä suurta miesten joukkoa tässä kokoussalissa ja ymmärrän, että ympäri maailmaa on kokoontuneina vielä kymmeniätuhansia muita, joilla on yksi mieli ja yksi sydän ja joilla kaikilla on elävän Jumalan pappeuden valtuus, se herättää minussa harrasta kunnioitusta ja nöyryyttä. Pyydän Pyhän Hengen opastusta. Tämä veljien joukko on ainutlaatuinen koko maailmassa. Ei ole mitään sen kaltaista. Te muodostatte Herran joukot; te olette miehiä, jotka ovat valmiita taistelemaan totuuden vastustajaa vastaan; miehiä, jotka ovat halukkaita astumaan esiin ja osallistumaan; miehiä, joilla on todistus totuudesta; miehiä, jotka ovat uhranneet ja antaneet paljon tämän suuren asian puolesta. Herra siunatkoon teitä ja tukekoon teitä ja tehköön teidät suuriksi. "Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto" (1. Piet. 2:9). Veljet olkaamme sen pappeuden arvoisia, joka meillä on. Eläkäämme lähempänä Herraa. Olkaamme hyviä aviomiehiä ja isiä. Kuka tahansa mies, joka on oman kotinsa tyranni, on kelvoton pitämään hallussaan pappeutta. Hän ei voi olla sopiva välikappale Herran käsissä, kun hän ei osoita kunnioitusta ja ystävällisyyttä ja rakkautta valitsemaansa kumppania kohtaan. Niin ikään kuka tahansa mies, joka on huono esimerkki lapsilleen, joka ei pysty hillitsemään itseään tai joka syyllistyy epärehellisiin tai moraalittomiin tekoihin, tulee huomaamaan, että hänen pappeutensa voima on tehty tyhjäksi. Minä muistutan teitä, "että pappeuden oikeudet on erottamattomasti liitetty taivaan voimiin ja että taivaan voimia ei voida hallita eikä käyttää kuin ainoastaan vanhurskauden periaatteita noudattaen. Se, että ne voidaan antaa meille, on totta; mutta kun me pyrimme peittelemään syntejämme tai tyydyttämään ylpeyttämme, turhamaista kunnianhimoamme tai hallitsemaan tai vallitsemaan tai pakottamaan ihmislasten sieluja pienimmälläkään vääryydellä, katso, silloin taivaat vetäytyvät pois; Herran Henki tulee murheelliseksi, ja kun se on vetäytynyt pois: siihen päättyy tämän miehen pappeus eli valtuus." (LK 121:36–37.) Veljet, olkaamme hyviä miehiä, koska olemme niitä, joilla on Herran mielisuosio ja joille Hän antaa jumalallisen voimansa. Nyt haluan puhua erilaisesta mutta tähän liittyvästä asiasta. Viime huhtikuussa ilmoitin pappeuskokouksessamme uudesta ohjelmasta. Puhuin suuresta määrästä lähetyssaarnaajiamme, jotka ovat kotoisin Etelä-Amerikasta, Meksikosta, Filippiineiltä ja muista maista. He ottavat kutsun vastaan ja palvelevat pohjoisamerikkalaisten veljiensä ja sisartensa kanssa. He saavat voimakkaan todistuksen. He oppivat uuden elämäntavan. He ovat erittäin tehokkaita, koska he puhuvat äidinkieltään ja tuntevat synnyinmaansa kulttuurin. He nauttivat ihanasta lähetystyöajasta, joka on ahkeraa ja uskollista työntekoa. Sitten heidät vapautetaan palaamaan kotiin. Heidän perheensä elävät köyhyydessä, ja monet heistä joutuvat takaisin samaan tilanteeseen, josta he lähtivät, eivätkä kykene edistymään, koska heiltä puuttuu ammattitaitoa ja heidän on sen vuoksi vaikea löytää kunnon työtä. Puhuin teille jatkuvasta siirtolaisten avustusrahastosta, joka perustettiin kirkon pioneeriaikana auttamaan Englannista ja muualta Euroopasta tulevia köyhiä. Perustettiin kiertävä rahasto, josta annettiin pieniä lainoja, joiden avulla 30 000 henkeä pystyi muuttamaan kotimaastaan siirtolaisena ja kokoontumaan Siioniin. Kerroin teille, että me soveltaisimme samaa periaatetta ja perustaisimme rahaston, jota kutsuttaisiin jatkuvaksi koulutusrahastoksi. Varoista, joita kirkon jäsenet lahjoittaisivat – ei kuitenkaan kymmenysvaroista – muodostettaisiin peruspääoma, jonka tuotto käytettäisiin nuorten veljiemme ja sisartemme auttamiseen, niin että he voisivat opiskella saadakseen itselleen parempaa työtä. He oppisivat taitoja, joilla he ansaitsisivat tarpeeksi pitääkseen hyvää huolta perheestään ja pääsisivät köyhyydestä, jossa he ja heitä edeltävät sukupolvet ovat eläneet. Rahastossa ei ollut sen suunnitteluvaiheessa yhtään varoja. Mutta etenimme uskossa ja perustimme organisaation, mittasuhteiltaan vaatimattoman, toteuttamaan sitä, minkä katsoimme välttämättömäksi. Minulla on ilo kertoa, että rahaa on tullut kymmeniätuhansia dollareita, satojatuhansia dollareita, jopa miljoonia. Niitä ovat lahjoittaneet anteliaat kirkon jäsenet, jotka rakastavat Herraa ja toivovat voivansa auttaa vähemmän onnekkaita Hänen kansastaan parempaan taloudelliseen asemaan. Meillä on nyt melko suuri summa. Mutta me tarvitsemme enemmän. Me toivomme näiden avustusten jatkuvan. Pääoman suuruus määrää sen, kuinka monia voidaan auttaa. Nyt puoli vuotta myöhemmin haluan antaa selonteon siitä, mitä on tehty. Ensiksi me kutsuimme vanhin John K. Carmackin, joka palveli erittäin hyvin seitsemänkymmenen ensimmäisessä koorumissa ja josta tuli tässä konferenssissa täysinpalvellut seitsenkymmen. Hän on etevä lakimies, järkevä liikemies ja erittäin kyvykäs. Hänet on nimitetty toimitusjohtajaksi, ja vaikka hän on täysinpalvellut seitsenkymmen, hän johtaa tätä rahastoa kokoaikaisesti. Seitsemänkymmenen koorumin jäsen vanhin Richard E. Cook, josta niin ikään on tullut täysinpalvellut, tulee vanhin Carmackin työtoveriksi huolehtimaan talousasioista. Vanhin Cook oli aikaisemmin Ford Motor Companyn apulaistilintarkastaja. Hän on mies, jolla on maailmanlaajuista kokemusta talousasioissa, hän on mitä kyvykkäin johtaja ja mies, joka rakastaa Herraa ja Herran lapsia. Me olemme kuluttaneet puhki nämä kaksi johtavaa veljeä yhdeltä puolelta, ja nyt olemme kääntäneet heidät ja kulutamme heidät puhki toiseltakin puolelta. He ovat ottaneet joukkoonsa veli Rex Allenin, joka on asiantuntija organisaatio- ja koulutusasioissa, sekä veli Chad Evansin, jolla on laaja kokemus jatkokoulutusohjelmista. Kaikki antavat aikansa ja asiantuntemuksensa käyttöömme ilman korvausta. Ohjelma on muodostettu ja se on käytössä. Nämä veljet ovat tarkoin huolehtineet siitä, että se saadaan hyvin alkuun ja että se toimii järkevillä johtoperiaatteilla. Me olemme rajoittaneet aluetta, jolla se aluksi toimii, mutta tämä alue laajenee, kun meillä on varoja siihen. Nämä veljet ovat ryhtyneet työhön käyttäen hyväksi jo olemassa olevaa kirkon organisaatiota. Ohjelma on pappeuspohjainen, ja siksi se menestyy. Se alkaa piispoista ja vaarnanjohtajista. Siihen osallistuvat myös kirkon koululaitos, kirkon työllistämispalvelut ja muut, jotka toimivat yhdessä ihanassa yhteistyön hengessä. Ohjelma otettiin ensimmäisenä käyttöön Perussa, Chilessä ja Meksikossa – maissa, joissa kotiin palanneita lähetyssaarnaajia on paljon ja tarve on suuri. Paikalliset johtajat ovat olleet innoissaan ja asialle omistautuneita. Avustuksen saajat oppivat todellisia omavaraisuuden periaatteita. Heidän näkemyksensä mahdollisuuksistaan laajenee suuresti. He valitsevat koulutustaan varten hyviä paikallisia kouluja ja käyttävät mahdollisuuksiensa mukaan henkilökohtaisia, perheen ja muita paikallisia varoja. He antavat arvoa ohjelmalle, ovat opinhaluisia ja syvästi kiitollisia heille suodusta tilaisuudesta. Saanen esittää pari kolme kuvausta. Ensimmäinen on kuvaus eräästä nuoresta miehestä, joka palveli Bolivian Cochabamban lähetyskentällä. Hän asuu uskollisen äitinsä ja sukulaistyttöjen kanssa köyhällä alueella. Heidän pienessä kodissaan on betonilattia, yksi lamppu, vuotava katto ja rikkinäinen ikkuna. Hän oli menestyvä lähetyssaarnaaja. Hän sanoo: "Lähetystyöni oli parasta, mitä olen voinut tehdä elämässäni. Opin olemaan kuuliainen käskyille ja olemaan kärsivällinen koettelemuksissani. Opin myös jonkin verran englantia ja käyttämään rahojani, aikaani ja kykyjäni paremmin. Kun lähetystyöni sitten päättyi, oli vaikeata lähteä kotiin. Amerikkalaiset toverini menivät takaisin yliopistoon. Mutta meidän maassamme on paljon köyhyyttä. On erittäin vaikeata saada koulutusta. Äitini tekee parhaansa, mutta hän ei pysty auttamaan meitä. Hän on kärsinyt niin paljon, ja minä olen hänen toivonsa. Kun kuulin jatkuvasta koulutusrahastosta, olin hyvin onnellinen. Profeetta antoi arvoa työllemme. Olin täynnä iloa. – – Minun olisi mahdollista opiskella, tulla omavaraiseksi, perustaa perhe, auttaa äitiä. Tulen opiskelemaan kirjanpitoa paikallisessa koulussa, missä voin opiskella ja tehdä työtä. Se on lyhyt koulutus, vain kolme vuotta. Minun täytyy tehdä työtä talonmiehenä, mutta ei se haittaa. Kun valmistun ja saan työtä kirjanpitäjänä, hankin kansainvälistä liikealan jatkokoulutusta. Tämä on meidän tilaisuutemme, emmekä saa laiminlyödä sitä. Herra luottaa meihin. Olen monta kertaa lukenut Mormonin Kirjasta Herran sanat profeetoille, että jos me pidämme käskyt, me menestymme maassa. Tämä on toteutumassa. Olen hyvin kiitollinen Jumalalle tästä suuresta tilaisuudesta saada sen, mitä veljeni ja sisareni eivät saaneet, auttaa perhettäni, saavuttaa tavoitteeni. Ja olen innokas maksamaan lainan takaisin ja näkemään muidenkin olevan samoin siunattuja. Tiedän, että sen tehdessäni Herra siunaa minua." Eikö tämä ole ihmeellistä? Ja nyt toinen kuvaus. Eräs nuori mies Mexico Citystä hyväksyttiin saamaan noin 1 000 dollarin laina, mikä antaisi hänelle mahdollisuuden käydä koulua ja valmistua diesel-asentajaksi. Hän on sanonut: "Minä lupaan tehdä parhaani voidakseni olla tyytyväinen työhöni. Tiedän, että tämä ohjelma on arvokas ja tärkeä. Sen takia yritän käyttää sen parhaalla mahdollisella tavalla tulevaisuutta varten. Saan mahdollisuuden palvella ja auttaa köyhiä ja antaa neuvoja perheenjäsenille. Kiitän taivaallista Isääni tästä loistavasta ja innoitetusta ohjelmasta." Hiljattain myönnettiin laina eräälle toiselle nuorelle miehelle Mexico Citystä. Hän palveli lähetystyössä Nevadan Las Vegasin lähetyskentällä. Hän haluaa valmistua hammasteknikoksi. Hänen koulutuksensa vaatii vuoden ja kolme kuukautta ahkeraa työtä. Hän sanoo: "Lupaan, että kun päätän opiskeluni teknisessä koulussa jatkuvan koulutusrahaston turvin, maksan lainan takaisin, niin että muutkin kotiin palanneet lähetyssaarnaajat voivat nauttia näistä siunauksista." Olemme siis aloittaneet tämän työn antaaksemme uskollisille ja kyvykkäille nuorille miehillemme ja naisillemme mahdollisuuden nousta elintasokuilun alimmilta portailta ja saada paremman taloudellisen aseman. Suuresti parantuneiden mahdollisuuksien avulla he pääsevät köyhyyden kierteestä, jossa he ja muut ennen heitä ovat olleet niin kauan. He ovat palvelleet lähetystyössä, ja he palvelevat jatkuvasti kirkossa. Heistä tulee johtajia tässä suuressa työssä omassa synnyinmaassaan. He maksavat kymmenyksensä ja uhrinsa, mikä antaa kirkolle mahdollisuuden laajentaa työtään ympäri maailmaa. Tämän vuoden loppuun mennessä odotamme ohjelmassa olevan noin 1 200 henkeä. Tästä kolmen vuoden kuluttua arvioimme heitä olevan yli 3 000. Mahdollisuudet odottavat. Tarve on mitä kiireisin. Me saatamme epäonnistua muutamissa tapauksissa. Mutta suuri enemmistö suoriutuu odotustemme mukaisesti, sekä nuoret miehet että nuoret naiset. Ainoa rajoituksemme on se, minkä verran varoja meillä on rahastossa. Me kutsumme jälleen kaikkia, jotka haluavat osallistua, tekemään lahjoituksen, suuren tai pienen. Me voimme sitten laajentaa tätä suurta työtä, joka suo niille, joilla on uskoa mutta jotka eivät ole päässeet edistymään, kyvyn tulla taloudellisesti riippumattomiksi uskollisina Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseninä. Voitteko ymmärtää tämän kirkon valtavan työn tarkoituksen? Saanen kuvailla teille erään tilanteen. Lähetyssaarnaajapari koputtaa jonkin pienen kodin oveen jossakin Perussa. Nainen avaa oven. Hän ei oikein ymmärrä, mitä lähetyssaarnaajat haluavat. Mutta hän kutsuu heidät sisään. He lupaavat tulla takaisin, kun hänen miehensä ja muut perheenjäsenet ovat kotona. Lähetyssaarnaajat opettavat heitä. Hengen voiman koskettamina he vastaanottavat iankaikkisen totuuden sanoman. Heidät kastetaan. Perhe on aktiivinen kirkossa. He maksavat rehelliset mutta hyvin vähäiset kymmenykset. Heillä on perheessä poika tai tytär, joka lähentelee kahtakymmentä. Oikeaan aikaan poika tai tytär kutsutaan lähetystyöhön. Perhe tekee kaiken voitavansa rahoittaakseen hänen lähetystyönsä, ja loput maksetaan lähetystyörahastosta, joka muodostuu pyhien lahjoituksista. Poika tai tytär työskentelee Yhdysvalloista tai Kanadasta kotoisin olevan toverin kanssa. Hän oppii englantia, ja toverin espanjan kielen taito paranee huomattavasti. He työskentelevät yhdessä ja he rakastavat ja arvostavat ja kunnioittavat toisiaan – kahden suurenmoisen ja erilaisen kulttuurin edustajia. Lähetystyönsä päätyttyä pohjoisamerikkalainen palaa kotiin ja menee takaisin kouluun. Perulainen palaa kotiin eikä osaa toivoa muuta kuin että löytäisi jotakin työtä, ala-arvoistakin. Palkka on hyvin pieni. Tulevaisuus on synkkä. Hänellä ei ole tarvittavaa ammattitaitoa saadakseen parempaa työtä. Ja sitten tulee tämä kirkas toivon säde. Veljet, te ymmärrätte tilanteen. Minun ei tarvitse selittää enempää. Tie on selvänä edessämme, tarve on valtava, ja Herra on osoittanut tien. Vanhin Carmack löysi hiljattain vanhan tilikirjan. Hän toi sen minulle. Huomasimme, että vuonna 1903 perustettiin pieni rahasto auttamaan opettajiksi opiskelevia saamaan paremmat mahdollisuudet antamalla heille pieni laina opiskelun ajaksi. Sitä jatkettiin 30 vuotta, kunnes se lopulta lamakauden aikana loppui. Hämmästyin nähdessäni, mitä nimiä tuossa tilikirjassa oli. Kaksi noista henkilöistä toimi myöhemmin yliopiston rehtorina. Toisista tuli tunnettuja ja erittäin eteviä kasvatustieteilijöitä. Tilikirja kertoo 10 dollarin, 25 dollarin ja 3,10 dollarin takaisinmaksukoroista ja muusta sen sellaisesta. Yhdestä tuon ohjelman edunsaajasta tuli piispa, sitten vaarnanjohtaja, sitten apostoli ja lopulta neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa. Veljet, meidän täytyy huolehtia toisistamme uutterammin. Meidän täytyy tehdä vähän enemmän auttaaksemme niitä, jotka ovat elintasokuilun alimmilla portailla. Meidän täytyy ojentaa rohkaiseva ja auttava käsi niille miehille ja naisille, joilla on uskoa ja rehellisyyttä ja kykyjä ja jotka vähäisen avun turvin pystyvät kiipeämään noita portaita. Tätä periaatetta voidaan soveltaa paitsi nykyisessä hankkeessamme tässä koulutusrahastossa, myös yleisemmin. Avatkaamme sydämemme, ojentakaamme auttava kätemme ja kohottakaamme, avatkaamme kukkaromme, osoittakaamme suurempaa rakkautta lähimmäisiämme kohtaan. Herra on siunannut meitä niin runsaasti. Ja tarpeet ovat suuret. Hän on sanonut: "Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle" (Matt. 25:40). Luen Apostolien teoista: "Silloin sinne kannettiin miestä, joka oli ollut rampa syntymästään saakka. Hänet pantiin joka päivä temppelin niin sanotulle Kauniilleportille, jotta hän voisi kerjätä temppeliin meneviltä. Kun mies näki Pietarin ja Johanneksen menossa temppeliin, hän pyysi heiltä almua. Pietari loi katseensa häneen, samoin Johannes, ja Pietari sanoi: 'Katso meihin.' Mies katsoi tarkkaavasti odottaen saavansa heiltä jotakin. Mutta Pietari sanoi: 'Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele.' Hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös, ja siinä samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa. Hän hypähti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja käveli, ja hän tuli heidän kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa." (Ap. t. 3:2–8.) Huomatkaa, että Pietari tarttui häntä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös. Pietarin täytyi ojentaa auttava käsi nostaakseen ramman miehen ylös. Meidänkin täytyy ojentaa auttava käsi. Jumala siunatkoon teitä, rakkaat veljet, nuoret ja vanhat. Pysykää uskollisina. Palvelkaa rakkaudella. Kasvattakaa perheenne Herran tahtomalla tavalla. Katsokaa Jumalaan ja eläkää (ks. Al. 37:47). Rukoilen tätä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.