"Järjestä ensin huoneesi"

Vanhin Russell M. Nelson
kahdentoista apostolin koorumista

"Perheemme on suurimman työmme ja ilomme kohde tässä elämässä, ja se on oleva sitä koko iankaikkisuuden."

Elder Russell M. Nelson

Vuosia sitten kun sisar Nelsonilla ja minulla oli monta teini-ikäistä tytärtä, veimme perheemme lomalle kauas puhelimista ja poikaystävistä. Menimme lauttaretkelle Grand Canyonin halki virtaavalle Coloradojoelle. Matkalle lähtiessämme meillä ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka vaarallinen tämä retki voisi olla.

Ensimmäinen päivä oli kaunis. Mutta toisena päivänä, kun lähestyimme Horn Creek -koskea ja näimme edessämme tuon huimaavan putouksen, minä kauhistuin. Meidän kallisarvoinen perheemme kellui kumiveneessä kohti syöksyä vesiputoukseen! Kiedoin vaistomaisesti toisen käsivarteni vaimoni ja toisen nuorimman tyttäremme ympärille. Yritin pitää heitä lähelläni suojellakseni heitä. Mutta kun saavuimme putouksen partaalle, kumivene taipui ja jättiläismäisen lingon tavoin heitti minut ilmaan. Putosin ryöppyävään koskeen. Minulla oli vaikeuksia päästä pinnalle. Joka kerta kun yritin haukata ilmaa, osuin veneen pohjaan. Perheeni ei nähnyt minua, mutta kuulin heidän huutavan: "Isä! Missä isä on?"

Lopulta löysin veneen reunan ja nousin pinnalle. Perhe kiskoi minut hukkumaisillani ylös vedestä. Olimme kiitollisia siitä, että olimme taas turvallisesti yhdessä.

Muutama seuraava päivä olivat miellyttäviä ja ihania. Sitten tuli viimeinen päivä, jolloin meidän oli määrä laskea Lava Falls -putouksesta, joka tunnetaan matkan vaarallisimpana putouksena. Kun näin, mitä edessä oli, ehdotin heti, että laskemme veneen rantaan ja pidämme kiireellisen perheneuvoston kokouksen, sillä tiesin, että selviytyäksemme tästä kokemuksesta meidän oli suunniteltava huolellisesti. Selitin perheelle: "Mitä tahansa tapahtuukin, kumivene pysyy pinnalla. Jos pidämme kaikin voimin kiinni veneeseen kiinnitetyistä köysistä, me selviydymme. Vaikka vene kaatuisikin, meidän ei käy kuinkaan, jos emme hellitä otettamme köysistä."

Käännyin pienen seitsenvuotiaan tyttäremme puoleen ja sanoin: "Kaikki muut pitävät kiinni köydestä. Mutta sinun täytyy pitää kiinni isästä. Istu minun takanani ja kiedo kätesi minun ympärilleni ja pidä lujasti kiinni minusta, kun minä pidän kiinni köydestä."

Me teimme niin. Me ylitimme nuo jyrkät ryöppyävät kosket – pitäen henkemme edestä kiinni köysistä – ja me selviydyimme kaikki alas turvallisesti.¹

OPETUS

Veljet ja sisaret, minä miltei menetin henkeni saadessani opetuksen, jonka annan nyt teille. Kun me elämme elämäämme, joskus erittäin myrskyisilläkin vesillä, isän vaistomainen ajatus pitää lujasti kiinni vaimostaan tai lapsistaan ei ehkä ole paras tapa selviytyä. Mutta jos hän sen sijaan kaikessa rakkaudessa pitää lujasti kiinni Vapahtajasta ja evankeliumin rautakaiteesta, niin hänen perheensä haluaa pitää kiinni hänestä ja Vapahtajasta.

Tämä opetus ei tietenkään koske ainoastaan isiä. Sukupuolesta, siviilisäädystä tai iästä riippumatta ihmiset voivat päättää liittyä suoraan Vapahtajaan, pitää lujasti kiinni Hänen totuutensa kaiteesta ja kulkea tuon totuuden valossa. Niin tekemällä heistä tulee vanhurskauden esimerkkejä, joista muut haluavat pitää kiinni.

KÄSKY

Perheet ovat tärkeitä Herran silmissä. Hän loi maan, niin että me voimme saada fyysisen ruumiin ja muodostaa perheitä.²Hän perusti kirkkonsa korottaakseen perheet. Hän suo meille temppeleitä, niin että perheet voivat olla yhdessä ikuisesti.³

Tietenkin Herra odottaa isien johtavan ja suojelevan perhettään ja elättävän perheensä.⁴Mutta Mestari on pyytänyt meiltä paljon enemmän. Pyhiin kirjoituksiin on lähtemättömästi kirjoitettu käsky järjestää huoneemme.⁵Sitten kun me vanhemmat ymmärrämme tuon käskyn tärkeyden ja merkityksen, meidän täytyy oppia toteuttamaan se.

KUINKA VOIMME JÄRJESTÄÄ HUONEEMME

Voidaksemme järjestää huoneemme niin, että se miellyttää Herraa, meidän täytyy tehdä se Hänen tavallaan. Meidän täytyy omaksua Hänen ominaisuuksiaan – hurskautta, uskoa, rakkautta, kestävyyttä ja lempeyttä.⁶Jokaisen isän tulee muistaa, että "mitään valtaa ja vaikutusvaltaa ei voi eikä pitäisi perustaa pappeuden voimaan, vaan ainoastaan taivutteluun, pitkämielisyyteen, lempeyteen, nöyryyteen, vilpittömään rakkauteen".⁷

Vanhempien on määrä olla eläviä esimerkkejä ystävällisyydestä ja puhtaasta tiedosta, "joka suuresti avartaa sielun".⁸Jokaisen äidin ja isän tulee panna pois itsekkäät pyrkimykset ja välttää kaikkea teeskentelyä, fyysisiä voimakeinoja tai pahaa puhetta.⁹Vanhemmat oppivat pian, että jokaisella lapsella on synnynnäinen vapauden kaipuu. Jokainen yksilö haluaa kulkea omaa tietään. Kukaan ei halua olla toisten rajoittama, ei edes hyvää tahtovien vanhempien. Mutta me voimme kaikki pysyä kiinni Herrassa.

Job opetti muinoin tätä periaatetta. Hän sanoi: "Minä olen oikeassa. Siitä en luovu, en tingi."¹⁰Myös Nefi opetti: "– – ne, jotka kuulisivat Jumalan sanaa ja pitäisivät siitä kiinni, eivät koskaan hukkuisi."¹¹

Nämä periaatteet ovat yhtä ajattomia kuin evankeliumi ja yhtä loputtomia kuin iankaikkisuus. Pohtikaa näitä muita pyhien kirjoitusten kehotuksia:

Vanhan testamentin Sananlaskuissa sanotaan: "Tartu opetukseeni, älä hellitä, pidä kiinni siitä, se on elämäsi."¹²

Uudessa testamentissa sanotaan: "Pysykää siis lujina, veljet, ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olemme – – antaneet teille."¹³

Mormonin Kirjassa kerrotaan ihmisjoukoista, jotka pitivät "alati kiinni rautakaiteesta"¹⁴, jota verrattiin Jumalan sanaan.¹⁵Totuuteen ankkuroituna tuo rautakaide on järkkymätön ja muuttumaton.

MUITA JUMALALLISIA KÄSKYJÄ

Vanhempien ei ole määrä ainoastaan pitää kiinni Herran sanasta, vaan heille on annettu jumalallinen käsky opettaa sitä lapsilleen. Pyhien kirjoitusten määräys on erittäin selvä: "Sikäli kuin vanhemmat, joilla on lapsia Siionissa – –,eivätopeta heitä ymmärtämään oppia parannuksesta, uskosta Kristukseen, elävän Jumalan Poikaan, sekä oppia kasteesta ja Pyhän Hengen lahjasta kätten päällepanon kautta kahdeksan vuoden iässä, niin synti on oleva vanhempien pään päällä."¹⁶

Tämä käsky asettaa velvollisuuden ja vastuun lasten opettamisesta suoraan vanhempien harteille. Perhettä koskeva julistus maailmalle varoittaa, että ne, "jotka jättävät perhevelvollisuudet täyttämättä, seisovat eräänä päivänä tilivelvollisina Jumalan edessä".¹⁷Tänään minä juhlallisesti vahvistan tuon tosiasian.

Näitä velvollisuuksia täyttäessämme me tarvitsemme sekä kirkkoa että perhettä. Ne toimivat käsi kädessä vahvistaen toisiaan. Kirkon tarkoituksena on korottaa perhe. Ja perhe on kirkon perusyksikkö.

Nämä keskinäiset suhteet ovat aivan ilmeiset, kun tutkimme kirkon varhaista historiaa. Vuonna 1833 Herra nuhteli kirkkonsa nuoria johtajia vanhempien velvollisuuksien hoitamatta jättämisestä. Herra sanoi:

"Minä olen käskenyt teitä kasvattamaan lapsenne valkeudessa ja totuudessa.

Mutta totisesti minä sanon sinulle, – –

sinä et ole opettanut lapsillesi valkeutta ja totuutta käskyjen mukaisesti; – –

Ja nyt käskyn minä annan sinulle: – – järjestä oma huoneesi, sillä sinun huoneessasi on paljon sellaista, mikä ei ole oikein. – – järjestä ensin huoneesi."¹⁸

Tämä ilmoitus on yksi monista voimallisista profeetta Joseph Smithin ehdottoman rehellisyyden vahvistuksista. Hän ei jättänyt pistävän moitteen sanoja pois pyhistä kirjoituksista, vaikka jotkin niistä oli osoitettu hänelle itselleen.¹⁹

Ensimmäinen presidenttikunta on meidän aikanamme jälleen korostanut vanhemmuuden merkitystä. Lainaan ensimmäisen presidenttikunnan hiljattain pyhille osoittamaa kirjettä: "Vetoamme vanhempiin, että he tekisivät parhaansa opettaakseen ja kasvattaakseen lapsiaan evankeliumin periaatteiden mukaisesti, jotka pitävät heidät lähellä kirkkoa. Koti on vanhurskaan elämän perusta eikä mikään muu taho voi ottaa sen paikkaa tai täyttää sen perustehtäviä tämän Jumalan antaman vastuun täyttämisessä."²⁰

MITÄ VANHEMPIEN TULEE OPETTAA?

Miettikäämme tämä pyhä käsky mielessämme, mitä meidän tulee opettaa. Pyhissä kirjoituksissa vanhempia käsketään opettamaan uskoa Jeesukseen Kristukseen ja oppia parannuksesta, kasteesta ja Pyhän Hengen lahjasta.²¹Vanhempien tulee opettaa pelastussuunnitelmaa²²ja sitä, kuinka tärkeätä on elää täydellisessä sopusoinnussa Jumalan käskyjen kanssa.²³Muutoin heidän lapsensa joutuvat varmasti kärsimään tietämättömyydessä Jumalan lunastavasta ja vapauttavasta laista.²⁴Vanhempien tulee myös esimerkillään opettaa, kuinka pyhittää elämänsä – käyttämällä aikansa, kykynsä, kymmenyksensä ja varansa²⁵kirkon ja Jumalan valtakunnan rakentamiseksi maan päällä.²⁶Kun vanhemmat elävät tällä tavoin, se kirjaimellisesti siunaa heidän jälkeläisiään, kuten pyhissä kirjoituksissa sanotaan: "Sinulla on iäti velvollisuus kirkkoa kohtaan, perheesi vuoksi."²⁷

VASTUSTUSTA PERHETTÄ KOHTAAN

Vanhempien ja lasten tulee ymmärtää, että Herran työ ja tahto tulee aina kohtaamaan voimakasta vastustusta.²⁸Koska Jumalan työ (ja kirkkaus) on toteuttaa meidän kuolemattomuutemme ja iankaikkinen elämämme perheenä,²⁹siitä seuraa johdonmukaisesti se, että vastustajan työ iskee suoraan kodin sydämeen – perheeseen. Lusifer hyökkää armotta elämän pyhyyttä ja vanhemmuuden iloa vastaan.

Koska paha tekee alati työtään, meidän valppautemme ei saa herpaantua – ei hetkeksikään. Jokin vähäinen ja näennäisen viaton houkutus voi muuttua suureksi kiusaukseksi, joka voi johtaa murheelliseen rikkomukseen. Meidän täytyy yötä päivää, kotona tai poissa kotoa, karttaa syntiä ja pitää "se, mikä on hyvää".³⁰

Kapinahenkiset paheet – pornografia, abortti ja riippuvuus vahingollisista aineista – ovat kuin termiittejä, jotka syövyttävät onnellisen kodin ja uskollisen perheen lujaa perustaa. Me emme voi antaa periksi minkäänlaiselle pahuudelle vaarantamatta perhettämme.

Saatana haluaa meidän olevan onnettomia kuten hän itse on.³¹Hän haluaa herättää lihalliset halumme, houkutella meitä elämään hengellisessä pimeydessä ja epäilemään kuolemanjälkeisen elämän todellisuutta. Apostoli Paavali totesi: "Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä."³²

PERHEEN SIUNAUSTEN SÄILYTTÄMINEN

Jumalan suuren onnensuunnitelman ymmärtäminen vahvistaa kuitenkin uskoamme tulevaisuuteen. Hänen suunnitelmansa antaa vastauksia ajattomiin kysymyksiin: Onko kaikki myötätuntomme ja rakkautemme toinen toistamme kohtaan vain väliaikaista – vain hävitäkseen kuolemassa? Ei! Voiko perhe-elämä jatkua tämän kuolevaisuuden koetusajan jälkeen? Kyllä! Jumala on ilmoittanut selestisen avioliiton ja perheen iankaikkisen luonteen olevan suurimman ilomme lähde.

Veljet ja sisaret, aineellinen omaisuus ja maailman kunnia eivät kestä. Mutta teidän liittonne vaimona, aviomiehenä ja perheenä voi kestää. Ainoa ihmissielun ylevimpiä kaipauksia tyydyttävä perhe-elämän kesto on iankaikkisuus. Mikään uhraus ei ole liian suuri iankaikkisen avioliiton siunausten saamiseksi. Ollakseen oikeutettu tähän ihmisen täytyy vain kieltää itseltään jumalattomuus ja pitää kunniassa temppelin toimitukset. Tekemällä pyhiä temppeliliittoja ja pitämällä ne me todistamme rakkautemme Jumalaa ja kumppaniamme kohtaan sekä todellisen kunnioituksemme jälkeläisiämme kohtaan – myös vielä syntymättömiä kohtaan. Perheemme on suurimman työmme ja ilomme kohde tässä elämässä, ja se on oleva sitä koko iankaikkisuuden, kun voimme periä "valtaistuimia, valtakuntia, hallituksia ja valtoja, herrauksia"³³ja korotuksen ja kirkkauden.

Nämä korvaamattomat siunaukset voivat olla meidän, jos me järjestämme huoneemme nyt ja pidämme uskollisesti kiinni evankeliumista. Jumala elää. Jeesus on Kristus. Tämä on Hänen kirkkonsa. Presidentti Gordon B. Hinckley on Hänen profeettansa. Todistan tästä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

VIITTEET

1. Ks. Rebecca M. Taylor, "Ystävien kesken: Vanhin Russell M. Nelson",Ystävä, helmikuu 1999, s. 2–3.
2. Ks. LK 2:1–3.
3. Ks. LK 138:47–48.
4. Ks. 1. Tim. 5:8.
5. LK 93:44; ks. myös 2. Kun. 20:1; Jes. 38:1.
6. Ks. 1. Tim. 6:11.
7. LK 121:41.
8. LK 121:42.
9. Ks. 1. Piet. 2:1.
10. Job 27:6.
11. 1. Ne. 15:24.
12. Sananl. 4:13.
13. 2. Tess. 2:15. Muita asiaan liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia ovat mm. seuraavat: "Pidä esikuvanasi niitä terveitä opetuksia, jotka olet minulta kuullut, ja säilytä se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan" (2. Tim. 1:13) ja "Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava" (Hepr. 10:23).
14. 1. Ne. 8:30.
15. Ks. 1. Ne. 11:25.
16. LK 68:25, kursivointi lisätty.
17. "Perhe – julistus maailmalle",Valkeus, lokakuu 1998, s. 24.
18. LK 93:40–44.
19. Ks. LK 93:47.
20. Helmikuun 11. päivänä 1999 päivätyn kirjeen allekirjoittaneet presidentit Gordon B. Hinckley, Thomas S. Monson ja James E. Faust kuvailivat myös sitä, mitä vanhemmat voivat tehdä: "Neuvomme vanhempia ja lapsia asettamaan perherukouksen, perheillat, evankeliumin opiskelun ja opettamisen sekä perheen tervehenkisen toiminnan etusijalle. Olivatpa muut pyyteet tai toiminnat miten kelvollisia ja asiallisia tahansa, niiden ei tule sallia syrjäyttää Jumalan antamia velvollisuuksia, jotka vain vanhemmat ja perheet voivat asianmukaisesti täyttää." (Ks. "Kirje ensimmäiseltä presidenttikunnalta",Liahona, joulukuu 1999, s. 1.)
21. Ks. Moro. 8:10; LK 19:31; 68:25–34; 138:33; 4. uskonkappale.
22. Ks. KH Moos. 6:58–62.
23. Ks. 3. Moos. 10:11; 5. Moos. 6:7; Moosia 4:14.
24. Ks. 2. Ne. 2:26; Moosia 1:3; 5:8; LK 98:8.
25. Ks. Moosia 4:21–26; 18:27; Al. 1:27.
26. Ks. JST Matthew 6:38.
27. LK 23:3.
28. Ks. Moro 7:12–19.
29. Ks. KH Moos. 1:39.
30. 1. Tess. 5:21.
31. Ks. 2. Ne. 2:17–18, 27.
32. 1. Kor. 15:19.
33. LK 132:19.