Kuudes käsky – suojakilpi Vanhin Neal A. Maxwell kahdentoista apostolin koorumista "Kuudennen käskyn pitäminen on elintärkeäsuojakilpi! Kun sen kilven laskee tai kadottaa, menettää kipeästi tarvittavat taivaan siunaukset." Teidän kanssanne, veljeni ja sisareni, olen arvostanut uudelleen presidentti Hinckleyn profeetallista palvelutehtävää. Todistan, että hänet ennalta-asetettiin kauan, kauan sitten, ja me iloitsemme siitä. Tunnen samaa vastahakoisuutta, jota Jaakob ilmaisi kirjoittaessaan siveettömyyden ja uskottomuuden ongelmista, kuudennen käskyn rikkomisesta. Jaakob oli huolissaan, koska hänen kuulijoidensa tunteet olivat "erinomaisen herkät, siveät ja arat", eikä hän halunnut syventää "niiden haavoja, jotka jo [olivat] haavoitettuja, sen sijaan että heitä lohduttaisin ja lääkitsisin heidän haavojansa" (MK Jaak. 2:7, 9). Jaakobin sanat moraalittomuuden rankoista vaikutuksista ovat kuitenkin yhtä diagnostisia kuin runollisiakin: "Monet sydämet kuolivat syvien haavojen lävistäminä" (MK Jaak. 2:35). Tänä päivänä kuljemme sangen monien jalkeilla olevien haavoittuneiden joukossa, ja kuolonuhrien määrä kasvaa. Näin ollen onkin oikeutettua tähdentää evankeliumin rauhoittavia selviöitä, kuten sitä, että vaikka niiden, jotka tekevät totisen parannuksen, synnit ovat "verenpunaiset", ne voivat tulla "valkeiksi kuin lumi" (Jes. 1:18). Mutta parannuksen kouristukset ja runsaat palkkiot eivät ole tämän puheen tarkoitus. Eikä tarkoituksena ole myöskään ansaitun tunnustuksen antaminen niille monille uskollisille nuorille ja aikuisille, jotka noudattavat siveyttä ja uskollisuutta – – silloinkin, kun esimerkiksi amerikkalaisessa yhteiskunnassa aina vain kutistuva vähemmistö uskoo, että esiaviollisissa suhteissa on jotakin väärää. Kiitokset siis niille, joilla on käskyjen suhteenuskoa tottelemiseksisekä tervehdys niille, joilla on käskyjä rikottuaanuskoa parannukseksi(ks. Al. 34:15, kursivointi lisätty). On selvää, että siveettömyys ja uskottomuus aiheuttavat vakavia seuraamuksia kuten aviottomuuden ja isättömyyden kauas heijastuvat, jopa ahdistelevat vaikutukset samoin kuin taudit ja perheiden rikkoutuminen. Niin monet avioliitot ovat hiuskarvan varassa tai jo katkenneet. Tämä äänetön mutta syvä kriisi elää aikamme kasvavien kansainvälisten kriisien rinnalla, mukaan lukien sodan. Jeesus puhui lopun ajoista, jolloin kansat ovat "ahdistuksen ja epätoivon vallassa" ja kuinka kaikki olisi sekasorron vallassa (Luuk. 21:25; ks. myös LK 88:91; 45:26). Senpä vuoksi kuudennen käskyn pitäminen on elintärkeäsuojakilpi! Kun sen kilven laskee tai kadottaa, menettää kipeästi tarvittavat taivaan siunaukset. Yksikään ihminen tai yksikään kansa ei voi menestyä pitkään vailla niitä siunauksia. On outoa, että aikana, jolloin oikeuksista on muuten tullut pakkomielle, kiinnitetään niin vähän huomiota siihen, kuinka saisimme oikeuksia taivaan siunauksiin. Sen sijaan joidenkuiden vähenevä usko kuolemattomuuteen tuonpuoleisessa on vain lisännyt moraalittomuutta tässä hetkessä "eksyttäen monien sydämet – – sanoen heille, että kun ihminen oli kuollut, oli kaikki lopussa" (Al. 30:18). Eräs japanilainen ajattelija on sanonut mielihyvähakuista läntistä yhteiskuntaamme tarkastellessaan miltei hyökkäävästi: "Jos haudan tuolla puolen ei ole mitään, niin mitä väärää on siinä, että antaudumme täysin mielihyvälle sinä lyhyenä elinaikana, joka meillä on jäljellä? Se, että usko 'toiseen maailmaan' on kadonnut, on sälyttänyt länsimaiselle yhteiskunnalle kohtalokkaan moraalisen ongelman." (Takeshi Umehara, "The Civilization of the Forest: Ancient Japan Shows Postmodernism the Way", julkaisussaAt Century's End, toim. Nathan P. Gardels, 1995, s. 190.) Hyvänä kansalaisena olemiseen kuuluu siis se, että on hyvä, kuten että tietää selvästi eron lähimmäisensä himoitsemisen ja lähimmäisensä rakastamisen välillä! Matthew Arnold totesi viisaasti, että vaikka "luonto vähät välittää siveydestä, – – niin ihmisluonto – – välittää siitä paljonkin" (Philistinism in England and America, julkaisunThe Complete Prose Works of Matthew Arnold10. osa, toim. R. H. Super, 1974, s. 160). Tähän lisään: Jumalallinen luonne välittää äärettömän paljon enemmän! Luonnollisessa ihmisessä vaikuttavat taipumukset ovat tylyjä kuudetta käskyä kohtaan, ja nämä liittyvät itsetuhoiseen "lihalliseen, aistilliseen ja perkeleelliseen" (Moosia 16:3; ks. myös Moosia 3:19; KH Moos. 5:13). Jos nämä kolme sanaa kuulostavat liian kovilta, niin miettikääpä, veljet ja sisaret, sitä kauheata päämäärää, johon vastustaja pyrkii: "että kaikki ihmiset tulisivat onnettomiksi, kuten hän itse" (2. Ne 2:27). Onnettomuus todella rakastaa seuraa! Yksi parhaita tapoja, joilla voimme riisua pois luonnollisen ihmisen, on se, että annamme hänen nähdä nälkää (ks. Moosia 3:19). Heikentyneenä hänet saa helpommin ajetuksi pois. Muutoin hän vaatii lippunsa leimattavaksi jokaisella viettelysten vaunun pysäkillä. Ikävä kyllä ojennuksen sanat eivät myöskään yleensä auta luonnollista ihmistä, koska "mielihalut – – tukahduttavat sanan" (Mark. 4:19). Kuudennen käskyn rikkominen tehdään valitettavasti helpommaksi, kun nokkelat älyköt uskottelevat eräille, ettei mikään, tekivätpä ihmiset mitä tahansa, ollut rikos (ks. Al. 30:17). Joidenkuiden korvat ovat kuitenkin innokkaita kuulemaan, itse asiassa syyhyävät kuulla jotakin vähempää kuin totuuden, joten he seuraavat niitä, jotka yrittävät silotella teräväreunaisia, epämukavia käskyjä (ks. 2. Tim. 4:3). Siitä huolimatta pitää paikkansa sananlasku: "Mieletön siis se mies, joka viettelee toisen vaimon" (Sananl. 6:32). Käskyistä eivät piittaa myöskään ne, jotka ovat toisella tavoin suuntautuneita. Dostojevski antoi erään henkilönsä sanoa: "Kuluu vuosisatoja ja ihmiskunta julistaa korkeimman viisautensa ja tieteensä suulla, että rikosta ei ole olemassa ja ettei siis ole syntiäkään, vaan on ainoastaan nälkäisiä" (F. M. Dostojevski,Karamazovin veljekset, suom. V. K. Trast,1969, 1. nide, s. 296). Vastustaja on myös keinotekoisesti paisutellut yksityisyyden käsitettä ja entisestään liukastanut yksilönvastuusta pois johtavan rinteen! Loppujen lopuksi pari hiiren näpäytystä voi viedä ihmisen yksityisesti ja nopeasti vihollisalueelle ilman että täytyy kulkea passintarkastuksen läpi, ainoana jäljellä olevana pidäkkeenä silloin vain turtuneen omantunnon tarkastusasema. Mutta Jumalalla ei ole kaksia kymmeniä käskyjä, toisia sisä- ja toisia ulkotiloihin! Myöskään parannukseen ei ole kahta hyväksyttyä tietä. Katumuksentäyteinen viikonloppu voi tosin aiheuttaa jonkin verran "kadotettujen murehtimista", mutta ei sitä "voimallista muutosta", jonka vain Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan (Morm. 2:13; Moosia 5:2; Al. 5:13–14; ks. myös 2. Kor. 7:10). On totta, että me kuolevaiset olemme yhä vapaita valitsemaan. On totta, että taivaassa käytiin jopa sota meidän valinnanvapautemme säilyttämiseksi. Täällä alhaalla tästä valinnanvapauden suuresta lahjasta luovutaan usein kuitenkin vain heikosti valittaen! On hyvin monia tapoja pitää kuudennen käskyn suojakilpi lujasti paikallaan. Opettavaista kyllä, esimerkiksi Daavidin lankeemus tuli mahdolliseksi osittain siksi, että hän ei ollut siellä, minne velvollisuus kutsui: "Kun seuraavana keväänä oli taas kuninkaiden sotaan lähdön aika – – Daavid itse jäi Jerusalemiin" (2. Sam. 11:1). Sitten, kuten tiedätte, seurasi hekumallinen näkymä katolta ja kaikki se suru, joka siitä seurasi. Siten käsky "seisokaa siis pyhillä paikoilla" sisältää myös epäsuoran käskyn välttää mukavuudenhaluista vitkastelua (LK 87:8; ks. myös Matt. 24:15). Ne, jotka elävät "onnellisissa oloissa" (2. Ne. 5:27), kehittävät myös viisaasti suojaavia, hengellisiä tapoja. Nämä tavat kuvastuvat heidän asianmukaisessa pukeutumisessaan, kielenkäytössään, huumorissaan ja musiikissa, jotka lähettävät päättäväisen opetuslapsena olemisen signaaleja (ks. Sananl. 23:7). Myöhempien vaikeuksien välttämiseen kuuluu myös se, ettei tuo avioliittoon mukanaan syntejä, joista ei ole tehty parannusta, koska ne aiheuttaisivat sen, että puolisot aloittaisivat liittonsa epäsuhtaisena "aisaparina" (2. Kor. 6:14). Samaten aviomiehet ja vaimot voivat tietoisesti välttää erilleen ajautumista siten, etteivät tingi uskollisuudestaan eivätkä jättäydy voimakkaiden, putouksiin vievien virtausten vietäviksi. Samalla tavoin tulee välttää itsesäälin seisovaa suota. Siinä on helppoa luopua vastuuntunnon jäännöksistäkin työntämällä sivuun sekä omantunnon että liittojen pidäkkeet ja pyrkiä olemaan olevinaan hurskas "ihmisten silmissä", mikä "on Jumalalle iljetys" (Luuk. 16:15). Vielä yksi tärkeä varokeino on se, että näkee aistillisuuden petollisen verkon läpi. Esimerkiksi jotkut, jotka moraalittomalla elämäntavallaan pitävät kuudetta käskyä pilkkanaan, ovat niin kuin Kain, joka julisti "Minä olen vapaa" (KH Moos. 5:33) rikottuaan viidettä käskyä surmaamalla Aabelin. Sellainen erheellinen ajattelu vapaudesta antaa aihetta Pietarin varoittaville sanoille: "Kenen voittama ihminen on, sen orja hän on" (2. Piet. 2:19; ks. myös 2. Ne. 2:26–30). Äänekkäät sielut voivat tosin jopa teeskennellä naurua orjuuden ja synnin keskellä, mutta sananlasku sanoo heistä: "Naurunkin pohjalla voi olla suru, ja kun ilo päättyy, murhe jää" (Sananl. 14:13). Aikana, jolloin ollaan aiheellisesti huolestuneita mainosten paikkansapitävyydestä, ovat eräät harhaanjohtavat nimilaput todella älyllisesti loukkaavia.Ekstaasinpitäisi olla nimeltäänkurjuus;raveon todellisuudessamurheellista muminaa, joka kumpuaa hurjistuneesta aistillisuudesta. Jotkut mukanaolijat esimerkiksi ajattelevat typerästi, että vähäinen rivo tanssiminen on harmitonta. Nämä henkilöt eivät tee "syntiä tietämättömyydestä" (3. Ne. 6:18). Matkimalla ja aliarvioimalla vihollista he päätyvät kompromissiin itsensä kanssa ja aiheuttavat ystävilleen hämmennystä ja pettymystä! Oletteko koskaan pohtineet, miksi aistilliselle näkymälle ovat tyypillisiä välkkyvät mutta himmentyvät valot? Tai miksi kaikki säestävä kimallus? Tai miksi kaikki musiikiksi naamioitu meteli? Koska aamunkoittoa pelkäävä paha ei siedä kirkkaan totuuden tutkivaa katsetta eikä kestä sielun tutkistelun hiljaisia mietteitä! Siten tunteiden puutumisen rummunlyönti kuolettaa sielun makusilmut vastaamallaluvattomastiyhteenkuuluvuuden ja rakkaudenluvalliseentarpeeseen, kun saalistajien ja uhrien tunto murheellisesti turtuu (1. Ne. 17:45; ks. Ef. 4:19; Moro. 9:20). Henry Fairlie kirjoitti siitä, kuinka "himokkaalla henkilöllä havaitaan yleensä hirveää onttoutta elämänsä keskustassa" (Henry Fairlie,The Seven Deadly Sins Today, 1978, s. 187). Jotkut naiivit nuoret puhuvat silti "kannujensa täyttämisestä", mutta ne jäävät tyhjiksi lukuun ottamatta myrkyllisten muistojen hiekan ja soran jäämiä. Fairlie kirjoitti myös: "Himo ei ole kiinnostunut kumppaneistaan vaan ainoastaan oman halunsa tyydyttämisestä. – – Himo kuolee seuraavan aamun koitteessa, ja kun se palaa illalla etsimään, mistä etsiikin, sen oma menneisyys on pyyhitty pois." (The Seven Deadly Sins Today, s. 175.) Olipa himo puettu mihin rooliasuihin tahansa tai ehostettu kuinka tahansa, se ei korvaa rakkautta. Itse asiassa, veljet ja sisaret, se tukahduttaa todellisen rakkauden kehittymisen ja aiheuttaa sen, että monien rakkaus kylmenee (ks. Matt. 24:12). Eipä ihme, että meitä käsketään hillitsemään kaikki intohimomme, että täyttyisimme rakkaudella (ks. Al. 38:12). Muutoin käytettävissä oleva sielutila tihkuu täyteen intohimoja, eikä kaksinkertainen täyttö ole mahdollista. Ennen aikaan yhteiskunnassa oli usein hyödyllisiä vaikkakin hienovaraisia tasapainottavia ja ehkäiseviä mekanismeja – muun muassa perheet ja kirkot ja koulut – panemassa aisoihin yksilöiden liian pitkälle menevää käyttäytymistä. Mutta liian usein nämä mekanismit puuttuvat kokonaan, ovat epäkunnossa tai vältteleviä. Lisäksi edellä mainittuja suuntauksia vahvistaa muodikas tuomitsemattomuus, joka antaa anteeksi mitkä tahansa vääryydet, joita yksilöt tekevät – niin kauan kuin he tekevät jotakin muuta kiitettävää. Eikö Mussolinikin loppujen lopuksi saanut junia kulkemaan aikataulussa? Kuudennen käskyn rikkojat saattavat silti antaa hyödyllisiä panoksia, mutta he maksavat salaisen, henkilökohtaisen hinnan (ks. Al. 28:13). Luemme kuningas Moriantonista: "– – hän teki oikeuden kansalle, mutta ei itsellensä paljon haureutensa tähden" (Et. 10:11). Morianton, joka oli oikeudenmukainen johtaja, joka ei katsonut henkilöön, ei ilmeisesti katsonut itseään kunnioituksen arvoiseksi! Hän peitti itse aiheuttamansa haavat rikkauksien ja rakennusten ulkoisilla koristeilla (ks. Et. 10:12). Kaikki edellä sanottu on niin vakavoittavaa, että on sanottava seuraavaa, enkä epäröi sanoa sitä. Ilmoitukset kertovat meille, että omiin synteihinsä suhteutettuna synnintekijöiden, jotka eivät tee parannusta, on kärsittävä niin kuin Jeesus kärsi meidän puolestamme, kun he jonakin päivänä kokevat henkilökohtaisesti Jumalan koko oikeudenmukaisuuden (ks. LK 19:16–18). Lisäksi kuitenkin ne, jotka eri tavoin sitkeästi elättelevät ja kiihdyttävät tätä useinkin huumehöyryistä moraalittomuuden näytelmää – joko kannattajina, mahdollistajina, helpottajina tai hyödynsaajina – joutuvat silloin myös kohtaamaan ja myös tuntemaan kaiken sen kurjuuden, jota he ovat aiheuttaneet lukemattomille muille! Lopuksi, veljet ja sisaret, joinakin hetkinä ja joissakin olosuhteissa opetuslapsena oleminen vaatii meitä olemaan halukkaita seisomaan yksin! Halukkuutemme tehdä se tässä ja nyt vastaa sitä, kun Kristus polvistui yksin, siellä ja silloin, Getsemanessa. Lopullisessa sovitustapahtumassa ketään ei ollut Hänen kanssaan (ks. LK 133:50; ks. myös Matt. 26:38–45). Kun me valitsemme kantamme, uskolliset eivät joudu olemaan yksin – eivät kuitenkaan niin yksin. Enkelin, joka seisoi Kristuksen vieressä Getsemanessa vahvistamassa Häntä (ks. Luuk. 22:43), oli lähdettävä pois välttämättömyyden pakosta. Jos me pidämme korkealla kilpemme, joka on usko Jumalaan ja usko Hänen käskyihinsä, niin Hänen enkelinsä "ympäröivät" meidät "tukeakseen" meitä (LK 84:88; 109:22). Tästä lupauksesta todistan. Ja nyt siis, mitä tulee sielumme säätilaan, veljet ja sisaret, todistan, että me itse säädämme asteikon osoittimien paikan. Näin me määritämme onnellisuutemme asteen tässä ja tulevassa maailmassa. Todistan samoin, että osoittimia säätäessämme kuuliaisuus Jumalan käskyjä kohtaan, mukaan lukien kuudennen, kutsuu Jumalaa liittämään oman kätensä meidän käteemme. Käsi on Hänen, joka haluaa antaa meille kaiken, mitä Hänellä on (ks. LK 84:38). Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.