Uskon sillan rakentaminen Vanhin Charles Didier seitsemänkymmenen koorumin johtokunnasta "Kuolevainen elämämme on aika, jossa ihmisten on kohdattava Jumala rakentamalla uskon silta, joka avaa oven kuolemattomuuteen ja iankaikkiseen elämään." Jos astuu erään suuren mainostoimiston pääkonttoriin, seinällä voi nähdä kehyksissä seuraavan ajatuksen: "Ihmiset rakentavat liikaa muureja eivätkä tarpeeksi siltoja" (JCDecaux-niminen yritys, jonka pääkonttori on Ranskassa). Tosiaankin, muureja rakennetaan useimmiten erottamaan kahta tai useampaa kokonaisuutta toisistaan fyysisesti, henkisesti tai jopa hengellisesti sekä luomaan esteitä. Niitä rakennetaan, koska ne edustavat suojaa, turvaa tai eristäytymistä. Jotkin muurit ovat tulleet kuuluisiksi tämän luonteensa vuoksi: Jerusalemin muuri, Kiinan muuri, Berliinin muuri. Muureja ja seiniä käytetään vertauskuvallisesti myös jokapäiväisessä kielenkäytössämme kuvaamaan ajatusta eristäytymisestä, kuten "ymmärtämättömyyden muuri", "suvaitsemattomuuden muuri" tai "on kuin puhuisi tyhjille seinille!" Sillat ovat muurien vastakohtia. Siltoja rakennetaan saattamaan yhteen eli yhdistämään kaksi tai useampia kokonaisuuksia sekä luomaan yhtenäisyyttä. Niitä rakennetaan esteiden voittamiseksi. Myös jotkin sillat ovat tulleet kuuluisiksi, kuten Huokausten silta, Allenbyn silta ja monet muut. Ilmausta käytetään kielessämme myös ilmentämään yhdistämistä tai ykseyttä, kuten "rakentaa silta kuilun yli" tai "rakentaa silta eroavuuksien yli". Kun tarkastelemme kuolevaista olemassaoloamme tämän maan päällä ja Alman ilmaisemaa elämän tarkoitusta, jonka mukaan "tämä elämä on aika, jossa ihmisten on valmistauduttava kohtaamaan Jumala" (Al. 34:32), niin mikä on Herran tapa auttaa meitä saavuttamaan tämä päämäärä? Tätä kielikuvaa käyttäen se on yksinkertaisesti se, että Hän auttaa meitä rakentamaan elämäämme uskon sillan, jotta voimme ylittää tai voittaa epäuskon, välinpitämättömyyden, pelon tai synnin muurit. Kuolevainen elämämme on aika, jossa ihmisten on kohdattava Jumala rakentamalla uskon silta, joka avaa oven kuolemattomuuteen ja iankaikkiseen elämään. Kuinka me rakennamme tällaisen uskon sillan? Kun olin nuori mies ja asuin Namur-nimisessä kaupungissa Belgiassa, leveä joki erotti kaupunkimme joen toisella puolella olevasta naapurikaupungista. Siihen aikaan näitä kahta kaupunkia yhdisti ainoastaan yksi silta. Se oli rakennettu ja korjattu entiselleen roomalaisten valloittajien satoja vuosia aiemmin rakentaman sillan raunioille. Se oli käynyt liian kapeaksi liikenteelle, ja se muodostui liian monista pienistä holvikaarista, jotta suuret laivat ja proomut olisivat päässeet kulkemaan sen alitse. Tarvittiin uusi silta, joka olisi leveämpi ja vain yksikaarinen. Pian joen molemmin puolin alkoi työ perustusten laskemiseksi. Kaksi valtavan suurta metallirakennelmaa alkoi nopeasti kohota kummaltakin puolelta, ja tarkoituksena oli, että ne kohtaisivat joen keskikohdalla. Sillanrakennus kiehtoi minua, ja pyöräilin lähes päivittäin seuraamaan työn edistymistä. Vihdoin tuli päivä, jona keskiosan, teräksestä valmistetun kulmakiven, oli määrä liittää kaksi rakennelmaa yhteen. Suuret ihmisjoukot katselivat nyt kanssani tarkkaa työtä, ratkaisevaa vaihetta, joka liittäisi kaksi rakennelmaa toisiinsa ja tekisi mahdolliseksi kulkea sillan yli ensi kertaa. Kun se tapahtui, ihmiset osoittivat suosiotaan ja työntekijät syleilivät toisiaan. Joen muodostama este oli voitettu. Mainitsen tämän tapauksen sen esittämän vertauskuvallisuuden takia. Silta on enemmän kuin metallista tehty silta. Se kuvaa uskon siltaa, joka antaa meille, taivaallisen Isämme lapsille, mahdollisuuden tavata Hänet jälleen. Sillan keskiosa, kulmakivi, kuvaa Jeesuksen Kristuksen, Välittäjän, sovitusta, kuolevaisuuden ja kuolemattomuuden yhdyssidettä, luonnollisen ihmisen ja hengellisen ihmisen yhteyttä, muutosta ajallisesta elämästä iankaikkiseen elämään. Jeesuksen Kristuksen kautta ihmiskunta voi tulla sovitetuksi taivaallisen Isänsä kanssa ja voimme voittaa synnin ja kuolevaisuuden muurit, nämä esteet, jotka edustavat hengellistä ja fyysistä kuolemaa. Jeesuksen Kristuksen sovitus on pelastussuunnitelman kulmakivi, luvattu palaaminen taivaallisen Isämme tykö, kuten Kallisarvoisen Helmen Mooseksen kirjassa sanotaan: "– – tämä on pelastussuunnitelma kaikille ihmisille minun Ainosyntyiseni veren kautta, hänen, joka on tuleva aikojen keskipäivänä" (KH Moos. 6:62). Jumalan rakkaus, sillan toinen puoli, on palkka uskostamme Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa" (Joh. 3:16). Suurin kaikista Jumalan lahjoista on Hänen Poikansa ylimaallinen uhri, Hänen sovituksensa, joka tuo mukanaan paitsi kuolemattomuuden myös iankaikkisen elämän, jos me pidämme Hänen käskynsä ja pysymme vahvana loppuun asti (ks. LK 14:7). Niinpä yrittäessämme rakentaa uskon siltaa meidän täytyy rakentaa elämäämme horjumaton todistus Isästä sekä Pojasta ja Hänen sovituksestaan. Tämä uskon silta tekee eron sen todellisuuden välillä, elämmekö me iankaikkisesti yhdessä taivaallisen Isämme kanssa vai ikuisesti erossa Hänestä, jos pystytämme synnin muureja, jotka kääntävät meidät pois Hänen rakkaudestaan ja armostaan. Pyhän Hengen lahja on uskon sillan perustus. Pelastus tulee ainoastaan Jeesuksen Kristuksen kautta sekä hartaan uskomme kautta Häneen, mikä suo meille mahdollisuuden tehdä parannuksen synneistämme ja saada pelastuksen toimitukset, sillan kaiteet. Sisimmässä olevat tunteet ja kuiskaukset elämän esteiden voittamiseksi ja vanhurskaiden valintojen tekemiseksi tulevat kuuntelemalla Pyhän Hengen ääntä. Uskon sillan ylittäminen saattaa olla vaikeampaa kuin ehkä luulemme. Silta kestää myrskyt vain perustuksensa pilareiden lujuuden ansiosta. Elämän myrskyt, uskon koetukset – kuten kuolema, vakava sairaus, työpaikan menetys tai taloudellinen epävarmuus – kuuluvat osana kuolevaiseen olemassaoloomme. Toisinaan nämä koetukset saattavat kärjistyä pisteeseen, jossa ihminen saattaa jopa kyseenalaistaa itse Jumalan ja Vapahtajan olemassaolon. Aina tällaisina hetkinä Puolustaja, Pyhä Henki, joka on "seuranasi alati, – – katoamaton vanhurskauden ja totuuden valtikka" (LK 121:46), vastaa pyyntöön saada lujempi usko. Kyllä, me voimme aina löytää ratkaisut jokapäiväisiin ongelmiimme tavoittelemalla päivittäin, uskomme mukaan, Pyhän Hengen ohjausta, joka palauttaa mieleemme kaiken (ks. Joh. 14:26). Haluan valaista tätä seikkaa lainaamalla kirjettä, jonka eräs siihen aikaan uusi käännynnäinen kirjoitti monta vuotta sitten presidentti Harold B. Leelle, joka oli sitä ennen puhunut vaarnakonferenssissa: "Puheesi aikana mielessäni toistui ajatus siitä, kuinka elämä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenenä on kuin ylittäisi notkuvaa siltaa, joka kaartuu kasteen, jonka kautta synnymme kirkkoon, ja iankaikkiseen elämään johtavan kuoleman välillä, maailmallisuuden ja synnin myllertävän virran yllä. Kun ihminen lähtee kulkemaan siltaa pitkin, hänen kasteensa läheisyys luo turvallisuuden tunnetta ja uskoa, mutta kun hän huomaa alla olevan virran ja ylitettävänä olevan matkan suunnattoman pituuden, turvallisuudentunne antaa tietä epäilyksen ja pelon puuskittaisille vihlaisuille, jotka saavat hänet luopumaan rukouksen, uskon ja rakkauden ja työnteon säännöllisestä rytmistä, joka tasoittaa hänen edistymistään. Epäilyksen ja välinpitämättömyyden sumut nousevat ja kalvavat sydäntä ja mieltä ollen esteenä ihmisen edistymiselle sekä rajoittaen kykyä tuntea rakkauden voimakkaasti puoleensa vetävää voimaa, joka virtaa siltaa pitkin. Juuri silloin ihminen seisahtuu, laskeutuu polvilleen ja sinnittelee, kunnes rakkauden voima palauttaa uskon ja suunnan sillan ylitykseen." (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1965, s. 15.) Lopuksi, uskon silta ei olisi täydellinen ilman vanhempien ja lasten liittämistä yhteen, heidän yhdistämistään iankaikkisen perheen saavuttamiseksi. Tämän sukupolvien välisen uskon sillan rakentamisen päämääränä on niiden tuleminen yhdeksi niin kuin Isä ja Poika ovat yhtä – yhtä iankaikkisen elämän päämäärän saavuttamisessa. Voidaksemme tehdä niin meille on annettu käskyjä: ensiksi lapsille käsky kunnioittaa isäänsä ja äitiään, sitten vanhemmille käsky opettaa lapsiaan vaeltamaan nuhteettomasti Herran edessä (ks. LK 68:28). Kerron esimerkin: Kun olin pieni poika toisen maailmansodan aikana, maahani oli hyökätty, ja vaara vaani kaikkialla ympärillämme. Äitini antoi minulle luottamuksesta ja ykseydestä suurenmoisen opetuksen, jota en ole koskaan unohtanut. Hän sai minut huomaamaan sodan vaarat ja sanoi yksinkertaisesti: "Luota sanoihini ja seuraa minua; kuuntele minua. Jos teet niin, suojelen sinua parhaani mukaan." Kuuntelin äitiäni yksinkertaisesti siksi, että rakastin häntä ja luotin häneen. Hieman myöhemmin alkoi koulu, ja se oli uusi silta ylitettäväkseni. Valmistaakseen minua tähän uuteen kokemukseen elämässäni, kodin jättämiseen, äitini pyysi minua kuuntelemaan opettajaani ja tottelemaan. Luotin jälleen äitini neuvoihin. Päätin totella opettajaani ja uusia sääntöjä. Niinpä koulusta tuli tiedon silta oppimattomuuden muurin tilalle. Luottamuksen ja ykseyden opetus oli välttämätöntä sille, että saatoin tulla yhdeksi vanhempieni, perheenjäsenteni ja opettajieni kanssa. Myöhemmin se teki minulle mahdolliseksi olla yhtä Vapahtajani kanssa tulemalla kastetuksi Hänen kirkkoonsa. Se muistutti minua aviomiehenä, isänä ja isoisänä rakentamaan edelleen luottamusta ja ykseyttä perheenjäsentemme kesken pitämällä temppeliliitot. Kuten presidentti Hinkcley on sanonut: "Temppeli on tekemisissä kuolevaisuuteen liittyvien asioiden kanssa. Se on silta tämän ja seuraavan elämän välillä." (Stand a Little Taller, 2001, s. 6.) Meidän aikanamme on hyvin helppoa eristäytyä rakentamalla ajallisia, hengellisiä ja jopa sukuun liittyviä tai uskonnollisia muureja. Rakentakaamme sen sijaan enemmän uskon ja sovinnon siltoja ja eläkäämme sen rauhan mukaan, jota ei anneta meille siten kuin maailma antaa (ks. Joh. 14:27), vaan niin kuin Jeesus Kristus, Jumalan Poika antaa. Hän on uskon silta iankaikkisuuteen. Todistan siitä, että Jeesus on Kristus. Luotan Häneen ja Hänen pelastuksensa evankeliumiin, joka on jälleen yhdistävä meidät. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.