"Kunnes taasen kohdataan" Presidentti Gordon B. Hinckley "Turvallisuutemme riippuu elämämme hyveellisyydestä. Voimamme riippuu vanhurskaudestamme. Jumala on tehnyt selväksi, että jos me emme hylkää Häntä, ei Hänkään hylkää meitä." Rakkaat veljeni ja sisareni, olen iloinen, että sisar Inis Hunter, presidentti Howard W. Hunterin leski, on ollut kanssamme tänään ja eilen. Arvostamme hyvin suuresti hänen läsnäoloaan. Nyt tämä suurenmoinen konferenssimme on lähenemässä loppuaan. Kuoro laulaa laulun "Herra olkoon tiellä kanssasi" (MAP-lauluja,94). Olen kiitollinen tästä laulusta. Siinä sanotaan: Herra olkoon tiellä kanssasi. Luotaan löydät avun parhaan, Kanssaan et voi käydä harhaan. – – Kun sun tielläs taisto pauhaa, Nautit sylissänsä rauhaa. – – Suokoon rakkautensa suojan, Karkoittakoon turman tuojan. Herra olkoon tiellä kanssasi. Kunnes taasen kohdataan. Olen laulanut näitä sanoja englanniksi muiden laulaessa niitä monilla muilla kielillä. Olen kohottanut ääneni näihin suurenmoisiin ja yksinkertaisiin sanoihin ikimuistettavissa tilaisuuksissa maapallon kaikilla mantereilla. Olen laulanut niitä silmät kyynelissä hyvästellessäni lähetyssaarnaajia. Olen laulanut niitä taisteluvarustuksessa olevien miesten kanssa sodan aikana Vietnamissa. Tuhansissa paikoissa ja monissa olosuhteissa näiden miltei lukemattomien vuosien aikana olen kohottanut ääneni monien muiden kanssa näihin jäähyväissanoihin, joita toisiaan rakastavat ihmiset ovat laulaneet. Me olimme vieraita kohdatessamme. Me olimme veljiä ja sisaria hyvästellessämme. Näistä yksinkertaisista sanoista tuli rukous taivaan valtaistuimelle toinen toisemme puolesta. Ja tuossa samassa hengessä me sanomme jäähyväiset päättäessämme tämän hyvin ainutlaatuisen ja historiallisen konferenssin. Toivon, että veljien ja sisarten puheiden kuuleminen on koskettanut sydäntämme ja vahvistanut päättäväisyyttämme. Toivon, että jokainen naimisissa oleva mies on sanonut itselleen: "Aion olla ystävällisempi ja jalompi kumppaniani ja lapsiani kohtaan. Aion hillitä mieleni." Toivon, että ystävällisyys korvaa ankaruuden keskusteluissamme toistemme kanssa. Toivon, että jokainen vaimo pitää miestään rakkaana kumppaninaan, elämänsä päähenkilönä, tukijanaan, suojelijanaan, toverinaan, jonka kanssa hän kulkee käsi kädessä "aisaparina". Toivon, että hän pitää lapsiaan Jumalan poikina ja tyttärinä, merkittävimpänä maailmalle antamanaan panoksena, ja että hänen suurimpana huolenaiheenansa ovat heidän saavutuksensa ja että he ovat kallisarvoisempia kuin mikään muu, mitä hän on toivonut tai voisi toivoa. Toivon, että pojat ja tytöt lähtevät tästä konferenssista arvostaen enemmän vanhempiaan, rakastaen palavammin sydämessään niitä, jotka ovat saattaneet heidät maailmaan ja jotka rakastavat heitä eniten ja kantavat heistä suurimman huolen. Toivon, että kotiemme melutaso laskee muutaman desibelin, että me hillitsemme äänemme ja puhumme toisillemme osoittaen suurempaa arvostusta ja kunnioitusta toisiamme kohtaan. Toivon, että me kaikki, jotka olemme tämän kirkon jäseniä, olemme täysin uskollisia kirkolle. Kirkko tarvitsee teidän uskollista tukeanne, ja te tarvitsette kirkon uskollista tukea. Toivon, että rukous saa uutta hohtoa elämässämme. Kukaan meistä ei tiedä, mitä edessämme on. Me voimme pohtia, mutta me emme tiedä. Saatamme sairastua. Onnettomuus saattaa yllättää meidät. Pelot saattavat tuottaa meille tuskaa. Kuolema saattaa asettaa kylmän ja mahtavan kätensä meidän tai rakkaamme ylle. Huolimatta siitä, mitä edessä lienee, loistakoon usko yllämme järkkymättömänä ja pysyvänä kuin Pohjantähti. Tänä päivänä edessämme on erityisiä ongelmia, vakavia ja kalvavia sekä vaikeita ja meitä suuresti huolestuttavia. Varmastikin tarvitsemme Herran apua. Kun menin kotiin lounaalle, avasin television, katsoin hetken aikaa uutisia ja mietin mielessäni Psalmin sanoja mukaillen: "Miksi kansakunnat niin raivokkaasti kapinoivat keskenään?" (Ks. Ps. 2:1.) Olen kokenut kaikki 1900-luvun sodat. Vanhin veljeni, ensimmäisen maailmansodan uhri, makaa haudattuna Ranskan maaperällä. Olen kokenut toisen maailmansodan, Korean sodan, Vietnamin sodan, Persianlahden sodan sekä pienempiä selkkauksia. Olemme olleet sangen riitaisa ja vaikea kansa taisteluissamme toisten kanssa. Tarvitsemme hyvin kipeästi sitä, että käännymme Herran puoleen ja katsomme Häneen. Mieleeni muistuvat Kiplingin suurenmoiset sanat: Katoaa turva maallinen Ja liekkiin peittyy koko maa. Loistomme täällä eilinen Pian Niinivestä muistuttaa. Viel meitä jaksa puolustaa, Ettemme vois sua unhottaa. ("Jumala, Herra isien",MAP- lauluja, 1965, 50.) Turvallisuutemme riippuu elämämme hyveellisyydestä. Voimamme riippuu vanhurskaudestamme. Jumala on tehnyt selväksi, että jos me emme hylkää Häntä, ei Hänkään hylkää meitä. Hän vartioi Israelia, eikä Hän väsy eikä Hän nuku (ks. Ps. 121:4). Ja nyt kun päätämme tämän konferenssin, niin vaikka meillä onkin loppurukous, haluaisin näissä olosuhteissa lausua lyhyen rukouksen: Oi Jumala, iankaikkinen Isämme, Sinä suuri kansojen tuomari, Sinä, joka olet maailmakaikkeuden hallitsija, Sinä, joka olet meidän Isämme ja Jumalamme, jonka lapsia me olemme, me katsomme Sinuun uskossa tänä synkkänä ja vakavana aikana. Pyydämme, rakas Isä, siunaa meitä uskolla. Siunaa meitä rakkaudella. Siunaa meitä, jotta sydämessämme olisi Kristuksen kaltainen rakkaus. Siunaa meitä hellittämättömyyden hengellä kaivaa esiin ne kauhistuttavat pahuudet, joita tässä maailmassa on. Anna suojelusta ja opastusta niille, jotka ovat aktiivisesti mukana taistelutoimien toteuttamisessa. Siunaa heitä, varjele heidän henkensä, säästä heidät pahalta ja vahingoilta. Kuule heidän rakkaidensa rukoukset heidän turvallisuutensa puolesta. Me rukoilemme maan päällä olevien suurenmoisten demokratioiden puolesta, joiden hallitusten luomista Sinä olet valvonut ja joissa rauha ja vapaus ja demokraattinen toiminta vallitsevat. Oi Isä, katso armeliaasti tätä omaa kansakuntaamme ja sen ystäviä tänä hädän hetkenä. Säästä meidät ja auta meitä kulkemaan aina uskossa Sinuun ja Sinun rakkaaseen Poikaasi, jonka armoon me luotamme ja jota me pidämme Vapahtajanamme ja Herranamme. Siunaa rauhan asiaa ja palauta se jälleen pian meille. Tätä anomme Sinulta nöyrästi pyytäen, että annat meille anteeksi ylimielisyytemme, jätät syntimme huomiotta, olet hyväntahtoinen ja armollinen meitä kohtaan ja saatat sydämemme kääntymään rakkaudesta Sinua kohti. Rukoilemme nöyrästi Hänen nimessään, joka rakastaa meitä kaikkia, Herran Jeesuksen Kristuksen, Lunastajamme ja Vapahtajamme nimessä. Aamen.