Kolme valintaa VANHIN JOSEPH B. WIRTHLIN kahdentoista apostolin koorumista Tänään haluaisin tarjota teille omaa itsensäkehittämisohjelmaani. Se koostuu kolmesta vaiheesta, jotka ovat olleet hyödyksi minulle. Olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota saatavilla olevien itsensäkehittämisohjelmien suureen määrään. Näillä tuotteilla on varmasti valtava kysyntä, koska televisiota tai radiota voi tuskin laittaa päälle ilman, että näkisi tai kuulisi mainoksia tuotteista, jotka lupaavat kaikenlaista painonpudotuksesta tuuhean hiuspehkon kasvattamiseen. Joskus mietin, tuntevatko näiden tuotteiden valmistajat minut henkilökohtaisesti. Tänään haluaisin tarjota teille omaa itsensäkehittämisohjelmaani. Se koostuu kolmesta vaiheesta, jotka ovat olleet hyödyksi minulle, ja olen varma, että niistä on apua teillekin. Lisäksi tämä itsensäkehittämisohjelma on ilmainen. Teidän ei tarvitse kaivaa luottokorttianne esiin. Kuvaruudulla ei näy ilmaista puhelinnumeroa varoituksineen, että teillä on enää viisi minuuttia aikaa käyttää hyväksenne tämä ainutkertainen tarjous. Ehkä paras tapa opettaa näitä periaatteita on kertoa vertaus. Olipa kerran mies nimeltä John, joka oli kokenut paljon kärsimystä ja murhetta, vaikka oli yhä melko nuori. John oli koditon ja riippuvainen alkoholista ja muista päihteistä sekä vakavasti sairas ja väsynyt elämäänsä. Mitä syvemmälle hän vajosi sairauteen ja epätoivoon, sitä paremmin hän tajusi, että ellei hän tekisi muutoksia – ja pian – oli sangen todennäköistä, että hän kuolisi surkeana, hyödyttömänä ja yksin. Ehkä siksi, että John oli poikana käynyt muutaman kerran Alkeisyhdistyksessä, hän päätyi lähistöllä olevaan seurakuntakeskukseen ja pyysi päästä piispan puheille. ”Olen tuhonnut elämäni”, sanoi John tuskaisten nyyhkytysten lomassa, jotka kumpusivat hänen kärsineen sielunsa syvyydestä. Hän kertoi tekemistään virheistä sekä itsetuhon ja kurjuuden tiestä, jota hän oli kulkenut. Kun piispa kuunteli Johnin surullista tarinaa, hän ymmärsi, että mies to-della halusi tehdä parannuksen ja muuttaa elämänsä. Mutta piispa ymmärsi myös, että Johnilla oli vain vähän uskoa siihen, että hän voisi muuttua. Piispa mietti hetken, mitä hän voisi sanoa. Lopulta hän kohotti katseensa ja sanoi: ”John, olen tehnyt elämässäni kolme valintaa, jotka ovat olleet minulle tärkeitä. Niistä voisi olla apua sinullekin.” ”Olisitko hyvä ja kertoisit”, John pyysi. ”Teen mitä tahansa. Haluan vain aloittaa uudelleen alusta. Haluan palata taaksepäin.” Piispa hymyili ja sanoi hänelle: ”Ensiksi sinun pitää ymmärtää, ettet voi palata taaksepäin ja aloittaa siitä, missä olit aiemmin. Mutta kaikki ei ole menetetty. Voit aloittaa siitä, missä olet nyt. Päätä aloittaa parannuksentekosi nyt.” Tietyllä tavalla me kaikki olemme Johnin kaltaisia. Olemme tehneet virheitä. Mutta vaikka kuinka haluaisimme palata taaksepäin ja aloittaa alusta, emme voi tehdä sitä. Me voimme kuitenkin tehdä parannuksen ja aloittaa siitä, missä olemme tänä päivänä. Mormonin kirjasta voimme lukea Alma nuoremmasta. Hän oli suuren profeetan poika, mutta hän kääntyi isäänsä vastaan ja pyrki tekemään pahaa. Kun enkeli oli käynyt Alman luona jättäen tämän toiminta-ja puhekyvyttömäksi, Alma teki parannuksen ja työskenteli koko loppuelämänsä korjatakseen aikaansaamansa vahingot. Sen seurauksena hän siunasi ja paransi tuhansien muiden elämää. Alma ei hyväksynyt sitä, että hänet olisi tuomittu tekemiensä virheiden tähden. Hän ymmärsi, ettei hän voinut pyyhkiä menneisyyttä pois. Mutta hän ymmärsi myös, että hänellä oli voima tehdä parannus ja aloittaa uudelleen siitä, missä hän oli. Kuinka me aloitamme parannuksenteon? Ensiksi tunnustamalla virheemme ja päättämällä tehdä parannuksen. Sitoutumalla tänään – juuri tänä päivänä-toimimaan paremmin, elämään jaloa ja myötätuntoista elämää, pyrkimään joka päivä olemaan enemmän Vapahtajan kaltaisia. Meidän päämäärämme ja lopullinen kohtalomme riippuu päivittäisistä päätöksistämme. Suuri Vanhan testamentin profeetta Joosua tiesi tämän sanoessaan: ”Valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette – –. Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.”1 Joosua ymmärsi, kuinka ratkaisevan tärkeää on päättää viipymättä olla vanhurskaampi. Meidänkin pitäisi päättää nyt, tuleeko elämämme olemaan täynnä katumusta ja epätoivoa vai teemmekö parannuksen ja pyrimme joka päivä tekemään päivistämme arvokkaita ja merkityksellisiä? Huomisen ilolla tai huomisen epätoivolla on juurensa tänä päivänä tekemissämme päätöksissä. Ehkä jotkut ihmiset ajattelevat itsekseen: ”Tiedän, että minun pitää muuttaa joitakin asioita elämässäni. Ehkä myöhemmin, mutta ei nyt.” Ne, jotka seisovat elämän kynnyksellä ja odottelevat aina vain oikeaa aikaa muuttuakseen, ovat kuin mies, joka seisoo joen rannalla odottaen veden virtaavan ohi, jotta hän pääsisi yli kuivaa maata pitkin. Tämä päivä on päätöksen päivä. Kun John kuuli piispan sanat, hän lupasi tehdä, mitä piispa oli sanonut. Riippuvuuksiensa takia John tiesi, että hänen oli tehtävä parannus ja hoidettava terveyttään. Niinpä hän hakeutui laitokseen, jossa hän kävi läpi pitkän toipumisprosessin. Hän alkoi syödä terveellistä ruokaa. Hän alkoi kävellä ja kuntoilla. Kului viikkoja. John pystyi pääsemään eroon riippuvuuksistaan. Hän tunsi terveytensä paranevan ja voimiensa lisääntyvän. Mutta hän ei ollut vieläkään tyytyväinen. Hänen elämässään oli niin paljon seikkoja, jotka kaipasivat parannusta, että hän tunsi tilanteensa ylipääsemättömäksi ja lannistui. Niinpä hän taas kerran sopi tapaamisesta piispansa kanssa. Silloin hän sai tietää toisesta valinnasta: ”John”, piispa sanoi hänelle, ”sinulla tulee varmasti olemaan vaikeaa, jos luulet voivasi tehdä itsesi täydelliseksi yhtäkkiä. Sinun on opittava valitsemaan asioiden tärkeysjärjestys. Sinun on asetettava tärkeimmät asiat ensimmäiseksi.” Useimmissa tapauksissa kasvu tapahtuu hitaasti – askel kerrallaan. Ymmärrämme sen ajatellessamme jonkin soittimen soittamista, menestymistä urheilijana tai lentämistä suihkukoneella. Ja kuitenkaan emme usein tahdo antaa itsellemme anteeksi, ellemme edisty haluamallamme tavalla kaikilla elämämme osa-alueilla. Suuret kuvanveistäjät ja taiteilijat viettävät lukemattomia tunteja hioen taitojaan. He eivät ainoastaan ota talttaa tai sivellintä ja palettia käteensä ja odota täydellisyyttä. He ymmärtävät tekevänsä monia virheitä oppiessaan, mutta he aloittavat perusasioista, aluksi tärkeimmistä perusasioista. Meidän laitamme on samoin. Meistä tulee oman elämämme mestareita samalla tavoin – keskittymällä aluksi tärkeimpiin asioihin. Meillä kaikilla on melko hyvä käsitys siitä, mitkä ovat tärkeimpiä päätöksiä, jotka meidän on tehtävä – päätöksiä, joiden ansiosta elämämme paranee ja jotka tuovat meille suurempaa onnea ja rauhaa. Siitä meidän tulisi aloittaa. Siihen meidän pitäisi keskittää suurimmat pyrkimyksemme. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa otan esiin pienen kortin ja kirjoitan luettelon asioista, jotka minun täytyy tehdä seuraavana päivänä – niiden tärkeysjärjestyksessä. Kun saavun toimistolle aamulla, katson korttiani ja käytän kaiken tarmoni luettelon ensimmäisen asian hyväksi. Tehtyäni sen siirryn toiseen asiaan ja niin edelleen. Joinakin päivinä saan tehtyä jokaisen kohdan luettelostani. Toisina päivinä jotkin asiat jäävät kesken. Se ei kuitenkaan lannista minua, koska keskitän voimavarani kaikkein tärkeimpiin asioihin. John alkoi ymmärtää, ettei hän voinut muuttaa kerralla kaikkea sitä, mikä hänen elämässään oli väärin, mutta hän voisi valita asioiden tärkeysjärjestyksen. Hän voisi keskittyä tärkeimpiin asioihin, ja ajan myötä hänen elämänsä tulisi paremmaksi. Vanhinten koorumin johtajan avulla John löysi vaatimattoman asunnon. Hän tiesi, että hänen oli löydettävä keino elättää itsensä, ja kun hänen terveytensä ja asenteensa kohentuivat, hän löysi osapäivätyötä. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa John teki luettelon tärkeimmistä asioista, joita hänen oli tehtävä seuraavana päivänä. Lopulta Johnilla oli säännölliset ansiotulot. Hän muutti mukavampaan asuntoon ja osti auton. Kuitenkin, vaikka hän piti elämäänsä paljon parempana, hän tunsi yhä jotakin puuttuvan. Niinpä John palasi tavatakseen piispansa kolmannen kerran. ”Tunnet yhä olosi tyhjäksi”, sanoi piispa, ”koska sinä et ole tehnyt kolmatta valintaa.” John kysyi, mikä se oli. ”Ei riitä, että tekee valintoja ja päätöksiä ja tekee työtä niiden eteen päivittäin”, piispa sanoi. ”Monet ovat viettäneet koko elämänsä tuottavassa työssä ja ovat saaneet paljon aikaan, mutta tuntevat yhä tyhjyyttä. Päiviensä päättyessä he surevat, ettei heidän elämällään ollut juuri mitään merkitystä.” Juuri siltä Johnistakin oli tuntenut. Piispa jatkoi: ”Ei riitä, että tekee jotakin. Meidän on tehtävä sitä, mikä on oikein – sitä, mitä meidän taivaallinen Isämme haluaisi meidän tekevän.” ”Mistä minä tiedän, mitä ne oikeat asiat ovat?” John kysyi. Piispa hymyili ja otti työpöydältään pyhät kirjoitukset. Nahkakannet olivat naarmuuntuneet ja ryppyiset. Sivujen reunojen kultaus oli miltei pois kulunut. ”Pyhistä kirjoituksista ja myöhempien aikojen pyhien profeettojen sanoista”, piispa vastasi. ”Nämä ovat ’oikeita asioita’.” ”Joidenkuiden mielestä taivaallisen Isämme käskyt ovat rajoittavia ja vaikeita. Päinvastoin, ne ovat onnen käsikirja. Jokainen Jeesuksen Kristuksen evankeliumin osa-alue-periaatteet, opit ja käskyt – on osa taivaallisen Isämme suunnitelmaa, joka auttaa meitä saamaan rauhaa ja onnea.” Piispa kääntyi Mormonin kirjan puoleen ja luki kuningas Benjaminin sanat: ”Minä tahdon teidän ajattelevan niiden siunattua ja onnellista tilaa, jotka pitävät Jumalan käskyt. Sillä katso, he ovat siunattuja kaikessa, sekä ajallisessa että hengellisessä; ja jos he pysyvät uskollisina loppuun asti, heidät otetaan vastaan taivaaseen, niin että he voivat siten asua Jumalan luona milloinkaan päättymättömässä onnen tilassa.”2 Piispan puhuessa John ajatteli omaa elämäänsä. Hänen hankkimansa asiat eivät olleet tuoneet hänelle onnea. Ehkä se, mitä piispa sanoi, oli totta. Ehkä onnen saavuttaisikin elämällä taivaallisen Isämme käskyjen mukaisesti. ”Muista Vapahtajan sanat”, piispa sanoi aivan kuin olisi tiennyt, mitä John ajatteli. ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa?”3 Sinä samana iltana John sitoutui ottamaan esille Jumalan sanan tullak-seen tuntemaan itse taivaallisen Isänsä käskyt ja opit. Hän ei enää vastustellut Herran sanoja vaan otti ne vastaan ja rakasti niitä. Hänen niin tehdessään tyhjyys hänen sielussaan alkoi kadota, ja sen tilalle hän huomasi vähitellen saavansa iloa ja rauhaa, joka ylitti hänen ymmärryksensä. Sanat, jotka piispa oli sanonut Johnille, olivat todella muuttaneet Johnin elämän. Hän, joka oli kerran ollut murtunut, murheissaan ja kuolemaisillaan, tunsi nyt olevansa elävä, voimaa pursuava ja täynnä riemua. Veljet ja sisaret, meidän rakastava taivaallinen Isämme on antanut meille pyhät kirjoitukset opettamaan meille tien rauhaan ja onneen. Tänä päivänä meillä on suuri syy iloita, sillä Hänen Poikansa puhuu meille kaikille! Herra ei istu taivaassaan äänettömänä ja läpitunkemattomien muurien taakse sulkeutuneena. Meidän taivaallisen Isämme johdolla Herra antaa ohjausta voidelluille palvelijoilleen. Juuri tällä hetkellä profeettamme president-ti Gordon B. Hinckley johtaa Herran pyhää työtä täällä maan päällä. Sen lisäksi Kristuksen valo johdattaa kaikki kuolevaiset taivaallisen Isämme ja Hänen totuuksiensa luokse. Se opettaa meitä rakastamaan Herraa ja rakastamaan lähimmäisiämme, sillä ”Kristuksen Henki on annettu jokaiselle ihmiselle, jotta hän voi erottaa hyvän pahasta”.4 Emme voi juurikaan puolustella sitä, että emme valitse Herran tietä. Luuletteko, että Vapahtajamme tuomiopäivänä välittää vähääkään siitä rikkaudesta, jonka olemme koonneet, tai kehuista, joita olemme saaneet? Hän haluaa, että me tulemme Hänen luokseen, että me opimme Hänestä ja löydämme Kristuksen puhtaan rakkauden, joka tulee rakkaudesta Hänen sanaansa ja kuuliaisuudesta Hänen käskyilleen. Sillä tavalla poistamme tyhjyyden elämästämme ja täytämme sielumme ilolla, joka on sanoin kuvaamaton. Kertaisin vielä mielelläni nämä kolme valintaa, jotta voitte miettiä niitä. Olette epäilemättä tehneet omia valintojanne, joita olette noudattaneet menestyksellisesti läpi elämänne. Ensiksi, päättäkää aloittaa parannuksenteko nyt. Älkää viivytelkö. Käykää kokouksissa ja palvelkaa ilolla kirkossa. Oppikaa evankeliumin periaatteita ja eläkää niiden mukaisesti. Alkakaa nyt kääntää askeleenne kohti temppeliä. Toiseksi, valitkaa asioiden tärkeysjärjestys. Antakaa perheenne tulla ensimmäiseksi. Viettäkää laadukkaita perheiltoja. Antakaa perheenne kanssa viettämänne ajan vastata sitä, kuinka tärkeitä perheenne jäsenet ovat. Rakastakaa ja hoivatkaa perheenne jäseniä älkääkä koskaan antako kiireisen aikataulunne ja turhautumisenne lyödä kiilaa teidän ja rakkaittenne väliin. Yrittäkää joka päivä olla entistä kuuliaisempia Herran käskyille. Kolmanneksi, valitkaa oikein. Tutkikaa pyhiä kirjoituksia ja nykyisen profeettamme, presidentti Gordon B. Hinckleyn, sanoja. Soveltakaa näitä pyhiä opetuksia omaan elämäänne. Ojentakaa auttava kätenne ahdingossa oleville – yksinäisille, sairaille ja puutteenalaisille. Tehkää voitavanne helpottaaksenne kärsimystä ja auttaaksenne muita tulemaan omavaraisiksi. Kun teette niin, Herra tulee olemaan tyytyväinen teihin. Veljet ja sisaret, tiedän, että meidän taivaallinen Isämme ja Hänen rakas Poikansa elävät. Todistan teille, että Joseph Smith herätettiin perustamaan Herran kirkko aikojen täyttymisen taloudenhoitokaudella. Jeesuksen Kristuksen erityisenä todistajana tiedän, että Vapahtaja antoi henkensä meidän puolestamme. Hänen sovituksensa kautta koko ihmiskunta voi tehdä parannuksen ja tulla puhdistetuksi synnistä. Voimme palata taivaallisen Isämme luokse ja ymmärtää Vapahtajamme äärettömän uhrin arvon. Todistan tästä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Joos. 24:15. 2. Moosia 2:41. 3. Mark. 8:36. 4. Moroni 7:16.