”Tule sitten ja seuraa minua” VANHIN WILLIAM W. PARMLEY seitsemänkymmenen koorumista Kehotus ”tule sitten ja seuraa minua” sekä kysymys ”Mitä Vapahtaja tekisi?” tarjoavat voimallisen elämänohjeen. Me olemme Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia. Nefin sanoin: ”Me uskomme Kristuk-seen – – me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta, me profetoimme Kristuksesta” (2. Nefi 25: 24, 26). Hänen viisi voimakkaimmin käytökseen vaikuttavaa sanaansa uskoville kaikkialla olivat: ”Tule sitten ja seuraa minua” (Luuk. 18:22; ks. myös Matt. 16:24, Mark. 1:17 ja Luuk. 9:23). Kun eräs lainopettaja kysyi, mikä käsky on kaikkein tärkein, Jeesus vastasi: ”Tärkein on tämä: – – ’Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.” (Mark. 12:29-31.) Näitä kahta käskyä esimerkkeinämme käyttäen pohtikaamme sitä, miten me parhaiten voimme seurata Häntä. Vapahtajan esimerkin myötä Hänen ja Hänen Isänsä keskinäinen rakkaus oli aina ilmeistä. Vapahtajan usein pitämät pitkät ja vilpittömät rukoukset ovat meille voimallinen esimerkki, jota seurata. Isän rakkaus Poikaansa kohtaan oli alituisesti selvää, erityisesti silloin, kun Johannes kastoi tämän: ”Ja taivaista kuului ääni: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt’” (Matt. 3:17). Heidän välisensä ykseys ilmenee Vapahtajan sanoista ”minä ja Isä olemme yhtä” (Joh. 10:30). Kun ymmärrämme, että Hänen tahtonsa saattoi hetkellisesti erota Isän tahdosta, kuten Getsemanessa (ks. Matt. 26:39), muistamme, ettei meidän rukouksiimme ehkä aina vastata odottamallamme tavalla. Tästä huolimatta rukous on voimallinen toiminnan periaate. Vapahtaja on sanonut, että jos ihmisellä on uskoa eikä hän epäile, mitä tahansa hän uskossa rukoillen pyytää, sen hän saa (ks. Matt. 21:21-22). Rakkauteemme Vapahtajaa kohtaan täytyy liittyä myös tekoja: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni” (Joh. 14:15). Tutkiskelkaamme seuraavaksi toista suurta käskyä, ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (Matt. 22:39), tai sen korkeampaa, apostoleille opetettua vastinetta, ”niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne” (Joh. 13:34). Vaikka naapureiden kutsuminen kylään illalliselle onkin mainio tapa osoittaa rakkautta, Vapahtaja valitsi paljon vaikeamman esimerkin, kun lainopettaja kysyi Häneltä: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?” (Luuk. 10:29.) Vastaus oli tuo tuttu kertomus miehestä, joka oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun hänet ryöstettiin, piestiin ja jätettiin henkihieverissä tienposkeen virumaan. Sekä leeviläinen että pappi näkivät hänet, väistivät ja menivät ohi tien toista laitaa. Mutta juutalaisten halveksima samarialainen tunsi myötätuntoa ja huolehti miehestä. Samarialainen ei kysellyt kansallisuutta ennen armon osoitustaan. Jeesus päätti tämän voimallisen kertomuksen kehotukseen: ”Mene ja tee sinä samoin” (Luuk. 10:37). Jokaisessa suurkaupungissa on niitä, jotka on piesty ja jätetty tienpos-keen – niitä, jotka ovat kodittomia, puutteenalaisia, nälkäisiä ja sairaita. Jotkut sanovat, että antamalla heille rahaa me vain tuemme heidän riippuvuuttaan alkoholista tai huumeista ja teemme siten heille mahdolliseksi jatkaa valitsemaansa elämäntyyliä. On kovin helppoa tuomita tällaiset ihmiset ja Jobin ystävien tavoin arvailla, mitä kaikkia virheitä he ovat mahtaneetkaan tehdä elämässään saattaak-seen moisen kurjuuden osakseen (ks. Job 22; Moosia 4:17). Ennen kuin menemme heidän ohit-seen kuten leeviläinen ja pappi, voimme miettiä Vapahtajan kehotusta ”tule sitten ja seuraa minua”. Muistakaa, että Vapahtaja oli koditon, omisti ainoastaan päällään olleet vaatteet ja oli usein nälkäinen. Mitä Hän tekisi? Ei ole epäilystäkään siitä, mitä Hän tekisi. Hän olisi armollinen ja palvelisi heitä. On monia tapoja auttaa kodittomia, kuten antaa aikaamme, tavaroitamme ja varojamme humanitaarisille ryhmille, soppakeittiöille tai järjestöille, jotka työskentelevät tällaisten ongelmien kanssa. Joka tapauksessa minusta vaikuttaa siltä, että meidän on myös oltava armollisia heitä kohtaan. Huoltotyön vakiintuneet periaatteet käyvät oivasta oppaasta. Muistakaa, että köyhät tulevat aina olemaan keskuudessamme (ks. Mark. 14:7). Vapahtaja tähdensi tätä periaatetta jälleen puhuessaan tuomiopäivästä ja lampaiden ja vuohien erottamisesta: ”Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’” (Matt. 25:37-40.) Pietari korosti tällaisen lähimmäisenrakkauden tärkeyttä, kun hän sanoi: ”Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä ’rakkaus peittää paljotkin synnit’” (1. Piet. 4:8). Mormon ilmaisi samankaltaisia tunteita seuraavassa kehotuksessaan: ”Jos siis, rakkaat veljeni, teillä ei ole rakkautta, te ette ole mitään, sillä rakkaus ei koskaan katoa. Pitäkää sen vuoksi kiinni rakkaudesta, joka on suurin kaikista, sillä kaiken täytyy kadota – mutta aito rakkaus on Kristuksen puhdasta rakkautta, ja se kestää ikuisesti; ja kenellä sitä havaitaan olevan viimeisenä päivänä, hänen käy hyvin.” (Moroni 7:46-47.) Jeesus sekä opetti että valaisi esimerkillään monia henkilökohtaisia ominaisuuksia, joita meidän tulisi miettiä, kun pyrimme seuraamaan Häntä. Näitä ominaisuuksia ovat mm. rakkaus, kärsivällisyys, nöyryys, myötätunto, vanhurskauden nälkä ja jano, alttius rukoilemiseen, armahtavaisuus ja puhdassydämisyys. Me emme saisi koskaan tuomita muita, vaan meidän tulisi tehdä ihmisille se, mitä haluaisimme heidän tekevän meille. Hän opetti, että meidän tulisi olla maan suolana ja maailman valona. Hän sanoi, että se mitä ihminen ajattelee sydämessään on yhtä tärkeää kuin hänen tekonsakin. Meidän on käsketty antaa anteeksi kaikille, myös niille jotka ovat meille velassa, ja rakastaa vihollisiamme. Meidän ei ainoastaan tule olla rauhantekijöitä, vaan meidän tulee myös iloita vainosta. Hän neuvoi meitä antamaan almuja sekä paastoamaan ja rukoilemaan salassa. Hän opetti meitä kääntämään toisen posken ja kulkemaan kaksi virstaa. Erityisesti Hän varoitti meitä kokoamasta aarteita maan päälle, vaan kehotti kokoamaan niitä taivaaseen. (Ks. Matt. 5-7.) Pohtiessamme ilmauksen ”tule sitten ja seuraa minua” täydellistä merkitystä on ilmeistä, että meillä lienee paljon opittavaa ja paljon tehtävää ennen kuin voimme täysin vastata tuohon käskyyn. On kuitenkin mielenkiintoista, että elämänsä ensimmäisten 30 vuoden aikana Nasaretissa Jeesus ei ilmeisesti herättänyt paljoakaan huomiota, vaikka Hän elikin synnitöntä elämää (ks. Matt. 13:54-56 ja Mark. 6:2-3). Tämän tulisi rohkaista meitä olemaan parempia kaikessa hiljaisuudessa ja nöyryydessä huomiota herättämättä. Kehotus ”tule sitten ja seuraa minua” sekä kysymys ”Mitä Vapahtaja tekisi?” tarjoavat voimallisen elämänohjeen. Kun kiinnitämme enemmän huomiota näihin ohjeisiin, tulemme niiden avulla olemaan enemmän Kristuksen kaltaisia ajatuksissamme ja teoissamme. Lausun henkilökohtaisen todistukseni siitä, että Vapahtaja, joka on esimerkkimme, elää. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.