Siemenistä ja maaperistä Presidentti James E. Faust toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa Me haluamme erityisesti, että teillä nuorilla miehillä on vahva todistus ja voimakkaat juuret, koska vain siten siitä tulee teille erehtymätön suunnannäyttäjä. Rakkaat veljeni, tehtäväni puhua tälle valtavalle pappeudenhaltijoiden armeijalle on painanut minua raskaasti. Pyydän Herran siunausta ja teidän rukouksianne puhuessani teille. Olen kiitollinen, että sain lapsena oppia, kuinka siemeniä kylvetään. Elämän ihmeen avulla me kylvimme siemeniä ja saimme oman puutarhamme satona herkullisen tuoreita herneitä, maissintähkiä, porkkanoita, nauriita, sipuleita ja perunoita. Muistan selvästi erään hyvin merkityksellisen kokemuksen, kun isoisäni näytti minulle, kuinka sinimailasen siemeniä kylvetään käsin. Hän oli kyntänyt ja äestänyt maaperän muokatakseen kasvualustan. Sitten hän otti kourallisen siemeniä ja käsivartensa laajalla heilautuksella hän kylvi ne taitavasti kulkiessaan pellon poikki geometristen kuvioiden mukaisesti. Vaikka linnut söivät osan sinimailasen siemenistä, sato kasvoi ja laiho oli tuottoisa ja runsas monen vuoden ajan. Tämä kokemus auttoi minua myöhemmin lähetyssaarnaajana ymmärtämään Vapahtajan vertausta kylväjästä, joka oikeastaan on vertaus erilaisista maaperistä. Hän opetti, että "osa siemenestä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät. Osa putosi kallioiseen paikkaan, missä jyville ei ollut paljon maata. ­ ­ auringon noustua oraat helteessä kuivettuivat, koska niillä ei ollut juurta. Osa taas putosi ohdakkeisiin, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat oraan. Mutta osa jyvistä putosi hyvään maahan ja antoi sadon, mikä sata, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä jyvää."1 Tässä vertauksessa siemen on sama, mutta se putoaa neljään erilaiseen maaperään. Vapahtaja myös selitti vertauksen merkityksen. Siemenet, jotka "putosivat tien oheen", edustavat niitä, jotka kuulevat Jumalan sanan mutta eivät ymmärrä sitä ja joutuvat Saatanan kynsiin. Toiset siemenet, jotka "putosivat kallioiseen paikkaan", kuvaavat niitä, jotka kuulevat sanan iloiten ja menestyvät niin kauan kuin kaikki menee hyvin. Mutta kun koettelemukset tulevat ja he tuntevat vertaisryhmien paineen uskonsa takia, he luopuvat eivätkä kestä. Kolmannet siemenet, jotka "putosivat ohdakkeisiin", edustavat niitä, jotka kuulevat sanan mutta joille maailmallisuus ja rikkaudet ovat tärkeämpiä, ja he lankeavat pois totuudesta. Viimeiset siemenet, jotka "putosivat hyvään maahan", edustavat sen sijaan niitä, jotka kuulevat sanan, ymmärtävät sen, elävät sen mukaan ja korjaavat suuria iankaikkisia palkintoja.2 Mormonin Kirja tarjoaa useita esimerkkejä siemenistä, jotka putosivat tien oheen. Yksi niistä on kertomuksessa soramilaisista. Alma on merkinnyt muistiin, että soramilaiset "olivat kuulleet saarnattavan Jumalan sanaa. Mutta he olivat langenneet suuriin erehdyksiin, sillä he eivät pitäneet vaaria Jumalan käskyjen ­ ­ noudattamisesta."3 Alma johti lähetystyötä, jotta soramilaiset johdatettaisiin takaisin. Opetuksessaan Alma vertasi sanaa siemeneen ja selitti heille: "Jos te nyt annatte sydämessänne sijaa siemenen kylvämiseen, niin katso, jos se on oikea siemen eli hyvä siemen ja ellette te epäuskollanne heitä sitä pois ettekä vastusta Herran Henkeä, niin katso, se alkaa paisua teidän rinnassanne; ja kun te tunnette nämä paisumisesta johtuvat liikkeet, te alatte sanoa itseksenne: Varmaankin tämän täytyy olla hyvä siemen, eli sanan täytyy olla hyvä, sillä se alkaa avartaa sieluani; se alkaa valistaa ymmärrykseni.4 Kertomus paljastaa, että kun Alma ja hänen toverinsa olivat kylväneet siemenen uudelleen, monet köyhät soramilaisten keskuudessa kääntyivät ja liittyivät Ammonin vanhurskaaseen kansaan Jersonin maassa. Muutamia siemeniä putosi kallioiseen paikkaan kirkon alkuaikoina, kun profeetta Joseph Smith antoi muutamille käännynnäisille kutsun palvella lähetyssaarnaajina. Yksi heistä oli Simonds Ryder, jonka Joseph Smith oli asettanut vanhimmaksi 6. kesäkuuta 1831. Kun hän oli lukenut häntä koskeneen ilmoituksen ja huomannut, että hänen nimensä oli kirjoitettu "Rider" "Ryderin" asemesta, hän luopui, luultavasti tietämättä, että Joseph Smith saneli usein ilmoitukset kirjureilleen. Hänen pettymyksensä nimensä väärinkirjoittamisesta johti paitsi hänen luopumukseensa, myös lopulta siihen häpeälliseen tekoon, että hän auttoi profeetta Josephin tervaamisessa ja höyhentämisessä.5 Niin kuin siemen, joka putosi kallioiseen paikkaan, Simonds Ryder otti aluksi iloiten vastaan sanan mutta pian luopui pikkuseikan tähden ja menetti paikkansa Jumalan valtakunnassa. Joskus ohdakkeet valtaavat kasvualustan, kuten kävi rikkaan nuorukaisen tapauksessa, kun hän kysyi Vapahtajalta, mitä hänen täytyi tehdä periäkseen iankaikkisen elämän. Hän mainitsi pitäneensä kaikki kymmenen käskyä nuoruudestaan lähtien ja kysyi: "Mitä vielä puuttuu?" Tuntien nuoren miehen kiintymyksen rikkauksiinsa Jeesus opetti hänelle evankeliumin korkeampaa lakia: "Myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." Matteus on merkinnyt muistiin: "Kun nuorukainen kuuli nämä sanat, hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta."6 Siemen oli kylvetty tähän nuoreen mieheen, mutta hänen rikkauksiensa takia se oli pudonnut ohdakkeisiin ja tukahtunut. Kun nykyään matkustamme kaikkialla maailmassa, me näemme, että monet siemenet ovat pudonneet hyvään maahan. Me tapaamme suurenmoisia ja vahvoja kirkon jäseniä, jotka ovat uskollisia ja omistautuneita. Jotkut meistä, jotka ovat kylväneet siemeniä lähetyssaarnaajina, ovat ehkä tunteneet, että nuo siemenet ovat pudonneet kovaan maahan. Aina ei ole mahdollista tietää, mitä seurauksia on yhdestä ainoasta yhteydenotosta. Vuosien ajan William R. Wagstaff, joka palveli Pohjoisten keskivaltioiden lähetyskentällä vuosina 1928­1930, tunsi pettymystä, koska hän ei ollut kastanut enemmän ihmisiä. Kesällä 1929 hän oli toverinsa kanssa käynyt erään perheen luona, joka asui maatilalla lähes 300 kilometriä länteen Winnipegistä. "Veli Wagstaff muisti antaneensa Mormonin Kirjan perheen äidille ja keskustelleensa evankeliumista hänen kanssaan lukuisien käyntien aikana sinä kesänä sekä seuraavana kesänä. Hän muisti, että jokaisen vierailun aikana perheen äidillä 'oli tapana ottaa esiliina edestään ja meillä oli tapana istuutua keskustelemaan evankeliumista. Hänellä oli tapana lukea ja esittää paljon kysymyksiä.' Mutta veli Wagstaffin lopettaessa lähetystyönsä perheen äitiä ei ollut vieläkään kastettu, eikä veli Wagstaff pitänyt yhteyttä häneen." Veli Wagstaff meni kotiinsa, solmi avioliiton ja kasvatti perheen. Sitten lokakuussa 1969 hän osallistui vaimonsa kanssa lähetyssaarnaajien tapaamiseen. "Eräs nainen lähestyi häntä ja kysyi: 'Etkö sinä olekin vanhin Wagstaff?' ­ ­ Hän esittäytyi naiseksi, jota veli Wagstaff oli opettanut maatilalla kaukana Winnipegistä. Hänen kädessään oli kulunut Mormonin Kirja ­ sama, jonka veli Wagstaff oli antanut hänelle 40 vuotta aiemmin. 'Hän näytti minulle kirjaa', veli Wagstaff kertoi. 'Käänsin esiin etusivun ja siinä oli minun nimeni ja osoitteeni.' Nainen kertoi sitten veli Wagstaffille, että noin 60 hänen sukunsa jäsentä oli kirkon jäseniä, ja heidän joukossaan oli seurakunnanjohtaja."7 Vanhin Wagstaff kylvi siemenen lähetystyönsä aikana mutta palasi kotiin, kun siemen oli vielä mullan sisällä. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin hän sai tietää loppujen lopuksi kasvaneesta runsaasta sadosta ja sai oppia, että "mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää".8 Jokaisen meistä täytyy ravita uskon siemeniämme, niin että ne jatkaisivat juurtumistaan. Presidentti Hinckley on voimakkaasti kehottanut meitä auttamaan uusia jäseniä muokkaamaan sieluaan, niin että lähetyssaarnaajien kylvämät uskon siemenet voivat kasvaa ja kehittyä. Samaan aikaan maaperä tuntuu kuitenkin kovettuvan ja monet ovat vähemmän vastaanottavaisia Hengen asioille. Uudenaikaisen tekniikan ihmeet ovat tuoneet elämäämme tehokkuutta tavoilla, joista vielä sukupolvi sitten ei olisi voitu unelmoidakaan. Tämän uuden tekniikan myötä moraaliimme ja arvoihimme on kuitenkin kohdistunut uusien haasteiden tulva. Joillakuilla on taipumus luottaa enemmän teknologiaan kuin teologiaan. Kiirehdin lisäämään, että tieteellinen tieto, viestinnän ihmeet sekä nykyaikaisen lääketieteen ihmeet ovat tulleet Herralta Hänen työnsä tehostamiseksi kaikkialla maailmassa. Mainitakseni yhden esimerkin, kirkon FamilySearch®-sivustoon Internetissä tulee yli seitsemän miljoonaa yhteydenottoa joka päivä. Mutta totta kai Saatana on tietoinen tästä tekniikan valtavasta kehityksestä ja käyttää sitä samalla tavoin hyödykseen omiin tarkoituksiinsa tuhota ja riistää. Hän iloitsee Internetissä olevasta pornografiasta ja roskasta, jota monet elokuvamme ja televisio-ohjelmamme esittävät. Hän on saanut omia saatanallisia sanomiaan mukaan jopa osaan nykymusiikistamme. Jotta uskon siemenet versoisivat elämässämme, meidän täytyy välttää Saatanan otetta. Meidän täytyy muokata myös omaa uskon kasvualustaamme. Tätä varten meidän täytyy kyntää maaperää päivittäisen nöyrän rukouksen avulla pyytäen voimaa ja anteeksiantoa. Meidän täytyy äestää maaperää voittamalla ylpeyden tunteemme. Meidän täytyy muokata kasvualustaa pitämällä käskyt parhaan kykymme mukaan. Meidän täytyy olla rehellisiä Herralle kymmenystemme ja muiden lahjoitustemme maksamisessa. Meidän täytyy olla kelvollisia ja kykeneviä kutsumaan pappeuden suuret voimat siunaamaan meitä, meidän perheitämme ja muita, joista olemme vastuussa. Ei ole parempaa paikkaa, jossa uskomme hengellisiä siemeniä voidaan ravita, kuin temppeliemme ja kotiemme pyhäköissä. Teidän Aaronin pappeuden nuorten miesten tulee hyvin uutterasti pyrkiä hankkimaan jokin taito ja mahdollisimman paljon koulutusta. Teidän diakonien ja opettajien ei tarvitse päättää lopullista uraanne, mutta teidän täytyy luoda perustus valmistautuaksenne kohtaamaan elämän haasteet ja lopulta elättääksenne tulevan vaimonne ja perheenne. Nuoret miehet, jotka eivät herätä ajoissa Jumalan heille antamia lahjoja ja mahdollisuuksia, eivät tavallaan täysin kunnioita pappeuttaan. Tiedän, että joissain osissa maailmaa tämä on erittäin hankala haaste, mutta teidän nuorten miesten mahdollisuudet vahvistuvat, jos opitte hyvin jonkin perustaidon. Teille nuorille miehille olisi hyötyä myös jonkin toisen kielen oppimisesta. Ellette valmistaudu nuoruudessanne, tulee olemaan liian myöhäistä aloittaa valmistautuminen aikuisuudessa. Kun olen ollut tekemisissä muutamien nuortemme kanssa, olen kummastellut, miksi siemenet ovat pudonneet kovaan maahan. Usein näyttää siltä, ettei ole ponnisteltu tarpeeksi maaperän muokkaamiseksi ottamaan vastaan uskon siemenet, kuten isoisäni oli ponnistellut sinimailaspeltonsa kanssa. Uskon, että tätä haastavaa aikaa varten on säästetty monia älykkäitä ja ainutlaatuisia ja uskollisia henkiä. Mieleeni tulee eräs älykäs pikkupoika, jonka nimi on Timmy. Timmyllä oli taskussaan vain kaksi sentin rahaa, kun hän tuli maanviljelijän luo ja osoitti eräässä varressa herkullisena roikkuvaa tomaattia. "Annan sinulle siitä kaksi senttiä", poika tarjosi. "Tuollaisesta saa viisi senttiä", maanviljelijä sanoi hänelle. "Entä tämä?" Timmy kysyi osoittaen pienempää, vihreämpää ja vähemmän houkuttelevaa yksilöä. Maanviljelijä nyökkäsi suostumuksen merkiksi. "Selvä on", sanoi Timmy ja sinetöi kaupan panemalla kaksi sentin rahaansa maanviljelijän käteen. "Tulen poimimaan sen noin viikon kuluttua."9 Te nuoret miehet voitte oppia Timmystä, joka sijoitti kaksi senttiä tomaattiin, joka olisi tulevaisuudessa viiden sentin arvoinen. Jos olette halukkaita sijoittamaan nyt, teillä nuorilla miehillä tulee olemaan mahdollisuuksia saavuttaa yhtä paljon kuin mikä tahansa koskaan elänyt sukupolvi. Liian monien osalta uskon siemen kuitenkin putoaa ohdakkeisiin ja siemen jää hedelmättömäksi.10 Te veljeni, joilla on Jumalan pyhä pappeus, saatatte ihmetellä, miksi me haluamme uskon siementen saavan teissä ravintoa. Me haluamme erityisesti, että teillä nuorilla miehillä on vahva todistus ja voimakkaat juuret, koska vain siten siitä tulee teille erehtymätön suunnannäyttäjä, jonka avulla voitte kestää voimakkaat vastoinkäymisten tuulet, jotka puhaltavat. Me uskomme, että maailman pelastus on asetettu tämän kirkon pappeuden päälle. Tämä vastuu lepää täysin meidän päällämme. Me emme voi vältellä sitä. Kuten presidentti Gordon B. Hinckley on sanonut: "Jos maailma aiotaan pelastaa, meidän täytyy tehdä se. Siitä ei pääse mihinkään. Mikään muu kansa maailmanhistoriassa ei ole saanut senkaltaista tehtävää kuin me olemme saaneet. Meillä on vastuu kaikista, jotka ovat eläneet maan päällä. Siihen kuuluu sukututkimus- ja temppelityömme. Meillä on vastuu kaikista, jotka elävät nyt maan päällä, ja se liittyy lähetystyöhömme. Ja meillä tulee olemaan vastuu kaikista, jotka tulevat vielä elämään maan päällä."11 Veljet, koska meillä on nämä arvokkaat voimat, uskon, että me tulemme olemaan vastuussa ponnisteluistamme tämän valtavan tehtävän täyttämiseksi. Me emme voi hävetä oppia siksi, että se ei ole suosittua tai sosiaalisesti hyväksyttävää. Meidän ei pidä pyytää anteeksi sitä, mikä on ilmoitettu profeettojemme kautta omana aikanamme. Se on Herran sana maailmalle. Jos haluamme saada todistuksen tästä pyhästä työstä, meidän täytyy aina maksaa hinta siitä. Aina tulee olemaan "uskomme koetuksia".12 Alma sanoi, että kun me tunnemme uskon siemenen kasvavan, se avartaa meidän sieluamme, valistaa meidän ymmärryksemme ja käy maultaan suloiseksi meille. Siunatkoon Jumala teitä, niin että saatte kokea sen, mistä nämä sanat puhuvat. Tätä rukoilen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Matt. 13:4­8. 2. Ks. Matt. 13:19­23. 3. Al. 31:8­9. 4. Al. 32:28. 5. Ks. Milton V. Backman jr, The Heavens Resound: A History of the Latter-day Saints in Ohio, 1830­1838 (1983), s. 93­94; The Far West Record: Minutes of The Church of Jesus Christ of Latter-Day Saints, 1830­1844 (1983), toim. Donald Q. Cannon ja Lyndon W. Cook, s. 286. 6. Matt. 19:20­22. 7. Julie A. Dockstader, "Missionary Moments: A Lot of Rejoicing", Church News, 4. toukokuuta 1991, s. 16. 8. Gal. 6:7. 9. Julkaisussa Braude's Treasury of Wit and Humor (1964), toim. Jacob M. Braude, s. 175. 10. Ks. Matt. 13:22. 11. Lähetysjohtajien seminaari, 25. kesäkuuta 1999; lainattu julkaisussa "'Church Is Really Doing Well'", Church News, 3. heinäkuuta 1999, s. 3. 12. Ks. LK 105:19.