Vanhin Neal A. Maxwell
kahdentoista apostolin koorumista
Näin Laamanista ja Lemuelista tuli johtajien asemesta kapinoitsijoita, vanhurskaiden asemesta pahansuovia ja vain koska he eivät ymmärtäneet Jumalan luonnetta ja tarkoituksia.
Kuten nämä profeetalliset sanat ovat juuri osoittaneet, me olemme niin siunattuja, kun meillä on presidentti Hinckley!
Veljet ja sisaret, kovin ohuilla lehdillä, kukkuroillaan merkitystä, on miltei kuin piilotettuja kirjoituksia. Niin ollen meitä on rohkaistu tutkimaan ja tutkistelemaan niitä ja nauttimaan niistä (ks. Joh. 5:39; Al. 14:1; Al. 33:2; Moro. 10:3; 2. Ne. 9:51). Mutta aivan erityisesti meidän on tehtävä myös enemmän sitä, mitä Nefi teki, nimittäin sovellettava kaikkia kirjoituksia itseemme (ks. 1. Ne. 19:23).
On valaisevaa, että sanoja, joita meidän niin tulisi "soveltaa", esiintyy kahdesti Laamanin ja Lemuelin yhteydessä, joita jotkut pitävät erheellisesti pelkkinä "tikku-ukkoina". Miettikää siis, miten muutamien seuraavien sanojen sovellutukset ulottuvat paljon kauemmaksi kuin noihin kahteen: "Ja siten Laaman ja Lemuel napisivat koska he eivät tunteneet sen Jumalan tietä, joka oli luonut heidät" (1. Ne. 2:12; ks. myös Moosia 10:14).
Se, ettei ymmärrä Herran "teitä" lastensa suhteen tarkoittaen Hänen suhteitaan lapsiinsa ja sitä, kuinka Hän heitä kohtelee on hyvin oleellista. Napina on vain yksi oire, eikä se ole myöskään ainoa seuraus. Todellisuudessa tämä ymmärryksen puute, veljet ja sisaret, vaikuttaa kaikkeen muuhun.
Se, että ymmärtää väärin jotakin niin ratkaisevan tärkeää, johtaa tappioon Jumalan tuntemisessa, joka näin väärin käsitettynä nähdään virheellisesti tavoittamattomana, välinpitämättömänä, piittaamattomana ja voimattomana oikeastaan toimintakyvyttömänä ja vähäteltynä jumaluutena jonka näennäisistä rajoituksista jotkut, ironista kyllä, sitten pikaisesti valittavat.
Alkuajoista alkaen Laaman kieltäytyi roolista, jota olisi voinut esittää, ja halusi sen sijaan olla "kukkona tunkiolla" vastustaen kaiken aikaa Nefin hengellistä johtoa. Lemuel ei ollut pelkästään Laamanin uskollinen seuralainen vaan myös tämän taustavoima sallimalla Laamanin "yllyttää" itseään (ks. 1. Ne. 16:37, 38). Jos Laaman olisikin ollut täysin eristyksissä, olisivat tietyt seuraukset olleet aivan toisenlaisia. Meidänkin yhteiskunnassamme on taustavoimia. Ne antavat yllyttää itseään sitä vastaan, mikä on hyvää. He eivät pääse kuin koira veräjästä sen enempää kuin Lemuelkaan. Kuten Lemuelin, myös heidän suhteellinen näkyvyytensä on pieni, mutta heidän tekopyhyytensä on suuri!
Laamanille ja Lemuelille annettuja kehotuksia "oli vaikea ymmärtää, ellei kysynyt Herralta neuvoa; ja koska he olivat sydämeltänsä kovia, he eivät kääntyneet Herran puoleen, kuten heidän olisi pitänyt" (1. Ne. 15:3).
Se, etteivät he uskoneet ilmoituksen Jumalaan, oli perustavaa laatua oleva virhe. Jotkut modernistit, jotka haluavat etäännyttää itsensä Jumalasta, yrittävät pystyttää Hänen majansa lujasti menneisyyteen. Uskomalla näin toimintakyvyttömään Jumalaan ihmiset voivat tehdä pitkälti niin kuin heitä huvittaa. Siitä ei tarvitse ottaa monta askelta siihen, että sanotaan, ettei ole olemassa Jumalaa eikä siten lakia eikä syntiä! (Ks. 2. Ne. 2:13; ks. myös Al. 30:28.)
Kuten Laaman ja Lemuel, monet nykyäänkin yrittävät jättää Jumalan vain menneisyyden huomaan, sillä tavoin Hän lakkaa olemasta eilisen, tämän päivän ja huomisen muuttumaton Jumala. (Ks. 2. Ne. 27:23.) Todellisuudessa Jumalalla on alati edessään menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus, joista muodostuu "iankaikkinen nyt" (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 218; ks. LK 130:7).
Lyhyesti sanottuna se, että Laamanilta ja Lemuelilta puuttui itseltään luonnetta, esti heitä ymmärtämästä Jumalan täydellistä luonnetta! Ei ihme, että profeetta Joseph Smith sanoi: "Elleivät ihmiset käsitä Jumalan luonnetta, he eivät käsitä itseään" (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, s. 341).
Laaman ja Lemuel eivät oivaltaneet myöskään sitä, että rakastava Jumala on väistämättä ohjaava Isä, joka haluaa lastensa olevan todella onnellisia ja tulevan kotiin. Kun Laaman ja Lemuel eivät ymmärtäneet kylliksi Jumalan "teitä", heiltä jäi huomaamatta Jumalan luonteen tärkein ominaisuus Hänen rakkautensa! Siten heidän napinansa oli säälittävän sairauden oire.
Laaman ja Lemuel eivät ymmärtäneet myöskään sitä, että Jumalan "teihin" kuului ihmisten varoittaminen profeettojen välityksellä. Herra oli kutsunut Lehin siihen tehtävään, mutta Laamania ja Lemuelia vaivasi ilmeisesti heidän isänsä epäsuosittu rooli ja se, kuinka jyrkästi tämä tuomitsi Jerusalemissa vallitsevan tilanteen.
Hengellisesti turtuneet Laaman ja Lemuel olivat sitä mieltä, että Jerusalemin asukkaat eivät ansainneet heihin kohdistettua profeetallista arvostelua (ks. 1. Ne. 2:13). Todellisuudessa parhaillaan oli kuitenkin käynnissä kaiken kattava hengellinen rappeutuminen, joka tapahtui niin kuin usein käy "muutamassa vuodessa" (He. 4:26). Vastaavanlainen murskaava rappeutuminen jää nykyäänkin kovin monelta huomaamatta. On ironista, että ne, jotka marssivat laumoina mereen sopulien tavoin, ovat yleensä ylpeitä yksilöllisyydestään! Ohjeet nähdään loukkauksina ja neuvot heidän valinnanvapautensa rajoittamisena.
Yksi perusvirhe oli myös se, että Laaman ja Lemuel eivät ymmärtäneet sitä, että ohjaava Jumala saattaa vaatia lapsiltaan vaikeita asioita. Vastakohtaisuuden rooli tuodaan esille tässä ankarassa mutta innoitetussa näkemyksessä: "Mutta Herra näkee hyväksi kurittaa kansaansa; sen kärsivällisyyttä ja uskoa hän koettelee" (Moosia 23:21). Heidän murheellinen helppouden odotuksensa kävi selväksi siinä, kuinka he julmistuivat levyjen hakemisesta Laabanilta, selviytymisestä karussa erämaassa, laivan rakentamisesta ja suuren valtameren ylittämisestä (ks. 1. Ne. 3 ja 4). Tunnottomilla ja tunteettomilla Laamanilla ja Lemuelilla ei yksikertaisesti ollut sitä samaa luottamusta kuin Nefillä, että Herra ei ikinä käskisi lapsiaan tekemään mitään vaikeaa valmistamatta heille ensin tietä (ks. 1. Ne. 3:7).
Heidän valtaisat virheensä johtivat miltei koomisiin epäjohdonmukaisuuksiin, kuten siihen, että Laaman ja Lemuel uskoivat Jumalan pystyvän hoitelemaan mahtavan faraon ja Egyptin suuren sotajoukon Punaisellamerellä, mutta ei yhtä pientä Laabania! Kuinka monet omana aikanamme alistavat samalla tavalla itsensä epäjohdonmukaisesti kuolevaisille pelottelijoille ja yrittävät päästä näiden suosioon?
Huomatkaapa laamanilaisten ja nefiläisten lopullisessa jakautumisessa maantieteellistä rajaa edeltänyt hengellinen raja: "Minä, Nefi, otin perheeni ja kaikki ne, jotka olivat halukkaita lähtemään mukaani jotka uskoivat Jumalan varoituksiin ja ilmoituksiin; sen tähden he olivat kuuliaisia minun sanoilleni" (2. Ne. 5:6).
Laaman ja Lemuel eivät syöneet elämän puusta, joka on Jumalan rakkaus (ks. 1. Ne. 11:25). Jumalan rakkaus lapsiaan kohtaan ilmenee syvimmin siinä, että Hän lahjoitti Jeesuksen Lunastajaksemme. "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa" (Joh. 3:16). Jumalan rakkaudesta osalliseksi tuleminen on sitä, että tulee osalliseksi Jeesuksen sovituksesta ja siitä vapahduksesta ja niistä iloista, jota se voi tuoda. Laamanilla ja Lemuelilla ei ollut selvästikään sellaista uskoa varsinkaan Kristukseen, joka ei ollut vielä tullut! (Ks. Jaar. 1:11.)
Sitä vastoin Nefi oli "oppinut paljon tuntemaan Jumalan hyvyyttä", mitä kuvaa Nefin voimallinen julistus: "Minä tiedän, että hän rakastaa lapsiaan; mutta en tiedä kaikkien asioiden tarkoitusta" (1. Ne.1:1; 11:17). Jos meillä on Jumalan rakkaus ja jos tunnemme Hänen hyvyytensä, me luotamme Häneen silloinkin, kun olemme ymmällämme tai hämmentyneitä.
Laaman ja Lemuel eivät siten ymmärtäneet kuolevaisten suhdetta Jumalaan, ja mikä vielä pahempaa, he eivät todella halunneetkaan ymmärtää. He pyrkivät pitämään välimatkansa Jumalaan. Lisäksi he eivät älyllisesti laiskoina laskeneet siunauksiaan, vaikka kiitollisuus olisi voinut vähentää etäisyyttä. Mutta Laamanilla ja Lemuelilla ei ollut ikinä aikaa tehdä inventaariota.
Laaman ja Lemuel osoittivat myös vain vähän kestävää hengellistä uteliaisuutta. Kerran he tosin esittivät suoria kysymyksiä siitä, mitä näky puusta, joesta ja rautakaiteesta merkitsi. Heidän kysymyksensä muistuttivat kuitenkin oikeastaan enemmänkin yritystä yhdistää opillisia pisteitä toisiinsa kuin yhdistää itsensä Jumalaan ja Hänen suunnitelmiinsa heitä kohtaan. He eivät todellakaan "soveltaneet" vastauksia itseensä. (Ks. 1. Ne. 19:23.)
Heidän synnintuntonsa ei kestänyt koskaan kovin pitkään, kuten sen välillä, kun enkeli ilmestyi ja sen, kun he ryhtyivät jälleen napisemaan (ks. 1. Ne. 3:31). Pakon edessä he pintapuolisesti jopa tunnustivat tietävänsä, että Herra oli Nefin kanssa, mutta he tulivat pian sangen raaoiksi käyttäytymisessään laivalla (ks. 1. Ne. 18:89; ks. myös 1. Ne. 18:8, 9). Heidän ajoittainen väkivaltaisuutensa osoitti, ettei heidän kaunansa ollut pelkkiä abstrakteja, älyllisiä eroavuuksia.
Laaman ja Lemuel säikähtivät Laabanin valtaa, mutta heidän vallan pelkonsa osoitti vain pelon valtaa. Koska "täydellinen rakkaus karkottaa pelon", heidän rajoittunut kykynsä rakastaa käy näin ollen hyvin selväksi (ks. Moro. 8:16; ks. myös 1. Joh. 4:18). Vaikka he olivat periaatteettomia, surullisinta oli se, että he olivat rakkaudettomia!
Kovettuneet Laaman ja Lemuel vastasivat siis vain harvoin toisten lempeyteen. He olivat vieraita myötätunnolle, tuolle jumalalliselle ominaisuudelle. Kun Lehi kehotti heitä niin hartaasti kuin vain hellä tai vapiseva isä voi, oli tuloksena yleensä lisää kaunaa, joka sai aikaan vanhempien ja sisarusten raakaa kohtelua (1. Ne. 8:37). Kun Nefi osoitti murhetta Laamanin ja Lemuelin käyttäytymisestä, nämä "iloitsivat" siitä, että tämä oli surullinen (ks. 1. Ne. 17:19). Kehotukset olivat jo kyllin pahoja, mutta kun ne tulivat vielä Nefiltä!
Helposti ärtyvinä ja herkästi valittavina he muistivat viimeisintä pelastustaan tuskin seuraavaan vaikeuteensa asti. Sen sijaan evankeliumin perspektiivin puuttuessa päivän huolet, kuten huoli mistäpä muusta kuin särkyneestä jousesta, hallitsivat iäisyysasioita. Meidänkin aikamme on tilannekohtaisen, 'jokainen huolehtikoon itsestään' -etiikan aikaa, ikään kuin kymmenen käskyä olisivat tulleet joltain yhden asian liikkeeltä!
Ajattelivatko Laaman ja Lemuel todella saapuessaan kumpaankin Runsaudenmaahan, että niin onnistunut navigointi oli pelkkää sattumaa? Ehkäpä Nefi vain "arvasi oikein" (ks. He. 16:16). Heidän kiittämättömyytensä Liahonasta pistää kysymään, mitä Laaman ja Lemuel todella ajattelivat tuosta merkillisestä välineestä. Oliko se vain kätevä vekotin vai pelkästään jokaisen laivan vakiovaruste?
Ironista kyllä, monet Laamanin ja Lemuelin kaltaiset, jotka ovat ensimmäisinä vaatimassa merkkejä, ovat sitten ensimmäisinä jättämässä ne huomiotta. Jotkut vaativat lisää ihmeitä jopa syödessään päivittäistä manna-annostaan unohtaen sen ainutlaatuisen Lähteen.
Veljet ja sisaret, ajoittaisia ihmeitä parempaa onkin se, että saa Pyhän Hengen seurakseen alati (ks. LK 121:46). Muistettakoon kuitenkin aina, että vaikka Pyhä Henki onkin Puolustaja, se ei ole tunkeilija!
Se, että Laaman ja Lemuel hylkäsivät profeetat ja pyhät kirjoitukset, merkitsi sitä, ettei heillä voinut olla hyödyllistä soveltamista eikä muistinharjoitusta eikä heille aika ajoin tulevaa tuoretta henkilökohtaista ilmoitusta. He eivät yksinkertaisesti ymmärtäneet, että Jumalan tiet ovat ihmisten teitten yläpuolella (ks. Jes. 55:9). He saivat kokea älyllistä "slummiutumista" omassa korskeassa "suuren ja avaran rakennuksen" (1. Ne. 8:26, 31) kannettavassa vastineessaan.
Näin Laamanista ja Lemuelista tuli johtajien asemesta kapinoitsijoita, vanhurskaiden asemesta pahansuovia ja vain koska he eivät ymmärtäneet Jumalan luonnetta ja tarkoituksia eivätkä Hänen "teitään" lastensa suhteen.
Hengelliseltä merkitykseltään Laaman ja Lemuel olivat surullisia nollia. On totta, että voisimme tietää heistä enemmänkin, mutta se ei muuttaisi perusasetelmaa. Jos he joissakin suhteissa näyttävät kehittymättömiltä luonteilta, se johtuu heitä kalvavasta tyhjyydestä, joka olisi voitu täyttää Jumalan rakkaudella. Näyssä oli surullinen kohta, jossa Lehi katseli huolissaan ympärilleen etsien innokkaasti Laamania ja Lemuelia, jotta "mahdollisesti näkisi heidät". Lopuksi hän näkikin heidät, "mutta he eivät tahtoneet tulla hedelmiä syömään" (1. Ne. 8:1718; ks. myös 1. Ne. 11:25; 8:35; 2. Ne. 5:20). Kaikista itse aiheutetuista rangaistuksista tämä muistokirjoitus kuvaa seurauksiltaan kauheimman ja vakavimman!
Veljet ja sisaret, rikas palautus suo meille armollisesti lisää keinoja ymmärtää Jumalan teitä lastensa suhteen, myös meidän jokaisen henkilökohtaisesti. Voimme nauttia Hänen rakkaudestaan soveltamalla Jeesuksen kirkkaudellista sovitusta tullaksemme enemmän Hänen kaltaisikseen. Soveltaessamme kallisarvoisia pyhiä kirjoituksia itseemme me nopeutamme tätä kallisarvoista prosessia! Tehkäämme näin. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
Edellinen
