Evankeliumin opettaminen Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista Pyhässä kutsumuksessamme evankeliumin opettajina [emme] voi koskaan tehdä liikaa edistääksemme Herran työtä ja Hänen lastensa kasvua. Tunnettu kirjailija kirjoitti kirjan suurimmasta opettajastaan. Tämän yliopiston opettajan voimallisin vaikutus oppilaaseensa oli oppilaan vakaumus siitä, että opettaja todella välitti hänestä ja halusi hänen oppivan ja tekevän sitä, mikä auttaisi oppilasta löytämään onnen. Kirjoittaja päätti kunnianosoituksensa kysymykseen: "Onko teillä koskaan ollut todellista opettajaa? Opettajaa, joka piti teitä raakana mutta kallisarvoisena jalokivenä, joka voitiin viisaudella hioa ihastuttavan kiiltäväksi? Jos teillä on onnea löytää tienne sellaisten opettajien luo, löydätte aina tienne takaisin."1 I. Jokainen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen on tai tulee olemaan opettaja. Jokainen meistä on erittäin kiinnostunut evankeliumiopetuksen sisällöstä ja tehokkuudesta. Me haluamme, että jokaisella on suurenmoisia evankeliumin opettajia, ja me haluamme, että nämä opettajat auttavat meitä kaikkia löytämään tiemme takaisin, ei vain heidän luokseen, vaan taivaallisen Isämme luo. Huolemme evankeliumin opetuksesta ei rajoitu niihin, jotka kutsutaan opettamaan pappeuskoorumeissa, Alkeisyhdistyksessä, Apuyhdistyksessä, pyhäkoulussa, Nuorissa Naisissa ja muissa tehtävissä. Herran suuressa pelastussuunnitelmassa ei ole tärkeämpiä opettajia kuin vanhemmat, jotka opettavat lapsiaan jatkuvasti esimerkillään ja sanoillaan. Jokainen meistä opettaa esimerkillään lähimmäisiään. Jopa lapset opettavat toisiaan. Jokainen lähetyssaarnaaja on opettaja. Ja jokainen johtaja on opettaja. Kuten presidentti Hinckley opetti monia vuosia sitten: "Vaikuttava opettaminen on aivan olennainen osa johtajuutta kirkossa".2 Evankeliumin opettaminen on yleismaailmallista ja tärkeää. Todellakaan "kenelläkään [meillä] ei voi olla suurempaa vastuuta kuin olla Jumalan lasten opettaja".3 Vapahtajamme ammattina oli olla opettaja. Hän oli Mestariopettaja, ja Hän kutsuu meidät kaikki seuraamaan Hänen jälkiään tässä suuressa palvelutyössä.4 Muutamia vuosia sitten ensimmäinen presidenttikunta antoi kahdentoista koorumille haasteen uudistaa kirkossa annettavaa opetusta. Kahdentoista neuvosto ja seitsenkymmenet ottivat haasteen vastaan. Nyt vuosien valmistelun jälkeen ja erinomaisten evankeliumin opettajien, tutkijoiden, kirjoittajien ja muiden avulla ensimmäinen presidenttikunta on juuri lähettänyt kirjeen, jonka tarkoituksena on käynnistää opetuksen uudistaminen ja parantaminen kaikkialla kirkossa. Tässä kirjeessä sanotaan: "Tämän uuden painotuksen tarkoituksena on parantaa evankeliumin opetusta kotona ja kirkon kokouksissa ja ravita jäseniä tehokkaammin Jumalan hyvällä sanalla".5 Olemme juuri julkaisseet kymmensivuisen kirjasen Improving Gospel Teaching: A Leader's Guide. Se jaetaan kaikille yksiköiden johtajille ja jokaisen koorumin ja apujärjestön virkailijalle kirkossa. Siinä sanotaan, että huolemme evankeliumin opettamisesta kirkossa tarkoittaa vanhempien jokapäiväistä opetusta kotona sekä opettajien työtä koorumeissa ja apujärjestöissä. Tämä tärkeä pyrkimys uudistaa ja parantaa opetusta kirkossa koostuu kolmesta osasta. Ensinnäkin siinä tähdennetään johtajien tärkeää vastuuta pyrkiä parantamaan evankeliumin opetusta järjestöissään. Me haluamme kaikkien johtajien kannustavan järjestöönsä kuuluvia opettajia ja oppijoita sekä auttavan heitä. Seuraavaksi pyrkimyksenämme on, että neljännesvuosittain on opettajien koulutuskokouksia kolmen eri ryhmän opettajille ­ lasten, nuorten ja aikuisten ­ että voisimme opettaa ja rakentaa toisiamme (ks. LK 43:8) periaatteissa, menetelmissä ja taidoissa, jotka parantavat evankeliumin opetusta ja oppimista. Lopuksi ainakin kerran vuodessa, yleensä pyhäkoulun aikaan, opetetaan kahdentoista oppitunnin kurssi "Evankeliumin opettaminen". Sen kurssiaineisto otetaan kirjasta Opettaminen ­ kutsumuksista suurin, Evankeliumin opettamisen lähdeopas, josta on tullut uusi lyhennetty ja parannettu painos. Tämä kirja jaetaan kaikkiin kirkon seurakuntiin. Olemme myös julkaisseet uudelleen Opetusoppaan kotien ja niiden pienempien ja kehittyvien yksiköiden käyttöön, jotka eivät voi toteuttaa kirkon ohjelmaa kokonaisuudessaan. II. Jotkut saattavat ihmetellä, miksi ryhdymme näin laajoihin toimenpiteisiin parantaaksemme evankeliumin opetusta. Ihmettelijät ovat varmastikin saaneet siunauksekseen erinomaisia opettajia, ja meillä on monia sellaisia kirkossa. Muut ymmärtävät, miksi tällaisia toimenpiteitä tarvitaan, ja rukoilevat, että ne onnistuisivat. Olen pyrkinyt monet vuodet perehtymään paremmin opetuksen luonteeseen ja laatuun kirkon eri koorumeissa ja apujärjestöissä. Olen tehnyt näin poikkeamalla etukäteen ilmoittamatta eri luokkiin eri seurakunnissa eri puolilla kirkkoa. Tähän mennessä olen ollut sadoissa luokissa. Pyydän anteeksi, jos käyntini ovat kauhistuttaneet opettajia. Vaikutelmani on, että melkein kaikki opettajat, joita olen seurannut näillä yllätyskäynneilläni, ovat arvostaneet vierasta, joka oli tullut oppimaan ja osoittamaan arvostavansa heidän pyrkimyksiään ja huolenpitoaan oppilaistaan. Suurimmaksi osaksi käyntini ovat olleet ilahduttavia ja rauhoittavia. Olen nähnyt innoitettuja opettajia, joiden rakkaus evankeliumiin ja oppilaitaan kohtaan oli niin ilmeistä, että heidän opetuksensa vaikutus oli kerrassaan sähköistävä. Olen myös nähnyt huomaavaisia ja kunnioittavia oppilaita, jotka ovat olleet opinnälkäisiä ja vastaanottavaisia sanomalle. Huolimatta näistä suurista esimerkeistä, joita olen tarkkaillut, olen vakuuttunut siitä, että kirkko kokonaisuutena ­ kuten me jokainen yksilöinä ­ voimme aina toimia paremmin. Haaste edistyä kuuluu olennaisena osana taivaallisen Isämme lapsiaan varten laatimaan suunnitelmaan. Emmekä me pyhässä kutsumuksessamme evankeliumin opettajina voi koskaan tehdä liikaa edistääksemme Herran työtä ja Hänen lastensa kasvua. III. On monia eri tapoja opettaa, mutta kaikki hyvä opetus perustuu tiettyihin perusperiaatteisiin. En halua esittää täydellistä selontekoa, mutta haluan ottaa esiin kuusi evankeliumin opettamisen perusperiaatetta ja kommentoida niitä. Ensimmäinen on rakkaus. Se ilmenee kahdella tavoin. Kun meidät kutsutaan opettamaan, meidän tulee hyväksyä kutsumuksemme ja opettaa sen vuoksi, että rakastamme Jumalaa, iankaikkista Isäämme, ja Hänen Poikaansa, Jeesusta Kristusta. Sen lisäksi evankeliumin opettajan tulee aina opettaa oppilaitaan rakastaen. Meille opetetaan, että meidän tulee rukoilla koko sydämemme voimalla, että täyttyisimme rakkaudella (ks. Moro. 7:48). Rakkaus Jumalaan ja rakkaus Hänen lapsiaan kohtaan on ylevin syy palvella. Ne, jotka opettavat rakkaudesta, saavat olla aseina palvelemansa Herran kädessä. Toiseksi evankeliumin opettaja keskittyy palvelemamme Mestarin tavoin kokonaan opetettaviinsa. Hän keskittyy täysin lampaittensa tarpeisiin ­ hyödyttämään oppilaitaan. Evankeliumin opettaja ei keskity itseensä. Se, joka ymmärtää tämän periaatteen, ei pidä kutsumustaan "oppiaiheen pitämisenä tai esittämisenä", koska näin määriteltynä opetusta katsotaan opettajan näkökulmasta eikä oppilaan. Keskittyessään oppilaidensa tarpeisiin evankeliumin opettaja ei koskaan hämmennä oppilaittensa näkemystä Mestarista siten, että hän peittää tai hämärtää oppiaiheen korostamalla itseään tai ajamalla omaa etuaan. Tämä tarkoittaa sitä, että evankeliumin opettaja ei saa koskaan harjoittaa pappisvaltaa saarnaamalla ja asettamalla itsensä maailman valkeudeksi, jotta saisi itsellensä etua ja maailman ylistystä (ks. 2. Ne. 26:29). Evankeliumin opettaja ei saarnaa saadakseen kansan suosion (ks. Al. 1:3) eikä "rikkauden ja kunnian tähden" (Al. 1:16). Hän noudattaa suurenmoista Mormonin Kirjan esimerkkiä, jossa "saarnaaja ei ollut parempi kuin kuulija, eikä opettaja ollut parempi kuin oppilas" (Al. 1:26). Molemmat katsovat aina Mestariin. Kolmanneksi erinomainen evankeliumin opettaja opettaa sovittua kurssiaineistoa tähdentäen etenkin Jeesuksen Kristuksen evankeliumin oppia ja periaatteita ja liittoja. Tämä on nykyajan ilmoituksessa annettu käsky, jossa Herra sanoi: "Tämän kirkon ­ ­ opettajat opettakoot evankeliumini periaatteita, jotka ovat Raamatussa ja Mormonin Kirjassa, jossa on minun evankeliumini täyteys. Ja he noudattakoot tarkoin liittoja ja kirkon opinkappaleita, ja nämä olkoot heidän opetuksensa, sen mukaan kuin Henki heitä johdattaa." (LK 42:12­13.) Opettajien, joiden on käsketty opettaa evankeliumin periaatteita ja "valtakunnan oppia" (LK 88:77), tulee yleensä pidättyä opettamasta erityisiä sääntöjä tai sovelluksia. Heidän ei esimerkiksi tule opettaa mitään sääntöjä siitä, mitä ovat täydet kymmenykset, eikä heidän tule esittää luetteloa siitä, mitä sapatinpäivänä saa tehdä ja mitä ei. Kun opettaja on opettanut opin ja siihen liittyvät periaatteet pyhistä kirjoituksista ja nykyajan profeetoilta, tällaiset erilliset sovellukset tai säännöt ovat yleensä yksilöiden ja perheiden vastuulla. Hyvin opetetuilla opeilla ja periaatteilla on voimallisempi vaikutus käyttäytymiseen kuin säännöillä. Kun me opetamme evankeliumin oppia ja periaatteita, me voimme saada Hengen todistuksen ja opastuksen vahvistamaan opetustamme, ja me saamme oppilaamme uskomaan siihen, että heidän tulee etsiä saman Hengen opastusta soveltaessaan näitä opetuksia omaan elämäänsä. Jokaisen kuukauden toisena ja kolmantena sunnuntaina kirkon Melkisedekin pappeuden koorumeissa ja Apuyhdistyksissä opetettava aihe on Kirkon presidenttien opetuksista. Kahtena viime vuonna olemme tutkineet presidentti Brigham Youngin opetuksia. Seuraavat kaksi vuotta tutkimme presidentti Joseph F. Smithin opetuksia. Näitä opetuksia sisältävät kirjat, jotka annetaan jokaiselle aikuiselle kirkon jäsenelle pysyväksi henkilökohtaiseksi lähdeaineistoksi, sisältävät opin ja periaatteita. Ne ovat täynnä ajankohtaista tietoa meidän aikamme tarpeisiin, ja ne ovat erinomaisia opetuksen ja keskustelun lähteitä. Kun olen käynyt vierailulla koorumeissa ja Apuyhdistyksissä, olen yleensä ollut mielissäni ja vaikuttunut siitä, kuinka nämä Kirkon presidenttien opetukset esitetään ja otetaan vastaan. Olen kuitenkin toisinaan seurannut opettajia, jotka vain mainitsivat ohimennen käsiteltävänä olleen luvun ja esittivät sitten oppiaiheen ja herättivät keskustelun opettajan itse valitsemasta muusta aineistosta. Tämä ei ole hyväksyttävää. Evankeliumin opettajaa ei kutsuta valitsemaan oppiaiheen aihetta vaan opettamaan annetun oppiaiheen ja johtamaan siitä käytävää keskustelua. Evankeliumin opettajien tulee myös tarkkaan välttää lempiaiheitaan, omia arveluitaan ja ristiriitaisia aiheita. Herran ilmoitukset ja Hänen palvelijoidensa ohjeet ovat selviä tässä asiassa. Meidän kaikkien on hyvä muistaa presidentti Spencer W. Kimballin suurenmoinen ohje, että evankeliumin opettaja on "vieras": "Hänelle on annettu valta-asema ja hänet on virallisesti hyväksytty, ja ne, joita hän opettaa, ovat oikeutettuja olettamaan, että koska hänet on valittu ja hyväksytty oikeassa järjestyksessä, hän edustaa kirkkoa, ja että kirkko on hyväksynyt sen, mitä hän opettaa. Olipa hän kuinka loistava tahansa ja luulipa hän löytäneensä kuinka monia uusia totuuksia hyvänsä, hänellä ei ole oikeutta ohittaa kirkon ohjelmaa."6 Neljänneksi evankeliumin opettaja valmistautuu ahkerasti ja pyrkii käyttämään tehokkaimpia tapoja esittää sovitun oppiaiheen. Uuden kurssin "Evankeliumin opettaminen" ja uusien opettajien koulutuskokousten tarkoituksena on luonnollisesti auttaa opettajia tässä pyrkimyksessä. Viides evankeliumin opettamisen perusperiaate, jota haluan tähdentää, on Herran antama aiemmin lainaamani käsky, että evankeliumin opettajien tulee opettaa "evankeliumini periaatteita ­ ­ sen mukaan kuin Henki heitä johdattaa ­ ­ ja ellette saa Henkeä, teidän ei tule opettaa" (LK 42:12­14). Evankeliumin opettajan etuoikeus ja velvollisuus on etsiä sellaista opetuslapseuden tilaa, jossa Henki ohjaa hänen opetustaan ja hyväksyy sen, pikemminkin kuin että hän antaa mukavuudenhalunsa tai henkilökohtaisten rajoitustensa määrätä valintojaan. Uuden Kirkkokäsikirjan kohdan "Evankeliumin opettaminen ja johtaminen" suurenmoisia periaatteita ovat seuraavat: "Opettajien ja luokan jäsenten tulee tavoitella Henkeä oppiaiheen aikana. Ihminen voi opettaa syvällisiä totuuksia ja luokan jäsenet voivat antautua innokkaisiin keskusteluihin, mutta ellei Henki ole läsnä, nämä asiat eivät vaikuta voimallisesti sieluun. ­ ­ Kun Henki on läsnä evankeliumin opettamisessa, 'kuljettaa Pyhän Hengen voima [sanoman] ihmislasten sydämiin' (2. Ne. 33:1)."7 Presidentti Hinckley selitti, mitä merkityksellistä seuraa, kun noudatamme käskyä opettaa Hengen avulla, esittäessään tämän haasteen: "Meidän on ­ ­ saatava opettajamme puhumaan sydämestään pikemminkin kuin kirjoistaan, tuomaan julki rakkautensa Herraan ja tähän kallisarvoiseen työhön, sillä jotenkin se sytyttää heidän oppilaittensa sydämen."8 Tämä on tavoitteemme ­ että rakkaus Jumalaan ja sitoutuminen Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin "sytyttää" oppilaittemme sydämen. Tämä johtaa kuudenteen ja viimeiseen periaatteeseen, jota käsittelen. Evankeliumin opettaja on kiinnostunut opetuksensa tuloksista, ja tällainen opettaja mittaa opetuksensa ja todistuksensa tehoa sillä, miten se vaikuttaa oppijoiden elämään.9 Evankeliumin opettaja ei koskaan tyydy vain välittämään sanomaa tai esittämään saarnaa. Erinomainen evankeliumin opettaja haluaa auttaa Herran työssä tuoda iankaikkinen elämä Hänen lapsilleen. Presidentti Harold B. Lee on sanonut: "Maailmassa ei ole jalompaa kutsumusta kuin evankeliumin opettaminen. Hyvä opettaja voi innoittaa ratkaisevasti poikia ja tyttöjä ja miehiä ja naisia muuttamaan elämänsä ja saavuttamaan korkeimman määränpäänsä. Daniel Webster kuvaili kauniisti opettajan tärkeyttä sanoessaan: 'Se, mitä työstämme marmoriin, katoaa; sen, mitä työstämme pronssiin, aika hävittää; mutta jos työstämme kuolematonta mieltä, jos täytämme sen periaatteilla ja oikealla jumalanpelolla ja lähimmäisenrakkaudella, kaiverramme näihin tauluihin jotain, joka kirkastuu kautta koko ikuisuuden.'"10 Todistan, että tämä on Jumalan työtä ja että me olemme Hänen palvelijoitaan, joilla on pyhä velvollisuus opettaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, kaikkien aikojen suurinta sanomaa. Me tarvitsemme lisää opettajia olemaan tämän sanoman arvoisia. Rukoilen, että meistä kaikista tulee erinomaisia evankeliumin opettajia. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Mitch Albom, Tuesdays with Morrie (New York: Doubleday, 1997), s. 192. 2. Vuonna 1969 pidetty puhe, jota Jeffrey R. Holland lainaa artikkelissa "A Teacher Come From God", Ensign, toukokuu 1998, s. 26. 3. David O. McKay, Gospel Ideals (Salt Lake City: Improvement Era, 1953), s. 175. 4. Ks. Boyd K. Packer, Teach Ye Diligently (Salt Lake City: Deseret Book Co., 1975) kokonaisuudessaan. 5. Ensimmäisen presidenttikunnan kirje 15. syyskuuta 1999. 6. The Teachings of Spencer W. Kimball, toim. Edward L. Kimball (Salt Lake City: Bookcraft, 1982), s. 533. 7. Kirkkokäsikirja, s. 300. 8. Teachings of Gordon B. Hinckley, s. 619­620. 9. Ks. Henry B. Eyring, "Opin opettamisen voima", Liahona, heinäkuu 1999, s. 85. 10. The Teachings of Harold B. Lee (Salt Lake City: Bookcraft, 1996), s. 461.