"Ei kukaan ole saari" Vanhin Richard H. Winkel seitsemänkymmenen koorumista Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon uudet jäsenet eivät selviä yksin. He tarvitsevat meitä ja me tarvitsemme heitä. Veljet ja sisaret, on oikein hyvä olla täällä teidän kanssanne tänä iltapäivänä. Valmistellessani puhettani pohdin ajatusta, että tämä on ensimmäinen kerta, kun minua on pyydetty puhumaan tabernaakkelissa ­ ja se tulee olemaan myös viimeinen kertani! Mutta on hyvä olla täällä teidän kanssanne tässä historiallisessa tilaisuudessa tässä historiallisessa rakennuksessa. Haluaisin nyt vaihtaa maantieteellistä sijaintia ja puhua eräästä toisesta kauniista paikasta. Kalifornian pohjoisrannikko on maailman korkeimpien puiden kotiseutua. Kävely vanhan punapuuaarniometsän läpi voi olla yksi kunnioitusta herättävimmistä kokemuksista, jonka koskaan saa kokea. Nämä puut elävät joskus yli 2 000 vuotta vanhoiksi ja voivat kasvaa lähes satametrisiksi ja sitäkin korkeammiksi. Korkein koskaan mitattu jättiläispunapuu oli 113 metrin korkuinen. Se on korkeampi kuin jalkapallokenttä on pitkä ja noin kolmanneksen korkeampi kuin Suolajärven temppeli. Valtavat jättiläispunapuut saavat muut lähellään kasvavat havupuut ja jalopuut näyttämään kääpiöiltä ­ näin ollen ne ovat "kaiken elollisen Mount Everest -vuoria". "Kaikki, mikä tulee maasta omana aikanansa, on luotu hyödyttämään ihmistä ja hänen käytettäväkseen, sekä miellyttämään silmää että ilahduttamaan sydäntä, ravinnoksi ja vaatteiksi, mauksi ja tuoksuksi, vahvistamaan ruumista ja virkistämään sielua. Ja Jumala näkee hyväksi antaa kaiken tämän ihmiselle; sillä sitä varten se on luotu, jotta sitä käytettäisiin ymmärtäväisesti, ei kohtuuttomasti eikä ryöstäen. Eikä missään ihminen riko Jumalaa vastaan, eli ketään kohtaan hänen vihansa ei syty paitsi niitä kohtaan, jotka eivät tunnusta hänen kättään kaikessa eivätkä ole kuuliaisia hänen käskyillensä." (LK 59:18­21.) Rannikolla kasvavat jättiläispunapuut ovat todellakin herroja omassa valtakunnassaan ja mitä erinomaisimpia taivaallisen Isämme luomuksia. Ne hallitsevat ympärillään olevia puita ylivoimaisella korkeudellaan ja majesteettisella kauneudellaan. Näillä pilviä hipovilla jättiläisillä on kuitenkin vielä yksi piirre, joka on todella erikoinen ja jokseenkin tuntematon suurimmalle osalle meistä. Vaikka nämä puut kasvavat melkein satametrisiksi ja voivat painaa lähes viisisataa tonnia, niiden juuristo on hyvin pinnassa. Niiden juuret ulottuvat vain metrin tai kahden syvyyteen, mutta ne voivat levittäytyä yli sadan metrin alueelle. Kun nämä juuret levittäytyvät, ne kietoutuvat yhteen niiden veli- ja sisarpunapuiden sekä muidenkin puulajien juurien kanssa. Tämä juurien yhteenkietoutuminen luo verkkoutumisvaikutuksen. Useimmat insinöörit kertoisivat teille, että näin pinnassa olevan juuriston on vieläkin mahdotonta pitää jättiläispunapuut vahingoittumattomina ja suojattuina kovilta tuulilta ja tulvilta. Niiden voiman salaisuus on kuitenkin toisiinsa kietoutuvat juuristot, ja ne opettavat meille tärkeän asian. Ensiksikin myöntäkäämme, että nämä valtavat jättiläiset eivät yksinkertaisesti pystyisi selviytymään yksin. Jos ne eivät olisi kiinni muissa perheenjäsenissään ja avuliaissa lähimmäisissään, ne eivät selviäisi hengissä. Haluaisin teidän pohtivan John Donnen mietelmän mukaan tehdyn laulun kahta ensimmäistä säkeistöä: Ei kukaan ole saari, ei yksin seiso kukaan. On jokaisen riemut riemuja mun, ja jokaisen murheet saan mukaan. Tarvitsee toinen toistaan. Siis puolustaa mä aion kuin omaa veljeäni jokaista, tai sitä, ken ystävä mun on. ("No Man Is an Island", julkaisussa A Collection of Inspirational Verse for Latter-day Saints [1963], toim. Bryan B. Gardner ja Calvin T. Broadhead, s. 69.) Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon uudet jäsenet eivät selviä yksin. Saattaa olla, että he vaikuttavat itsenäisen vahvoilta kuin jättiläispunapuut, mutta he tarvitsevat meitä ja me tarvitsemme heitä. Presidentti Hinckley kertoi viime helmikuussa järjestetyssä satelliittilähetyksessä naisesta, josta tuli jäsen viime vuonna. Tämä nainen kirjoitti: "'Matkani kirkkoon oli ainutlaatuinen ja jokseenkin haasteellinen. Tämä kulunut vuosi on ollut kovin vuosi, jonka olen elämäni aikana elänyt. Se on ollut myös antoisin. Uutena jäsenenä minulla on edelleen haasteita joka päivä.' Hän jatkaa sanoen, että kun hän liittyi kirkkoon, hän ei tuntenut saavansa tukea seurakuntansa johdolta. Hänen piispansa ei näyttänyt piittaavan hänestä uutena jäsenenä. Tuntien itsensä torjutuksi hän kääntyi uudestaan lähetysjohtajansa puoleen, joka avasi hänelle mahdollisuuksia. Hän sanoo, etteivät 'kirkon jäsenet tiedä, millaista on olla uusi kirkon jäsen. Siksi heidän on miltei mahdotonta tietää, kuinka he voisivat tukea meitä.'" ("Etsikää karitsoita, ruokkikaa lampaita", Liahona, heinäkuu 1999, s. 122.) Uudet jäsenet tarvitsevat rakkauttamme ja tukeamme. Tiedämmepä sitä tai emme, he ojentautuvat meitä kohti aivan kuin jättiläispunapuun juuret ojentautuvat kohti douglasinkuusta, lännenhemlokkia, sitkankuusta sekä muita lajeja. Meidän täytyy ojentaa kätemme näille uusille jäsenille ja tukea heitä heidän kasvussaan, sillä me olemme todellakin heidän veljiään ja sisariaan. Emmekö me kaikki voi paremmin, kun meidän perheenjäsenemme ja ystävämme tukevat, kannattelevat ja rakastavat meitä? Puutkin voivat paremmin, kun ne kasvavat lähekkäin metsiköissä. Ne kasvavat korkeammiksi, suoremmiksi ja vahvemmiksi ja tuottavat parempaa puutavaraa. Kun puu kasvaa itsekseen, se tuottaa paljon oksia. Nämä oksat muodostavat oksankohtia, jotka voivat heikentää puuta ja alentaa puutavaran laatua. Saatatte muistaa, että kun Kristus järjesti kirkkonsa, Hän kutsui monia palvelemaan: apostoleita, profeettoja, patriarkkoja, piispoja, diakoneja, opettajia, pappeja jne. Monia kutsuttiin palvelemaan Hänen valtakunnassaan. Näiden tehtävien tarkoituksena oli vahvistaa jäseniä, auttaa kirkon järjestämisessä ja siunata Jumalan lasten elämää. Kun Vapahtaja kutsui Pietarin, Jaakobin, Johanneksen ja muut, oliko heillä kokemusta? Ei, mutta Hän sanoi heille, että Hän kouluttaisi heitä; Hän tekisi heistä ihmisten kalastajia. Tekivätkö Hänen apostolinsa ja opetuslapsensa virheitä? Tietysti he tekivät, mutta heille annettiin mahdollisuus ja he oppivat. Samoin uudet veljemme ja sisaremme oppivat ja kasvavat, kun me ystävystymme heihin, annamme heille tehtäviä ja ravitsemme heitä Jumalan hyvällä sanalla. Yksi monista muista lajeista, jotka kasvavat jättiläispunapuiden muodostaman katoksen alla, on vähemmän tunnettu jalopuulaji nimeltään Lithocarpus densiflorus. Sitä kutsutaan myös kastanjatammeksi. Kastanjatammi kuuluu samaan heimoon kuin tavalliset tammet, mutta se eroaa niistä hieman. Miljoonia kuutiometrejä tätä lajia kasvaa yleisten jättiläispunapuiden keskellä, ja sillä on monia hyviä ominaisuuksia, mutta sitä miltei täysin ylenkatsotaan eikä sitä käytetä juuri lainkaan. Mitä tuhlausta, mikä murhenäytelmä, kun ajatellaan kastanjatammen mahdollisuuksia. Monien puun käyttäjien asenne on: Meillä menee ihan hyvin vanhojen taattujen menestystuotteiden kanssa, miksi muuttaa tilannetta? Me emme voi ylenkatsoa uusien jäsentemme mahdollisuuksia tai aliarvioida heidän kykyjään. Muistakaa: "Hän kutsuu heitä kaikkia tulemaan tykönsä hänen hyvyydestänsä nauttimaan, eikä hän kiellä ketään, joka tulee hänen tykönsä, olipa tämä musta tai valkoinen, orja tai vapaa, miehen- taikka naisenpuoli; ja hän muistaa pakanan, ja kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaiset, sekä juutalaiset että pakanat" (2. Ne. 26:33). Olen kiitollinen siitä ystävyyssuhteiden verkosta, joka on ravinnut minua koko elämäni ajan; siitä, että synnyin hyvistä vanhemmista, sekä veljistäni, sisaristani ja suvustani. Olen erityisen kiitollinen suurenmoisen vaimoni Karenin rakkaudesta ja tuesta sekä yhtä suurenmoisista ja rakastavista lapsistamme. Haluaisin sanoa myös, että tunnen olevani erittäin onnekas, kun minulla on ollut monia hyviä ystäviä vuosien varrella, sekä kirkossa että sen ulkopuolella. Olen kiitollinen siitä, että olen äskettäin saanut olla tekemisissä Espanjassa palvelevien loistavien lähetyssaarnaajien kanssa, sekä tuon maan suurenmoisista jäsenistä. Veljet ja sisaret, tiedän, että meillä on rakastava ja viisas taivaallinen Isä ja todistan Hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen sovitusuhristaan, joka koskettaa meitä jokaista. Todistan myös, että kirkkoa johtaa tällä hetkellä suurenmoinen profeetta Gordon B. Hinckley. Pyydän Herraa siunaamaan meitä kaikkia, jotta voisimme tuntea suurempaa yhteenkuuluvuutta ja välittää toisistamme erityisesti nyt, kun siirrymme tähän uuteen kasvun aikaan kirkossa ja tälle uudelle mielenkiintoiselle vuosituhannelle. Sanon tämän Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.