"Enkelten kielellä" Vanhin Robert S. Wood seitsemänkymmenen koorumista Se, mitä sanomme ja kuinka ilmaisemme itseämme, paljastaa oman sisimpämme ja lisäksi se myös muokkaa tuota sisintä, ympärillämme olevia ja lopulta koko yhteiskuntaamme. Jeesus korosti joidenkin valtakunnan tärkeämpien asioiden merkitystä verraten niitä muinaisen Israelin ruokaa koskevaan lakiin sanoessaan: "Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos. ­ ­ se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen." (Matt 15:11, 18.) Meidän sanamme ja käytöksemme eivät ole merkityksettömiä, sillä ne sekä heijastavat sitä, mitä me olemme, että muokkaavat sitä, mitä meistä tulee. Myöhempinä aikoina Herra on korostanut jälleen sitä, kuinka Mormonin Kirjan sanoja käyttäen "ulkonaiset toimitukset" (Al. 25:15) ovat joko saastuttavia tai rakentavia. Se, mitä me sanomme ja kuinka me toimimme, luo ilmapiirin, joka on joko suopea tai vihamielinen Pyhää Henkeä kohtaan. Opin ja Liittojen Kirjan 88. luvussa Herra neuvoi meitä välttämään turhaa puhetta ja liikaa naurua. Hän yhdisti nämä ilmaukset sydämen heikkouksiin ­ lihallisiin haluihin, ylpeyteen ja kevytmielisyyteen ­ jotka lopulta johtavat pahoihin tekoihin. (Ks. LK 88:69, 121.) Minä ymmärrän turhan puheen tarkoittavan epäkunnioittavaa ja alentavaa kielenkäyttöä ja kevytmielisyyden tarkoittavan sitä, mitä Herra on kutsunut pyhillä asioilla leikittelemiseksi (ks. LK 6:12) Toisaalta Herra on kaivannut iloisia sydämiä ja kasvoja (ks. LK 59:15). Hän on pyytänyt meitä puhumaan siten ja toimimaan siten, että kohottaisimme eli rakentaisimme toisiamme, ja on ilmaissut, että "se, mikä ei rakenna, ei ole Jumalasta, ja se on pimeyttä" (LK 50:23). Kun pyhät olivat Winter Quartersissa keskellä vaivalloista pakomatkaansa, Herra käski: "Olkoot sananne rakennukseksi toinen toisellenne" (LK 136:24). Nefi julisti, että Pyhän Hengen saamisen ja Hengen kuiskausten kuulemisen hedelmä on se, että voimme puhua "enkelten kielellä" (2. Ne. 32:2). Näin me luomme kunnioituksen ja ilmoituksen hengen. Kuulin äskettäin ohimennen muutamien pienten lastenlastemme välisen keskustelun. Yksi heistä oli ilmeisesti käyttänyt sanaa tyhmä. Kahdeksanvuotias Nicholas, joka oli äskettäin kastettu, sanoi, ettei ehkä pitäisi sanoa niin, sillä se oli "ruma sana". Oli ilmiselvää, että hän oli saanut hyviä vaikutteita äidiltään ja isältään. Tiedän, että samanlaista keskustelua oli käyty muista ilmauksista. Jotkut saattavat nyt ajatella, että nämä ovat pikkuasioita verrattuina paljon rumempiin ja alentavampiin ilmauksiin, joita on ympärillämme. Silti niin pienissä kuin suurissakin asioissa sanamme luovat ilmapiirin, jolla rakennamme tai tuhoamme. Totesin äskettäin eräälle New Yorkissa asuvalle ystävälleni, että minun mielestäni ilmapiiri hänen kaupungissaan oli parantunut merkittävästi viime vuosina, ja ihmettelin syytä tähän. Hän mainitsi, että hänen vaimonsa on tuomari New Yorkissa ja että he olivat vaatineet noudattamaan pieniä asioita, kuten säädöksiä, jotka kielsivät syljeskelyn ja liikennesääntöjen vastaisen kadun ylittämisen, ja se vaikutti suuriin asioihin. Niinpä päivittäisellä puheellamme ja rakentavilla teoillamme me Herran sanojen mukaan kutsumme totuuden ja vanhurskauden henkeä, jolla voimme "karkottaa pimeyden keskuudesta[mme]" (LK 50:25). Muistan, kun ollessani ensimmäistä vuotta yliopistossa englannin kielen professorini vaati tunnilla yhtä oppilasta korvaamaan ystävällisen ilmauksen tylymmällä erään tilanteen kuvaamiseksi. Olin järkyttynyt ilmauksesta, jonka olin kuullut harvoin enkä koskaan ystävällisessä kanssakäymisessä. Vuosia myöhemmin suorittaessani jatko-opintoja keskustelin erään ystävän kanssa, joka oli sitä mieltä, että tulee olla, niin kuin hän asian ilmaisi, suora, tarvittaessa jopa epäkohtelias ja toisten tunteista piittaamaton. Valitettavasti henki, joka saa aikaan tällaisia tapauksia, on saanut vahvan jalansijan yhteiskunnassa ja sitä tapaa jopa pyhienkin keskuudessa. Vuosien varrella ovat seksuaaliset vihjailut, sopimaton huumori, karkeat ilmaukset ja kovaäänisyys puheessa, musiikissa, eleissä lisääntyneet. Ympärillämme on paljon tylyä ja epäkohteliasta, jonka myötä seuraa moraalisen käytöksen ja herkkyyden rappio. Yhteiskunta ei ole tullut paremmaksi meidän turhista puheistamme ja kevytmielisyydestämme. Sen sijaan meidän ilmauksemme ovat saastuttaneet yhteisömme ja rappeuttaneet sielumme. Presidentti Spencer W. Kimball varoitti puheen ja ilmausten sivistymättömyydestä ja neuvoi erityisesti välttämään puhumista "liukkaasti seksistä", minkä hän yhdisti säädyttömyyteen. "Rivo puhe ja rivot vitsit", hän sanoi, "muodostavat vielä yhden vaaran, joka väijyy etsien uhrikseen ketä tahansa, joka viljelee sellaista ensimmäisenä askeleena mielen ja niin muodoin myös sielun tahraamiselle." (Anteeksiantamuksen ihme [1978], s. 212, 215.) Se, mitä sanomme ja kuinka ilmaisemme itseämme, paljastaa oman sisimpämme ja lisäksi se myös muokkaa tuota sisintä, ympärillämme olevia ja lopulta koko yhteiskuntaamme. Joka päivä jokainen meistä on mukana valon peittämisessä tai pimeyden karkottamisessa. Meitä on kutsuttu tuomaan esiin valoa ja olemaan valona, pyhittäytymään ja rakentamaan muita. Kirjeessään Jaakob selosti seikkaperäisesti monia niistä asioista, jotka ovat välttämättömiä, jotta meistä tulisi pyhiä. Niiden joukossa hän mainitsi kielemme ja käytöksemme hallinnan. Itse asiassa hän sanoi: "Täydellinen on se, joka ei hairahdu puheissaan: hän kykenee hallitsemaan koko ruumiinsa" (Jaak. 3:2). Vertauksessaan merenkäynnistä hän totesi, että niin kuin pieni peräsin voi ohjata suurta laivaa, samoin myös kieli voi määrätä meidän kulkumme ja kohtalomme (ks. Jaak. 3:4). Väärin käytettynä kieli "saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän" (Jaak. 3:6). Hän kysyy, kuinka samasta suusta voi lähteä siunauksia ja kirouksia (ks. Jaak. 3:10). Minuun on aina tehnyt vaikutuksen se, että saadessaan tehtävänsä Herralta Jesaja valitti: "Minulla on saastaiset huulet, ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän" (Jes. 6:5). Tämäkin synti piti puhdistaa Jesajasta, jotta hän olisi voinut välittää Herran sanaa. Onko mikään ihme, että psalminkirjoittajat ja profeetat ovat samalla tavoin anoneet Herraa asettamaan vartijan suulleen, panemaan vartion huultensa portille (ks. Ps. 141:3) ja auttamaan heitä, etteivät he syyllistyisi puheessaan syntiin (ks. Ps. 39:2). Kun me puhumme ja toimimme, meidän tulee kysyä, onko meidän sanojemme ja ilmaustemme tarkoituksena kutsua taivaan voimia elämäämme ja kutsua kaikkia tulemaan Kristuksen luo. Meidän täytyy suhtautua pyhiin asioihin kunnioittavasti. Meidän täytyy poistaa käytöksestämme se, mikä on säädytöntä ja rivoa, väkivaltaista ja uhkaavaa, alentavaa ja väärää. Kuten apostoli Pietari kirjoitti: "Niin kuin hän, joka teidät on kutsunut, on pyhä, niin tulkaa tekin pyhiksi kaikessa mitä teette" (1. Piet. 1:15). Ilmaus kaikessa mitä teette viittaa tässä puheen lisäksi kaikkeen käytökseemme. Nefin tavoin hän kehottaa meitä elämään siten, että voisimme puhua "enkelten kielellä". Todistan, että Jumala on todellakin pyhä. Hän on meidän Isämme; me olemme Hänen lapsiaan. Me olemme Hänen perillisiään ja Hänen kirkkautensa perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa. Kristus on kantanut meidän syntimme ja voittanut kuoleman. Hän on kehottanut meitä olemaan Hänen kaltaisiaan ja olemaan rakentavia sanoissa ja teoissa. Johanneksen tavoin uskon, että meidän kohtalomme on, että Hänen ilmestyessään "meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on" (1. Joh. 3:2). Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.