Riemuitkaa, Siionin tyttäret Mary Ellen Smoot Apuyhdistyksen ylijohtaja Naiset kaikkialla maailmassa kiinnostuvat kirkosta, kun me teemme elämästämme täydellisemmän ja elämme perustavien totuuksien mukaisesti näyttämällä muille tien, jota he voivat seurata. Rakkaat sisareni Apuyhdistyksessä, seison teidän edessänne nöyränä tänä päivänä, sydämessäni ääretöntä kiitollisuutta. Todistan teille, että viime kuukausina Herran henki on ohjannut tämän kirkon järjestöjä. Olemme tunteneet Hänen ohjaavan vaikutuksensa, kun olen työskennellyt yhdessä erittäin kyvykkäiden neuvonantajieni, omistautuneiden neuvojina toimivien pappeusjohtajiemme, neuvottelukunnan jäsenten ja tukea antavan henkilökuntamme kanssa ja rukoillut ohjausta viedessämme tätä työtä eteenpäin. Olemme uutterasti tutkineet ja arvioineet, kuinka voisimme kohottaa sisariamme, missä tahansa palvelettekin, yrittäessämme päättää kuinka jokainen meistä voisi nähdä Apuyhdistyksen järjestön suurenmoiset mahdollisuudet. Rukoilen, että Pyhä Henki voi siunata teitä suuremmalla näkemyksellä siitä, keitä te olette, miksi te olette täällä ja niistä ainutlaatuisista lahjoista, joita teillä on annettavananne Apuyhdistykselle. Toivon, että kun te mietiskelette sitä ohjausta, jota saatte tänä iltana ensimmäiseltä presidenttikunnalta ja Apuyhdistyksen ylimmältä johtokunnalta, te saatte todistuksen siitä, että se on todellakin Herralta tulevaa ohjausta. Tämä on huomattava hetki, jolla on suurta merkitystä valmistautuessamme tulevaisuutta varten. Sakarjan kirjan kohdassa 2:14­15 sanotaan: "Iloitse ja riemuitse, tytär Siion! Katso, minä tulen ja asetun asumaan sinun luoksesi, sanoo Herra. Tuona päivänä monet kansat liittyvät Herraan, ja niistäkin tulee hänen kansaansa. Hän itse asettuu asumaan sinun luoksesi. Silloin sinä ymmärrät, että Herra Sebaot on lähettänyt minut sinun luoksesi." Me olemme kokoontuneet yhteen maailmanlaajuisen kirkon sisarina riemuiten evankeliumin tuomista siunauksista. On todellakin aika kohottaa sydämemme taivasta kohti! Ensinnäkin me riemuitsemme tietäessämme, että meidän taivaallinen Isämme rakastaa meitä jokaista. Me riemuitsemme todistuksistamme Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen sovitusuhristaan. Me riemuitsemme evankeliumin palauttamisesta ja profeetta Joseph Smithin tekemästä suurenmoisesta työstä. Me riemuitsemme siitä, että elämme päivänä, jolloin elävä profeetta, Gordon B. Hinckley, vie rohkeasti eteenpäin Herran suurta työtä. Me riemuitsemme rakennettavien temppeleiden määrästä, uudesta tietokoneteknologiasta, jonka avulla voimme tutkia esivanhempiamme, ja innokkuudesta palvella. Me riemuitsemme niiden lähetyssaarnaajien määrästä, jotka lähetetään kaikkiin maailman maihin kokoamaan sydämeltään vilpittömät. Me riemuitsemme omasta elämästämme ja siitä mahdollisuudesta, joka on annettu jokaiselle meistä olla osana Jumalan suurta onnensuunnitelmaa. Me riemuitsemme Apuyhdistyksestä ja tiedämme, että naiset kaikkialla maailmassa kiinnostuvat kirkosta, kun me teemme elämästämme täydellisemmän ja elämme perustavien totuuksien mukaisesti näyttämälle muille tien, jota he voivat seurata. Wordsworthin sanoin voimme sanoa: "On syntymämme unhoitusta, unta, etäällä sielun tähtivaltakunta on ollut, kunnes täällä se kodon sai maan päällä. Ei murtamina vaivan, ei alastonna aivan, vaan kiireellämme rippeet kimmelteestä tulemme Luojan eestä: meit' ympäröitsee lapsuusaikaan taivas!" (William Wordsworth, Runoja, "Oodi: Kuolemattomuuden vihjeitä varhaisten lapsuusvuosien muistoissa, WSOY, 1949, s. 126­127.) Palvellessamme Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa kuluneiden kahden ja puolen vuoden aikana olemme olleet tietoisia siitä, että maailman ihmiset ovat kiinnostuneita Apuyhdistyksestä. Pyrkiessämme vastaamaan kirkon ulkopuolelta tuleviin tiedusteluihin ja muistuttamaan itseämme naisena olemisen suurenmoisista siunauksista, esitämme Apuyhdistyksen ylimpänä johtokuntana seuraavaa: Me olemme Jumalan rakkaita henkityttäriä, ja elämällämme on merkitys, tarkoitus ja suunta. Me sisaret kautta maailman olemme kaikki omistautuneet Jeesukselle Kristukselle, Vapahtajallemme ja Esikuvallemme. Me olemme naisia, joita yhdistää usko, hyve, näkemys ja rakkaus, ja me: Vahvistamme todistustamme Jeesuksesta Kristuksesta rukouksen ja pyhien kirjoitusten tutkimisen avulla. Etsimme hengellistä voimaa noudattamalla Pyhän Hengen johdatusta. Omistaudumme avioliiton, perheen ja kodin vahvistamiselle. Saamme ylevyyttä äitiydestä ja iloa naisena olemisesta. Iloitsemme palvelemisesta ja hyvistä töistä. Rakastamme elämää ja oppimista. Edustamme totuutta ja vanhurskautta. Tuemme pappeutta Jumalan valtuutena maan päällä. Iloitsemme temppelin siunauksista, ymmärrämme jumalallisen päämäärämme ja pyrimme korotukseen. Johtokuntana me riemuitsemme tästä ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin hyväksymästä ja vahvistamasta julistuksesta, joka selvästi tuo julki sen asenteen ja toiminnan, joka johtaa meidät takaisin taivaallisen Isämme luokse. Kun me itse kukin sovellamme näitä opetuksia elämäämme, me saavutamme elämän puun, kuten isä Lehi toivoi. Kohdassa 1. Ne. 8:12 sanotaan: "Ja syödessäni sen hedelmiä ­ ­ ilo täytti sieluni; sen tähden minä aloin toivoa, että perheenikin voisi syödä niitä; sillä minä tiesin, että ne olivat kaikkia muita hedelmiä suloisempia." Isä Lehin tavoin mekin toivomme, että kun me matkaamme elämämme polulla, me söisimme henkilökohtaisella tavalla sitä hedelmää, joka löytyy Jeesuksen Kristuksen evankeliumista ja kokisimme iloa, joka täyttäisi sielumme suuremmalla uskolla, toivolla ja rakkaudella. Tarkastellaanpa yhdessä joitakin noista ominaisuuksista ja sitä, kuinka ne voivat vaikuttaa elämäämme. Me sisaret kautta maailman olemme kaikki omistautuneet Jeesukselle Kristukselle, Vapahtajallemme ja Esikuvallemme. Me julistamme maailmalle, että me emme ole sattumalta omaksuneet Jeesuksen Kristuksen evankeliumia ­ se on totta! Kun ajattelemme tätä suurta suunnitelmaa, näemme elämämme oikeassa valossa. Me tiedämme, että me olemme aina olleet ja tulemme aina olemaan. Me tiedämme, että meidät on lähetetty maan päälle saamaan kokemusta ja tulemaan koeteltavaksi. Tekemämme päätökset ovat elintärkeitä, jos aiomme saavuttaa iankaikkisen elämän ja korotuksen. Me tiedämme, että tämä asemamme on tärkeä ja sen ymmärtäminen antaa merkityksen, tarkoituksen ja suunnan elämällemme. Loppujen lopuksi me kaikki haluamme suoriutua opinnoistamme hyvin ja palata kotiin rakastavan taivaallisen Isämme luokse. Me tunnustamme Vapahtajan taivaallisen Isämme Ainosyntyiseksi Pojaksi. Me tiedämme, että Hänen kauttaan meidät lunastetaan ja me nousemme kuolleista. Siksi "me puhumme Kristuksesta, me iloitsemme Kristuksesta, me saarnaamme Kristuksesta" (2. Ne. 25:26). Meillä on uskoa, toivoa, näkemystä ja rakkautta. Kun me vierailemme eri puolilla maailmaa, me näemme monia Apuyhdistyksen sisaria, jotka pitävät kiinni rautakaiteesta. Meillä on uskoa, kun elämän myrskyt saapuvat, ja kiusausten tullessa meidän valintamme on pitää itsemme puhtaana. Me näemme rakkauden lähteen tulevan esiin jokaisessa sydämessä kun yksittäinen sisar tavoittelee "Kristuksen puhdasta rakkautta" (Moro. 7:47). Omistaudumme avioliiton, perheen ja kodin vahvistamiselle ja saamme ylevyyttä äitiydestä ja iloa naisena olemisesta. Me ymmärrämme, että koti on perusyksikkö, jonka Jumala loi, jotta voisimme palvella ja oppia. Tästä ymmärryksestä kasvaa sitoumus asettaa tärkeimmälle sijalle se aika, jonka vietämme perheemme kanssa ja se saa sisaret tutkimaan sisintään saadakseen selville, kuinka heistä voi tulla parempia kumppaneita. Näiden totuuksien tutkimisesta seuraa tekoja, jotka ovat ystävällisiä ja rakastavia sekä anteeksiantavia puolisoitamme kohtaan. Me näemme sisaria, jotka todella haluavat lastensa syövän evankeliumin hedelmää menemällä lähetystyöhön ja menemällä naimisiin temppelissä, ja siksi he viettävät aikaa pitämällä mielekkäitä perheiltoja, tutkimalla pyhiä kirjoituksia ja rukoilemalla yhdessä perheen kanssa ja käymällä henkilökohtaisesti säännöllisesti temppelissä. Tämä julistus tulee olemaan jatkuvana muistutuksena keskittyäksemme kaikista tärkeimpiin velvollisuuksiimme. Mutta kaikki naiset eivät synnytä niitä, joille he toimivat äitinä. Presidentti Joseph F. Smith jäi orvoksi vain 13-vuotiaana. Myöhemmin hänet lähetettiin lähetystyöhön Havaijin saarille. Molokain saarella hän sai korkean kuumeen ja oli vakavasti sairaana kolme kuukautta. Ihana havaijilainen sisar otti hänet kotiinsa ja hoiti häntä hellästi kuin omaa poikaansa. Vuosia myöhemmin presidentti Smith vieraili saarilla kirkon presidentin ominaisuudessa. Charles Nibley kuvasi tätä kokemusta herkin sanoin: "Oli suurenmoista nähdä sitä syvään juurtunutta rakkautta, jopa kyyneliin hellyttävää tunnetta, jota nämä ihmiset tunsivat häntä kohtaan. Kaiken tämän keskellä huomasin erään vanhan, sokean naisparan, jota painoi noin 90 ikävuotta, astuvan esiin muiden taluttamana. Hänellä oli muutamia valikoituja banaaneja kädessään. Se oli kaikki, mitä hänellä oli, hänen antinsa. Hän huuteli: 'Iosepa, Iosepa.' Kun Joseph F. Smith näki naisen, hän juoksi heti hänen luokseen ja kietoi käsivartensa hänen ympärilleen, syleili häntä ja suuteli yhä uudelleen taputtaen samalla hänen päätään sanoen: 'Mama, Mama, rakas vanha Mamani.' Ja kyynelsilmin Joseph F. Smith kääntyi puoleeni ja sanoi: 'Charlie, hän hoiti minua poikasena ollessani, kun olin sairas eikä minulla ollut ketään, joka olisi pitänyt minusta huolta. Hän otti minut luokseen ja oli minulle äitinä.'" (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph F. Smith, s. 192.) Me voimme kaikki ojentaa rakastavat käsivartemme muita kohti ja antaa myötätunnon ja hellyyden lahjoja, jotka voivat kummuta vain naisen sydämestä. Iloitsemme palvelemisesta ja hyvistä töistä. Muutamia viikkoja sitten pyörremyrsky iski Salt Lake Cityyn jättäen jälkeensä tuhoa ja hävitystä. Seuraavana aamuna eräs vaarnan Apuyhdistyksen johtaja, jonka oma koti oli kärsinyt huomattavaa vahinkoa, esitti raportin, joka antoi pappeusjohtajille tietoa tulevia vierailuja ja arviointeja varten. Toinen tapa auttaa muita ja muuttaa heidän elämänsä ikuisiksi ajoiksi on lukutaito. Eräs opetuksesta vastaava neuvonantaja sai oivalluksen. Hän kutsui kaksi ystäväänsä mukaansa ja yhdessä he kävivät tunneilla, joilla opeteltiin opettamaan englannin kieltä vieraana kielenä. Nyt he opettavat englannin kieltä eräälle ihanalle kolmetoistahenkiselle kosovolaisperheelle. Lukutaito on ollut siunauksena sekä opettajille että oppilaille. Edustamme totuutta ja vanhurskautta. Me korotamme äänemme lopettaaksemme sen kasvavan saastan ja turmeltuneisuuden vyöryn, joka saastuttaa yhteiskuntaamme. Sisaret, jotka erottavat hyvän ja pahan ja seisovat vahvoina Herran puolella, tekevät valintoja, jotka loitontavat heidät muusta maailmasta, kun he valvovat huolellisesti perheensä televisio-ohjelmien katselua pukeutuvat säädyllisesti, eivätkä katso elokuvia, joissa ihannoidaan väkivaltaa ja moraalitonta käytöstä. Tuemme pappeutta Jumalan valtuutena maan päällä. Me näemme tässä suurenmoisessa kirkossa sisaria, jotka antavat arvoa palautetun pappeuden siunauksille. Me riemuitsemme aina kun vauva saa siunauksensa, kun lapsi kastetaan, kun me nautimme sakramentin ja kun meidät erotetaan kirkon tehtäviin ja kun me näemme aviomiehemme antavan isän siunauksia. Me olemme kiitollisia pappeuden siunauksista, jotka valaisevat tietämme ja antavat meille ohjausta ja toivoa. Me riemuitsemme kelvollisista pappeuden haltijoista ja annamme heille tukemme. Iloitsemme temppelin siunauksista, ymmärrämme jumalallisen päämäärämme ja pyrimme korotukseen. Me näemme sisaria, jotka riemuitsevat temppelin siunauksista; sisaria, jotka pyrkivät tekemään ja pitämään liittonsa, ja jotka tekevät töitä kuolleiden omaistensa puolesta ja samalla huomaavat oman taakkansa keventyneen ja voimansa vastustaa kiusauksia kasvaneen; näemme Jumalan tyttäriä, jotka ymmärtävät jumalallisen päämääränsä, saavat näkemyksen omista mahdollisuuksistaan ja keskittyvät voittamaan heikkoutensa. Me todistamme, että jokaisella meistä on tärkeä tehtävä, jopa pyhä kutsumus toimia Siionin tyttärenä. Nyt on uusi päivä, uuden aikakauden aamunkoitto. Nyt on meidän aikamme, ja meidän päämäärämme on riemuita täyttäessämme maan suuremmalla ystävällisyydellä ja lempeydellä, suuremmalla rakkaudella ja laupeudella, suuremmalla ymmärtämyksellä ja myötätunnolla kuin mitä koskaan ennen on nähty. Nyt on aika antaa itsemme Mestarin käyttöön ja antaa Hänen johtaa meidät viljaville pelloille, missä me voimme parantaa pimeyden ja murheen täyttämää maailmaa. Jokaisen meistä, keitä tahansa olemmekin ja missä ikinä palvelemmekin, täytyy nousta ja tehdä parhaamme niissä tilanteissa, jotka tulevat eteemme. Meidän täytyy noudattaa Herran ja Hänen palvelijoidensa neuvoja ja tehdä kodistamme rukouksen huone ja turvan ja suojan tyyssija. Me voimme, ja meidän täytyy syventää uskoamme lisäämällä kuuliaisuuttamme ja uhrauksiamme. Tämän henkilökohtaisen prosessin kautta tapahtuu ihme. Apuyhdistys tulee venymään ja kurkottautumaan miljoonien apua tarvitsevien puoleen. Jatkossakin se tulee kasvamaan apua ja riemua tuovaksi järjestöksi. Tämä tapahtuu yksi sisar kerrallaan. Meistä tulee yhtä vanhurskaudessamme ja me todella syömme yhdessä elämän puusta. Työmme hedelmät voivat parantaa maailman ja, sisaret, samalla ne voivat parantaa meidätkin! Nöyrä rukoukseni on, että jokainen meistä lähtee tästä kokouksesta päättäen omistaa elämämme Kristukselle. Lupaan teille, että kun te teette niin, teillä tulee olemaan täysi syy riemuita, sillä "Hän itse asettuu asumaan sinun luoksesi" (Sak. 2:15). Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.