Olemme Jumalan naisia Sheri L. Dew toinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa Kristuksen luo tuleminen merkitsee sitä, että käännymme pois maailmasta. Se merkitsee sitä, että asetamme Kristuksen ja vain Kristuksen elämämme keskipisteeksi. Eräs työtehtävä vaati minua äskettäin matkustamaan ulkomaille. Tunteeni matkan suhteen olivat kuitenkin niin pahaenteiset, että pyysin ennen lähtöäni pappeuden siunausta. Minua varoitettiin siitä, että vastustaja yrittäisi tehdä hankkeeni tyhjäksi ja että minua odotti fyysinen ja hengellinen vaara. Sain myös neuvon, että matkan ei ollut määrä olla mikään turisti- eikä ostosmatka, ja että jos keskittyisin tehtäviini ja etsisin Hengen ohjausta, palaisin turvallisesti kotiin. Varoitus veti minut vakavaksi. Mutta matkan aikana, anoessani ohjausta ja suojaa joka askelella, oivalsin, ettei kokemukseni ollutkaan niin ainutlaatuinen. Eikö Isämme olekin saattanut sanoa teille ja minulle, kun lähdimme Hänen luotaan: "Vastustaja yrittää tehdä hankkeesi tyhjäksi, ja joudut kokemaan hengellisiä ja fyysisiä vaaroja. Mutta jos keskityt tehtäviisi, jos otat vaarin minun äänestäni etkä suostu kaventamaan kuolevaisuutta turisti- tai ostosmatkaksi, palaat turvallisesti kotiin." Vastustaja on mielissään, kun me toimimme kuin turistit, mikä tarkoittaa niitä, jotka pelkästään kuuntelevat sanaa, eivätkä toteuta sitä tekoina (ks. Jaak. 1:22), ja ostosmatkalaiset, eli ne, jotka ovat kiinnittäneet sydämensä maailman turhuuteen, joka tukahduttaa henkemme. Saatana houkuttelee meitä katoavaisilla iloilla ja huolilla ­ pankkitileillämme, vaatevarastollamme tai jopa vyötärönmitallamme ­ sillä hän tietää, että missä on aarteemme, siellä on myös sydämemme (ks. Matt. 6:21). Valitettavasti on helppoa antaa vastustajan houkutusten sokaisevan loiston kääntää huomiomme pois Kristuksen valkeudesta. "Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman, mutta menettää sielunsa?" (Matt. 16:26.) Profeetat ovat kehottaneet meitä hylkäämään maailman ja kääntämään sydämemme Jeesuksen Kristuksen puoleen, Hänen, joka lupasi: "Tässä maailmassa teidän ilonne ei ole täydellinen, mutta minussa teidän ilonne on täydellinen" (LK 101:36, kursivointi lisätty). Kuten presidentti Spencer W. Kimball sanoi: "Jos me haluamalla haluamme käyttää kaiken aikamme ja kaikki voimamme maallisen valtakunnan rakentamiseen, niin juuri sen me saamme periä" (Ensign, kesäkuu 1976, s. 3). Kuinka usein olemmekaan niin keskittyneet tavoittelemaan niin sanottua hyvää elämää, että kadotamme näkemyksen iankaikkisesta elämästä? Tämän kohtalokas hengellinen vastaavuus on esikoisuutemme myyminen papukeitosta. Herra ilmoitti lääkkeen sellaiseen hengelliseen turmioon neuvoessaan Emma Smithiä panemaan "pois se[n], mikä on tästä maailmasta, ja [etsimään] sitä, mikä on paremmasta maailmasta" (LK 25:10). Ja Kristus antoi mallin julistamalla ennen Getsemanea: "Minä olen voittanut maailman" (Joh. 16:33, kursivointi lisätty ). Ainoa tapa, jolla me voimme voittaa maailman, on tulla Kristuksen luo. Ja Kristuksen luo tuleminen merkitsee sitä, että käännymme pois maailmasta. Se merkitsee sitä, että asetamme Kristuksen ja vain Kristuksen elämämme keskipisteeksi, niin että ihmisten turhuudet ja filosofiat menettävät riippuvuutta aiheuttavan vetovoimansa. Saatana on Babylonian eli tämän maailman jumala. Kristus on Israelin Jumala, ja Hänen sovituksensa antaa meille voiman voittaa maailman. "Jos odotatte kirkkautta, älyä ja loputtomia elämiä", sanoi presidentti Joseph F. Smith, "niin päästäkää irti maailmasta" (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph F. Smith, 1998, s. 243, kursivointi lisätty). Me sisaret Siionissa voimme olla esteinä vastustajan perheisiin ja hyveeseen kohdistuvalle salaliitolle. Ei siis ihme, että hän houkuttelee meitä tavoittelemaan maallista mielihyvää eikä iankaikkista kirkkautta. Eräs 45-vuotias kuuden lapsen äiti kertoi minulle, että hän tunsi suurempaa rauhaa lakattuaan ahmimasta aikakauslehtiä, jotka vainosivat häntä kuvilla siitä, millaiselta hänen kotinsa ja vaatevarastonsa pitäisi näyttää. Hän sanoi: "Olen ehkä pullea, harmaa ja ryppyinen, mutta olen pullea, harmaa ja ryppyinen Jumalan tytär, ja Hän tuntee minut ja rakastaa minua." Apuyhdistys voi auttaa meitä kääntymään pois maailmasta, sillä sen nimenomainen tarkoitus on auttaa sisaria ja heidän perheitään tulemaan Kristuksen luo. Siinä hengessä yhdyn sisar Smootiin ja sisar Jenseniin julistaen, keitä me olemme ja iloitsen ilmoitetuista Apuyhdistyksen painopisteen tarkennuksista. Meillä ei ole enää sitä ylellisyyttä, että voisimme tuhlata energiaamme mihinkään sellaiseen, mikä ei johda meitä ja perheitämme Kristuksen luo. Se on Apuyhdistykselle lakmuskoe, samoin kuin meidän elämällemme. Tulevina päivinä pinnallinen sitoutuminen Kristukseen ei riitä, jotta selviytyisimme. Nuorena tyttönä näin sitoutumista isoäidissäni, joka auttoi isoisää viljelemään maatilaamme Kansasin preerialla. He selviytyivät jotenkin kuivuudesta ja hiekkamyrskyistä, lamakaudesta ja suurella tasangolla riehuvista tornadoista. Olen usein ihmetellyt, kuinka isoäiti kesti niukan toimeentulon ja kovan työn vuodet, ja kuinka hän jaksoi eteenpäin, kun hänen vanhin poikansa kuoli traagisessa onnettomuudessa. Isoäidin elämä ei ollut helppoa. Mutta tiedättekö, mitä muistan hänestä parhaiten? Hänen täydellisen ilonsa evankeliumista. Hän ei ollut koskaan onnellisempi kuin työskennellessään sukututkimuksen parissa tai opettaessaan pyhät kirjoitukset kädessään. Hän oli pannut syrjään sen, mikä on tästä maailmasta, etsiäkseen sitä, mikä on paremmasta maailmasta. Maailman mielestä isoäitini oli tavanomainen. Mutta minulle hän edustaa tämän vuosisadan unohdettuja sankarittaria, jotka täyttivät elämässään ennen kuolevaisuutta antamansa lupaukset ja jättivät jälkeensä uskon perustuksen, jolle me voimme rakentaa. Isoäiti ei ollut täydellinen, mutta hän oli Jumalan nainen. Nyt on teidän ja minun tehtävänä kantaa lippua seuraavalle vuosisadalle. Me emme ole maailman naisia. Me olemme Jumalan naisia. Ja Jumalan naiset ovat 21. vuosisadan suurimpia sankarittaria. Kuten presidentti Joseph F. Smith totesi, meidän ei ole määrä "olla maailman naisten johdettavina, vaan meidän on määrä johtaa maailman naisia kaikessa, mikä on kiitettävää" (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph F. Smith, 1998, s. 184). Tämän tarkoituksena ei ole vähätellä lukemattomien hyvien naisten elämää kaikkialla maailmassa. Mutta me olemme ainutlaatuisia. Olemme ainutlaatuisia liittojemme tähden, hengellisten etuoikeuksiemme tähden ja niihin kumpaankin liittyvien velvollisuuksien tähden. Meidät on puettu voimalla ja meille on annettu Pyhä Henki. Meillä on elävä profeetta ohjaamassa toimituksia, jotka sitovat meidät Herraan ja toisiimme, sekä pappeuden voima keskuudessamme. Me ymmärrämme, mikä on asemamme suuressa onnensuunnitelmassa. Ja me tiedämme, että Jumala on Isämme ja että Hänen Poikansa on horjumaton Välimiehemme. Näiden etuoikeuksien myötä tulee vastuu, "sillä siltä, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan" (LK 82:3), ja toisinaan opetuslapsena olemisen vaatimukset ovat raskaita. Mutta eikö meidän pitäisi odottaakin, että matka kohti iankaikkista kirkkautta panee meidät venymään? Puolustelemme joskus kiintymystämme tähän maailmaan ja pinnallista suhtautumistamme hengelliseen kasvuun yrittämällä lohdutella toisiamme väittämällä, ettei evankeliumin nyt oikeastaan pitäisi vaatia meiltä aivan niin paljoa. Herran käyttäytymisnormi tulee kuitenkin olemaan aina korkeampi ja vaativampi kuin maailman, sillä Herran palkinnot ovat äärettömän paljon suurenmoisempia ­ muun muassa ilo, rauha ja pelastus. Kuinka me Jumalan naiset sitten täytämme luomisemme tarkoituksen? Herra "palkitsee ne, jotka etsivät häntä" (Hepr. 11:6). Emme etsi Häntä pelkästään tutkimalla ja etsimällä, anomalla ja rukoilemalla sekä varomalla lankeamasta kiusauksiin, vaan luopumalla maallisista nautinnoista, jotka sijaitsevat Jumalan ja mammonan välimaastossa. Muuten otamme sen riskin, että olemme kutsuttuja mutta emme valittuja, koska olemme niin suuresti kiinnittäneet sydämemme "siihen, mikä on tästä maailmasta" (LK 121:35). Miettikääpä sitä perusperiaatetta, joka opetetaan tämän pyhien kirjoitusten käskyn esittämisjärjestyksessä: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta väkevyydestäsi, mielestäsi ja voimastasi" (LK 59:5, kursivointi lisätty). Se, mitä Herra vaatii ensiksi, on sydämemme. Kuvitelkaa, kuinka valintoihimme vaikuttaisi, jos me rakastaisimme Vapahtajaa enemmän kuin mitään muuta. Kuinka me käyttäisimme aikamme ja rahamme tai pukeutuisimme kuumana kesäpäivänä tai vastaisimme kutsuun työskennellä kotikäyntiopettajana ja pitää huolta toinen toisistamme tai reagoisimme tiedotusvälineisiin, jotka loukkaavat Henkeä. Päästämällä irti maailmasta ja tulemalla Kristuksen luo me elämme lisääntyvässä määrin Jumalan naisina. Synnyimme iankaikkista kirkkautta varten. Aivan kuten uskolliset miehet asetettiin ennalta saamaan pappeus, meidät asetettiin ennalta Jumalan naisiksi. Me olemme uskon, hyveen, näkemyksen ja rakkauden naisia, jotka riemuitsevat äitiydestä ja naiseudesta ja perheestä. Emme pyri paniikinomaisesti täydellisyyteen, mutta teemme työtä tullaksemme yhä puhtaammiksi. Ja me tiedämme voivamme Herran voimassa tehdä kaiken vanhurskaan, koska olemme uppoutuneet Hänen evankeliumiinsa (ks. Al. 26:12). Toistan: me emme voi olla maailman naisia, koska me olemme Jumalan naisia myöhempinä aikoina. Kuten presidentti Kimball sanoi: "Osakse[mme] ei voi tulla mitään suurempaa tunnustusta tässä maailmassa kuin se, että [m]eidät tunnetaan Jumalan naisena" ("Vanhurskaiden naisten tehtävä", Valkeus, toukokuu 1980, s. 171). Minulla oli tänä kesänä unohtumaton kokemus Pyhässä maassa. Istuin vuorella, jolla Vuorisaarna pidettiin, ja katselin Gennesaretinjärvelle. Näin etäällä kukkulalle rakennetun kaupungin. Mielikuva kaupungista, joka ei voi pysyä kätkössä, oli hätkähdyttävä, ja miettiessäni vertauskuvaa minut valtasi vaikutelma, että me, jotka olemme Jumalan naisia, olemme kuin tuo kaupunki, että jos me käännämme selkämme sille, mikä on maailmasta ja tulemme Kristuksen luo, niin että Henki säteilee elämästämme ja silmistämme, meidän ainutlaatuisuudestamme tulee valo maailmalle. Me Apuyhdistyksen sisaret kuulumme merkittävimpään naisten yhteisöön esiripun tällä puolen. Me olemme katseet vangitseva kaupunki vuorella. Ja mitä vähemmän me näytämme maailman naisilta ja käyttäydymme kuten he, sitä enemmän he katsovat meitä löytääkseen toivon, rauhan, hyveen ja ilon lähteen. Kaksikymmentä vuotta sitten presidentti Kimball antoi tässä kokouksessa lausunnon, jota olemme lainanneet siitä lähtien. "Suuri osa siitä kasvusta, mitä kirkossa tapahtuu viimeisinä aikoina, tapahtuu siitä syystä ­ ­ että kirkon naisten elämästä heijastuu sellaista vanhurskautta ja selkeyttä ja niin vaikuttavalla tavalla, että heitä pidetään selvästi muista erottuvina ja erilaisina ­ myönteisellä tavalla ­ kuin maailmassa elävät naiset" ("Vanhurskaiden naisten tehtävä", Valkeus, toukokuu 1980, s. 173). Emme voi enää tyytyä ainoastaan lainaamaan presidentti Kimballia. Me olemme niitä sisaria, joiden täytyy tehdä ja jotka tekevät hänen profetiastaan todellisuutta. Me pystymme siihen. Tiedän sen. Presidentti Gordon B. Hinckley sanoi äskettäin, että "maailman iankaikkinen pelastus ­ ­ lepää tämän kirkon harteilla ­ ­ . Mikään muu kansa maailman historiassa ei ole saanut ­ ­ velvoittavampaa toimeksiantoa ­ ­ ja meidän olisi parasta ryhtyä toteuttamaan sitä." (Church News, 3. heinäkuuta 1999, s. 3.) Jumalan naiset, tuo koskee meitä. Kehotan meitä jokaista tänä iltana tunnistamaan ainakin yhden sellaisen asian, jonka voimme tehdä tullaksemme pois maailmasta ja tullaksemme lähemmäksi Kristusta. Ja sitten seuraavassa kuussa toisen. Ja sitten taas toisen. Sisaret, tämä on kutsu aseisiin, kutsu toimintaan, kutsu nousemaan. Kutsu aseistamaan itsemme voimalla ja vanhurskaudella. Kutsu turvaamaan Herran käsivarteen eikä lihan käsivarteen. Kutsu nousemaan ja olemaan kirkas, että meidän valkeutemme olisi "viirinä kansoille" (ks. LK 115:5). Kutsu elämään Jumalan naisina, niin että me ja perheemme voimme palata turvallisesti kotiin. Meillä on niin paljon aihetta riemuita, sillä Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on ilon ääni! Siksi, että Vapahtaja voitti maailman, mekin voimme voittaa. Siksi, että Hän nousi kolmantena päivänä, mekin voimme nousta Jumalan naisina. Pankaamme syrjään se, mikä on tästä maailmasta, ja etsikäämme sitä, mikä on paremmasta maailmasta. Sitoutukaamme juuri tällä hetkellä tulemaan pois maailmasta ja olemaan koskaan katsomatta taaksemme. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.