Mitä merkitsee olla Jumalan tytär Presidentti James E. Faust toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa Tämän kirkon sisarten sitoutuminen ja omistautuminen on alusta asti vahvistanut kirkkoa suurenmoisella tavalla. Rakkaat sisareni, tunnen itseni nöyräksi teidän edessänne. Tänä iltana meille tuottaa erityistä kunniaa, että presidentti Hinckley ja presidentti Monson ovat keskuudessamme. Tämän erinomaisen kuoron musiikki on ollut ylentävää. Sisar Butterfieldin suloinen rukous oli kutsu Herran Hengelle olla kanssamme. Olemme saaneet innoitusta sisar Jensenin, sisar Dew'n ja sisar Smootin puheista, jotka liittyivät tämän konferenssin aiheeseen: "Iloitse ja riemuitse, tytär Siion! Katso, minä tulen ja asetun asumaan sinun luoksesi, sanoo Herra."1 Jokainen teistä säteilee uskoa ja hyvyyttä Siionin tyttärenä. En pysty sanoin ilmaisemaan kunnioitustani ja ihailuani teitä suurenmoisia sisaria, nuoria ja vanhoja, kohtaan. Ottakaa vastaan kiitoksemme uskostanne, omistautumisestanne ja esimerkillisestä vanhurskaudestanne. Tämän kirkon sisarten sitoutuminen ja omistautuminen on alusta asti vahvistanut kirkkoa suurenmoisella tavalla. Teidän haasteenne ovat nykyisin erilaisia kuin edeltäjienne, mutta ne ovat kuitenkin todellisia. Puhun tänä iltana siitä, mitä merkitsee olla Jumalan tytär. Apuyhdistyksen uusi julistus alkaa: "Me olemme Jumalan rakkaita henkityttäriä." Se, että olette Jumalan tyttäriä, merkitsee, että olette jumaluuden jälkeläisiä, kirjaimellisesti jumalallisen Isän jälkeläisiä, ja että olette perineet jumalallisia ominaisuuksia ja mahdollisuuksia. Se, että olette Jumalan tyttäriä, merkitsee myös sitä, että olette syntyneet uudesti, siirtyneet "lihallisesta ja langenneesta tilasta ­ ­ vanhurskauden tilaan".2 Kun eräs nuori nainen lähti ensimmäistä kertaa pois kotoaan opiskelemaan, hän oppi tuntemaan paljon paremmin sitä suurenmoista suhdetta, joka meillä on taivaalliseen Isäämme. Hänen isänsä antoi hänelle siunauksen ja ilmaisi rakkautensa. Nuori nainen kirjoittaa sitten: "Pidin kiinni hänen rakkautta ja tukea ilmaisevista sanoistaan jättäessäni tuskallisesti jäähyväiset perheelleni. Tunsin itseni yksinäiseksi ja pelokkaaksi noilla kartoittamattomilla vesillä. Ennen kuin lähdin asunnosta sinä aamuna, polvistuin pyytämään apua. Epätoivoisesti anoin taivaalliselta Isältäni voimaa kyetä kohtaamaan opiskelumaailman aivan yksin. Olin jättänyt perheeni ja ystäväni ja kaiken tutun edellisenä päivänä ja tiesin tarvitsevani Hänen apuaan. Rukouksiini vastattiin muistellessani lempeää kokemusta isäni kanssa päivää aikaisemmin. Lohdutuksen aalto peitti minut, kun käsitin, etten ollut tullut opiskelemaan ainoastaan maallisen isäni siunauksen turvin. Yhtäkkiä sain tunteen, että jonakin päivänä, ei kovinkaan kauan sitten, taivaallinen Isäni oli pitänyt minua sylissään. Kenties Hän puhui minulle neuvon ja rohkaisun sanoja ja sanoi minulle, että Hän uskoi minuun aivan kuten maanpäällinen isänikin oli sanonut. Ja sillä hetkellä tiesin, että en ole milloinkaan vailla taivaallisen Isäni täydellistä rakkautta ja loputonta tukea."3 Apuyhdistyksen jäsenyys, joka on kirkon jokaisen aikuisen naisen etuoikeus, tarjoaa taivaallisesta kodistamme poissa ollessamme toisen kodin, jossa voimme olla yhteydessä muihin, joilla on samat uskomukset ja arvot. Ajattelin tätä hiljattain ollessamme historiallisessa Nauvoon kaupungissa. Kävimme pienessä rakennuksessa, jossa Apuyhdistys järjestettiin 18 jäsenen läsnä ollessa 17. maaliskuuta 1842. Muutamaa päivää myöhemmin, 28. huhtikuuta 1842, profeetta Joseph Smith julisti: "Tämän yhdistyksen tulee saada ohjeita sen järjestyksen kautta, jonka Jumala on vahvistanut ­ ­ johtamaan nimitettyjen välityksellä." Sitten seurasivat nämä merkittävät, kauaskantoiset profeetalliset sanat: "Ja nyt käännän teille avainta Jumalan nimessä, ja tämä yhdistys on riemuitseva, ja tietoa ja älyä on virtaava alas tästä hetkestä lähtien ­ ­. Tämä on parempien aikojen alku tälle yhdistykselle."4 Sekä Kirtlandissa että Nauvoossa naiset vastasivat murskaamalla kallisarvoiset posliiniastiansa pieniksi siruiksi käytettäviksi temppelin seiniin. Tämän yhdistyksen alusta asti sen pyrkimykset ovat olleet suuria ja sen saavutukset loputtomia. Mikä on Apuyhdistys? Minun mielestäni se keskittyy perimmältään neljään suureen asiaan: Ensiksi, se on jumalallisesti perustettu sisarkunta. Toiseksi, yhdistys on oppimispaikka. Kolmanneksi, se on organisaatio, jonka perussääntönä on toisista huolehtiminen. Sen tunnuslause on: "Rakkaus ei koskaan katoa." Neljänneksi, Apuyhdistys on paikka, jossa naisten sosiaalisuudentarpeet voidaan tyydyttää. Sekä nuoremmista että vanhemmista sisarista voi tulla parempia Jumalan tyttäriä, kun he osallistuvat Apuyhdistyksen toimintaan. Teistä nuoremmista sisarista saattaa tuntua, ettei teillä ole paljonkaan yhteistä, kun kokoonnutte äitienne ja isoäitienne kanssa, mutta kuten 19-vuotias Bethany Collard on huomannut, "mitä Nuoret Naiset alkavat rakentaa ­ ­ sitä Apuyhdistys edelleen rakentaa ja ylläpitää". Hän alkoi "nähdä Apuyhdistyksen jäsenten hyviä tekoja", koska hyvät teot ovat yhteisiä kaikenikäisille sisarille. Ne ovat todellakin lankoja, joka vetävät sisaria yhteen iästä ja oloista riippumatta. Bethany sanoi: "Kaikki nämä ovat sellaisen jumalallisen naisen ominaisuuksia, joka on Jumalan vanhurskas tytär."5 Emily H. Woodmansee kirjoitti laulussa, jota laulamme: On enkelten tehtävä naisille suotu, Sen riemuiten täytämme kutsumuksen. On kätemme, mielemme lempeiks luotu Ain auttamaan nimessä ihmisyyden.6 Joku teistä vanhemmista sisarista voi nyt kysyä: "Enkö ole kuullut Apuyhdistyksen jokaisen oppiaiheen? Mitä mieltä minun on mennä Apuyhdistykseen joka viikko?" Noihin kysymyksiin voi parhaiten vastata kertomuksella eräästä nuoresta pianonsoiton opiskelijasta. Hänen äitinsä, joka halusi kannustaa häntä, "osti liput suuren puolalaisen pianistin Paderewskin esitykseen. Konsertti-ilta tuli, ja äiti ja poika asettuivat paikoilleen konserttisalin etuosaan. Äidin jutellessa ystävien kanssa poika pujahti huomaamatta pois. Äkkiä oli konsertin alkamisaika ja yksi ainoa kohdevalo valaisi muutoin pimeässä konserttisalissa näyttämöllä olevan komean pianon. Vasta silloin yleisö huomasi istuimella pienen pojan, joka pimputti viattomuudessaan "Tuiki, tuiki tähtöstä". Hänen äitinsä haukkoi henkeään, mutta ennen kuin hän ehti liikahtaakaan, Paderewski ilmestyi näyttämölle ja siirtyi nopeasti koskettimiston ääreen. Hän kuiskasi pojalle: 'Älä lopeta. Jatka vain.' Ja silloin mestari kumartui eteenpäin ja alkoi soittaa vasemmalla kädellään basso-osaa. Pian hänen oikea kätensä kiertyi lapsen toiselta puolelta soittamaan tahdin määräävää obligatoa. Yhdessä vanha mestari ja nuori aloittelija lumosivat yleisön. Meidänkin elämässämme, vaikka saatammekin olla hioutumattomia, Mestari ympäröi meidät käsillään ja kuiskaa korvaamme yhä uudestaan: 'Älä lopeta. Jatka vain.' Ja kun me jatkamme, Hän auttaa ja täydentää, kunnes syntyy hämmästyttävän kaunis teos. Hän on meidän kaikkien vierellä ja sanoo yhä uudestaan: 'Jatka vain.'"7 Jos olette todella "kuulleet kaiken ennenkin", tarvitsette aivan varmasti muistuttamista. Sitä paitsi, kuten presidentti Hugh B. Brown sanoi, "teologian vedotessa mahdollisesti ensi sijassa älyyn, uskonto koskettaa sydäntä ­ ­. Teologia saattaa olla pelkkiä sanoja, mutta uskonto vaatii tekoja."8 Teot ovat välttämättömiä toteuttaessanne tunnuslausettanne: "Rakkaus ei koskaan katoa." Me kaikki olemme suuressa kiitollisuudenvelassa Eevalle. Häntä ja Aadamia kiellettiin Eedenin puutarhassa syömästä hyvän- ja pahantiedon puusta. Kuitenkin heitä myös muistutettiin: "Saat ­ ­ itse valita."9 Todellisuudessa heidän oli valittava, jatkavatko he mukavaa olemassaoloaan Eedenissä, jossa he eivät milloinkaan edistyisi, vai tekevätkö he ratkaisevan päätöksen ja menevät kuolevaisuuteen kaikkine vastakohtineen: tuska, koettelemukset, fyysinen kuolema ilon, kehityksen ja iankaikkisen elämän vastakohtina. Tätä valintaa mietiskellessään, meille sanotaan, "kun vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se kävi ­ ­ suloiseksi antamaan hänelle ymmärrystä, hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi".10 Ja niin alkoi heidän maanpäällinen koetustilansa ja vanhemmuutensa. Valinnan tekemisen jälkeen Aadam sanoi kiitollisena: "Siunattu olkoon Jumalan nimi, sillä minun rikkomukseni tähden silmäni ovat avautuneet, ja tässä elämässä minulla on ilo ja lihassa olen jälleen näkevä Jumalan."11 Eevan sanat Eedenin puutarhasta lähdön jälkeen osoittivat vielä suurempaa kaukonäköistä viisautta: "Ellei rikkomustamme olisi ollut, ei meillä koskaan olisi ollut jälkeläisiä, emme koskaan olisi tunteneet hyvää ja pahaa, emme lunastuksemme iloa emmekä iankaikkista elämää, jonka Jumala antaa kaikille, jotka ovat kuuliaisia."12 Ilman Eevaa kukaan meistä ei olisi täällä. Isä Lehi sanoo meille: "Mutta katso, kaikki on tapahtunut hänen viisaudestaan, joka tietää kaiken. Aadam lankesi, jotta ihmisiä syntyisi; ja ihmiset ovat, jotta heillä olisi ilo."13 Presidentti Joseph F. Smith kirjoitti muistiin näkynsä kuolleiden joukoista, joiden keskuudessa hän näki suuret ja mahtavat ja heidän seurassaan Aadamin ja Eevan. Hän kuvailee Eevan elämänpiiriä seuraavin sanoin: "Ja kunniakas äitimme Eeva monine uskollisine tyttärineen, jotka olivat eläneet eri aikoina ja palvelleet totista ja elävää Jumalaa."14 Äiti Eeva jätti todellakin pysyvän perinnön, joka jatkuu aikain takaa kaikkien miesten ja naisten siunaukseksi. Jumalan tyttärinä ette voi kuvitellakaan teissä jokaisessa olevia jumalallisia mahdollisuuksia. Naisten sisäisen voiman linnake on tietenkin heidän hengellisyytensä. Tässä te olette miesten veroisia ja jopa voitattekin miehet, kuten voitatte uskossa, moraalissa ja sitoutumisessa, kun olette todella kääntyneet evankeliumiin. Teillä on sitä, mitä te toivotte: "Suo totella mun. Suo kirkkauden toivo."15 Tämä sisäinen hengellisyyden tunto näyttää antavan teille tiettyä sinnikkyyttä, jonka avulla selviytyä surusta, vaikeuksista ja epävarmuudesta. Ette voi kuvitellakaan, mitä lahjoja ja kykyjä teillä jokaisella on. Kaikilla naisilla on viehätysvoimaisia piirteitä. En tarkoita mallin tapaista viehätysvoimaa vaan sellaista, mikä tulee persoonallisuudestanne, asenteestanne ja ilmaisuistanne. Kehotan teitä kehittämään luonnollisia Jumalan antamia naisellisia lahjoja, joilla teitä on niin runsaasti siunattu. Kenenkään teistä ei pitäisi olla niin tyytyväisiä, että lakkaisitte huolehtimasta siitä, miltä näytätte tai kuinka käyttäydytte. Presidentti Brigham Young kannusti aikanaan naisia hankkimaan koulukasvatusta. Se on vieläkin hyvä neuvo, mutta kiirehdin lisäämään: Kaikessa hankkimisessanne älkää menettäkö suloista naisellisuuttanne. Te sisaret ette tiedä vaikutusvaltanne täyttä laajuutta. Te sisaret teette koko ihmiskunnan paremmaksi. Kaikki inhimillinen elämä alkaa teistä. Jokainen nainen tuo omat erilliset, ainutlaatuiset vahvuutensa perheeseen ja kirkkoon. Se, että olette Jumalan tyttäriä, merkitsee sitä, että jos etsitte todellista minuuttanne, voitte löytää sen. Saatte tietää, keitä olette. Se tekee teidät vapaiksi ­ ei vapaiksi itsehillinnästä vaan vapaiksi epäilyksistä, ahdistuksista ja vertaispaineesta. Teidän ei tarvitse kysyä huolissanne: "Näytänkö hyvältä?" "Kuulostanko hyvältä?" "Mitä ihmiset ajattelevat minusta?" Vakaumus siitä, että olette Jumalan tyttäriä, antaa teille lohdullisen tunteen omasta arvostanne. Se merkitsee, että voitte saada voimaa Kristuksen palsamista. Se auttaa teitä kohtaamaan surut ja haasteet uskoen ja tyynesti. Mahdattekohan te sisaret täysin arvostaa niitä myötäsyntyisiä lahjoja, siunauksia ja kykyjä, joita teillä on yksinkertaisesti siksi, että olette Jumalan tyttäriä. Naisten on virheellistä ajatella, että elämä alkaa ainoastaan avioliitossa. Naisella voi olla ja täytyy olla identiteetti, ja hänen täytyy tuntea olevansa hyödyllinen, arvostettu ja tarpeellinen, olipa hän naimaton tai naimisissa. Hänen täytyy tuntea, että hän voi tehdä jotakin sellaista jonkun toisen hyväksi, mitä kukaan muu milloinkaan syntynyt ei voi tehdä. Jumalan profeetat ovat toistuvasti vakuuttaneet uskollisille, naimattomille naisille, että he voivat päästä korotukseen. Korotus edellyttää, että sinne pyrkivät saavat toimitukset ja sinetöimissiunaukset, mikä merkitsee tietenkin sitä, että heidät sinetöidään kelvolliseen pappeudenhaltijaan seuraavassa elämässä ja että he saavat nauttia kaikista avioliiton siunauksista. Isotätini Ada ei mennyt milloinkaan naimisiin. Ehkäpä hän uskoi ajatukseen: "Kun tämä naimaton elämä, joka näyttää olevan osani, vaivaa minua, ajattelen kaikkia niitä monia miehiä, joiden vaimo en onneksi ole." Joka tapauksessa hän oli yksi ensimmäisistä naispuolisista lääketieteen tohtoreista Utahin osavaltiossa. Kun olin pieni poika, nukuin veljieni kanssa ulkona suljetulla takakuistilla pienessä kodissamme. Eräänä päivänä hyppelin vuoteella yrittäen nähdä, kuinka korkealle pääsisin. Hyppäsin liian lähellä seinää ja repäisin kasvoni ulkonevaan naulaan. Tarvitsen jonkin selityksen sille, miltä näytän! Ada-täti kutsuttiin ompelemaan haava. Muulloin, kun emme voineet hyvin, hän antoi meille risiiniöljyä ja magnesiamaitoa. Hän tuli laittamaan meille rintaa polttavia sinappilaastareita, kun olimme vilustuneet. Nykyisin, kun minulla on kipuja ja särkyjä, joita on yhä useammin, kun vanhenen, toivon, että Ada-täti olisi täällä auttamassa minua pysymään terveenä. Joka kerta kun katson peiliin ja näen arven ­ pysyvän merkin kohtaamisestani naulan kanssa ­ suuri rakkaus Ada-tätiä kohtaan paisuu mielessäni. Hänellä oli kallisarvoinen, rakastava osa minun elämässäni. Koko sydämestäni kehotan teitä sisaria, jotka olette saaneet temppelipyhityksenne, tavoittelemaan temppelin siunauksia, rauhaa ja lohtua. Temppelikelpoisuus antaa suuren hengellisen suojan niillekin sisarille, joilla ei ole mahdollisuutta saada temppelisiunauksia säännöllisesti. Loputtomassa viisaudessaan Herra vaatii kelvollisia veljiä kantamaan pappeuden viittaa, ennen kuin he voivat mennä temppeliin, mutta sisarten Hän antaa mennä sinne pelkästään henkilökohtaisen kelvollisuuden ansiosta. Eräs sisar kirjoitti muutama vuosi sitten käytyään ensimmäisen kerran temppelissä: "Mikä suurenmoinen siunaus olla tuon talon sisällä! Silmäni, korvani ja sydämeni avautuivat suuriksi ottamaan vastaan sen opetuksia. Tunsin jokaisen tekemäni liiton todellisuuden ruumiini joka säikeellä ja luulla. Tunsin seisovani aivan Herran edessä joka kerta, kun tein liittoja Hänen kanssaan. Herran vaikutus oli niin suuri, etten lainkaan halunnut lähteä temppelistä istunnon jälkeen. Silloin käsitin, että olin todellakin maailmassa mutta en siitä." Neljä viikkoa myöhemmin hän meni temppeliin äitinsä puolesta ja kirjoitti: "Tämä oli uusi suurenmoinen kokemus. Tunsin äitini olevan läsnä temppelipyhityksen aikana, ja kun avioliittoon sinetöiminen suoritettiin vanhempieni puolesta, tunsin kirjaimellisesti heidän läsnäolonsa alttarilla. Pyhän Hengen vaikutus huoneessa oli niin voimakas, että puhkesin kyyneliin, kun minut sinetöitiin vanhempiini. Koin todellisen uudelleen yhdistymisen heidän kanssaan. Aina siitä lähtien olen tuntenut heidän olevan niin lähellä, ettei heidän poismenonsa tunnu todelliselta."16 Kuten Apuyhdistyksen julistuksessa sanotaan, te olette Jumalan rakkaita henkityttäriä. Lisäksi meille sanotaan profeetta Joseph Smithin kautta annetussa ilmoituksessa, että "kaikki, jotka ottavat vastaan evankeliumini, ovat poikia ja tyttäriä minun valtakunnassani".17 Ja tyttärinä Hänen valtakunnassaan te voitte saada kaikki evankeliumin siunaukset. Tämän armotalouden alusta asti sisarten monet aikaansaannokset tämän pyhän asian edistämiseksi ovat olleet todella suurenmoisia. Todistan teille sisarille, ettei maailman historiassa ole milloinkaan ollut suurempaa tarvetta teidän vanhurskaudellenne, esimerkillenne ja hyville teoillenne tämän pyhän työn eteenpäin viemiseksi kuin nyt. Rakkaat sisareni, rukoilen, että jumalalliset lahjat teissä jokaisessa kukoistavat täysin. Saakoot runsaat naiselliset hengellisen voiman, hyvyyden, lempeyden, armeliaisuuden ja ystävällisyyden lahjanne täyden ilmaisun. Niin tapahtuu, kun palvelette Herraa, perheitänne ja lähimmäisiänne. Herra siunatkoon teitä siinä, rukoilen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Sak 2:14. 2. Moosia 27:25. 3. Caroline Hinckley, "Leaving Home", New Era, toukokuu 1999, s. 35. 4. Nauvoon Apuyhdistyksen pöytäkirjat, 28. huhtikuuta 1842; lainaus teoksessa: Andrew F. Ehat ja Lyndon W. Cook, toim., The Words of Joseph Smith, 1980, s. 118. 5. Muistiinpanot Bethany Collardin, Idah o Falls, pitämästä puheesta. 6. "Me sisaret yhdessä", MAP-lauluja, 194. 7. Ote Ann Woodlandin, Idaho Falls, puheesta. 8. Conference Report, lokakuu, 1962, s. 41. 9. KH Moos. 3:17. 10. KH Moos. 4:12. 11. KH Moos. 5:10. 12. KH Moos. 5:11. 13. 2. Ne. 2: 24­25. 14. LK 138:39. 15. "Suo enemmän mulle," MAP-lauluja, 76. 16. Sipuao Matuauto, "The Glorious Moments," Ensign, elokuu 1974, s. 64. 17. LK 25:1.