Profeetat ja hengelliset maamyyräsirkat Vanhin Neil L. Andersen seitsemänkymmenen koorumista Nykyajan Israelissa Herran palveleminen merkitsee profeettojen huolellista seuraamista. Ilmaisen teille rakkauteni tänä aamuna. Puhun uskollisille kirkon jäsenille, joilla on todistus ja joita on kaikkialla maan kansakuntien keskuudessa. Jo se, että te olette tänä kauniina lauantaiaamuna täällä tabernaakkelissa tai katselette konferenssia jossakin muussa pimennetyssä huoneessa keskellä päivää, todistaa teidän opetuslapseudestanne. Olette vakavissanne sen suhteen, mihin uskotte, ja se näkyy teidän elämästänne. Yksi kehotus, joka on antanut minulle voimaa, on profeetta Joosuan voimallinen julistus: "Valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette ­ ­. Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa." (Joos. 24:15.) Joosuan sanat kaikuvat niin merkityksellisinä tänä päivänä, mutta kuitenkin se, kuinka me osoitamme päättäneemme palvella Herraa, näyttää muuttuvan joka sukupolven myötä. Kun Joosua puhui 3 500 vuotta sitten, se merkitsi epäjumalien hylkäämistä, lähtöä taisteluun kanaanilaisia vastaan ja profeettojen sanojen valpasta noudattamista. Saatamme miltei kuulla epäilijöiden valituksen, kun Joosua ilmoitti taistelusuunnitelmistaan Jerikon kaupungin valloittamiseksi. Hän sanoi, että aluksi he kulkisivat kaupungin ympäri mitään puhumatta kerran päivässä kuuden päivän ajan. Sitten seitsemäntenä päivänä he kiertäisivät kaupungin ympäri seitsemän kertaa. Sen jälkeen papit puhaltaisivat torviin, ja silloin kaikki myös huutaisivat sotahuudon. Joosua vakuutti heille, että silloin muurit sortuisivat. (Ks. Joos. 6.) Kun muurit sortuivat, epäilijät hiljenivät. Yksi asia meidän maailmassamme ei ole muuttunut siitä, kun Joosua puhui: Ne, jotka päättävät palvella Herraa, kuuntelevat aina tarkasti ja erityisesti profeettaa. Nykyajan Israelissa Herran palveleminen merkitsee profeettojen huolellista seuraamista. Haasteet, jotka kohtaavat meitä ja perheitämme Kristuksen opetuslapsina, ovat jonkin verran erilaisia kuin Joosuan ajan israelilaisten haasteet. Saanen esittää havainnollisen kokemuksen. Perheemme asui monta vuotta Floridan osavaltiossa. Koska Floridassa on paljon hiekkaa, ruohikoiksi kylvetään siellä suurta leveälehtistä ruohoa nimeltä Saint Augustine. Floridan nurmikoiden hirvittävä tuholainen on pieni ruskea hyönteinen nimeltä maamyyräsirkka. Eräänä iltana, kun naapurini ja minä seisoimme portailla talon edessä, hän huomasi pienen ötökän kulkevan jalkakäytävälläni. "Sinun on parasta ruiskuttaa nurmikkosi", hän varoitti. "Siinä menee maamyyräsirkka." Olin ruiskuttanut nurmikon hyönteismyrkyllä muutamaa viikkoa aikaisemmin, enkä ollut halukas tuhlaamaan siihen aikaa enkä rahaa näin pian uudestaan. Aamun valjettua seuraavana päivänä tutkin nurmikkoni tarkkaan. Se oli vehreä ja kauniin vihreä. Katsoin ruohikkoa nähdäkseni, olisiko siinä pieniä ötököitä. En nähnyt yhtään. Muistan, että ajattelin: "Ehkäpä tuo pieni maamyyräsirkka meni vain pihani poikki naapurin puolelle." Tarkkailin nurmikkoani yli viikon ajan nähdäkseni merkkejä tunkeutujista, mutta mitään ei ilmennyt. Onnittelin itseäni siitä, etten ollut ylireagoinut naapurini varoitukseen. Kertomuksella on kuitenkin surullinen loppu. Menin ulos etuovesta eräänä aamuna noin 10 päivää naapurin kanssa käymäni keskustelun jälkeen. Järkytyksekseni ruskeat laikut peittivät nurmikkoni, ikään kuin se olisi tapahtunut yhdessä yössä. Juoksin puutarhakauppaan, ostin hyönteismyrkkyä ja ruiskutin nurmikon heti, mutta se oli liian myöhäistä. Nurmikko oli pilalla, ja sen saaminen ennalleen vaati kuorman uutta multaa, monta työtuntia ja paljon kustannuksia. Naapurini varoitus oli tärkeä nurmikkoni hyvinvoinnin kannalta. Hän näki sellaista, mitä minä en nähnyt. Hän tiesi jotakin sellaista, mitä minä en tiennyt. Hän tiesi, että maamyyräsirkat elävät maan alla ja ovat aktiivisia vain yöllä, niin ettei päivänaikaisesta tarkastelusta ole paljonkaan hyötyä. Hän tiesi, etteivät maamyyräsirkat syöneet ruohon lehtiä vaan etsivät ravintonsa sen juurista. Hän tiesi, että nämä pienet tuuman mittaiset olennot voivat syödä paljon juuria ennen kuin näkisin vaikutukset maan pinnalla. Maksoin kalliin hinnan omahyväisestä välinpitämättömyydestäni. Elämme ihmeellistä aikaa. Sukupolvemme siunaukset ovat vehreitä ja kauniin vihreitä. Kun uskomme Vapahtajaan ja olemme kuuliaisia käskyille, elämämme voi olla täynnä tyydytystä ja iloa. Mutta näinä suuren kauneuden päivinä haasteemme valita Herran palveleminen ovat huomaamattomampia kuin muinoin, vaikkakin epäilemättä hengellisesti yhtä tärkeitä. On olemassa hengellisiä maamyyräsirkkoja, jotka kaivautuvat suojamuuriemme alitse ja valloittavat herkät juuremme. Monet näistä pahoista hyönteisistä ovat pieniä, toisinaan miltei huomaamattomia, mutta ellemme taistele niitä vastaan, ne vahingoittavat sitä, mikä on meille kallisarvoisinta, ja yrittävät tuhota sen. Profeettojen ja apostolien varoitukset saavat heidät yhä uudestaan puhumaan kodista ja perheestä. Sallinette minun esittää esimerkin profeettojen varoittavasta äänestä. Ensimmäinen presidenttikunta lähetti kahdentoista apostolin tukemana tämän vuoden helmikuun 11. päivänä kirkon jokaiselle jäsenelle ohjekirjeen perheistä. Sallinette, että luen vain kaksi virkettä tästä kirjeestä: "Neuvomme vanhempia ja lapsia asettamaan perherukouksen, perheillat, evankeliumin opiskelun ja opettamisen sekä perheen tervehenkisen toiminnan etusijalle. Olivatpa muut pyyteet tai toiminnat miten kelvollisia ja asiallisia tahansa, niiden ei saa sallia syrjäyttää Jumalan antamia velvollisuuksia, jotka vain vanhemmat ja perheet voivat asianmukaisesti täyttää." ("Kirje ensimmäiseltä presidenttikunnalta", Liahona, joulukuu 1999, s. 1.) Mikä on reaktiomme tähän profeetalliseen neuvoon? Miten minä ja te olette reagoineet tähän ensimmäisen presidenttikunnan lähes kahdeksan kuukautta sitten laatimaan kirjeeseen? Teini-ikäisten vanhempana kiireisessä maailmassa voin vahvistaa todeksi, että saadaksemme nämä asiat toimimaan tehokkaasti perheessämme meidän on asetettava ne etusijalle. Olemme juuri kuulleet kauniin kertomuksen vanhin Featherstonesta ja perherukouksesta. Pahan vaikutusten ympäröidessä lapsiamme voimmeko edes kuvitella päästävämme heidät aamulla ulos polvistumatta ja pyytämättä yhdessä nöyrästi Herran suojelusta tai päättävämme päivän polvistumatta yhdessä ja tunnustamatta tilivelvollisuuttamme Hänen edessään ja kiitollisuuttamme Hänen siunauksistaan? Veljet ja sisaret, on tarpeen, että pidämme perherukoukset. Varmastikin on aikoja, jolloin perheen saaminen yhteen lukemaan pyhiä kirjoituksia ei ole sen veroinen hengellinen kokemus, että siitä kannattaisi kirjoittaa päiväkirjaan, mutta emme saa luovuttaa. On erityisiä aikoja, jolloin pojan tai tyttären henki on vastaanottavainen, ja näiden suurenmoisten pyhien kirjoitusten voima sytyttää heidän sydämensä tulen tavoin. Kun kunnioitamme taivaallista Isäämme kodeissamme, Hän kunnioittaa pyrkimyksiämme. Me kaikki tiedämme, kuinka meidän on kamppailtava perheiltojemme puolesta. Keskuudessamme on varkaita, jotka ryöstäisivät maanantai-iltamme. Mutta Herran lupauksia, jotka ensimmäinen presidenttikunta lausui 84 vuotta sitten ja jotka nykyajan profeetat ovat toistaneet perheille, jotka pitävät perheillat, ei ole koskaan peruttu, ja ne ovat meidän ulottuvillamme: "Jos pyhät noudattavat tätä neuvoa, lupaamme, että seurauksena on suurenmoisia siunauksia. Rakkaus kodissa ja kuuliaisuus vanhempia kohtaan lisääntyy. Usko kehittyy Israelin nuorten sydämissä, ja he saavat voimaa taistella pahaa vaikutusta ja kiusauksia vastaan, jotka saartavat heitä." (Julkaisussa: James R. Clark, toim., Messages of the First Presidency of The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints, 6 osaa, 1965­1975, osa 4, s. 339.) Kuka ääneni ulottuvilla haluaisi myydä nämä lupaukset niille, jotka anastaisivat maanantai-iltamme? Ei yksikään meistä. Kristuksen opetuslasten ­ teidän ja minun ­ tulee parantaa näitä uskon vahvistamisen hetkiä lastemme elämässä. Toisinaan me vanhemmat jäämme riittämättömiksi. Tiedän, että minä jään. Mutta meidän täytyy aloittaa uudelleen. Herra näkee meidän vanhurskaat pyrkimyksemme ja avaa taivaan siunaukset, kun asetamme perheemme ensisijalle. Veljeni ja sisareni, hengelliset maamyyräsirkat ovat juuriemme kimpussa, ja meidän täytyy suhtautua vielä vakavammin perheeseemme, huoneenhallitustehtäväämme. Kun osallistumme tähän konferenssiin, kuunnelkaamme tarkaavaisesti rakasta profeettaamme presidentti Hinckleyä, hänen neuvonantajiaan ja apostoleja, jotka puhuvat meille. Älkäämme noudattako esimerkkiä, jota näytin suhtautumisessani Floridan maamyyräsirkkoihin. Älkäämme milloinkaan olko piittaamatta varoituksista. Älkäämme milloinkaan olko välinpitämättömän omahyväisiä. Olkaamme aina kuuntelevaisia ja oppivaisia nöyryydessä ja uskossa, halukkaita tekemään parannuksen, jos se on tarpeellista. Tämä on Jumalan valtakunta maan päällä. Te ja minä olemme Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia. Hän on Jumalan Poika. Hän elää. Hän johtaa tätä työtä. Presidentti Hinckley on Hänen profeettansa, ja hänen ohellaan 14 muulla on apostoliset avaimet. He ovat vartijoita tornissa, varoittavan äänen sanansaattajia, profeettoja, näkijöitä ja ilmoituksensaajia. "Valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette ­ ­. Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa." (Joos. 24:15.) "Kansa sanoi Joosualle: 'Me tahdomme palvella Herraa, Jumalaamme. Häntä me tahdomme totella.'" (Joos. 24:24.) Rukoilen, että nämä sanat kirjoitettaisiin sydämiimme, Jeesuksen Kristukseen nimessä. Aamen.