Ilmoituksen henki Presidentti Boyd K. Packer kahdentoista apostolin koorumin virkaa tekevä presidentti Nuoret myöhempien aikojen pyhät, ryhdistäytykää! Täyttäkää velvollisuutenne! Ottakaa elämä haltuunne! Hillitkää mielenne, ajatuksenne! Puhun lapsillemme ja nuorillemme ja ehdotan, että pyydätte vanhempianne ja isovanhempianne istumaan hiljaa ja häiritsemättä muutaman minuutin ajan, kun puhumme. Haluan kertoa teille jotakin sellaista, mitä opin veljeltäni ja mikä on ollut minulle kuin suojakilpi. Olen puhunut siitä aikaisemminkin mutta en niin yksityiskohtaisesti kuin tänään. Valmistuin lentokoulutuksesta ja sain hopeasiipeni kaksi päivää ennen 20. syntymäpäivääni. Myöhemmin minut sijoitettiin Langley Fieldiin Virginiaan B-24-pommikoneen toiseksi ohjaajaksi valikoituun ryhmään, jota koulutettiin käyttämään uutta salaista asetta ­ tutkaa. Veljeni, eversti Leon C. Packer, oli sijoitettu Pentagoniin Washington D.C.:ssä. Hän oli B-24-koneen lentäjä, joka sai monia kunniamerkkejä, ja hänestä tuli prikaatinkenraali ilmavoimissa. Ollessani Langley Fieldissä sota päättyi Euroopassa, ja niin meidät määrättiin Tyynellemerelle. Vietin muutaman päivän Leonin kanssa Washingtonissa ennen kuin minut lähetettiin taisteluun. Hän kertoi minulle sellaisista asioista, joita hän oli oppinut taisteluissa. Hän oli lentänyt Pohjois- Afrikasta ilmahyökkäyksiä Etelä-Eurooppaan; vain hyvin harvat noista koneista palasivat takaisin. Huhtikuun 16. päivänä vuonna 1943 hän oli kapteenina B-24-pommikoneessa, joka oli palaamassa pommituslennolta Manner-Euroopasta Englantiin. Hänen koneensa, jonka nimi oli Yard Bird, vaurioitui pahasti ilmatorjuntatulessa ja putosi pois muodostelmasta. Silloin he jäivät yksin ja joutuivat hävittäjien ankaran hyökkäyksen kohteeksi. Hän kirjoitti tuosta kokemuksesta sivun mittaisessa raportissaan: "Kolmosmoottori savutti ja potkuri irtosi. Nelosmoottorin polttoaineputki ammuttiin poikki. Oikeanpuoleisten siivekkeiden ja vakaimien kaapelit ammuttiin pois. Peräsin osittain lukkiutunut. Radio ammuttiin pois. Hyvin suuria reikiä oikeassa siivessä. Laskusiivekkeet ammuttu pois. Rungon koko peräosa täynnä reikiä. Hydraulinen järjestelmä ammuttu pois. Takakonekivääri poissa." Kahdeksansien ilmavoimien historiassa, joka julkaistiin vasta pari vuotta sitten, on erään miehistön jäsenen kirjoittama yksityiskohtainen kuvaus tuosta lennosta.1 Yksi moottori oli tulessa ja kolme muutakin menetti voimansa. Lentokone alkoi pudota. Hälytyskello vaati miehistöä hyppäämään koneesta. Pommien pudottaja oli ainoa, joka pääsi ulos, ja hän putosi laskuvarjon avulla Englannin kanaaliin. Lentäjät poistuivat istuimiltaan ja siirtyivät kohti pommikuilua hypätäkseen ulos. Yhtäkkiä Leon kuuli moottorin yskivän ja paukahtelevan. Hän kiipesi nopeasti takaisin paikalleen ja sai moottoreista kylliksi voimaa Englannin rannikolle asti. Sitten moottorit pysähtyivät ja he syöksyivät maahan. Laskuteline repeytyi pois erään kukkulan laella; kone syöksyi metsikköön ja hajosi kappaleiksi. Sisälle tuli maata. Hämmästyttävää kyllä, kaikki koneessa olleet jäivät henkiin, vaikka jotkut haavoittuivat pahasti. Pommien pudottaja oli menetetty, mutta hän oli luultavasti pelastanut muiden yhdeksän hengen. Kun moottorit alkoivat savuttaa ja laskuvarjo ilmaantui, hävittäjät lopettivat hyökkäyksensä. Se ei ollut Leonin ainoa maahansyöksy. Jutellessamme hän kertoi minulle, kuinka hän pystyi säilyttämään toimintakykynsä tulituksessakin. Hän sanoi: "Minulla on lempilaulu" ­ ja hän sanoi sen nimen ­ "ja kun tuli oikein rankka paikka, lauloin sitä hiljaa itsekseni, ja silloin sain uskoa ja varmuutta, jotka pitivät minut kurssissa." Hän lähetti minut taisteluun tuon opetuksen siivittämänä. Keväällä 1945 sain koetella Leonin muutamaa kuukautta aiemmin antamaa opetusta. Sota päättyi Tyynellämerellä ennen kuin pääsimme Filippiineille, ja meidät määrättiin Japaniin. Eräänä päivänä lähdimme B-17-pommikoneella Atsugin lentokentältä läheltä Jokohamaa kohti Guamia hakemaan majakan valaisinta. Lennettyämme yhdeksän tuntia laskeuduimme pilvien läpi ja näimme, että olimme toivottomasti eksyksissä. Radio oli mykkä. Myöhemmin ilmeni, että olimme keskellä taifuunia. Lentäen keskellä valtamerta aloitimme haravoinnin. Muistin tuossa toivottomassa tilanteessa veljeni sanat. Opin, että voi rukoilla ja jopa laulaa ääntäkään päästämättä. Jonkin ajan kuluttua lensimme vedestä esiin pistävän karijonon yli. Voisiko se kuulua Mariaaneihin? Seurasimme kareja. Pian edessä häämötti Tinianin saari ja laskeuduimme kirjaimellisesti viime sekunneilla ennen polttoaineen loppumista. Rullatessamme pitkin kiitorataa moottorit pysähtyivät yksitellen. Opin, että sekä rukous että musiikki voivat olla aivan äänettömiä ja hyvin yksityisiä. Tuo kokemus oli dramaattinen, mutta Leonin opetuksen vielä suurempi merkitys selvisi minulle myöhemmin jokapäiväisessä elämässä, kun kohtasin samoja kiusauksia kuin te nuoret ja lapset kohtaatte nyt. Vuosien vieriessä huomasin, että vaikka se ei ollutkaan helppoa, pystyin hillitsemään ajatukseni, jos panin ne omaan paikkaansa. Kiusauksen, suuttumuksen, pettymyksen ja pelon ajatukset voi korvata paremmilla ajatuksilla ­ musiikin avulla. Rakastan kirkon pyhää musiikkia. Palautuksen laulut antavat innoitusta ja suojaa. Tiedän myös, että osa musiikista on hengellisesti tuhoisaa; se on pahaa ja vaarallista! Nuoret, pysykää erossa siitä! Tiedän myös, miksi Leon neuvoi lapsiaan: "Muistakaa, että hyökkäykset ovat aina ankarimmillaan lähimpänä maalia." Ajatukset ovat keskusteluja, joita pidämme itsemme kanssa. Ymmärrättekö, miksi pyhät kirjoitukset opettavat meitä antamaan hyveen aina kaunistaa ajatuksiamme ja lupaavat meille, että jos teemme niin, uskalluksemme on vahvistuva "Jumalan kasvojen edessä ja pappeuden oppi on taivaan kasteena valuva" sieluumme, ja Pyhä Henki on silloin oleva seuranamme alati.2 "Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut."3 Nuoret, Hengen ääni pikemminkin tunnetaan kuin kuullaan. Voitte oppia jo hyvin varhain, kuinka Pyhä Henki toimii. Pyhät kirjoitukset ovat täynnä apua sen suhteen, kuinka hyvä voi vaikuttaa mieleenne ja paha saada teidät valtaansa, jos sallitte sen. Tuo kamppailu ei pääty milloinkaan. Mutta muistakaa tämä: Ei maailman kaikki vesikään, vaikka kuinka se yrittäisi saisi hukkumaan laivaa pientäkään, jos se ulkopuolelle jäisi. Ei maailman kaikki pahuuskaan eikä syntien määrä mikään saa ihmisen sielua hukkumaan jos sitä ei päästä sisään.4 Kun opitte hillitsemään ajatuksenne, olette turvassa. Eräs tuntemani mies tekee näin: Milloin vain kelvoton ajatus yrittää tunkeutua hänen mieleensä, hän hieroo vihkisormustaan peukalollaan. Se katkaisee virtapiirin ja on hänelle miltei automaattinen tapa pitää poissa epätoivotut ajatukset ja mielikuvat. En voi olla kertomatta teille erästä toista asiaa tuosta käynnistäni veljeni luona Washingtonissa. Hänen oli määrä viedä B-25-pommikone Texasiin, hakea sieltä jotakin ja palata seuraavana päivänä Washingtoniin. Menin hänen mukaansa. Se oli ainoa kerta, jolloin lensimme yhdessä. Monta vuotta myöhemmin minulle suotiin kunnianosoitus Weberin valtionyliopistossa, josta me molemmat olimme valmistuneet. Veljeni oli ollut oppilaskunnan virkailija omana opiskeluaikanaan. Koska minun oli määrä olla Etelä-Amerikassa, hän lupasi mennä juhlaillalliselle ja ottaa kunnianosoituksen vastaan minun puolestani. Vastaanottopuheessaan hän esitti tämän kertomuksen ­ josta osa on totta. Hän sanoi, että Texasissa olimme olleet kiitotiellä vierekkäin valmiina nousuun. Hän sanoi minulle radion välityksellä: "Nähdään yläkerrassa ­ jos luulet pääseväsi sinne!" Sitten hän kertoi heille, että sen jälkeen kun minusta tuli johtava auktoriteetti kirkossa, minä aina silloin tällöin kysyin hänen käyttäytymisestään ja sanoin: "Nähdään yläkerrassa ­ jos luulet pääseväsi sinne!" Kas niin, Leon kyllä pääsi sinne. Hän on nyt siellä, missä minäkin toivon jonakin päivänä olevani. Nuoret myöhempien aikojen pyhät, ryhdistäytykää! Täyttäkää velvollisuutenne! Ottakaa elämä haltuunne! Hillitkää mielenne, ajatuksenne! Jos teillä on ystäviä, joilla ei ole teihin hyvää vaikutusta, vaihtakaa heidät, vaikka joutuisittekin kohtaamaan yksinäisyyttä, jopa torjuntaa. Jos olette jo tehneet pahoja virheitä, on olemassa keinoja korjata ne, ja lopulta on niin kuin niitä ei olisi milloinkaan tapahtunutkaan. Syyllisyys hallitsee joskus mieltämme ja tekee meistä omien ajatustemme vankeja. Kuinka mieletöntä jäädä vankilaan, kun ovi on auki. Älkää luulotelko itsellenne, ettei synnillä oikeastaan ole vaikutusta. Siitä ei ole apua; parannuksesta on. Ottakaa vastuu itsestänne nyt. Kuinka suurenmoista onkaan olla nuori myöhempien aikojen pyhä tänä suurenmoisena, haasteellisena aikana. Paavali sanoi nuorelle Timoteukselle: "Kenenkään ei pidä väheksyä sinua nuoruutesi vuoksi."5 Louisa May Alcott oli vasta 14-vuotias, kun hän kirjoitti: On minulla valtakunta ajatusten ja tunteiden. Kovin vaikeaksi huomaan hyvän hallitsemisen sen. ­ ­ Vain sitä kruunua pyydän, jonka voittaa voi jokainen. Ja valloittamaan mä tyydyn vain maailman sisäisen.6 Te pystytte tekemään sen ­ teidän on tehtävä se. Tulevaisuutemme riippuu teistä, lapsemme ja nuoremme. Kas niin, tämä on neuvoni teille. Herättäkää nyt vanhempanne ja sanokaa heille, että olette oppineet keinon tulla täydellisiksi. Ehkä teistä ei tule aivan täydellisiä, mutta voitte päästä kyllin lähelle sitä. Voin kannustaa teitä tällä tavalla: Eräs opettaja, joka yritti selittää, mikä teoria on, esitti seuraavan kysymyksen: "Jos viette kirjeen puoleen väliin matkasta kirjelaatikolle ja pysähdytte, alatte sitten kulkea puoleenväliin jäljellä olevaa matkaa ja pysähdytte ja toistatte sen yhä uudestaan, pääsettekö teoriassa milloinkaan postilaatikolle?" Eräs nokkela oppilas vastasi: "Emme, mutta pääsemme tarpeeksi lähelle pudottamaan kirjeen laatikkoon." Te nuoret pääsette kyllin lähelle täydellisyyttä, niin että elämänne on täynnä haasteita ja huolia, innoitusta, onnea ja iankaikkista iloa. Herra on luvannut: "En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne."7 "Minä olen puhuva sinulle ymmärryksessäsi ja sydämessäsi Pyhän Hengen kautta, joka on tuleva päällesi ja asuva sydämessäsi ­ ­. Tämä on ilmoituksen henki ­ ­. Tämä on siis sinun lahjasi; ahkeroi käyttää sitä, ja sinä tulet olemaan autuas, sillä se on pelastava sinut."8 Jumala siunatkoon teitä. Te jo lauloitte meille: "Tiedän, ett oon lapsi Jumalan, ja suunnitelman myös tunnenhan mä Herran antaman."9 Jonakin päivänä voitte todistaa lastenne lapsille ja he omilleen ja he uudelle sukupolvelle ja yhä uudelle. Te valmistaudutte pitkään elämän, pitkään, pitkään tulevaisuuteen, joka tällä kirkolla on edessään, joka lapsilla ja nuorilla on edessään, joka meillä kaikilla on edessämme myöhempien aikojen pyhinä. Ja minä todistan teille, nuoremme, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika. Isoisänä ja isoisoisänä tiedän, kuinka paljon rakastamme teitä. Kuinka paljon rakastammekaan teitä, kuinka paljon teitä rakastetaankaan tässä kirkossa, ja pyydän Herran siunauksia teille kohdatessanne suurenmoisen elämän, joka teitä odottaa nuorina myöhempien aikojen pyhinä. Teen sen Herran palvelijana ja Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Ks. Gerald Astor, The Mighty Eighth: The Air War in Europe Told by the Men Who Fought It, 1997. 2. LK 121:45­46. 3. Joh. 14:26. 4. Tuntematon, "All the Water in the World", Best-Loved Poems of the LDS People, toim. Jack M. Lyon ym., 1996, s. 302. Ks. M. Russell Ballard, "Television vaikutukset", Valkeus, heinäkuu 1989, s. 74. 5. 1. Tim. 4:12. 6. Louisa May Alcott, "My Little Kingdom," Louisa May Alcott ­ Her Girlhood Diary, toim. Cary Ryan, 1993, s. 8­9. 7. Joh. 14:18. 8. LK 8:2­4, kursivointi lisätty. 9. "Jeesuksen Kristuksen kirkko", Lasten laulukirja, s. 48.