Totiset seuraajat Vanhin Robert J. Whetten seitsemänkymmenen koorumista Hänen totisina palvelijoinaan Vapahtaja haluaa meidän rakastavan muita ehdottomammin, puhtaammin, täydellisemmin. Yksin siellä yläkerran suuressa huoneessa yhdentoista opetuslapsen seurassa Jeesus käyttää nämä viimeiset opetustuokiot kuolevaisuudessa palvellessaan opettaakseen: "Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä ­ ­. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne."1 Hän puhuu lähestyvästä kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan: "Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta."2 Hän vahvistaa jälleen olevansa Jumalan Poika: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani."3 Ja Hän lupaa, että Isä lähettää heille toisen puolustajan, Pyhän Hengen, joka "opettaa teille kaiken"4. Jeesuksen ehdoton rakkaus meitä kohtaan toimi liikkeellepanevana voimana Hänen antamalleen sovitusuhrille meidän syntiemme tähden. Ilman Hänen rakkauttaan me emme voisi palata taivaallisen Isämme luokse. Se, miten Hän eli elämänsä, on esimerkki, jota meidän tulee seurata. Hänen tiensä pitäisi olla meidän tiemme. "Millaisia miehiä teidän siis tulisi olla? Totisesti minä sanon teille: sellaisia kuin minä olen."5 Hän osoitti meille, että meidän täytyy kulkea tietämme tehden hyvää, että lähimmäistemme hengellinen ja fyysinen hyvinvointi on yhtä tärkeää kuin omamme, ja että meidän pitäisi osoittaa aitoa huolenpitoa ja myötätuntoa kaikkia taivaallisen Isämme lapsia kohtaan. Moroni määrittelee Kristuksenkaltaisen rakkauden puhtaaksi rakkaudeksi: "Ja nyt minä tiedän, että se rakkaus, jota sinä olet tuntenut ihmislapsia kohtaan, on puhdasta rakkautta; jos siis ihmisissä ei ole tätä rakkautta, he eivät voi periä sitä sijaa, jonka sinä olet valmistanut Isäsi asuinsijoille."6 Ei riitä, että sanomme uskovamme ja rakastavamme Häntä, vaan meiltä täytyy sinä viimeisenä päivänä löytyä rakkautta, jota Hän osoitti muita kohtaan. Meidän ei tarvitse Hänen laillaan antaa henkeämme muiden puolesta, mutta meidän tulee Vapahtajan tavoin suoda siunauksia toisten elämään antamalla itsestämme sekä antamalla sitä, mistä meidän elämämme koostuu: aikamme, kykyjämme ja varojamme. Mormon kehottaa meitä: "Rukoilkaa ­ ­ Isää koko sydämenne voimalla, että te täyttyisitte tällä rakkaudella, jonka hän on antanut lahjaksi kaikille Poikansa Jeesuksen Kristuksen totisille seuraajille."7 Uskon tavoin Kristuksen kaltainen rakkaus on Hengen lahja, ja se annetaan henkilökohtaisen vanhurskauden periaatteiden nojalla ja sen mukaisesti, missä määrin olemme kuuliaiset niitä lakeja kohtaan, joihin se perustuu. Uskon tavoin rakkautta pitää harjoittaa, jotta se kasvaisi. Me kaikki elämme elämäämme päivän kerrallaan, ja iästämme ja olosuhteistamme riippumatta me jokainen kohtaamme päivittäin valintoja suhteissamme toisiin ihmisiin. Kun me kiellämme itsemme ja ojennamme kätemme myötätuntoisina palvellaksemme toisia, Henki jalostaa ja opettaa meitä, ja me opimme sen, mitä Paavali tarkoitti sanoessaan: "Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus."8 Toisten myötätuntoinen ja aulis palvelemisemme kasvaa jumalalliseksi rakkaudeksi ja muuttaa meidät, niin että me "hänen ilmestyessänsä tulemme hänen kaltaisiksensa"9. Brigham Young opetti: "Meidän tulee aloittaa rakastavat ja ystävälliset tekomme sen perheen parissa, johon kuulumme, ja se jälkeen ulottaa ne koskemaan muita."10 Kuningas Benjamin opetti vanhempia, että heidän pitää opettaa lapsiaan "rakastamaan toisiansa ja toinen toistansa palvelemaan"11. Nuo kaksi ­ rakkaus ja palveleminen ­ kuuluvat yhteen. Presidentti Kimball opetti, että "Jumala huomaa meidät, ja Hän varjelee meitä. Mutta Hän tyydyttää meidän tarpeemme tavallisesti toisen kuolevaisen kautta. Siksi on erittäin tärkeätä, että me palvelemme toisiamme valtakunnassa."12 Viime tammikuussa Kolumbian vuoristoalueen keskiosassa sattunut maanjäristys jätti jälkeensä tuhoa Armenian kaupungissa. Huolestuneet vaarnanjohtajat soittivat vyöhykkeen johtokunnalle Quitoon saadakseen selville, millaisia tarpeita Armeniassa asuvilla jäsenillä oli. Piirinjohtaja vahvisti, että monet kirkon jäsenet olivat menettäneet kotinsa ja saaneet suojaa neljästä vahingoittumattomasta kappelista mutta tarvitsivat kiireesti ruokaa ja vaatteita. Apuyhdistys ja pappeusjohtajat ryhtyivät toimeen, ja jäseniltä virtasi kaikkialta Kolumbiasta ruoka- ja vaatelahjoituksia tarkoitusta varten osoitettuun kappeliin kussakin kaupungissa. Seitsenvuotias Neidi oli tullut vanhempiensa kanssa Calin kaupungissa sijaitsevaan kappeliin ja katseli, kun piispa Villareal otti jäseniltä vastaan lahjoituksia. "Piispa, kuinka minä voin auttaa Armeniassa asuvia lapsia?" "Neidi, vanhempasi ovat jo auttaneet." Neidi meni toiselle puolelle kappelia ja huomasi, että lasten vaatteita pakattiin hyvin vähän ja kenkiä ei lainkaan. Hän meni takaisin piispan luo omat kenkänsä kädessään. "Nyt tiedän, miten voin auttaa. Ole hyvä ja anna nämä kengät jollekulle sellaiselle pienelle tytölle Armeniassa, joka on menettänyt omansa." Hänen paljaat jalkansa eivät pitäneet mitään ääntä, kun hän poistui paikalta. Kuningas Benjamin opetti kansaansa kuuntelemaan Pyhän Hengen kuiskauksia: "Riisu pois luonnolli[nen] ihmi[nen] ja tule pyhäksi Herran Kristuksen sovituksen kautta ja muutu lapsen kaltaiseksi, alistuvaiseksi, sävyisäksi, nöyräksi ja kärsivälliseksi, täyty rakkaudesta."13 Loppukeväästä 1829, kun palautuksen suurenmoiset tapahtumat tulivat esiin, Herra sanoi profeetta Josephin kautta Joseph Knightille: "Eikä kukaan voi olla apuna tässä työssä, ellei hän ole nöyrä ja täynnä rakkautta."14 Nykyään jokaista kelvollista nuorta miestä pyydetään antamaan kaksi vuotta kokoaikaiseen lähetystyöpalvelukseen. Kun lähetyssaarnaajat opettavat Jeesuksen Kristuksen evankeliumia ja palvelevat muita kaikesta sydämestään, väkevyydestään, mielestään ja voimastaan, heille annetaan Hengen lahjoja, muun muassa Kristuksen osoittamaa rakkautta niitä kohtaan, joita he palvelevat. Lähetystyöpalvelusta voi tulla ja siitä pitäisi tulla perusta koko elämän kestävälle onnelle, joka rakentuu rakkaudelle ja toisten palvelemiselle. Pappeuden tavoin äitiys on jumalallinen kutsumus palvella ja ravita toisia. Kuka sellainen, joka on nähnyt äidin puhdasta rakkautta lastaan kohtaan, voi kieltää sellaisen rakkauden olevan Jumalasta? Sisaret, tätä samanlaista Kristuksen osoittamaa rakkautta voidaan ja sitä pitäisi osoittaa muille koko elämänne ajan. Kun rikas mies tuli kysymään Jeesukselta: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?" Jeesus toisti käskyt, ja mies vastasi: "'Kaikkia niitä olen noudattanut ­ ­ mitä vielä puuttuu?' Jeesus sanoi hänelle: 'Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.'"15 Herran nykyajan opetuslapsina meidän pitäisi kysyä: "Mitä vielä puuttuu?" Voitte kulkea tietänne tehden hyvää, voitte rakastaa ja palvella toisia perheessänne, kirkossa ja yhteiskunnassa. Jossakin vaiheessa teidän täytyy olla halukkaita antamaan Hänelle kaikki, mitä teillä on ja mitä te olette16. Jotkut tuntemistani totisimmista palvelijoista ovat aviopareja, jotka ovat siirtäneet odottamansa eläkeajan helpomman elämän ja ilot tuonnemmaksi ja seuranneet Häntä palvellakseen kokoaikaisesti Hänen valtakunnassaan. Jos haluatte kasvaa opetuslapsina yhdessä, niin puhukaa piispallenne lähetystyöstä. Jokainen kirkon lähetyskenttä tarvitsee enemmän lähetyssaarnaaja-aviopareja, ja pian toiminnassa olevat sata temppeliä tarvitsevat työntekijöitä. Presidentti Hinckley on kysynyt: "Miksi lähetyssaarnaajat ovat onnellisia? Koska he kadottavat itsensä toisten palveluksessa. Miksi temppeleissä työtä tekevät ovat onnellisia? Koska heidän tekemänsä rakkaudentyö on täydellisesti sopusoinnussa sen suuren sijaistyön kanssa, jonka Vapahtaja teki ihmiskunnan puolesta."17 Olen kiitollinen siitä, että ympärilläni on ollut rakkaita, jotka ovat rakkaudellaan ja palvelemisellaan tuoneet siunausta elämääni. Alman ajan käännynnäisten tavoin, jos meitä on tarkoitus kutsua Hänen kansakseen, meidän täytyy haluta "kantaa toinen tois[emme] kuormia, jotta ne kevenisivät"18. Meidän jokaisen mieleen muistuu totisia seuraajia, jotka ovat keventäneet monien kuormia osoittamalla Kristuksen esimerkin mukaista rakkautta ja palvelemista. Ernest LeRoy Hatch toimi lääkärinä paikkakunnalla, missä vartuin Pohjois- Meksikossa. Hän toimi myös lähetysjohtajanani ja palveli monella muulla lähetyskentällä. Suurimman osan elämäänsä hän piti mukanaan laulun "Suo enemmän mulle" sanoja. Kaksi viimeistä riviä kuuluvat: "Suo Sun valtakuntaas Mun valmistua, Suo pyhäksi tulla Kuin Vapahtaja."19 Hänen totisina palvelijoinaan Vapahtaja haluaa meidän rakastavan muita ehdottomammin, puhtaammin, täydellisemmin, aivan kuten Hän rakastaa heitä. Hänen apostolinsa ja profeettansa toimivat meidän aikanamme kuten menneinä aikoina edelleenkin esimerkkeinä ja opettavat, että tämä Kristuksen osoittama rakkaus on Hänen evankeliuminsa todellinen ydin. Olen saanut oppia tuntemaan ja kokemaan heidän rakkautensa toisiaan kohtaan ja meitä jokaista kohtaan. Todistan, että he ovat Jeesuksen Kristuksen todellisia opetuslapsia. Tämä kirkko on Hänen valtakuntansa maan päällä. Meillä on Hänen ja heidän esimerkkinsä rakkaudesta ja palvelemisesta. Olkaamme mekin todellisia opetuslapsia. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Joh. 13:34, 35. 2. Joh. 15:13. 3. Joh. 14:6. 4. Joh. 14:26. 5. 3. Ne. 27:27. 6. Et. 12:34. 7. Moro. 7:48, kursivointi lisätty. 8. Gal. 5:22. 9. Moro. 7:48. 10. Kirkon presidenttien opetuksia: Brigham Young, s. 218. 11. Moosia 4:15. 12. The Teachings of Spencer W. Kimball, s. 252. 13. Moosia 3:19. 14. LK 12:8. 15. Matt. 19:16-21. 16. Ks. Moosia 2:34. 17. "Antautukaamme Herran palvelukseen", Valkeus, elokuu 1987, s. 5 18. Moosia 18:8. 19. MAP-lauluja, 76.