Lauman paimenet Presidentti Gordon B. Hinckley Sydämessäni on syvällinen arvonanto piispojamme kohtaan. Olen syvästi kiitollinen Kaikkivaltiaan ilmoituksesta, jonka johdolla tämä virka muodostettiin ja jonka johdolla se toimii. Rakkaat veljeni, on tavattoman suuri kunnia ja vastuu puhua teille. Rukoilen, että Herra siunaa minua. Kuinka suurenmoinen veljeskunta tämä onkaan! Se koostuu sadoista tuhansista miehistä ja pojista, jotka on asetettu Jumalan pappeuteen. Kuinka mahtava joukko tämä olisikaan, jos me kaikki tulisimme yhteen suureen kokoukseen. Se hämmästyttäisi maailmaa. Minun tietääkseni ei ole mitään muuta sellaista. Te olette kirkon selkäranka, veljeni. Teidän riveistänne tulevat piispat ja seurakunnanjohtajat, piirin- ja vaarnanjohtajat, vyöhykevaltuutettu-seitsenkymmenet ja kaikki johtavat auktoriteetit. Teidän varaanne, nuoret miehet, rakentuu suuri lähetystyöohjelma, jonka vaikutus tuntuu kautta maailman. Yhdessä te olette miehiä ja poikia, jotka ovat pukeneet yllensä Jumalan taisteluvarustuksen viedäksenne eteenpäin Hänen työtänsä maan päällä. Aina kun tulemme yhteen näihin kokouksiin, olen pahoillani, ettei sijaa ole kaikille, jotka haluaisivat tulla. Siitä hetkestä lähtien, jolloin tabernaakkelin ovet avattiin tänä iltana, nuoria miehiä isineen on tullut virtanaan. Toivottavasti uusi halli on valmiina vuoden kuluttua ja voimme antaa sijan kaikille, jotka haluavat tulla. Ja te veljet, jotka käytätte hyväksenne tämän kokouksen televisiointia ja satelliittilähetystä, me tunnemme olevamme yhtä kanssanne. Luulen, että taivaallinen Isä hymyilee meille. Luulen, että Hänestä on varmaankin hyvin helpottavaa katsoa satojatuhansia miehiä ja poikia, jotka rakastavat Häntä, joilla on sydämessään todistus Hänestä ja Hänen rakkaasta Pojastaan ja jotka johtavat ja ohjaavat Hänen kirkkoaan, jotka ovat päämiehiä perheissä, joissa vallitsee vanhurskaus ja joissa opetetaan totuutta ja näytetään siitä esimerkkiä. Meistä on tullut suuri joukko miehiä, nuoria ja vanhoja. On tuskin mitään, mitä emme voi saavuttaa, jos teemme työtä yhdessä, niin että meillä on yksi mieli, yksi tarkoitus ja yksi sydän. Toivon, että me kaikki olemme selvillä siitä, mitä valtavaa me olemme saaneet pappeuteen asettamisen myötä. Tämä on Jumalan valtuus maan päällä. Se tulee Häneltä jumalallisena lahjana. Siihen kuuluu voima ja valtuus hallita kirkon asioissa. Siihen kuuluu voima ja valtuus siunata Herran nimessä, panna kädet sairaiden päälle ja kutsua alas taivaan voimia. Se on sangen pyhä. Se on jumalallinen. Sen valtuus ilmenee kuolevaisuudessa ja yltää kuoleman verhon toiselle puolelle. Toivon, että olemme sen pappeuden arvoisia, joka meillä on. Vetoan teihin, jokaiseen teistä, että elätte elämänne niin, että olette sen arvoisia. Kuten meitä on muistutettu, tämä on suuren pahuuden aikaa maailmassa. Ketään ei tarvitse muistuttaa siitä. Joudumme jatkuvasti altistumaan pornografian törylle ja saastalle, riettaalle ja jumalattomalle käyttäytymiselle, joka on täysin sopimatonta jokaiselle, jolla on Jumalan pappeus. On haasteellista tehdä työtä maailmassa ja elää sen saastan yläpuolella. Epärehellisyys on valloillaan. Se ilmenee kouluissa lunttaamisena, viekkaiden juonien vaikutuksena, liiketoimissa, joihin liittyy vilppi ja petos. Kiusauksia on kaikkialla ympärillämme, ja valitettavasti jotkut antautuvat niihin. Veljet, olkaa vahvoja. Nouskaa maailman pahuuden yläpuolelle. Meidän ei tarvitse olla tekopyhiä. Meidän ei tarvitse omaksua pyhempi kuin sinä -asennetta. Meidän tarvitsee vain seistä selkä suorana ja antaa käsityksemme oikeasta ja väärästä sekä yksinkertaisen rehellisyyden hallita tekojamme. Eläkäämme evankeliumin mukaan kodeissamme. Ilmetköön vilpitön rakkaus aviomiehen ja vaimon välillä, lasten ja heidän vanhempiensa välillä. Hillitkää suuttumuksen ääntä. Olkaa ehdottoman uskollisia toisillenne. Yksinkertaisesti "oikein sä tee, silloin vastuun voit kantaa" (MAP-lauluja, 158). Eläkää niin, että voitte polvistua rukoukseen joka aamu, etsien Pyhän Hengen ohjausta ja opastusta samoin kuin sen suojelevaa voimaa, kun ryhdytte tekemään päivän työtänne. Eläkää niin, että joka ilta ennen levolle käymistänne voitte käydä Herran eteen rukouksessa häpeämättä tai nolostumatta tai ilman että teidän tarvitsisi pyytää anteeksi. En emmi sanoa, että Jumala siunaa teitä, jos niin teette. Jonakin päivänä tulette vanhoiksi ja katselette mennyttä elämäänne. Pystytte sanomaan: "Elin rehellisesti. En pettänyt ketään, en edes itseäni. Iloitsin suuresti vaimoni, lastemme äidin, toveruudesta. Olen ylpeä noista lapsista. Olen kiitollinen Jumalalle Hänen ilmiselvistä siunauksistaan." Mikäli osanne olisi sellainen, lupaan, että kun vanhuuden varjot asettuvat piirteisiinne, silmissänne on kiitollisuuden kyyneleitä ja rinnassanne sykkii kiitollinen sydän. Muutamia vuosia sitten, yli kymmenen vuotta sitten, puhuin tällä korokkeella kirkon piispoista. Haluan palata tuohon aiheeseen lyhyesti tänä iltana. Sydämessäni on syvällinen arvonanto piispojamme kohtaan. Olen syvästi kiitollinen Kaikkivaltiaan ilmoituksesta, jonka johdolla tämä virka muodostettiin ja jonka johdolla se toimii. Kuten kaikki teistä tietävät, hirveä myrsky iski Keski-Amerikkaan viime syksynä. Hurrikaani Mitch asettui kuudeksi päiväksi ja yöksi tuon alueen ylle ja etenkin Hondurasin ylle. Tuulet puhalsivat raivoisasti ja sateet lankesivat lakkaamatta. Joet paisuivat ja veivät mennessään niiden partaalle rakennettuja taloja. Yli 200 siltaa huuhtoutui pois Hondurasissa, niin että kulku kävi mahdottomaksi. Ylhäällä sijaitsevat maat huuhtoutuivat kohti merta saastaisena mutavyörynä. Talot täyttyivät ikkunoita myöten. Pihat ja kadut peittyivät. Ihmiset pakenivat kauhun vallassa jättäen kaiken taakseen. Eräs piispoistamme hankki käyttöönsä ison kuorma-auton ja lähti kokoamaan joukkoaan ja vei heidät ylemmäksi. Kun kuorma-auto ei päässyt jatkamaan matkaa, hän hankki jostakin veneen. Hän huolehti laumastaan. Menin paikan päälle katsomaan, mitä oli tapahtunut, ja lohduttamaan, missä mahdollista. Näin ihmeen. Näin tämän kirkon yksinkertaisen ja ihmeellisen tehokkaan organisaation toiminnassa. Tämän kirkon jokaisella jäsenellä on piispa tai seurakunnanjohtaja. Voin vain kiittää muusta avusta, jota saatiin kautta maailman, mutta ihailen loputtomasti sitä suurenmoista tapaa, jolla kirkko toimi. Piispat vetosivat vaarnanjohtajiin, jotka vetosivat vyöhykkeen johtokuntaan, joka vetosi keskustoimistoon Salt Lake Cityssä. Muutamassa tunnissa suuria määriä peruselintarvikkeita, lääkkeitä ja vaatteita oli matkalla varastoistamme. San Pedro Sulasta, suurimmat vahingot kärsineeltä alueelta, vuokrattiin varasto. Piispat marssittivat väkensä työvuoroihin varastoon panemaan muovikasseihin riittävästi ruokaa yhdelle perheelle viikon tarpeisiin, vaatteita päälle pantavaksi, lääkkeitä turvaksi tauteja vastaan. Jokainen piispa tunsi väkensä. Hän ja hänen seurakuntansa Apuyhdistyksen johtaja tunsivat heidän tarpeensa. He eivät olleet kasvottomia muukalaisia, jotka toimivat valtion palkkalaisina. He olivat ystäviä, jokainen jäsenenä seurakuntaperheessä, joka oli niin pieni, että he tunsivat toistensa tarpeet. Ei ollut riitoja, ei ruoan eikä vaatteiden ahnehtimista. Kaikki sujui järjestyksessä. Se oli järjestelmällistä. Se oli ystävällistä. Sen kannustimena oli rakkaus ja huolenpito, ja se tapahtui nopeasti välittömän tarpeen täyttämiseksi. Evankeliumi toimi siellä eleettömällä ja suurenmoisella tavalla. Vedet väistyivät lopulta, muta jäi jäljelle paksuna inhottavana kaikkialle ulottuvana patjana. Mikään ei ollut arvokkaampaa kuin lapiot ja kottikärryt. Ja yhdessä, taaskin piispojen johdolla, muta siivottiin pois taloista. Kävimme eräässä kokouspaikassa lauantaina. Siellä oli monia ihmisiä sekä piispa, laumaansa rakastava isä, antamassa ohjeita. Vedessä kelluneet penkit vietiin ulos ja puhdistettiin huolellisesti. Muta kaavittiin seinistä ja lattioilta. Sitten otettiin esiin mopit ja pesurievut, ja ennen illan tuloa tuona lauantaina rakennus oli saatettu valmiiksi sapatin jumalanpalvelukseen. Olen nöyrän kiitollinen ja kunnioitan ja ihailen tämän kirkon piispoja. Katselin heitä mitä vaikeimmissa oloissa La Limassa Hondurasissa. Puhuin heidän kanssaan, kättelin heitä, rakastin heitä. Kuinka kiitollinen olenkaan näistä miehistä, jotka omaa mukavuuttaan ajattelematta antavat aikaansa, viisauttaan, innoitustaan johtaessaan seurakuntiamme kautta maailman. He eivät saa muuta korvausta kuin väkensä rakkauden. He eivät saa levätä sapattina eivätkä kovin paljon muulloinkaan. He ovat lähimpänä ihmisiä, tuntevat parhaiten heidän tarpeensa ja olonsa. Heidän virkansa vaatimukset ovat nykyisin samat kuin Paavalin aikana, joka kirjoitti Timoteukselle: "Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan, ei juomiseen taipuvainen, ei väkivaltainen eikä rahanahne, vaan lempeä ja sopuisa" (1. Tim. 3:2­3). Kirjeessään Titukselle Paavali lisää, että "seurakunnan kaitsijan täytyy ­ ­ olla nuhteeton, koska hän hoitaa Jumalan hänelle uskomaa tehtävää ­ ­. Hänen on pidettävä kiinni oppimme mukaisesta, luotettavasta sanasta, niin että hän kykenee myös rohkaisemaan toisia terveellä opetuksella ja kumoamaan vastustajien väitteet." (Tit. 1:7, 9.) Kaikkina lapsuus- ja nuoruusvuosinani, aina siihen asti, kun minut asetettiin vanhimmaksi ja palasin kotiin lähetystyöstä, minulla oli vain yksi piispa. Hän oli suurenmoinen mies. Hän palveli 25 vuotta. Me tunsimme hänet, ja hän tunsi meidät. Puhuttelimme häntä aina "piispa Duncaniksi", ja hän kutsui meitä aina etunimellä. Kunnioitimme häntä suuresti, miltei ihailevan arvostavasti. Mutta me emme pelänneet häntä. Tiesimme, että hän oli ystävämme. Hänellä oli hyvin iso seurakunta, ja kuinka hyvin hän palvelikaan väkeään. Puhuin hänen hautajaisissaan. Oman isäni jälkeen hänellä oli luultavasti suurin vaikutus elämääni nuoruudessani. Kuinka kiitollinen olenkaan hänestä. Sittemmin minulla on ollut lukuisia piispoja. Jokainen heistä on ollut poikkeuksetta omistautunut ja innoitettu johtaja. Sallikaa minun nyt sanoa muutama sana suoraan piispoille, jotka ovat keskuudessamme tänä iltana. Ja suuri osa siitä, mitä sanon teille, voisi kaikua myös vaarnanjohtajien ja muiden samankaltaisissa kutsumuksissa toimivien korviin. Toivon, että tiedätte, että minulla on sydämessäni suuri rakkauden tunne teitä kohtaan. Tiedän, että väkenne rakastaa teitä. Luottamus teitä kohtaan on valtava. Kutsuessamme teidät olemme luottaneet teihin täysin. Odotamme teidän toimivan seurakuntanne johtavana ylipappina, ihmisten neuvojana, vaikeuksissa olevien puolustajana ja auttajana, murheellisten lohduttajana, tarvitsevien auttajana. Odotamme teidän varjelevan ja puolustavan oppia, jota seurakunnassanne opetetaan, opetuksen laatua, monien välttämättömien virkojen täyttämistä. Teidän henkilökohtaisen käyttäytymisenne täytyy olla nuhteetonta. Teidän täytyy olla rehellisiä miehiä, kaikenlaisen moitteen yläpuolella. Esimerkkinne antaa sävyn ja suunnan väkenne kulkea. Teidän täytyy olla pelottomia pahuuden tuomitsemisessa, valmiita puolustamaan oikeutta, tinkimättömiä totuuden puolustamisessa. Kaikki tämä vaatii lujuutta, mutta se on tehtävä lempeästi ja rakastavasti. Olette seurakunnan isä ja väkenne puolustaja. Teidän on ojennettava heille kätenne murheen ja sairauden ja ahdingon aikoina. Olette Aaronin pappeuden johtajia, ja neuvonantajienne kanssa teidän on johdettava diakoneja ja opettajia ja pappeja ja kasvatettava ja ojennettava heitä "Herran tahdon mukaan" (Ef. 6:4). Olette vaimonne aviomies, hänen rakas kumppaninsa, hänen suojelijansa ja elantonsa hankkija. Olette lastenne isä, ja teidän täytyy kasvattaa heidät rakastavasti ja opettaa heitä arvostavasti. Voitte odottaa, että vastustaja käy kimppuunne. Teidän ennen kaikkia muita miehiä täytyy harjoittaa itsehillintää, pysyä loitolla synnistä ja kaikenlaisesta pahuudesta omassa elämässänne. Teidän täytyy karttaa pornografiaa, sulkea televisio, kun siitä tulee rietasta viihdettä, olla puhtaita ajatuksissa ja teoissa. Ette voi käyttää virkaanne liiketoimienne edistämiseen väkenne keskuudessa, ettei joku syyttäisi teitä siitä, että saatte etua piispana palvelemisesta. Teidän on toimittava Israelin yleisenä tuomarina. Tämä on melkein kauhistuttava velvollisuus. Joissakin tapauksissa teidän on jopa päätettävä väkenne kelvollisuudesta olla kirkon jäsen. Teidän on päätettävä heidän kelvollisuudestaan saada kaste, heidän kelvollisuudestaan tulla asetetuiksi Aaronin pappeuteen, heidän kelvollisuudestaan palvella lähetystyössä ja ennen kaikkea heidän kelvollisuudestaan astua Herran huoneeseen ja saada siellä tarjolla olevat siunaukset. Teidän on pidettävä huoli siitä, ettei kukaan kulje nälissään tai vaatettamattomana tai vailla suojaa. Teidän on tunnettava kaikkien niiden ihmisten olosuhteet, joita johdatte. Teidän on oltava väkenne lohduttajana ja oppaana. Ovenne täytyy olla auki kaikille hädässä oleville. Teidän selkänne täytyy olla kyllin vahva kantamaan heidän kuormiaan. Teidän on ojennettava rakastava kätenne väärintekijällekin. Veljeni, pyydän teille Kaikkivaltiaan siunauksia tässä suuressa tehtävässä, joka teillä on. Jumala siunatkoon teitä terveydellä ja voimalla. Koskettakoon Hän mieltänne viisaudella ja ymmärryksellä, arvonannolla ja rakkaudella. Olkoot väkenne edut elämänne vallitsevana huolena, ilman että tinkisitte työnne vaatimuksista tai asiaankuuluvasta huomiosta perheellenne. Kiitän Herraa jokaisesta teistä. Rakastan teitä sen vuoksi, mitä teette. Rukoilen puolestanne, jokaisen teistä, olittepa missä tahansa. Vetoan teihin, että suojelette itsenne vastustajan nuolilta. Neuvon teitä pukemaan yllenne Jumalan taisteluvarustuksen. Taivaan siunaukset laskeutukoot vaimonne ja lastenne päälle. Jonakin päivänä teidät vapautetaan. Se on murheen päivä. Muistot väestänne säilyvät kautta elämänne. Ne pyhittävät päivänne ja tuovat rauhaa, lepoa ja iloa. Jumala siunatkoon teitä, rakkaat veljeni, rukoilen nöyrästi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.