Ahneus, itsekkyys ja kohtuuttomuus Vanhin Joe J. Christensen seitsemänkymmenen koorumin johtokunnasta Olen varma, että meidät kutsutaan kirjaimellisesti tekemään tiliä Jumalan edessä siitä, kuinka olemme käyttäneet varojamme ihmisten siunaukseksi ja valtakunnan rakentamiseksi. Sanotaan, että evankeliumin on määrä helpottaa ahdistettujen elämää mutta ahdistaa helpon elämän viettäjiä. Tarkoituksenani on tänään puhua helpon elämän viettäjille ­ rikkaille, köyhille ja meille kaikille siltä väliltä. Herra on sanonut: "Voi teitä, te rikkaat, ­ ­ sillä teidän rikkautenne tulevat jäytämään sieluanne." Hän sanoi myös: "Voi teitä, te köyhät, joilla ei ole särjetty sydän, ­ ­ [ja] joiden silmät ovat täynnä ahneutta."1 Monet teistä ovat luultavasti kuulleet tämän pienen rukouksen, jonka joku kirjoitti: "Rakas Jumala Tähän mennessä tänään olen tehnyt kaiken oikein. En ole juoruillut, menettänyt malttiani, ollut ahne, kärttyisä, ilkeä, itsekäs enkä kohtuuton, mutta hetken kuluttua, Herra, nousen vuoteesta ja sen jälkeen taidan tarvita paljon enemmän apua." Kun on kyse ahneuden, itsekkyyden ja kohtuuttomuuden voittamisesta, me kaikki tarvitsemme paljon enemmän apua. Presidentti Brigham Young sanoi suorapuheisella tavallaan: "Pahin pelkoni ­ ­ tähän kansaan nähden on, että se rikastuu tässä maassa, unohtaa Jumalan ja Hänen kansansa, lihoo ja potkii itsensä ulos kirkosta ­ ­. Suurin pelkoni on, ­ ­ etteivät he kestä rikkautta."2 Vaurautemme mukana tulee eräitä todellisia haasteita, koska monet rikastuvat, yhä useammat meistä lihovat, ja ahneuden, itsekkyyden ja kohtuuttomuuden seurauksena me voimme menettää Hengen ja kirjaimellisesti potkia itsemme ulos kirkosta. Raha ja aineelliset tavarat ovat miltei kaikkien mielessä. Morris Chalfant kirjoitti: "Suurin 1900-luvun [kysymys] on: 'Kuinka minä voin vaurastua?' Millään kysymyksellä ei nykyisin ole tätä suurempaa sijaa ihmisten ­ ­ mielessä ­ ­ ja sydämessä ­ ­. Tämä koskee kaikkia ihmisiä, olipa heidän asemansa ja elämänalansa mikä tahansa."3 Raha sinänsä ei ole pahasta, mutta Paavali opetti Timoteukselle, että "rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri".4 On olemassa varakkaita ihmisiä, jotka käyttävät omaisuuttaan oikein hyvin ja käyttävät varallisuuttaan muiden siunaukseksi ja valtakunnan rakentamiseksi. Monelle rikkaus tuo kuitenkin suuria vaikeuksia. Kun käsittelemme meitä uhkaavaa materialismia, tässä on neljä ehdotusta meidän itse kunkin harkittavaksi: Ensiksi, meidän ei pidä sekoittaa haluja tarpeisiin. Äitini antoi minulle tärkeän opetuksen tässä asiassa. Isälläni oli monena vuotena tapana vaihtaa auto uuteen vuosittain. Sitten, pian toisen maailmansodan jälkeen, kun viljan hinnat nousivat, yllätykseksemme isä ajoi eräänä päivänä kotiin entistä kalliimmalla autolla. Eräänä aamuna äitini kysyi: "Paljonko enemmän uusi auto maksoi kuin se toinen?" Kun isä kertoi sen hänelle, äitini sanoi: "Se toinen auto on aina pystynyt viemään minut sinne, minne minun on tarvinnutkin mennä. Minusta meidän on annettava erotus jollekulle, joka tarvitsee sitä enemmän kuin me." Ja niin tapahtui. Seuraavana vuonna isä palasi edullisempiin autoihin ja he jatkoivat anteliasta elämäntapaansa. Ellemme ole varovaisia, meille käy helposti niin, että haluistamme tulee tarpeita. Muistakaa säe: "Ai ai, pikku ylellisyys, älä itke lain. Välttämättömyydeks' päädyt, kun odotat sä vain." Toiseksi, emme saa hemmotella lapsiamme pilalle antamalla heille liikaa. Monet lapset saavat meidän aikanamme kasvaessaan vääristyneitä arvoja, koska me vanhemmat hemmottelemme heitä liikaa. Olimmepa varakkaita tai ­ kuten useimmat meistä ­ vaatimattomammin toimeen tulevia, me vanhemmat yritämme usein antaa lapsillemme melkein kaiken, mitä he haluavat, riistäen heiltä siten odottamisen siunauksen ­ sen, että he saisivat kaivata jotakin sellaista, mitä heillä ei ole. Yksi tärkeimmistä asioista, joita voimme opettaa lapsillemme, on itsekieltäymys. Välitön tyydytys tekee ihmisistä yleensä heikkoja. Montako todella suurta ihmistä tunnette, joiden ei olisi tarvinnut milloinkaan kamppailla? Vanhin Maxwell ilmaisi tämän huolen sanoessaan: "Jotkut suurenmoisista kirkon nuoristamme ja nuorista aikuisistamme eivät ole joutuneet venyttämään pennejään. He ovat saaneet kaiken lähes ilmaiseksi. Heillä on täydet edut, muun muassa autot tankki täynnä polttoainetta ja vakuutukset hoidettuina ­ kaiken maksavat vanhemmat, jotka toisinaan turhaan odottavat muutamaa kohteliasta ja arvostavaa sanaa. Se, mitä pidetään itsestään selvänä ­ ­ lisää itsekkyyttä ja antaa käsityksen, että heillä on siihen oikeus."5 Eräs viisas nuori äiti sanoi: "En anna lapsillemme kaikkea, mitä minulla olisi varaa antaa. Olen pidättyväinen heidän itsensä vuoksi." Fred Gosmanin sanoin "lapset, jotka aina saavat, mitä tahtovat, tahtovat niin kauan kuin elävät".6 Ja jossakin vaiheessa lastemme luonteen kehittymisen kannalta on tärkeää, että he oppivat sen, että "maa kiertää yhä aurinkoa" eikä suinkaan heitä.7 Sen sijaan meidän pitäisi opettaa lapsiamme kysymään itseltään: "Millä tavalla maailma on parempi minun ansiostani?" Me elämme värikylläisessä viihteen maailmassa, joka on täynnä nopeaa toimintaa ­ maailmassa, jossa monet lapset kasvavat ajatellen, että mikä ei ole hauskaa, on ikävystyttävää eikä minkään arvoista. Perheenkin toiminnassa on saavutettava leikin ja työn tasapaino. Eräät parhaista kasvuvuosieni muistoista liittyvät siihen, kuinka opin perheessäni tekemään pärekattoa, rakentamaan aitaa tai työskentelemään puutarhassa. Sen sijaan että kaikki olisi työntekoa vailla leikkiä, monilla lapsillamme on melkein pelkästään leikkiä ja hyvin vähän työntekoa. Hemmottelun vuoksi monet lapset lähtevät kotoa huonosti valmistautuneina kohtaamaan todellisen maailman. Presidentti Hinckley on sanonut: "Tietenkin meidän on ansaittava elantomme. Herra sanoi Aadamille, että otsansa hiessä tämän piti syömän leipänsä koko elämänsä ajan. On tärkeää, että tulemme kykeneväisiksi omavaraisuuteen, etenkin, että jokainen nuori mies on avioliiton solmiessaan valmis ja kykenevä omaksumaan vastuun kumppaninsa ja tuohon kotiin mahdollisesti tulevien lasten elannosta."8 Aivan liian monet eivät avioliittoa solmiessaan ole oppineet valmistamaan ruokaa, ompelemaan tai kehittäneet muita tärkeitä elämän taitoja. Näiden taitojen puute sekä tietämättömyys raha-asioiden hoidosta kylvävät monien epäonnistumisten siemeniä lastemme avioliitoissa. Pelkään, että monessa tapauksessa kasvatamme lapsistamme kalliiden hullutusten ja muotien orjia. Muistakaa pyhien kirjoitusten sana: "Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi."9 Kuinka me voimme selvittää, missä meidän aarteemme on? Sitä varten meidän on arvioitava, kuinka paljon aikaa, rahaa ja ajatuksia uhraamme jollekin. Eikö olisi hyvä arvioida, kuinka paljon keskitymme ostoksilla käyntiin ja kuluttamiseen? Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö lapsemme saisi pukeutua muodinmukaisiin vaatteisiin, sillä se voi olla heille hyvin tärkeää. Mutta eivät he tarvitse kaapin täydeltä. Kirkon jäseninä meillä on velvollisuus huolehtia hoidetusta, viehättävästä ja säädyllisestä ulkoasusta. Hyvin suunniteltuna se on mahdollista ilman huikentelevaista kulutusta vaatteisiin. Useammin kuin kymmenen kertaa Mormonin Kirjan profeetat varoittavat meitä vaatetukseemme liittyvän ylpeyden vaaroista. Tässä on yksi esimerkki niistä: "Ja tapahtui ­ ­ että kirkon kansa alkoi tulla ylpeäksi tavattoman rikkautensa, hienojen silkkikankaidensa ja hienon kerratun pellavansa tähden, ­ ­ ja kaikesta tästä he rehentelivät ylpeys katsannossansa, ja he alkoivat käyttää sangen kallisarvoisia vaatteita."10 Meidän ja lastemme olisi hyvä kaikkien näiden aineellisten tavaroiden keskellä noudattaa pioneeriesivanhempiemme usein lainattua neuvoa: "Käytä loppuun, kuluta puhki, tyydy siihen tai ole ilman." Kolmanneksi, kuten olemme niin usein kuulleet, eläkää vaatimattomasti ja välttäkää velkaa kuin ruttoa. Presidentti Hinckley muistutti meitä hiljattain presidentti Heber J. Grantin sanoista: "Jos mikään niin varojen mukaan eläminen tuo rauhaa ja tyytyväisyyden tunnetta ihmissydämeen ja perheeseen. Jos mikään niin velkaisuus ja kyvyttömyys velvoitteiden täyttämiseen tuo onnettomuutta, kurjuutta ja masennusta."11 Samuel Johnson sanoi: "Älkää totutelko ajatukseen, että velka on epämukavaa; saatte huomata, että se on viheliäistä." Kuinka ison talon me todella tarvitsemme, niin että perheemme mahtuu siihen mukavasti? Meidän ei pidä vaarantaa itseämme hengellisesti eikä taloudellisesti hankkimalla huomiota herättäviä asuntoja, jotka ruokkivat turhamaisuuttamme ja ylittävät suuresti tarpeemme. Jos haluamme olla omavaraisia ja kyetä auttamaan, meidän on selvästikin hankittava varallisuutta. Jos elämme tulojemme mukaan ja vältämme velkaa, varallisuutta voi kartuttaa. On olemassa keskituloisia, jotka tekevät niin koko elämänsä ajan, ja on olemassa suuripalkkaisia, jotka eivät tee. Mistä se johtuu? Yksinkertaisesti siitä, että kuluttaa vähemmän kuin ansaitsee, säästäen matkan varrella ja antaen korkotuottojen kasvaa. Taloudelliset konsultit sanovat, että "useimmat ihmiset suhtautuvat varallisuuteen aivan väärin ­ ­. Varallisuus ei ole samaa kuin tulot. Jos teillä on hyvät tulot joka vuosi ja kulutatte kaiken, ette tule varakkaammiksi. Te vain elätte suurellisesti. Varallisuutta saa kartuttamalla, ei kuluttamalla."12 Lopuksi, olkaa runsaskätisiä ja anteliaita toisille ihmisille. Mitä taipuvaisempi sydämemme ja mielemme on auttamaan muita vähemmän onnekkaita kuin me, sitä paremmin me vältymme ahneudesta, itsekkyydestä ja kohtuuttomuudesta aiheutuvilta sielua jäytäviltä vaikutuksilta. Varamme ovat huoneenhallitus, eivät omaisuuttamme. Olen varma, että meidät kutsutaan kirjaimellisesti tekemään tiliä Jumalan edessä siitä, kuinka olemme käyttäneet varojamme ihmisten siunaukseksi ja valtakunnan rakentamiseksi. Profeetta Jaakob antaa meille erinomaisia neuvoja siitä, kuinka rikkauksia voidaan hankkia ja mihin niitä pitäisi käyttää: "Mutta ennen rikkauden tavoittelua etsikää Jumalan valtakuntaa. Ja saatuanne toivon Kristuksessa te saatte rikkauksia, jos niitä tavoittelette; ja te tavoittelette niitä voidaksenne tehdä hyvää ­ vaatettaaksenne alastomia, ruokkiaksenne nälkäisiä, vapauttaaksenne vankeja ja auttaaksenne sairaita ja raskautettuja."13 Kymmenysten rehellisen maksamisen lisäksi meidän pitäisi auttaa runsaskätisesti köyhiä. Paljonko meidän pitäisi antaa? Arvostan C. S. Lewisin ajatusta tästä asiasta. Hän sanoi: "Pelkäänpä, että ainoa turvallinen sääntö on antaa enemmän kuin meillä on varaa ­ ­. Elleivät avustuksemme lainkaan nipistä meitä tai tuota meille hankaluutta, ­ ­ ne ovat liian pieniä. Pitäisi olla jotakin sellaista, mitä haluaisimme tehdä mutta emme voi, koska se, minkä käytämme hyväntekeväisyyteen, ei jätä siihen mahdollisuutta."14 On monia kelvollisia ihmisiä ja asioita, joita voisimme avustaa. Meidän tulee antaa runsaskätisesti kirkon paastouhrirahastoon ja humanitaarisiin rahastoihin. Jos haluamme perheemme elävän syvällistä ja merkityksellistä elämää, meillä pitää olla rohkeutta tutkia rehellisesti, missä meidän aarteemme ovat, ja välttää ahneuden, itsekkyyden ja kohtuuttomuuden ansoja. Muistakaamme kaikki ensiksi, olla sekoittamatta haluja tarpeisiin toiseksi, välttää lastemme pilalle hemmottelemista kolmanneksi, elää vaatimattomasti ja välttää velkaa neljänneksi, antaa runsaskätisesti muille. Antaminen on todella uskomme ytimessä. Tänä pääsiäisen aikana muistamme jälleen, että "Jumala [taivaallinen Isämme] on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa",15 joka tuli maan päälle ja olisi voinut omistaa mitä tahansa aineellista tavaraa, mutta antoi meille kaikille esimerkin yksinkertaisesta elämästä vailla vähäisintäkään ahneutta, itsekkyyttä tai kohtuuttomuutta. Pyrkikäämme päivittäin elämään enemmän siten kuin Hän ­ korkein esikuva syvällisestä ja merkityksellisestä elämästä. Todistan, että Jeesus on Kristus, että tämä on Hänen kirkkonsa, jota elävät profeetat johtavat, ja että Hänen hautansa oli kirjaimellisesti tyhjä tuona kolmantena päivänä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. LK 56:16­17. 2. Lainaus julkaisussa: Bryant S. Hinckley, The Faith of Our Pioneer Fathers, 1956, s. 13. 3. Morris Chalfant, "The Sin of the Church," Wesleyan Methodist; John H. Vandenbergin lainaus julkaisussa Conference Report, lokakuu 1965, s. 131 tai Improvement Era, joulukuu 1965, s. 1154. 4. Ks. 1. Tim. 6:10. 5. BYU Devotional, 12. tammikuuta 1999. 6. Spoiled Rotten: American Children and How to Change Them, 1992, s. 32. 7. Gosman, Spoiled Rotten, s. 11 ja etukannen sisäsivu. 8. "Älä himoitse", Valkeus, helmikuu 1991, s. 4. 9. Matt. 6:21. 10. Al. 4:6. 11. Relief Society Magazine, toukokuu 1932, s. 302; ks. myös: Gordon B. Hinckley, "Pojille ja miehille", Liahona, tammikuu 1999, s. 65­66. 12. Thomas J. Stanley ja William D. Danko, The Millionaire Next Door, 1996, s. 1. 13. MK Jaak. 2:18­19. 14. Mere Christianity, 1952, s. 67. 15. Joh. 3:16.