Innoitettu kirkon huoltotyö Vanhin Joseph B. Wirthlin kahdentoista apostolin koorumista Vapahtaja, joka antoi meille esikuvan, on mielistynyt niihin, jotka muistavat "kaikessa köyhät ja puutteenalaiset, sairaat ja ahdistetut" (LK 52:40). Rakkaat veljeni ja sisareni, kuinka hieno tämä pääsiäispäivä onkaan ollut. Kun ajattelemme Vapahtajan elämää ja Hänen ylösnousemustaan, mieleeni tulee monia mielikuvia ihmisistä, jotka pyysivät Häneltä apua. Voin helposti kuvitella syntymästään saakka kävelemään kykenemättömän miehen epämuodostuneet jalat tai lesken poskille virtaavat kyyneleet hänen seuratessaan ainoan poikansa ruumista, kun sitä kannetaan hautaan. Näen nälkäisen tyhjät silmät, sairaan vapisevat kädet, tuomitun anelevan äänen, hyljeksityn lohduttomat silmät. Kaikki he suuntaavat katseensa kohti yksinäistä miestä, miestä, jolla ei ole rikkautta, ei kotia, ei asemaa. Näen tämän miehen, elävän Jumalan Pojan, katsovan jokaista heitä ääretöntä laupeutta tuntien. Pyhän kätensä kosketuksella Hän lohduttaa masentunutta, parantaa sairaan, vapauttaa tuomitun. Sanan voimalla kuollut mies nousee paareiltaan ja leski syleilee henkiin herätettyä poikaansa. Nämä ja muut ihmeelliset, armeliaat ja ystävälliset teot, joista toiset tunnettiin laajalti ja toiset tehtiin hiljaisuudessa ja rauhassa, luonnehtivat mielestäni yhtä Vapahtajan huomattavimmista piirteistä: Hänen rakkauttaan ja laupeuttaan sorrettuja, väsyneitä, heikkoja ja kärsiviä kohtaan. Nämä laupeuden teot ovat todellakin Hänen nimensä veroisia. Vaikka lähes 2000 vuotta on kulunut Jumalan Pojan palvelutyöstä kuolevaisuudessa, Hänen rakastava esimerkkinsä ja Hänen opetuksensa ovat edelleenkin olennainen osa meitä kansana ja kirkkona. Nykyaikana Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko ja sen jäsenet pyrkivät innoitetun huoltotyöohjelman avulla jäljittelemään Hänen esimerkkiään halutessaan helpottaa kärsimystä ja edistää omavaraisuutta. KIRKON HUOLTOTYÖN KENTTÄ Kirkon huoltotyöohjelma tunnetaan hyvin kaikkialla maailmassa. Ihmisiä kaikilta elämänaloilta matkaa kirkon päämajaan katsomaan omin silmin, kuinka kirkko pitää huolta köyhistä ja puutteenalaisista luomatta riippuvuutta avunsaajissa tai katkeruutta avunantajissa. Erään maan presidentti peruutti Welfare Squarella käytyään loput sen päivän tapaamisistaan. "Täällä on jotakin sellaista, mikä on tärkeäpää kuin mikään, mitä on ohjelmassani", hän sanoi. "Minun on jäätävä ja opittava lisää." Vuosien varrella kirkon huoltotyöohjelma on kasvanut vastaamaan laajenevan kirkon yhä lisääntyviä tarpeita. Pohjois-Amerikassa on nykyisin 80 kirkon maatilaa, jotka tuottavat terveellistä ravintoa puutteenalaisille. Kahdeksankymmentä säilyketehdasta säilöö ja pakkaa elämää ylläpitävää ravintoa. Yli 100 piispan varastohuonetta on valmiina auttamaan yli 10 000 piispaa ja seurakunnanjohtajaa heidän suorittaessaan pyhää velvollisuuttaan etsiä ja auttaa köyhiä ja puutteenalaisia seurakunnissaan. Viisikymmentä Deseret Industriesin hanketta tarjoaa työtä ja koulutusta tuhansille. Maailmanlaajuisesti katsottuna 160 työvoimatoimistoa auttaa vuosittain yli 78 000 ihmistä löytämään työpaikan. Kuusikymmentäviisi kirkon perheneuvonta- ja mielenterveyspalvelujen toimistoa auttaa jäsenaviopareja adoptoimaan lapsia ja tarjoaa neuvontaa sitä tarvitseville. Olen varma siitä, että suuret johtajat, jotka Herra herätti aloittamaan tämän nykyajan huoltotyön, olisivat hyvin tyytyväisiä tämän innoitetun ohjelman edistyksestä näinä aikoina. HERRAN TAPA "Myöhempien aikojen pyhien keskuudessa on aina ollut tärkeä opetus", kirjoitti presidentti Joseph F. Smith, "että uskonto, jolla ei ole voimaa pelastaa ihmisiä ajallisesti ja tehdä heitä vauraiksi ja onnellisiksi täällä, ei kykene pelastamaan heitä hengellisesti eikä korottamaan heitä tulevassa maailmassa."1 Ajallinen ja hengellinen liittyvät erottamattomasti yhteen. Kun me annamme aikaamme, kykyjämme ja varojamme sairaiden tarpeiden tyydyttämiseen, tarjoamme ruokaa nälkäisille ja opetamme toisista riippuvaisia huolehtimaan itsestään, me rikastumme itse hengellisesti niin paljon, ettemme kykene sitä edes käsittämään. Herra julisti ilmoituksessa profeetta Joseph Smithille: "Aivoituksenani on pitää huolta pyhistäni. ­ ­ Mutta sen täytyy tapahtua minun omalla tavallani, ja katso, tämä on se tapa, jonka minä, Herra, olen säätänyt pitääkseni huolta pyhistäni, niin että köyhät ylennetään, koska rikkaat alentuvat."2 Herran tapaan sisältyy se, että ihmiset auttavat itse itseään. Köyhät ylennetään, koska he tekevät työtä saamansa ajallisen avun eteen, heille opetetaan oikeita periaatteita ja he kykenevät nousemaan köyhyydestä omavaraisuuteen. Rikkaat alentuvat, koska he nöyrtyvät antamaan avokätisesti varoistaan puutteenalaisille. Me opetamme jäseniä olemaan omavaraisia, tekemään kaiken mahdollisen elättääkseen itsensä ja pyytämään tarvitessaan perheeltään apua. Kun jäsenet ja heidän perheensä tekevät kaiken voitavansa tarjotakseen välttämättömimmän mutta eivät siltikään pysty tyydyttämään perustarpeita, kirkko on valmis auttamaan. Kirkossa piispalla on erityinen vastuu huolehtia köyhistä, puutteenalaisista, yksinhuoltajista, ikääntyneistä, vammaisista, orvoista, leskistä ja muista, joilla on erityistarpeita.3 Tiedän, kuinka eräs piispa yhdisti mahdollisuutensa auttaa miestä, joka tuli pyytämään apua. Mies oli ollut vuosia onnellisesti naimisissa mutta tultuaan myöhemmin riippuvaiseksi alkoholista ja huumeista hän oli menettänyt työnsä, kotinsa ja perheensä. Kovat kadulla eletyt vuodet olivat tuottaneet hänelle häpeää ja nöyryytystä. Kyyneleet poskille vierien hän pyysi apua piispaltaan. Seurakunnan huoltokomitea keskusteli tästä haasteesta. Yksi mies tunsi hammaslääkärin, joka olisi ehkä halukas korjaamaan miehen katkenneet etuhampaat. Apuyhdistyksen johtaja ehdotti, että piispan varastohuoneesta saatava ravitseva ruoka kohentaisi hänen terveyttään. Toinen ehdotti, että mies tarvitsi jonkun, joka voisi viettää aikaa hänen kanssaan päivittäin ja auttaisi häntä saamaan voimaa voittaa riippuvuutensa. Ehdotuksien sadellessa piispa oivalsi, että kokonainen seurakunta huolehtivia veljiä ja sisaria oli valmiina auttamaan. Pian piispa alkoi huomata edistystä. Pappeusveljet antoivat miehelle siunauksen. Armelias hammaslääkäri korjasi katkenneet hampaat. Piispan varastohuoneesta saatu ruoka kohensi miehen terveyttä. Uskollinen vanhempi aviopari lupautui palvelemaan erityisinä kotiopettajina. He olivat miehen kanssa päivittäin ja auttoivat häntä pysymään päätöksessään. Sovittuja periaatteita noudattaen tämä hyvä veli tarjoutui auttamaan muita seurakuntalaisia. Hitaasti hänen elämänsä alkoi kohentua. Vähitellen epätoivoinen ja surkea katse väistyi ilon ja onnen tieltä. Vaikka prosessi oli tuskallinen, hän pystyi vapautumaan riippuvuuksistaan. Hänestä tuli aktiivinen kirkossa. Puutteen ja kurjuuden täyttämä elämä vaihtui toivoon ja onneen. Tämä on Herran tapa pitää huolta puutteenalaisista. KIRKKO JA HUMANITAARINEN APU Kirkko ei rajoita apuaan jäseniinsä vaan seuraa profeetta Joseph Smithin kehotusta, kun hän sanoi: "Jumalan rakkauden täyttämä ihminen ei tyydy siunaamaan pelkästään perhettään, vaan ulottaa vaikutuksensa koko maailmaan haluten siunata koko ihmiskuntaa."4 Hän antoi jäsenille neuvon "ravita nälkäisiä, vaatettaa alastomia, huolehtia leskestä, kuivata orvon kyyneleet, lohduttaa ahdistettuja, missä hän heitä tapaa, olivatpa he tässä tai jossakin muussa kirkossa tai eivät missään kirkossa."5 Vähän yli kymmenen vuoden aikana kirkko on lähettänyt yli 25 000 tonnia vaatteita, 15 000 tonnia ruokaa ja 3 000 tonnia lääke- ja koulutusmateriaalia sekä tarvikkeita helpottaakseen miljoonia kärsiviä Jumalan lapsia 146 maassa kautta maailman. Me emme kysy: "Oletteko te meidän kirkkomme jäseniä?" Me kysymme vain: "Kärsittekö?" Me olemme kaikki kuulleet hirmumyrsky Mitchistä, joka riehui Nicaraguassa ja Hondurasissa viime vuoden loka- ja marraskuussa. Hirveällä voimallaan se sai veden nousemaan koteihin ja aiheutti mutavyöryjä. Yli 10 000 ihmistä sai surmansa ja kaksi miljoonaa jäi kodittomiksi. Tämä hyvin voimakas hirmumyrsky tuhosi koteja ja peitti kadut mudalla, joka vaikutti kovalta kuin sementti. Melkein heti kirkko alkoi lähettää ravitsevaa ruokaa, vaatteita, lääkkeitä ja huopia auttaakseen sekä kirkon jäseniä että muihin uskontokuntiin kuuluvia. Kun lähetykset saapuivat määränpäähänsä, kirkon jäseniä tuli sadoittain purkamaan rekkoja ja keräämään tarvikkeita laatikoihin. Jokaiseen laatikkoon pakattiin viikon tarpeet yhdelle perheelle. Rakas presidenttimme Gordon B. Hinckley, joka on kirkon huoltokomitean puheenjohtaja, oli huolissaan kärsivästä Keski-Amerikasta. Eräänä unettomana yönä hän tunsi kehotuksen lähteä tarjoamaan rakkauttaan ja tukeaan tämän suuren menetyksen kokeneille. Profeetan käynti kohotti henkeä ja antoi toivoa tuhansille. "Niin kauan kuin [kirkolla] on, mistä antaa", hän kertoi heille, "me olemme tukenanne vaikeina aikoina."6 Todistan teille, veljet ja sisaret, että hän todella on Jumalan profeetta. Ja minä tuen häntä kaikesta sydämestäni. Sen lisäksi, että kirkon jäsenet ovat toimittaneet tarpeellisia tarvikkeita suuronnettomuuksien ja katastrofien aikoina, niin lähes 1 300 kirkon jäsentä on ottanut vastaan Herran kutsun palvella puutteenalaisia monissa maissa. Saanen kertoa kaksi esimerkkiä. Veli David ja sisar Dovie Glines Utahin Ivinsista asuvat parhaillaan Ghanassa Afrikassa, jossa he opettavat liikkeenjohdon, tietotekniikan ja toimistotyön taitoja sellaisille, jotka haluavat saada paremman työpaikan. Veli Mark Cutler on Kalifornian Claytonista kotoisin oleva eläkkeelle jäänyt kirurgi. Hän ja hänen vaimonsa Bonnie palvelevat Vietnamissa. Veli Cutler toimii paikallisten lääkäreiden konsulttina ja opettajana. Sisar Cutler opettaa englantia ja lääketieteen sanastoa sairaalalääkäreille ja muulle henkilökunnalle. HUOLTOTYÖ JA JÄSEN Sen lisäksi, että perheet ja yksittäiset jäsenet auttavat muita, heidän olisi hyvä tarkastella omaa omavaraisuuden tasoaan. Me voimme esittää itsellemme muutaman kysymyksen. Olemmeko me viisaita huoneenhaltijoita raha-asioissa? Kulutammeko vähemmän kuin ansaitsemme? Vältämmekö tarpeetonta velkaa? Noudatammeko johtavien veljien neuvoa "varastoida riittävästi ruokaa, vaatteita ja milloin mahdollista polttoainetta ainakin yhden vuoden tarpeiksi"?7 Opetammeko lapsemme arvostamaan sitä, mitä heillä on, ja olemaan tuhlaamatta? Opetammeko heidät tekemään työtä? Ymmärtävätkö he pyhän kymmenysten lain tärkeyden? Onko meillä riittävä koulutus ja sopiva työ? Huolehdimmeko terveydestämme elämällä viisauden sanan mukaan? Olemmeko me vapaat vahingollisten aineiden haitallisista vaikutuksista? Jos me vastaamme rehellisesti "ei" yhteenkään edellisistä kysymyksistä, meidän on ehkä parannettava omavaraisuussuunnitelmaamme. Profeetat ovat tarjonneet meille perusohjeita. Ensiksi, yksi tämänpäivän kiroista on himoitsemisen synti. Kohtuuton halu omistaa aineellista hyvää voi tulla pakkomielteeksi, joka valtaa ajatuksemme, kuluttaa voimavaramme ja johtaa murheeseen. Kirkon jäsenet ovat yhä lisääntyvässä määrin tarpeettoman velan taakan alla tämän synnin vuoksi. Presidentti Heber J. Grant sanoi: "Jos mikään niin varojen mukaan eläminen tuo rauhaa ja tyytyväisyyden tunnetta ihmissydämeen ja perheeseen. Jos mikään niin velkaisuus ja kyvyttömyys velvoitteiden täyttämiseen tuo onnettomuutta, kurjuutta ja masennusta."8 "Ahkeruus, säästäväisyys ja omavaraisuus ovat yhä tämän pyrkimyksen ohjaavia periaatteita", on muistuttanut presidentti Thomas S. Monson, kirkon toimeenpanevan huoltokomitean puheenjohtaja. "Meidän pitäisi kansana välttää kohtuutonta velkaa. ­ ­ 'Maksa velkasi. Sinä ja poikasi voitte ­ ­ elää.' (2. Kun. 4:7) Kuinka viisas neuvo meille tänä aikana!"9 Toiseksi, Jumala on alusta asti käskenyt meidän tehdä työtä10 ja on varoittanut meitä toimettomuudesta.11 Surullista kyllä, niin moni asia maailmassa nykyisin kannustaa toimettomuuteen, etenkin typerän, sisällyksettömän viihteen pariin, jota on Internetissä, televisiossa ja tietokonepeleissä. Kolmanneksi, suosittelen teille presidentti Hinckleyn neuvoa. Hän sanoi: "Hankkikaa niin paljon koulutusta kuin voitte. ­ ­ Kehittäkää mielenne ja käsienne taitoja. Koulutus on avain mahdollisuuksiin."12 Niin, koulutus on käynnistin, joka hioo ja terävöittää lahjojamme, taitojamme ja kykyjämme ja saa ne kukoistamaan. Neljänneksi, ne, jotka valitsevat Vapahtajan esimerkin seuraamisen ja helpottavat kärsimystä, voisivat miettiä lahjoittamansa paastouhrin määrää. Nämä pyhät varat käytetään vain yhteen ainoaan tarkoitukseen: sairaiden, kärsivien ja muiden tarvitsevien siunaukseksi. Kun lahjoitamme runsaan paastouhrin, saamme moninkertaiset siunaukset ja voimme olla Herran ja piispan työtovereina helpottamassa kärsiviä ja edistämässä omavaraisuutta. Meidän pitäisi ehkä arvioida omassa hyvinvoinnin tilassamme paastouhrejamme ja miettiä, olemmeko me yhtä anteliaita Herraa kohtaan kuin Hän on meitä kohtaan. LOPUKSI Jos Vapahtaja olisi keskellämme kuolevaisuudessa tänä päivänä, Hänet löytäisi palvelemassa tarvitsevia, kärsiviä, sairaita. Hänen esimerkkinsä seuraaminen voi olla yksi syy, minkä vuoksi presidentti Spencer W. Kimball sanoi: "Tässä valossa nähtynä huomaamme, että huoltosuunnitelma ei ole vain ohjelma, vaan se on evankeliumin ydin. Se on evankeliumi toiminnassa. Se on kristillisen elämän kruunaava periaate."13 Kun huoltotyöohjelma sai vaatimattoman alkunsa suuren lamakauden keskellä, harvat kuvittelivat, että 60 vuotta myöhemmin se kehittyisi ja menestyisi sellaiseen vaiheeseen, jossa se on siunaukseksi kirjaimellisesti miljoonille maailman puutteenalaisille. Kaunis laulu "Mä koska paljon sain" sivuaa innoittavaa opetusta antamisesta. Mä koska Sulta suojan sain ja ravinnon, En katsoa voi puutetta, kun mulla on, Mä mistä jaan. Siis leipäni Ja lämmön kotilieteni Suon veljelleni turvaksi.14 Veljet ja sisaret, Vapahtaja, joka antoi meille esikuvan, on mielistynyt niihin, jotka muistavat "kaikessa köyhät ja puutteenalaiset, sairaat ja ahdistetut".15 Hän on mielistynyt niihin, jotka kuulevat Hänen kehotuksensa "[auttaa] heikkoja, [ojentaa] hervonneet kädet ja [voimistaa] rauenneet polvet".16 Rukoukseni on, että seuraisimme Hänen esimerkkiään. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. "The Truth about Mormonism", Out West -aikakauslehti, syyskuu 1905, s. 242. 2. LK 104:15­16. 3. Church Handbook of Instructions, Book 1: Stake Presidencies and Bishops, 1998, s. 14. 4. Duane B. Gerrardin lainaamana artikkelissa "Pelastussuunnitelma ­ elämän lentosuunnitelma", Valkeus, tammikuu 1998, s. 80. 5. H. David Burton, "'Mene ja tee sinä samoin'", Valkeus, heinäkuu 1997, s. 77. 6. Hondurasissa 21. marraskuuta 1998 pidetty puhe; ks. myös "President Hinckley: 'We will not forget you'", Church News, 28. marraskuuta 1998, s. 3, 6­7. 7. First Presidency Letter, 24. kesäkuuta 1988. 8. N. Eldon Tannerin lainaamana artikkelissa "Pysyvyyttä muutoksen keskellä", Valkeus, toukokuu 1982, s. 15; ks. myös Gospel Standards, G. Homer Durham (koonn.), 1941, s. 111. 9. Ensign, marraskuu 1988, s. 46. 10. Ks. 1. Moos. 3:19. 11. Ks. LK 88:124. 12. Teachings of Gordon B. Hinckley, s. 172. 13. "Huoltotyö: evankeliumia käytännössä", Valkeus, huhtikuu 1978, s. 122. 14. MAP-lauluja, 141. 15. LK 52:40. 16. LK 81:5.