Pysymmekö vauhdissa? Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista Jokaisen neuvoston tulee työskennellä yhdessä eri tavoin valmistaakseen tehokkaammin jäseniämme ­ ­ nauttimaan kaikista kirkon ­ ­ ja ­ ­ temppelien siunauksista. Edellisessä yleiskonferenssissamme presidentti Gordon B. Hinckley antoi historiallisen ilmoituksen, että vähintään 30 pienempää temppeliä rakennetaan eri puolille maailmaa. Ensimmäinen näistä pienemmistä temppeleistä vihittiin tänä kesänä Monticellossa Utahissa. Kuten tiedätte, presidentti Hinckleyn asettama tavoite on, että meillä olisi vähintään 100 temppeliä toiminnassa tämän vuosisadan loppuun mennessä. Koska tunnen presidentin, olen varma, että tuohon tavoitteeseen päästään, ellei ylitetäkin! Presidentti Hinckley on sanonut tästä tavattomasta ponnistuksesta temppeleiden rakentamiseksi: "Tämä hanke tulee olemaan suunnaton. Mitään edes lähimain sen kaltaista ei ole koskaan aiemmin yritetty."1 Tuosta huumaavasta ilmoituksesta lähtien olen ajatellut sitä, kuinka suuresti Herra ja Hänen profeettansa luottavat sinuun ja minuun. Kuinka paljon vastuuta lepääkään nyt kaikkien meidän päällämme valmistautuaksemme ja valmistaaksemme muita olemaan kelvollisia näiden pyhien temppeleiden siunauksiin. Johtavat veljet ovat jo pitkään olleet tietoisia siitä, että monet jäsenistämme asuvat maailman alueilla, jotka ovat melko kaukana lähimmästä temppelistä. Heidän sydämensä ovat totisia, heillä on suuri usko kirkon tehtävään ja he rakastavat Herraa ja haluavat tehdä Hänen tahtonsa. Millainen siunaus nämä kauniit temppelit tulevatkaan olemaan näille omistautuneille pyhille. Lainaan jälleen presidentti Hinckleyä: "Jos temppelitoimitukset ovat välttämätön osa palautettua evankeliumia, ja minä todistan niiden olevan, niin silloin meidän tulee tarjota keino, jolla niitä voidaan toteuttaa. ­ ­ Temppelitoimitukset ovat niitä kruunaavia siunauksia, joita kirkolla on tarjottavana."2 Tällä työllä, joka saa meidät levittämään temppelin siunaukset mahdollisimman monien taivaallisen Isämme lasten ulottuville, on kiire. Minuun teki vaikutuksen presidentti Wilford Woodruffin kokemus, kun hän kertoi profeetta Joseph Smithin vierailleen hänen luonaan jonkin aikaa profeetan marttyyrikuoleman jälkeen. Presidentti Woodruff kertoi: "[Joseph Smith] tuli luokseni ja puhui minulle. Hän sanoi, ettei voisi jäädä puhumaan kanssani, koska hänellä oli kiire. Seuraava mies, jonka tapasin, oli isä Smith; hän ei voinut puhua kanssani, koska hänellä oli kiire. Tapasin puoli tusinaa veljiä, jotka olivat maan päällä ollessaan toimineet korkeissa asemissa, eikä kukaan heistä voinut jäädä puhumaan kanssani, koska heillä oli kiire. Olin hyvin hämmästynyt. Ennen pitkää näin profeetan uudelleen ja sain etuoikeuden kysyä asiaa häneltä. 'Kuulehan', minä sanoin, 'haluaisin tietää, miksi sinulla on kiire. Olen ollut kiireinen koko ikäni; mutta oletin kiireen olevan ohi taivaan valtakunnassa, mikäli sinne joskus pääsisin.' Joseph vastasi: 'Kerronpa sinulle, veli Woodruff. Jokaisella armotaloudella, jolla on ollut pappeus maan päällä ja joka on mennyt selestiseen valtakuntaan, on ollut tietty määrä työtä tehtävänä valmistautuakseen tulemaan maan päälle Vapahtajan kanssa, kun Hän tulee hallitsemaan maailmaa. Jokaisella armotaloudella on ollut runsaasti aikaa tämän työn tekemiseen. Meillä ei ole. Me olemme viimeinen armotalous, ja on niin paljon työtä tehtävänä, ja meillä on kiire saada se tehdyksi.' Tietysti vastaus tyydytti minua", presidentti Woodruff sanoi lopuksi, "mutta se oli minulle uutta oppia."3 Muutkin myöhempien aikojen profeetat ovat olleet samalla tavalla motivoituneita saamaan meidät nopeammin eteenpäin tämän viimeisen suuren armotalouden merkittävän työn toteuttamisessa. Presidentti David O. McKay kannusti jokaista jäsentä olemaan lähetyssaarnaaja.4 Presidentti Spencer W. Kimball kehotti meitä pidentämään askeleitamme.5 Presidentti Howard W. Hunter todisti: "Me elämme maailman historiassa ja kirkon kasvussa aikaa, jolloin meidän täytyy ajatella enemmän pyhiä asioita ja toimia enemmän niin kuin Vapahtaja odottaisi opetuslastensa toimivan."6 Ja nyt presidentti Gordon B. Hinckley pyytää meitä jatkamaan, tekemään paremmin, tekemään enemmän. Hän on sanonut: "Meillä on työtä tehtävänä, ja sitä on todella paljon. Käärikäämme hihamme ja ryhtykäämme siihen uudelleen sitoutuneina ja luottaen Herraan. ­ ­ Me onnistumme kyllä, jos me rukoilemme ja olemme uskollisia."7 Selvästikin Herran Henki on kirkon johtajien päällä ja työntää heitä eteenpäin samalla kiireellisyydellä, joka näyttää olleen Joseph Smithin vaikuttimena Wilford Woodruffin näyssä. Presidentti Hinckley tekee kaikkensa nopeuttaakseen työtä. Hän matkustaa maailmalla ennen kokemattomassa määrin vahvistaakseen ja ylentääkseen pyhiä sekä kannustaakseen heitä ylöspäin ja eteenpäin. Hän on tullut maailman tiedotusvälineiden ulottuville kertoakseen palautuksen sanomaa mahdollisimman laajalle yleisölle. Ja hän johtaa historian suurisuuntaisinta temppelien rakentamisen aikakautta pyrkien siten lisäämään kykyämme saattaa päätökseen se suunnattoman suuri työ, joka meille on annettu suoritettavaksi tässä armotaloudessa. Presidenttimme on dynaamisesti eturintamassa näyttämässä meille tietä. Kysymys, joka meidän kaikkien täytyy esittää itsellemme, on: "Pysymmekö hänen vauhdissaan?" Jokaisen meistä täytyy olla valmiina vastaamaan tuohon kysymykseen. Voin vakuuttaa teille, että tämä on aihe, josta keskustellaan huomattavan paljon kahdentoista apostolin koorumissa. Toivon, että sama pätee jokaiseen neuvostoon jokaisessa kirkon seurakunnassa ja vaarnassa. Nyt ei ole aika rentoutua tai vaihtaa vapaalle tehtävissämme. Kirkon jokaisen neuvoston tulee työskennellä yhdessä eri tavoin valmistaakseen tehokkaammin jäseniämme olemaan kelvollisia nauttimaan kaikista kirkon siunauksista ja erityisesti temppelien siunauksista. Me olemme nopeasti lähestymässä aikaa, jolloin ympäri maailmaa toiminnassa olevien temppeleiden määrä kaksinkertaistuu siitä, mitä se oli vain neljä lyhyttä vuotta sitten. Vaarnojen johtajat ja piispat, nyt teidän on aika kysyä, mitä teidän vaarna- ja seurakuntaneuvostonne tekevät täyttääkseen nämä temppelit kelvollisilla jäsenillä ja tarvittavalla määrällä omistautuneita työntekijöitä. Toimivatko pappeuskooruminne huipputeholla? Ovatko kotiopettajat ja kotikäyntiopettajat mukana niiden perheiden palvelemisessa, jotka on annettu heidän vastuulleen? Lujittavatko apujärjestönne aktiivisesti uskoa ja todistusta? Tähtäävätkö vaarnanne ja seurakuntanne toiminnat perheen ja jokaisen jäsenen vahvistamiseen? Koordinoitteko huolellisesti käännytysponnistelunne vaarnalähetyssaarnaajien ja kokoaikaisten lähetyssaarnaajien kanssa auttaen heitä löytämään, opettamaan ja kastamaan useampia ihmisiä? Ovatko neuvostonne kiinnostuneita auttamaan jokaista uutta käännynnäistä ja vähemmän aktiivista jäsentä tulemaan täysin mukaan toimintaan ja kokonaan ankkuroitumaan kirkon oppeihin? Veljet ja sisaret, meillä on paljon tehtävää täyttääksemme Herran meille tässä armotaloudessa antaman työn. Meidän täytyy keskittää työmme ja meidän tulee työskennellä älykkäämmin, jos mielimme saada päätökseen tehtävämme valmistaa kaikkia kirkon jäseniä saamaan itselleen temppelin siunaukset. Kirkon johtajat, sekä miehet että naiset, voivat ja heidän täytyykin laajentaa vaikutusaluettaan ja vahvistaa vaikutuksensa voimaa. Meidän täytyy olla viisaita ja suojella ja opettaa ensin omia perheitämme ja sitten ottaa täysi hyöty innoitetusta kirkon neuvostojen järjestelmästä saadaksemme suurempaa menestystä työssä, jonka taivaallinen Isä on antanut meidän tehtäväksemme, siinä aikataulussa, jonka Hän on antanut meille sen tekemiseksi. Otetaanpa esimerkiksi se erittäin tärkeä merkitys, joka seurakuntaneuvostolla on jokaisen käännynnäisen perehdyttämisessä ja vähemmän aktiivisten aktivoinnissa. Kuten jokainen jäsen nyt tietää, ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi ovat erittäin huolestuneita jokaisen uuden ja vähemmän aktiivisen kirkon jäsenen hyvinvoinnista. Yksikään seurakuntaneuvosto ei saa sallia uuden jäsenen tuntea itseään epävarmaksi juuri omaksumassaan kirkon jäsenyydessä. Ja kuitenkin liian monet heistä edelleen tuntevat, etteivät he ole lämpimästi tervetulleita. Äskettäin eräs uusi jäsen kirjoitti minulle: "Joskus ­ ­ minusta tuntuu siltä, että oli virhe mennä kasteelle. Minä tiedän, että tämä kirkko on tosi, ja minulla on siitä vahva todistus, mutta silti kyseenalaistan ­ ­. Kun tutkin kirkkoa, seurakunnastani jokainen oli aina apunani ja halusi aina puhua kanssani ja halusi aina auttaa minua ­ ­. Sen jälkeen kun minut oli kastettu, on tuntunut siltä, että he eivät edes huomaa, milloin käyn kirkossa ja milloin en. Tuskin kuulen kenestäkään ­ ­. En yksinkertaisesti voi ymmärtää, miksi ihmiset seurakunnassani ovat vain unohtaneet minut. Tunnen itseni niin yksinäiseksi ja hämmentyneeksi ­ ­. En voi puhua piispani kanssa, koska ­ ­ emme ole lainkaan läheisiä. Hän ei edes muistanut minua, kun palasin kirkkoon. Autathan minua, jos pystyt." Veljet ja sisaret, vaikka olemme edistyneet ihmeellisesti, on tullut aika, jolloin meidän täytyy ottaa käyttöön kaikki voimavarat perehdyttääksemme jokaisen käännynnäisen ja siunataksemme useampien taivaallisen Isämme lasten elämää. Tässä voidaan parhaiten onnistua, kun seurakuntaneuvoston jäsenet pitävät huolta siitä, että jokainen järjestö tekee oman osansa sen varmistamisessa, että uusilla jäsenillä on ystäviä, että heillä on tehtävä ja että heitä ravitaan Jumalan hyvällä sanalla. Jokainen sielu on kallisarvoinen taivaalliselle Isällemme. Emme saa koskaan unohtaa, että sovituksen kautta Herra Jeesus Kristus maksoi suuren hinnan meidän jokaisen lunastamisesta. Hänen kärsimyksensä ei saa mennä hukkaan siksi, että me emme hoivaa ja opeta niitä, jotka pyrkivät olemaan aktiivisia kirkossa. Te sisaret voitte auttaa henkilökohtaisen todistuksen lujittamisessa seurakuntanne jokaisen naisen, nuoren naisen ja lapsen elämässä. Kuinka kiitollisia me olemmekaan teidän voimastanne. Sisaret, keskustelkaa yhdessä neuvostoissanne siitä, kuinka voitte rakastaa ja tukea toisianne ja opettaa toisillenne evankeliumin kauniita siunauksia ja lupauksia. Kuinka ihmeellistä olisikaan, jos jokainen nainen maailmassa ymmärtäisi todellisen päämääränsä, niin kuin se ilmaistaan Nuorten Naisten tunnuslauseessa. Te tunnette nuo sanat: "Me olemme taivaallisen Isän tyttäriä. Hän rakastaa meitä ja me rakastamme Häntä. Me seisomme 'Jumalan todistajina aina kaikessa ja kaikkialla' pyrkiessämme elämään Nuorten Naisten arvojen mukaisesti, jotka ovat usko, jumalallinen luonne, henkilökohtainen arvo, tieto, valinnat ja vastuu, hyvät teot ja rehellisyys."8 Näiden arvojen oppiminen ja niiden pohjalta toimiminen pelastaa ja siunaa sekä nuoria että vanhempia naisia. Te piispakuntien ja Nuorten Miesten johtokuntien jäsenet, olkaa läheisiä ystäviä jokaisen nuoren miehen kanssa ja auttakaa häntä olemaan kelvollinen, niin että hänet voidaan asettaa asiaankuuluvaan pappeuteen hänen täytettyään vaaditun iän. Tämä on merkittävä osa teidän työtänne ja kaikkien seurakuntaneuvoston jäsenten työtä. Yksikään Aaronin pappeuden diakonina aloittava poika ei saisi jäädä asettamatta vanhimmaksi tai kutsumatta palvelemaan kokoaikaisessa lähetystyössä. Melkisedekin pappeuden koorumit ovat vastuussa kaikkien miesten sekä heidän perheidensä hengellisestä ja ajallisesta hyvinvoinnista. Suuren osan siitä työstä, jonka piispakunnan jäsenet tekevät nykyisellään seurakunnan perheiden parissa, voisivat tarkoituksenmukaisesti tehdä Melkisedekin pappeuden miehet, jos asiasta keskusteltaisiin ja se koordinoitaisiin oikealla tavalla neuvoston kokouksissa. Vaarnanjohtajat ja piispat, jos teidän neuvostojenne työskentely ei ole keskitettyä eivätkä ne työskentele tällä lisääntyneen hengellisen voiman ja ohjauksen tasolla, teettehän kaikkenne varmistaaksenne, että ne ymmärtävät, kuinka kaikki niiden voimavarat voidaan yhdistää teidän ihmistenne hengelliseksi valmistamiseksi. Samalla tavoin meidän täytyy yksilöinä ja perheinä neuvotella yhdessä ja huolellisesti tarkastella itseämme sekä henkilökohtaista ja perheemme sitoutumista Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin. Niiden, jotka ovat tehneet pyhityksen ja uhrauksen liittoja Herran huoneessa, on erityisen välttämätöntä tarkastella itseään näin. Meidän täytyy kysyä itseltämme: Näytämmekö omassa elämässämme ja kodeissamme esimerkkiä kristillisistä hyveistä ja uskollisuudesta evankeliumille? Ojentaudummeko rakastavasti huolehtien omia epäaktiivisia tai kirkkoon kuulumattomia ystäviämme, perheenjäseniämme ja naapureitamme kohti? Lausummeko rohkeasti todistuksemme? Minä tiedän, millainen voima on innoitetuilla miehillä ja naisilla, jotka yhteisvoimin pyrkivät lujittamaan perheitä ja yksittäisiä kirkon jäseniä. Pyydän teitä käyttämään täysin niitä kykyjä, joita teillä on yhdessä, siunataksenne jokaisen seurakuntanne rajojen sisällä asuvan henkilön elämää ­ miehen tai naisen, teini-ikäisen tai lapsen, jäsenen tai kirkkoon kuulumattoman. Veljet ja sisaret, yhdistykäämme ennen kokemattomalla tavalla tekemään oma osamme, yksin ja yhdessä, valmistaaksemme kansaamme saamaan ne siunaukset, jotka voidaan antaa vain Herran huoneessa. Tämä on meidän päivämme, veljet ja sisaret. Tämä on aika, jonka pyhät profeetat maailman alusta lähtien ovat nähneet ennalta. Tämä on aikojen täyttymisen armotalous, jonka aikana tämän maailman historian lopputapahtumat tapahtuvat. Profeettamme myöhempinä aikoina Joseph Smithistä Gordon B. Hinckleyyn ovat muistuttaneet meitä juhlallisesta, vakavasta velvollisuudestamme valmistautua suureen ja pelottavaan Herran päivään.9 Tuo päivä lähestyy meitä vääjäämättä, ja vielä on paljon tekemistä. Meidän täytyy olla valmiita pysymään johtajiemme vauhdissa, pidentämään askeleitamme sitä mukaa kuin he pidentävät omia askeleitaan. Ehkäpä enemmän kuin koskaan aikaisemmin meidän täytyy keskittää ponnistelumme niihin asioihin, joilla on eniten merkitystä, ja välttää tuhlaamasta aikaa asioihin, jotka ovat vailla merkitystä. Profeetta Joseph Smith sanoi: "Veljet, emmekö me jatkaisi kulkuamme näin suuren asian puolesta? Kulkekaa eteenpäin älkääkä taaksepäin. Rohkeutta, veljet; ja eteenpäin, eteenpäin, voittoon! Sydämenne iloitkoon ja riemuitkoon ylenpalttisesti ­ ­. Katso, Herran suuri päivä on lähellä ­ ­. Uhratkaamme ­ ­ kirkkona ja kansana ja myöhempien aikojen pyhinä Herralle uhri vanhurskaudessa; ja asettakaamme hänen pyhään temppeliinsä ­ ­ kirja, joka sisältää muistiinpanoja kuolleistamme ja on kaiken hyväksymisen arvoinen."10 Rukoilen, että voimme liittyä yhteen, veljet ja sisaret, tehdäksemme oman osamme jokaisen perheen, aikuisen, nuoren ja lapsen valmistamiseksi olemaan lopulta kelvollisia saamaan kaikki temppelin siunaukset, jotka evankeliumi tarjoaa. Lausun todistukseni siitä, että Herra Jeesus Kristus elää; Hänen kauttaan temppelin iankaikkiset toimitukset tulevat kirkon uskollisille jäsenille. Herra siunatkoon meitä halulla, viisaudella ja omistautumisella, niin että innostuneina edistämme tätä suurta työtä perheissämme ja kirkossa. Tätä rukoilen nöyrästi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Gordon B. Hinckley, "Uusia temppeleitä tarjoamaan evankeliumin 'kruunaavia siunauksia'", Valkeus, heinäkuu 1998, s. 100. 2. Sama. 3. Discourses of Wilford Woodruff, s. 288­289. 4. Conference Report, huhtikuu 1959, s. 122. 5. The Teachings of Spencer W. Kimball, s. 174­175. 6. Howard W. Hunter, "Seuratkaa Jumalan Poikaa", Valkeus, tammikuu 1995, s. 87. 7. Gordon B. Hinckley, "Meillä on työ tehtävänä", Valkeus, heinäkuu 1995, s. 90. 8. Nuorten Naisten johtajiston käsikirja, s. 4. 9. Ks. Mal. 3:23. 10. LK 128:22, 24.