Pojille ja miehille Presidentti Gordon B. Hinckley On tullut aika järjestää oma huoneemme. Veljeni, on valtavan suuri tilaisuus ja kunnioitusta herättävä vastuu saada puhua teille. Haluan ensiksi puhua täällä tänä iltana oleville nuoremmille miehille. Kiitos siitä, että olette läsnä, missä sitten olettekin koolla. Kiitos siitä, että olette mukana seminaarissa sekä sunnuntaikokouksissanne. Kunnioitan teitä halustanne oppia evankeliumia, syventää tietojanne tutkimalla Herran sanaa. Kiitän teitä siitä, että kannatte sydämessänne halua palvella lähetystyössä. Kiitän teitä unelmistanne solmia avioliitto temppelissä ja kasvattaa oma perheenne. Te ette maleksi kaduilla. Te ette tuhlaa elämäänne ajelehtimalla päämäärättä. Teillä on tarkoitus. Teillä on suunnitelma. Teidän suunnitelmanne voivat johtaa ainoastaan kasvuun ja voimaan. Kun teidän voimanne käytetään hyväksi, kun teidän unelmanne keskittyvät johonkin, tapahtuu ihmeellisiä asioita. Sain hiljattain erään kirkon nuorten miesten ryhmältä Kalifornian pohjoisosasta julistuksen. He ovat 19 vaarnasta, ja kun he kokoontuivat vuorilla, he kävivät erään pioneerien murhenäytelmän tapahtumapaikalla. Poikien miettiessä näkemäänsä ja muistutuksia perinnöstään heitä pyydettiin allekirjoittamaan Mormon Trail Scout Encampment Proclamation (mormonireitillä leiriytyneiden partiolaisten allekirjoittama julistus). Haluaisin lukea teille tämän lupauksen: "Tehtäköön kaikille tiettäväksi, että me olemme partiolaisia ­ ­ ja meillä on Jumalan Aaronin pappeus. Me lupaamme uskollisuutemme niille arvoille ja periaatteille, jotka ohjasivat mormonipataljoonan miehiä ja myöhempien aikojen pyhien pioneereihin kuuluvia miehiä ja naisia, jotka omalta osaltaan vaikuttivat tämän Kalifornian osavaltion perustamiseen. Me, heidän kiitolliset poikansa, riemuitsemme palvelemisen perinnöstämme. Tänä heinäkuun 18. päivänä 1998 me lupaamme kääntyä Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin. Me tutkimme pyhiä kirjoituksia. Me rukoilemme voimaa olla kuuliaisia. Me teemme työtä. Me pyrimme kaikesta sydämestämme noudattamaan Jeesuksen esimerkkiä. Me pidämme meille annetun pappeuden kunniassa palvelemalla muita ihmisiä. Me pidämme itsemme kelvollisina toimittamaan Herran aterian sakramenttipalveluksen. Missä tahansa on tarve auttaa, me, kuten esivanhempamme, astumme esiin. Me osoittaudumme kelvollisiksi suurempaan pappeuteen, Melkisedekin pappeuteen. Me sitoudumme Herran sotajoukkoon ja käymme eteenpäin kokoaikaisina lähetyssaarnaajina kutsuaksemme kaikkia tulemaan Kristuksen luokse. Me olemme nuoria liiton miehiä. Me valmistaudumme vastaanottamaan iankaikkisen avioliiton. Me rukoilemme vanhurskasta vaimoa ja lapsia, joita me kunnioitamme ja suojelemme omalla hengellämme. Tehtäköön tiettäväksi, että olivatpa riskit mitkä tahansa, olivatpa kiusaukset mitkä tahansa, olipa maailman tila ympärillämme mikä tahansa, me tulemme olemaan uskollisia, kuten esivanhempamme olivat. Niiden tavoin, jotka ovat eläneet ennen meitä, me hylkäämme itsekorostuksen ja panemme syrjään henkilökohtaisen edun tavoittelun rakentaaksemme rauhallisen yhteiskunnan, jota hallitsee Jumala. Me olemme uskollisia lupauksellemme aina ja kaikkialla." Onnittelen jokaista poikaa, joka allekirjoitti tämän lupauksen. Rukoilen, ettei yksikään jättäisi koskaan pitämättä niitä lupauksia, joita hän on tehnyt itselleen, kirkolle ja Herralle. Kuinka erilainen maailma tämä olisikaan, jos jokainen nuori mies voisi allekirjoittaa ja allekirjoittaisi tällaisen lupauksen. Yksikään elämä ei tuhlaantuisi huumeiden takia. Ei olisi jengejä, joissa lapset tappavat lapsia ja nuoret miehet joko päätyvät vankilaan tai kuolevat. Koulutuksesta tulisi palkinto, jonka eteen kannattaa tehdä työtä. Palvelutyöstä kirkossa tulisi tilaisuus, jota pidetään arvossa. Ihmisten kodeissa olisi suurempi rauha ja rakkaus. Ei katseltaisi pornografiaa, ei luettaisi roskakirjallisuutta. Te kunnioittaisitte ja pitäisitte arvossa niitä tyttöjä, joiden kanssa vietätte aikaa, eivätkä he pelkäisi koskaan minkäänlaisissa olosuhteissa olla yksin teidän kanssanne. Olisi ikään kuin Helamanin nuoret sotilaat olisivat kutsuneet maailman nuoret elämään omaa elämäntapaansa. Elämänne esityslistalla olisi tietysti lähetystyö. Te menisitte mielellänne tekemään Herran työtä minne tahansa teidät lähetettäisiinkin, antaen sille koko aikanne ja huomionne, voimanne ja tarmonne ja rakkautenne. Saanen lukea teille osia kirjeestä eräältä nuorelta mieheltä, joka palvelee nyt lähetystyössä. Se on kirjoitettu hänen perheelleen, ja toivon, etten tee sopimattomasti lukiessani sitä tälle suurenmoiselle kuulijakunnalle. En paljasta kirjoittajan nimeä enkä lähetyskenttää, jolla hän palvelee. Hän sanoo: "Kulunut vuosi on ollut suurenmoinen! Sain siirron lähetystoimistosta ja tulin tähän pieneen seurakuntaan. Elämäni on muuttunut dramaattisesti tuon viime siirron jälkeen. Olen muutaman viime kuukauden aikana oppinut, mikä on todella tärkeätä. Olen oppinut, millä on merkitystä. Olen oppinut unohtamaan itseni. Olen oppinut työskentelemään tehokkaasti. Olen oppinut rakastamaan muita. Olen oppinut, että Jumala rakastaa minua ja että minä rakastan Häntä. Lyhyesti: olen oppinut elämään sen mukaan, mihin uskon. ­ ­ Olen oppinut lisää ihmisistä ja asioista. Olen nähnyt ilon kyynelten nousevan niiden silmiin, jotka eivät olleet koskaan tienneet, että he ovat Jumalan lapsia. Olen nähnyt katuvien saavan vastauksia rukouksiinsa. Olen nähnyt ihmisten omaksuvan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ja haluavan muuttua uudeksi ihmiseksi, ja kaikki siksi, että on tunne. ­ ­ Unelmoin usein pelastussuunnitelmasta. Ajattelen sitä kummaa tekoa ja ihmettä, joka on tapahtunut. Ajattelen sitä enkelten valtaa ja voimaa, joka on keskuudessamme. Ajoittain mietin, kuinka monet heistä ovat ympärilläni auttaen minua lausumaan todistuksen kielellä, jota en koskaan uskonut voitavan täysin ymmärtää. Mietin kuolemattomuuden kirkkauden rauhaan kuuluvia asioita, joita Henok näki näyssä. ­ ­ Olen kiitollinen Jumalalle siitä, että olen se, joka olen. Suurin siunaukseni elämässä on olla elossa ­ elossa Jumalamme palveluksessa. Tästä saan suurta rauhaa ja iloa." Rakkaat nuoret ystäväni, toivon, että teillä kaikilla on päämääränä lähetystyö. En voi luvata teille hauskuutta. En voi luvata teille helppoutta ja mukavuutta. En voi luvata teille vapautta masennuksesta, pelosta, suoranaisesta kurjuudestakaan ajoittain. Mutta voin luvata teille, että te kasvatte tavalla, jolla ette koskaan samanlaisen ajanjakson kuluessa ole kasvaneet koko elämänne aikana. Voin luvata teille onnea, joka on ainutlaatuista ja ihmeellistä ja kestävää. Voin luvata teille, että te arvioitte uudelleen elämäänne, että te luotte asioille uuden tärkeysjärjestyksen, että te elätte lähempänä Herraa, että rukouksesta tulee todellinen ja ihana kokemus, että te vaellatte uskossa siihen, mitä tekemänne hyvä saa aikaan. Jumala siunatkoon teitä, tämän Hänen kirkkonsa miehet ja pojat. Vaeltakoon kukin teistä entistä päättäväisempänä, ollen määrätietoisemmin myöhempien aikojen pyhä sanan jokaisessa merkityksessä. Tulkoon saavuttamisesta, päämäärään pääsemisestä ja palvelemisesta palkintonne siinä lumoavassa ja ihmeellisessä elämässä, joka teitä odottaa. Nyt, veljet, haluaisin puhua vanhemmille miehille toivoen, että siinä olisi myös nuoremmille miehille jokin opetus. Haluan puhua teille ajallisista asioista. Taustana sille, mitä haluan sanoa, luen teille muutamia jakeita 1. Mooseksen kirjan luvusta 41. Egyptin hallitsija farao näki unia, jotka tekivät hänen mielensä hyvin levottomaksi. Hänen hovinsa viisaat eivät pystyneet antamaan selitystä. Silloin tuotiin Joosef hänen eteensä: "Farao kertoi Joosefille: 'Minä näin unta, että seisoin Niilin rannalla. Silloin Niilistä nousi seitsemän lihavaa ja kaunista lehmää, ja ne jäivät syömään kaislikkoon. Mutta niiden jälkeen Niilistä nousi vielä seitsemän muuta lehmää, jotka olivat niin kurjia, rumia ja laihoja, ­ ­ Nuo rumat ja laihat lehmät söivät ne seitsemän ensimmäistä, lihavaa lehmää. ­ ­ Sitten näin taas unta. Seitsemän täyteläistä ja kaunista tähkää kasvoi samassa korressa. Mutta niiden jälkeen puhkesi esiin seitsemän kuivettunutta, ohutta ja itätuulen polttamaa tähkää. Ja nämä ohuet tähkät nielivät ne seitsemän kaunista tähkää. ­ ­ Joosef sanoi faraolle: ­ ­ Jumala on kertonut faraolle, mitä hän aikoo tehdä. Nuo seitsemän kaunista lehmää tarkoittavat seitsemää vuotta, ja ne seitsemän kaunista tähkää tarkoittavat samoin seitsemää vuotta. Molempien unien merkitys on sama. ­ ­ Jumala on näyttänyt faraolle, mitä hän aikoo tehdä ­ ­ . Seuraavat seitsemän vuotta ovat suuren yltäkylläisyyden aikaa koko Egyptin maassa, mutta niitä seuraa seitsemän ­ ­ kovaa nälkävuotta ­ ­ ja [Jumala] panee sen pian täytäntöön.'" (1. Moos. 41:17­32] Veljet, haluan tehdä nyt aivan selväksi, että en profetoi, että en ennusta edessä olevia nälkävuosia. Mutta haluan sanoa, että on tullut aika järjestää oma huoneemme. Niin monet kirkkomme jäsenistä tulevat juuri ja juuri toimeen tuloillaan. Itse asiassa jotkut elävät lainarahoilla. Me olemme viime viikkoina nähneet laajoja ja pelottavia heilahteluja maailman valuuttamarkkinoilla. Talous on hauras asia. Yllättävä talouden heilahdus Jakartassa tai Moskovassa voi välittömästi vaikuttaa koko maailmaan. Sen vaikutus voi lopulta ulottua meihin jokaiseen yksilöinä. Ilmassa on myrskyn merkkejä, joista meidän on syytä ottaa vaarin. Toivon koko sydämestäni, ettemme koskaan joudu kokemaan pula-aikaa. Minä olen 1930-luvun suurten pulavuosien lapsi. Valmistuin yliopistosta vuonna 1932, jolloin työttömyys nousi tällä alueella 33 prosenttiin. Isäni oli silloin tämän laakson suurimman vaarnan johtaja. Se oli ennen nykyisen huoltotyöohjelmamme vakiinnuttamista. Hän asteli edestakaisin kantaen huolta vaarnansa jäsenistä. Hän perusti työtovereineen suuren halonhakkuuhankkeen, jonka tarkoituksena oli pitää kotien lämmityslaitteet ja uunit käynnissä ja ihmiset lämpiminä talvella. Ihmisillä ei ollut rahaa ostaa hiiliä. Halonhakkaajien joukossa oli miehiä, jotka olivat olleet varakkaita. Toistan, että toivon, ettei meidän koskaan enää tarvitse nähdä sellaista pula-aikaa. Mutta olen huolissani valtavasta kulutusluottovelasta, joka uhkaa kansakuntaa, kirkkomme jäsenet mukaan lukien. Maaliskuussa 1997 tuo velka oli yhteensä 1 200 miljardia dollaria, mikä merkitsi seitsemän prosentin nousua edellisestä vuodesta. Joulukuussa 1997 oli 55­60 miljoonalla taloudella Yhdysvalloissa maksamattomia kulutusluottoja. Näitä luottoja oli keskimäärin $7 000 ja niistä koituu $1 000 dollaria vuodessa korkoja ja palkkioita. Kulutusluotto oli prosentteina käytettävissä olevasta tulosta vuonna 1993 16,3 prosenttia ja vuonna 1996 19,3 prosenttia. Kaikki tietävät, että jokaista lainattua dollaria seuraa koron maksamisen rangaistus. Kun rahaa ei voida maksaa takaisin, seuraa konkurssi. Viime vuonna Yhdysvalloissa oli 1 350 118 konkurssia. Tämä tarkoittaa 50 prosentin kasvua vuodesta 1992. Tämän vuoden toisella neljänneksellä lähes 362 000 ihmistä jätti konkurssianomuksen, mikä oli ennätys kolmen kuukauden ajanjaksoa kohti. Viettelevä mainonta pettää meitä. Televisiossa esitetään houkuttelevia ehdotuksia lainata rahaa jopa 125 prosenttia kodin arvosta. Mutta korosta ei mainita mitään. Presidentti J. Reuben Clark jr sanoi tällä puhujankorokkeella vuoden 1938 konferenssin pappeuskokouksessa: "Heti kun olet velkaantunut, korko on kumppaninasi yötä päivää; et voi karttaa sitä etkä pääse siitä eroon. Et voi käskeä sitä pois; se ei tottele pyyntöjä, vaatimuksia eikä määräyksiä; ja aina kun joudut sen tielle tai kohtaat sen tai laiminlyöt sen vaatimuksia, se musertaa sinut." (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1938, s. 103; ks. myös "Jos te olette valmiit, te ette pelkää", Valkeus, tammikuu 1996, s. 37.) Ymmärrän tietysti, että voi olla välttämätöntä ottaa laina asunnon ostoon. Mutta ostakaamme asunto, johon meillä on varaa, ja keventäkäämme siten maksuja, jotka alituisesti uhkaavat meitä säälimättä tai ilman armonaikaa jopa kolmekymmentä vuotta. Kukaan ei tiedä, milloin hätätilanteet yllättävät. Olen jonkin verran perillä erään miehen tapauksesta, joka menestyi erittäin hyvin ammatissaan. Hän eli mukavasti. Hän rakensi suuremman talon. Sitten hän joutui eräänä päivänä vakavaan onnettomuuteen. Hetkessä ja äkkiarvaamatta hän miltei menetti henkensä. Hän rampautui. Hänen tulonhankkimiskykynsä oli mennyttä. Hänellä oli valtavat lääkärinlaskut. Hänellä oli muitakin maksuja. Hän oli avuton velkojiensa edessä. Yhtenä hetkenä hän oli rikas, seuraavana varaton. Kirkon alkuajoista asti Herra on puhunut tästä velka-asiasta. Hän sanoi Martin Harrisille ilmoituksen kautta: "Maksa velkasi, joka sinulla on kirjanpainajalle. Vapauta itsesi orjuudesta." (LK 19:35.) Presidentti Heber J. Grant puhui toistuvasti tästä asiasta. Hän sanoi: "Jos mikään niin varojen mukaan eläminen tuo rauhaa ja tyytyväisyyden tunnetta ihmissydämeen ja perheeseen. Jos mikään niin velkaisuus ja kyvyttömyys velvoitteiden täyttämiseen tuo onnettomuutta, kurjuutta ja masennusta." (Gospel Standards, 1941, s. 111; ks. myös "Pysyvyyttä muutoksen keskellä", Valkeus, toukokuu 1982, s. 15.) Me opetamme omavaraisuuden sanomaa kaikkialla kirkossa. Omavaraisuutta ei saavuteta silloin, kun taloutta uhkaa vakava velka. Ihmisellä ei ole itsenäisyyttä eikä vapautta orjuudesta, kun hänellä on velvoitteita toisia kohtaan. Kirkon asioiden hoidossa me olemme yrittäneet antaa esimerkin. Toimintaperiaatteenamme on ollut, että olemme tiukasti noudattaneet käytäntöä säästää joka vuosi tietyn prosentin kirkon tuloista mahdollisen pahan päivän varalle. Olen kiitollinen voidessani sanoa, että kirkko pystyy kaikessa toiminnassaan, kaikissa yrityksissään, kaikilla osastoillaan toimimaan ilman lainavaroja. Ellemme pysty tulemaan toimeen, me vähennämme ohjelmiamme. Me supistamme kuluja tulojen mukaan. Me emme lainaa. Yksi onnellisimmista päivistä presidentti Joseph F. Smithin elämässä oli se päivä, jolloin kirkko maksoi viimeisen pitkäaikaisen velkansa. Mikä ihana tunne onkaan olla vapaa velasta, omistaa hieman säästöjä hätätilanteiden varalta, jolloin ne voidaan tarpeen vaatiessa ottaa käyttöön. Presidentti Faust ei kertoisi itse tätä teille. Ehkä minä voin kertoa sen, ja hän voi myöhemmin antaa samalla mitalla takaisin. Hänellä oli asuntoaan vastaan kiinnelaina, josta hän maksoi neljän prosentin korkoa. Monet ihmiset olisivat sanoneet hänelle, että hänen olisi järjetöntä maksaa tuo laina pois, kun sillä oli niin matala korko. Mutta heti kun hänellä oli mahdollisuus saada varoja, hän ja hänen vaimonsa päättivät, että he maksaisivat lainansa pois. Hän on siitä päivästä asti ollut vapaa velasta. Sen vuoksi hänellä on kasvoillaan hymy, ja sen vuoksi hän viheltelee työtä tehdessään. Vetoan teihin, veljet, että tarkastelette rahatilannettanne. Kehotan teitä hartaasti pitämään kulunne kohtuullisina. Välttäkää itsekurin avulla hankinnoissanne velkaa mahdollisimman pitkälle. Maksakaa velka niin pian kuin voitte ja vapauttakaa itsenne orjuudesta. Tämä on osa sitä ajallista evankeliumia, johon me uskomme. Herra siunatkoon teitä, rakkaat veljeni, niin että järjestäisitte huoneenne. Jos olette maksaneet velkanne, jos teillä on säästöjä, vaikka vähänkin, niin jos myrskyt ulvovat ympärillänne, teillä on suoja vaimollenne ja lapsillenne ja rauha sydämessänne. Siinä kaikki, mitä minulla on tästä asiasta sanottavana, mutta toivon, että olen sanonut sen niin painokkaasti tähdentäen kuin suinkin kykenen. Jätän teille todistukseni tämän työn jumalallisuudesta ja rakkauteni teille jokaiselle Lunastajamme, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.