Todistakaa Hänestä Susan L. Warner toinen neuvonantaja Alkeisyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa Horjuvien arvojen ja hämmentävien mielipiteiden yhteiskunnassa todistus voi olla keino, jolla vanhemmat antavat lapsilleen uskon ankkurin. Koska taivaallinen Isämme haluaa meidän tuntevan Hänet ja tuntevan Hänen rakkautensa, Hän suunnitteli maailman, joka on täynnä suurenmoisia luotuja, jotka todistavat Hänestä ja Hänen Pojastaan, Jeesuksesta Kristuksesta. Oletteko koskaan laskeneet kaiken sen lukumäärää, mikä todistaa Vapahtajasta? On auringonlaskuja ja simpukan kuoria, liljoja ja lampia, hyönteisiä ja eläimiä, ihmeellisiä aamuja ja tähtikirkkaita taivaita. Herra itse sanoi Moosekselle: "Kaikki on luotu ja tehty todistamaan minusta; sekä se, mikä on ajallista, että se, mikä on hengellistä, se, mikä on taivaissa ylhäällä, ja maan päällä ja maassa oleva sekä se, mikä on maan alla, niin ylhäällä kuin alhaalla oleva ­ kaikki se todistaa minusta" (KH Moos. 6:63, kursivointi lisätty). Asuimmepa missä päin tahansa tätä maailmaa, me näemme loistavan auringonnousun, joka todistaa Kristuksen valosta, joka täyttää sydämemme ja valaisee mielemme. Mahtavat joet ja polveilevat purot todistavat, että Vapahtaja on elävän veden lähde, joka voi sammuttaa hengellisyyden janomme. Kedon kukkaset ja jopa pienin varpunen todistaa Hänen yltäkylläisestä ja henkilökohtaisesta huolenpidostaan. Mutta kaikista Jumalan ainutlaatuisista luoduista vain meidät, Hänen lapsensa, on luotu Hänen kuvakseen ja kaltaisekseen. Vain meillä, Hänen lapsillaan, on kyky kehittää oma hengellinen vakaumuksemme. Ja vain me voimme pukea sanoiksi ja ilmaista todistuksemme Hänestä. Me, Hänen lapsensa, iloitsemme etuoikeudestamme ja pyhästä tehtävästämme todistaa Hänestä ja Hänen evankeliumistaan. Jokin aika sitten lapsenlapsemme Susie sai omat pyhät kirjoitukset. Hän asuu alueella, jossa hänen luokkatoverinsa ja opettajansa eivät ole kirkon jäseniä, joten hän halusi kertoa heille uskonkappaleista, jotka ovat hänen uusissa pyhissä kirjoituksissaan. Hän päätti tehdä sen koulussa tunnilla, joka on tarkoitettu asioille, joilla on uutisarvoa. Kun tunti koitti, kahdeksanvuotias Susie meni luokkatoveriensa eteen ja aloitti: "Me uskomme Jumalaan, iankaikkiseen Isään, ja Hänen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen, ja Pyhään Henkeen." Hän jatkoi, mutta kun hän ehti seitsemänteen uskonkappaleeseen, yksi luokkatovereista valitti suureen ääneen: "Ei tämä ole ajankohtainen tapahtuma!" Opettaja vastasi nopeasti: "Minullepa se on uutinen!" Jokainen meistä voi kertoa muille evankeliumin hyvät uutiset ja pukea sanoiksi vakaumuksemme. Jos me olemme herkkiä Hengen kuiskauksille, jokainen meistä voi löytää tilaisuuksia ilmaista nöyrästi uskomme. Jopa ujo, kahdeksanvuotias lapsi tunsi halua kertoa uskontonsa uskonkappaleista. Kun me todistamme evankeliumin hyvistä uutisista, ääneen lausuttu todistuksemme kutsuu Pyhän Hengen todistamaan sanomamme totuudellisuudesta. Voima ei ole meidän sanoissamme vaan Jumalan Hengessä, joka seuraa sanojamme ja vahvistaa ne todeksi kuulijoiden sydämessä. Nefi selitti Mormonin Kirjassa: "Kun ihminen puhuu Pyhän Hengen voimalla, kuljettaa Pyhän Hengen voima hänen sanansa ihmislasten sydämiin" (2. Ne. 33:1). Kun me julistamme kantamme ja ilmaisemme nöyrästi ääneen sen, mitä uskomme ja tunnemme, Henki todistaa myös omalle sielullemme, että se, mitä sanomme, on totta. Presidentti Boyd K. Packer on sanonut asian yksinkertaisesti: "Todistus löydetään lausumalla se" ("Herran lamppu", Valkeus, joulukuu 1988, s. 36). Horjuvien arvojen ja hämmentävien mielipiteiden yhteiskunnassa todistus voi olla keino, jolla vanhemmat antavat lapsilleen uskon ankkurin. Annamme sen perheissämme todistamalla Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen evankeliumistaan sanoillamme ja teoillamme. Annamme sen, kun rukoilemme yhdessä, tutkimme pyhiä kirjoituksia ja pidämme säännöllisesti perheillat. Päivällispöydässä vanhemmat ja lapset voivat kertoa, mitä he ovat oppineet kirkon kokouksissa ja toiminnoissa ja jokapäiväisissä kokemuksissaan evankeliumin periaatteiden soveltamisesta. Tässä pyhässä perhepiirissä lapset voivat oppia ilmaisemaan rakkauden ja kiitollisuuden tunteitaan taivaallisesta Isästä ja Hänen Pojastaan, Jeesuksesta Kristuksesta, sekä siunauksista, joita saamme, kun elämme yhdessä perheinä tässä kauniissa maailmassa. Lapsilla on oma hengellinen herkkyytensä, ja he tekevät omia huomioitaan taivaallisen Isän luoduista. He ovat luonnostaan kiinnostuneita madosta, joka luikertelee vesilätäkössä, hurmaantuneita valtameren kohinasta, jonka kuulee näkinkengässä, lumoutuneita taivaalla kiitävien pilvien taianomaisista muodoista. Kenelle tahansa meistä on mieluinen etuoikeus tarttua lapsen käteen ja kulkea hänen rinnallaan, kun hän löytää tämän kauniin maailman ­ mutta vielä suurenmoisempi ja pyhempi etuoikeus on opettaa lasta tuntemaan tämän maailman Luoja ja todistaa rakkaudesta, jota Hän tuntee kaikkia lapsiaan kohtaan. Kun me kerromme tunteistamme pienillemme ja todistamme Hänestä, me avaamme heille oven kertoa kokemuksistaan ja pukea sanoiksi omat hengelliset näkemyksensä ja tunteensa. Ja kun me autamme lapsia tunnistamaan näiden tunteiden jumalallisen lähteen, heidän ymmärryksensä ja rakkautensa Vapahtajaan kasvaa rivinä rivin päälle ja käskynä käskyn päälle. Kun pienet lapset kuulevat pyhien kirjoitusten sanoja ja myöhemmin lukevat itse pyhiä kirjoituksia, he tutustuvat sanastoon, jonka avulla he voivat ilmaista hengellisiä tunteitaan. Jopa hyvin pienet lapset, jo paljon ennen kuin pystyvät lukemaan, voivat tuntea pyhien kirjoitusten sanoman ja alkaa ymmärtää, kuinka Jumala rakastaa heitä. Bradley, vaikka oli vasta kaksivuotias, halusi osallistua perheen pyhien kirjoitusten lukuhetkeen. Kun hänen vuoronsa tuli, hän nosti kirjan käteensä ja käänsi varoen sivun kerrallaan sanoen: "Taivaallinen Isä rakastaa minua, taivaallinen Isä rakastaa minua." Taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen ehtymättömän rakkauden kokeminen on todistuksen perusta. Tunnen isoisän, joka äskettäisessä sukukokouksessa vuorilla vei lastenlapsensa kävelylle. Kun he tulivat metsäaukiolle, hän kehotti lapsia istumaan puunrungolle ja kertoi heille 14-vuotiaasta pojasta nimeltä Joseph Smith, joka halusi esittää taivaalliselle Isälle joitakin itseään askarruttavia kysymyksiä. Isoisä selitti, että Joseph-poika meni kotinsa lähellä olevaan lehtoon rukoilemaan, koska hän uskoi, että Jumala vastaisi hänelle. Lastenlapset kuuntelivat hiljaa, mutta nelivuotias Johnny, jonka on usein vaikea istua hiljaa, ei kyennyt pysyttelemään vaiti. Hän puuskahti: "Minä olen kuullut tämän kertomuksen ennenkin." Isoisä kertoi Josephin vilpittömästä rukouksesta ja siitä, kuinka siihen vastattiin taivaallisen Isän ja Hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen suurenmoisella ilmestymisellä. Hänen lopetettuaan pieni Johnny tarttui isoisäänsä kädestä ja sanoi: "Se oli hyvä todistus, vaari." Hän kuunteli kertomuksen mielellään uudelleen. Vaikka isoisä oli kertonut tämän pyhän kertomuksen moneen kertaan elämänsä aikana, hän sanoi: "Koskaan Herran Henki ei ollut todistanut voimakkaammin kuin silloin, kun todistin Joseph Smithistä omille lastenlapsilleni." Isoisä ja lapset olivat tunteneet Pyhän Hengen todistuksen. Johnnyn tavoin meidän lapsemme ovat ehkä kuulleet pyhien kirjoitusten kertomuksia aiemmin, mutta ovatko he kuulleet meidän todistavan itse näiden kertomusten totuudesta ja niiden opettamista periaatteista? Kuka voi mitata yksinkertaisten, pyhien todistuksen sanojen vaikutuksen? Kuka voi arvioida sanat vahvistavan Hengen vaikutuksen? Todistuksen siemeniä, jotka kylvetään lasten sydämeen heidän ollessaan pieniä, ravitaan koko heidän elämänsä ajan, kun he kuulevat niiden ihmisten todistuksia, jotka rakastavat heitä niin paljon, että todistavat heille totuudesta. Vanhemmille on annettu pyhä vastuu. Mutta vanhemmat tarvitsevat muiden apua ­ setien, tätien, ystävien, johtajien ja opettajien, jotka omalta osaltaan todistavat lapsille ja nuorille. Meille kerrotaan moneen kertaan pyhissä kirjoituksissa, että "kahden tai kolmen todistajan sanalla on jokainen asia vahvistettava" (LK 6:28). Me, joiden lapset ovat isoja, tunnemme helposti masennusta ja toivomme, että olisimme todistaneet useammin silloin, kun lapsemme olivat pieniä. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä. Isäni, joka kuoli viime vuonna, oli koko elämänsä ajan minulle elävä todistaja. Mutta hän kirjoitti myös henkilöhistoriansa todistaakseen niin lapsilleen kuin lastenlapsilleenkin sekä kaikille tulevien sukupolvien jälkeläisilleen. Mikään, mitä hän olisi voinut jättää perheelleen, ei ole kallisarvoisempaa kuin muistokirja hänen todistuksestaan ja rakkaudestaan. Muistan, kuinka isäni opetti minulle todistuksensa kätensä sormilla. 1. Jumala on rakastava taivaallinen Isämme. 2. Hänen Poikansa, Jeesus Kristus, on Vapahtajamme ja Lunastajamme. 3. Joseph Smith oli Jumalan profeetta ja välikappale, jonka kautta Jeesuksen Kristuksen evankeliumi palautettiin maan päälle ja Mormonin Kirja käännettiin. 4. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on Herran kirkko maan päällä tänä aikana. 5. Tätä kirkkoa johtaa elävä profeetta, joka saa ilmoitusta. Veljeni ja sisareni, tämä on minun todistukseni. Todistan teille nöyrästi, että nämä asiat ovat tosia. Todistakaamme jokainen yhdessä kaikkien Jumalan luotujen kanssa Hänestä. Hänen, Jeesuksen Kristuksen, pyhässä nimessään. Aamen.