Mitä ihmiset kyselevät meistä? Presidentti Gordon B. Hinckley Haluan esittää vastaukseni niin yksinkertaisesti kuin osaan niihin kysymyksiin, joita ihmiset meistä esittävät. Rakkaat veljeni ja sisareni, on valtava kunnia puhua tässä tilaisuudessa. Media haastattelee meitä usein näinä aikoina. Kuten monet teistä tietävät, esiinnyin äskettäin Larry King Live -televisio-ohjelmassa. Suostuin siihen, koska minusta tuntui, että vaikka siinä olikin mahdollisia riskejä, se oli myös suurenmoinen tilaisuus puhua maailmalle meitä koskettavista aiheista. Ohjelman aikana herra King kysyi minulta suoraan: "Mikä on teidän roolinne? Olette suuren uskonnon johtaja? Mikä on roolinne?" Vastasin: "Roolini on julistaa oppia. Roolini on olla esimerkkinä kansalle. Roolini on puhua totuuden puolesta. Roolini on toimia niiden arvojen säilyttäjänä, jotka ovat tärkeitä sivilisaatiollemme ja yhteiskunnallemme. Roolini on johtaa." Tätä vastausta ei ollut valmisteltu. En ollut osannut odottaa tuota kysymystä. Olen kuitenkin tuon vastauksen hengessä ajatellut tänä aamuna, että haluaisin ottaa esille puolisen tusinaa kysymystä, jotka median ja muiden kirkkojen edustajat poikkeuksetta esittävät meille. Tässä tilaisuudessa minun on pakostakin puhuttava lyhyesti. Jokainen näistä aiheista on kokonaisen saarnan arvoinen. Olen valinnut nämä kysymykset umpimähkään panematta niitä ensimmäistä lukuun ottamatta mihinkään tiettyyn järjestykseen. En halua kiistellä kenenkään kanssa. Kunnioitan jokaisen ihmisen uskontoa ja kunnioitan heidän haluaan elää sen mukaisesti. Haluan yksinkertaisesti vain esittää vastaukseni niin yksinkertaisesti kuin osaan niihin kysymyksiin, joita ihmiset meistä esittävät. Kysymys 1: Mikä on mormonien oppi jumaluudesta, Jumalasta? Ensimmäisen näyn ajoista alkaen ihmiset ovat kysyneet tätä ja kysyvät sitä edelleen ja tulevat kysymään sitä niin kauan kuin he uskovat traditionsa Jumalaan, kun me puolestamme todistamme nykyajan ilmoituksen Jumalasta. Profeetta Joseph Smith julisti: "Evankeliumin ensimmäisenä periaatteena on tuntea varmasti Jumalan luonne ja tietää, että me voimme puhua Hänen kanssaan niin kuin ihminen puhuu toisen kanssa" (Profeetta Joseph Smithin opetuksia , toim. Joseph Fielding Smith [1985], s. 344). "Me uskomme Jumalaan, iankaikkiseen Isään, ja hänen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen, ja Pyhään Henkeen" (1. uskonkappale). Tämä ensimmäinen uskonkappale esittää oppimme suppeassa muodossa. Emme tunnusta Athanasioksen uskontunnusta. Emme tunnusta Nikean uskontunnustusta emmekä mitään muuta perimätietoon tai ihmisten päätelmiin pohjautuvaa uskontunnustusta. Tunnustamme oppimme perustaksi profeetta Joseph Smithin toteamuksen, että rukoillessaan metsässä viisautta "valon levätessä päälläni minä näin kahden Persoonan, joiden hohdetta ja kirkkautta on mahdoton kuvata, seisovan yläpuolellani ilmassa. Toinen heistä puhutteli minua, kutsuen minua nimeltä, ja sanoi, toista osoittaen: Tämä on minun rakas Poikani. Kuule Häntä!" (KH J. S. Hist. 17.) Hänen edessään oli kaksi todellista olentoa. Hän näki heidät. He olivat muodoltaan ihmisen kaltaisia, mutta olemukseltaan paljon kirkkaampia. Hän puhui heille. He puhuivat hänelle. He eivät olleet hahmottomia henkiä. Kumpikin oli erillinen olento. He olivat lihaa ja luuta olevia olentoja, joiden luonne ilmoitettiin profeetalle myöhemmin tulleissa ilmoituksissa. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenten usko perustuu kokonaan tämän suurenmoisen ensimmäisen näyn todenperäisyyteen. Siinä avattiin esirippu tämän aikojen täyttymisen armotalouden alkamiseksi. Ei mikään, mille perustamme oppimme, ei mikään, mitä opetamme, ei mikään, minkä mukaan elämme, ole tärkeämpää kuin tämä ensimmäinen julistus. Esitän, että jos Joseph Smith puhui Isä Jumalan ja Hänen rakkaan Poikansa kanssa, niin kaikki muu, mitä hän puhui, on totta. Tämä on sarana, jonka varassa pelastuksen ja iankaikkisen elämän polulle johtava portti avautuu. Olemmeko me kristittyjä? Totta kai me olemme kristittyjä. Me uskomme Kristukseen. Me palvelemme Kristusta. Me otamme päällemme Hänen pyhän nimensä juhlallisessa liitossa. Kirkolla, johon kuulumme, on Hänen nimensä. Hän on Herramme, Vapahtajamme, Lunastajamme, jonka kautta tuli suuri sovitus ja sen myötä pelastus ja iankaikkinen elämä. Kysymys 2: Miten kirkkonne suhtautuu homoseksuaalisuuteen? Uskomme ennen muuta, että miehen ja naisen välinen avioliitto on Jumalan säätämä. Uskomme, että avioliitto voi olla iankaikkinen iankaikkisen pappeuden voiman käyttämisen kautta Herran huoneessa. Meiltä kysytään kantaamme niihin, jotka pitävät itseään niin sanottuina homoina ja lesboina. Vastaukseni on, että me rakastamme heitä Jumalan poikina ja tyttärinä. Heillä saattaa olla tiettyjä taipumuksia, jotka ovat voimakkaita ja joita voi olla vaikea hillitä. Useimmilla ihmisillä on jonkinlaisia taipumuksia eri ajankohtina. Elleivät he toimi näiden taipumustensa mukaisesti, he voivat edetä kuten kaikki muut kirkon jäsenet. Jos he rikkovat siveyden lakia ja kirkon moraalinormeja, he joutuvat kirkon kurinpitotoimien kohteeksi aivan kuten muutkin. Haluamme auttaa näitä ihmisiä, vahvistaa heitä, antaa heille apua heidän ongelmissaan ja auttaa heitä heidän vaikeuksissaan. Emme voi kuitenkaan pysyä toimettomina, jos he menevät mukaan moraalittomaan toimintaan, jos he yrittävät kannattaa ja puolustaa saman sukupuolen edustajien välistä avioliittoa ja elää sellaisessa. Sellaisen salliminen olisi erittäin vakavan ja pyhän Jumalan säätämän avioliiton perustan ja sen perimmäisen tarkoituksen, perheen kasvattamisen, väheksymistä. Kysymys 3: Mikä on kantanne aborttiin? Vuonna 1995 suoritettiin pelkästään Yhdysvalloissa terveyskeskusten antamien tietojen mukaan 1 200 000 aborttia. Mitä on tapahtunut ihmiselämän kunnioituksellemme? Kuinka naiset ja miehet voivat kieltäytyä suuresta ja kallisarvoisesta elämän lahjasta, joka on alkuperältään ja luonteeltaan jumalallinen? Miten ihmeellinen onkaan lapsi. Kuinka kaunis onkaan vastasyntynyt vauva. Ei ole olemassa suurempaa ihmettä kuin ihmiselämän luominen. Abortti on ruma asia, alentava asia, joka tuo väistämättä surua, tunnonvaivoja ja katumusta. Vaikka tuomitsemme sen, sallimme sen sellaisissa tapauksissa, jolloin raskaus on seurausta insestistä tai raiskauksesta, jolloin äidin henki tai terveys on pätevän lääketieteellisen asiantuntijan mukaan vakavassa vaarassa tai jolloin pätevä lääketieteellinen asiantuntija tietää sikiöllä olevan vakavia vammoja, joiden takia vauva ei voi selviytyä hengissä syntymänsä jälkeen. Sellaiset tapaukset ovat kuitenkin harvinaisia, ja niiden esiintymisen todennäköisyys on häviävän pieni. Näissä tapauksissa asianomaisia pyydetään neuvottelemaan paikallisten kirkon johtajiensa kanssa ja rukoilemaan hyvin vakavasti ja etenemään asiassa vasta saatuaan vahvistuksen rukouksen kautta. On olemassa paljon parempi tapa. Ellei ole mahdollisuutta avioitua asianomaisen miehen kanssa, jolloin äiti jää yksin, on jäljellä varsin tervetullut vaihtoehto antaa lapsi adoptoitavaksi vanhemmille, jotka rakastavat sitä ja huolehtivat siitä. On monia sellaisia pariskuntia, joilla on hyvä koti ja jotka kaipaavat lasta eivätkä voi sitä saada. Kysymys 4: Mikä on kirkon kanta moniavioisuuteen? Saamme nykyään lukea monia sanomalehtikirjoituksia tästä asiasta. Asia on noussut esille väitetystä lapsen hyväksikäyttötapauksesta, jossa oli osallisina moniavioisuutta harjoittavia. Haluan sanoa ehdottomasti, että tällä kirkolla ei ole minkäänlaista tekemistä moniavioisuutta harjoittavien kanssa. He eivät ole tämän kirkon jäseniä. Useimmat heistä eivät ole koskaan olleetkaan jäseniä. He rikkovat maallista lakia. He tietävät rikkovansa lakia. Sen rangaistukset kohdistuvat heihin. Kirkolla ei ole tietystikään minkäänlaista tuomiovaltaa tässä asiassa. Jos joidenkuiden jäsenistämme todetaan harjoittavan moniavioisuutta, heidät erotetaan kirkosta, mikä on vakavin rangaistus, minkä kirkko voi langettaa. Siinä mukana olevat eivät riko suoraan pelkästään maallista lakia, he rikkovat tämän kirkon lakia. Meitä sitoo yksi uskonkappaleemme. Se kuuluu: "Me uskomme, että kuninkaille, presidenteille, hallitusmiehille ja esivalloille tulee olla alamainen ja että tulee kunnioittaa, noudattaa ja ylläpitää lakia" (12. uskonkappale). Lakia ei voi samanaikaisesti noudattaa ja olla noudattamatta. Mitään sellaista kuin "mormonifundamentalisti" ei ole olemassa. On ristiriitaista yhdistää nuo kaksi sanaa. Jumala ilmoitti yli sata vuotta sitten selkeästi profeetalleen Wilford Woodruffille, että moniavioisuuskäytäntö tuli lakkauttaa, mikä merkitsee sitä, että se on nykyisin Jumalan lain vastaista. Jopa maissa, joissa maalliset tai uskonnolliset lait hyväksyvät moniavioisuuden, tämä kirkko opettaa, että avioliiton tulee olla yksiavioinen, eikä hyväksy jäsenikseen moniavioisuutta harjoittavia. Kysymys 5: Minkä ansioksi luette kirkon kasvun? Me kasvamme. Me kasvamme ihmeellisesti. Luonnollisen kasvun ja käännynnäiskasteiden kautta määrämme lisääntyy vuodessa noin 400 000:lla. Se on 10 miljoonasta noin 4 prosenttia, mikä on poikkeuksellisen hyvä luku kirkolle. Ihmiset etsivät vaihtuvien arvojen maailmassa pysyvää ankkuria. He haluavat jotakin, mihin tarttua, kun maailma heidän ympärillään näyttää olevan yhä enemmän sekasorrossa. Heidät toivotetaan tervetulleiksi uusina käännynnäisinä, ja heidät saadaan tuntemaan olonsa kotoiseksi. He tuntevat pyhien yhteyden lämmön. Heidät pannaan töihin. Heille annetaan vastuuta. Heidät saadaan tuntemaan olevansa osa suurta etenevää liikettä tässä Jumalan työssä. Ja tietystikin meillä on lähetyssaarnaajia auttamassa heitä heidän totuudenetsinnässään. He huomaavat pian, että myöhempien aikojen pyhiltä odotetaan paljon. He eivät pane sitä pahakseen. He kasvavat tarvittaviin mittoihin ja pitävät siitä. He odottavat uskontonsa olevan vaativaa, vaativan uudistusta heidän elämässään. He täyttävät vaatimukset. He todistavat siitä suuresta hyvästä, joka heidän osakseen on tullut. He ovat innokkaita ja uskollisia. Kysymys 6: Entä puolison ja lasten pahoinpitely? Tuomitsemme mitä voimakkaimmin kaikenlaisen huonon kohtelun. Tuomitsemme puolison ja lasten fyysisen, seksuaalisen, sanallisen ja emotionaalisen pahoinpitelyn. Perhejulistuksessamme sanotaan: "Aviomiehellä ja vaimolla on vakava velvollisuus rakastaa toinen toistaan ja huolehtia toisistaan sekä rakastaa lapsiaan ja huolehtia heistä ­ ­. Vanhemmilla on pyhä velvollisuus kasvattaa lapsensa rakkaudessa ja vanhurskaudessa, huolehtia heidän fyysisistä ja hengellisistä tarpeistaan ­ ­. Aviomiehiä ja vaimoja ­ äitejä ja isiä ­ pidetään Jumalan edessä tilivelvollisina näiden velvollisuuksien täyttämisestä." (Perhe ­ julistus maailmalle, Valkeus, lokakuu 1998, s. 24.) Teemme kaiken mitä osaamme lopettaaksemme tämän hirvittävän paheen. Kun aviomiehen ja vaimon välinen tasa-arvo tunnustetaan, kun tiedostetaan, että jokainen maailmaan syntynyt lapsi on Jumalan lapsi, silloin seuraa suurempi velvollisuudentunne vaalia, auttaa ja rakastaa pysyvällä rakkaudella niitä, joista olemme vastuussa. Yksikään mies, joka pahoinpitelee vaimoaan tai lapsiaan, ei ole kelvollinen pitämään hallussaan Jumalan pappeutta. Yksikään mies, joka pahoinpitelee vaimoaan tai lapsiaan, ei ole kelvollinen olemaan hyvämaineinen jäsen tässä kirkossa. Puolison ja lasten pahoinpitely on mitä vakavin rikkomus Jumalan edessä, ja kuka tahansa, joka siihen syyllistyy, voi odottaa joutuvansa kirkon kurinpitotoimien kohteeksi. Kysymys 7: Kuinka kirkko rahoittaa toimintansa? Vanhin Faust on puhunut tästä tänä aamuna aivan erinomaisesti. Ulkopuoliset ihmettelevät, kuinka me pystymme tekemään niin paljon. He puhuvat ja kirjoittavat, että kirkolla on suuria rikkauksia ja valtavia omaisuuksia. Kyllä meillä on omaisuutta. Meillä on jumalanpalvelustiloja, joita on kaikkialla maailmassa. Rakennamme joka vuosi suuren määrän uusia. Toteutamme laajamittaista korkea-asteen koulutusta ja seminaari- ja instituuttiopetusta. Meillä on vertaansa vailla olevat sukututkimuslaitteistot. Ylläpidämme valtavaa lähetystyöorganisaatiota, johon sisältyy lähetyskotien ja muiden tilojen ylläpito niiden kustannusten lisäksi, joita aiheutuu lähetyssaarnaajien elättämisestä ja joista huolehtivat lähetyssaarnaajat itse ja heidän vanhempansa. Toteutamme muitakin ohjelmia, jotka kaikki vaativat rahaa. Mutta kaikki nämä ja vielä muutkin kuluttavat rahaa eivätkä tuota sitä. Tämän kirkon toiminnassa pitäminen maksaa paljon. Sen maailmanlaajuinen toiminta rahoitetaan uskollisten jäsenten pyhitetyillä kymmenyksillä. Mikä ihana ja suurenmoinen periaate kymmenysten laki onkaan. Se on niin yksinkertainen ymmärtää ja noudattaa. Se on Herran talouslaki. Kiitän sydämeni pohjasta Herraa niiden uskosta, jotka maksavat rehelliset kymmenyksensä. Ovatko he köyhempiä sen vuoksi? Me todistamme, että Herra jollakin tavoin jumalallisessa sallimuksessaan tasoittaa tilit ja tekee sen avokätisesti. Se ei ole vero. Se on luottamuksellisesti annettu vapaaehtoinen uhraus. Se on periaate, johon liittyy merkittävä lupaus. Jumala on sanonut, että "minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen" (Mal. 3:10). Se on Hänen lupauksensa. Hän pystyy täyttämään tuon lupauksen. Ja todistukseni on, että Hän tekee niin. Siinä olikin kaikki, mihin minulla nyt on aikaa. Voisi olla monia muita aiheita. Tässä oli vain näytteitä kysymyksistä, joita utelias maailma meistä esittää. Meidän on tiedettävä tämä, teidän ja minun, jotka allekirjoitamme tämän kirkon opit, että tämä on Jumalan työtä, jota johtaa Herra Jeesus Kristus, että se toimii Heidän suunnitelmansa ja Heidän mallinsa mukaisesti ja että se tuo tullessaan Heidän siunauksensa. Miksi me olemme niin onnellista kansaa? Se johtuu uskostamme, hiljaisesta sydämessämme säilyvästä vakaumuksesta siitä, että Isämme taivaassa, joka näkee kaiken, pitää huolen pojistaan ja tyttäristään, jotka vaeltavat Hänen edessään rakkaudessa ja arvonannossa ja kuuliaisuudessa. Tulemme olemaan aina onnellinen kansa, jos vietämme niin elämämme. Jumalattomuus ei koskaan ole ollut onnea. Rikkomus ei koskaan ole ollut onnea. Valhe sanoissa tai käyttäytymisessä ei koskaan ole ollut onnea. Onni piilee kuuliaisuudessa Jumalan, iankaikkisen Isämme, ja Hänen rakkaan Poikansa, Herran Jeesuksen Kristuksen, opetuksille ja käskyille. Kuten olen ennenkin sanonut tältä puhujankorokkeelta, veljeni ja sisareni, me rakastamme teitä. Me rakastamme teitä uskonne ja hyvyytenne tähden. Me rakastamme teitä halukkuutenne tähden tehdä mitä tahansa, mitä teitä pyydetään tekemään. Me rakastamme teitä kuuliaisuutenne tähden Herran tahdolle. Tietäen tämän työn todeksi me kuljemme eteenpäin, jokainen meistä. Uudistakaamme pyrkimyksemme pukea yllemme Jumalan taisteluvarustus ja katsoa Häneen, on nöyrä rukoukseni Lunastajamme, Herran Jeesuksen Kristuksen, nimessä. Aamen.