"Myös te olette minun todistajiani" Vanhin Ronald T. Halverson seitsemänkymmenen koorumista Veljet ja sisaret, maan päällä on monia, jotka haluavat todistuksen totuudesta ja jotka vilpittömästi etsivät Vapahtajan lupaamaa rauhaa ja iloa. Muutama vuosi sitten pidin eräälle nuorelle naiselle puhuttelun temppelisuositusta varten, jotta hän voisi saada oman temppelipyhityksensä sekä tulla vihityksi ja sinetöidyksi ajaksi ja koko iankaikkisuudeksi. Päätettyäni puhuttelun ja allekirjoitettuani suosituksen kyyneleet vierivät tytön poskia pitkin. Kysyin: "Kertoisitko minulle, miltä sinusta tuntuu?" Sitten hän kertoi minulle seuraavaa: Nuoruudestaan asti tämä tyttö oli pyrkinyt löytämään elämäänsä totuutta ja suuntaa. Hän halusi löytää rauhaa ja onnea, mutta mistä tahansa hän etsi, hän ei kyennyt löytämään sitä. Tilanne oli kehittynyt siihen pisteeseen, että hän oli aivan tolaltaan ja oletti, ettei elämässä ollut juuri mitään, millä olisi ollut todellista merkitystä tai mikä olisi ollut mielekästä. Hän kertoi, että eräänä iltana hänen ollessaan tässä mielentilassa hyvän ystävänsä luona ja luetellessaan huoliaan ja murheitaan tapahtui näin: "Istuin sohvalla ja katsahdin sohvan takana olevaa kirjahyllyä. Silmäni osuivat erääseen tiettyyn kirjaan, ja pakottava tunne valtasi minut. Tiesin, että minun täytyi saada tietää, mitä sen sivuille oli kirjoitettu." Hän otti kirjan hyllystä ja luki sen nimen, Mormonin Kirja. Tyttö kysyi ystävältään, mistä tämä oli saanut sen. Hänen ystävänsä kertoi, että kaksi nuorta lähetyssaarnaajaa oli pysäyttänyt hänet kadulla ja antanut kirjan hänelle, mutta vasta kun hän oli luvannut lukea sen. Ajan puutteesta johtuen hän oli pistänyt sen suoraan kirjahyllyyn. "Ryhdyin lukemaan kirjaa", tyttö sanoi, "enkä kyennyt laskemaan sitä käsistäni." Hänet täytti tunne, jota hän ei ollut koskaan aikaisemmin kokenut. Hänen ystävänsä sanoi hänelle, että hän voisi ottaa kirjan mukaansa. Tyttö meni kotiin ja jatkoi lukemista läpi yön. Seuraavana aamuna hän lähti kaduille etsimään niitä kahta nuorta lähetyssaarnaajaa. Heidän löytämiseensä ei kulunut kauaakaan. He lupasivat opettaa hänelle evankeliumia, ja muutamassa viikossa hänet oli kastettu kirkon jäseneksi. Kyynelsilmin hän selitti, että siitä päivästä lähtien hän oli löytänyt sellaista onnea ja sisäistä rauhaa, jonka hän ei ollut koskaan kuvitellut olevan mahdollista. Koska hän asui pienessä kaupungissa, jossa oli vähän kirkon jäseniä ja vielä vähemmän mahdollisuuksia mennä naimisiin kirkon jäsenen kanssa, hän ei uskaltanut toivoakaan, että jonakin päivänä hän solmisi avioliiton temppelissä. Mutta hän tunsi, että Pyhä Henki johdatti häntä ulkomailla lomaillessaan niin että hän kohtasi erään nuoren miehen. Mies oli kirkon jäsen ja piti pappeuttaan kunniassa. He rakastuivat ja mies pyysi häntä menemään kanssaan naimisiin temppelissä. Tieto siitä, että hän voisi nyt mennä Herran huoneeseen ja tulla sinetöidyksi ajaksi ja koko iankaikkisuudeksi, toi hänen sieluunsa ilon ja sanoin kuvaamattoman valtavan kiitollisuuden tunteen. "Kysyn vieläkin itseltäni, miksi minä?", hän sanoi. "Miksi minä? Olen todella siunattu." Hänen nöyrän lempeä henkensä ja todistuksensa koskettivat minua syvästi. Hänen lähtiessään me vuodatimme molemmat ilon ja kiitollisuuden kyyneliä. Olen usein ajatellut tuota kokemusta, ja joka kerta kun teen niin, tunnen syvää kiitollisuutta Vapahtajastamme ja siitä, mitä hän on tehnyt puolestamme, siitä hinnasta jonka hän maksoi, jotta meidän jokaisen olisi mahdollista löytää sisäistä rauhaa levottomassa maailmassa. Presidentti David O. McKay on kirjoittanut: "Neljänkymmenen päivän paastosta Kiusausvuorella siihen hetkeen ristillä, jolloin Kristus huusi: 'Se on täytetty', hänen elämänsä oli jumalallisen esimerkki alistamisesta ja voittamisesta. Sanat, jotka hän lausui jäähyväispuheessaan opetuslapsilleen, ovat täynnä merkitystä: 'Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa turvallisella mielellä, minä olen voittanut maailman.' (Joh. 16:33)"1 Eräs kirjailija on määritellyt Herran mainitseman rauhan seuraavasti: "Oikea ilo on syvää sisäistä rauhaa ja onnellisuutta ­ ­."2 Se on rauhaa, jota Paavali kuvaili sanoin "Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen".3 Jeesuksen Kristuksen evankeliumi tuo mielenrauhaa, parantaa sielun ja rauhoittaa levottoman sydämen. Se antaa elämän tarkoitukselle määritelmän ja merkityksen, hengellisen varmuuden siitä, että Jumala elää ja että Jeesus on Kristus. Sen ilon ja mielenrauhan, jonka totuutta etsivät kautta maailman haluavat löytää, voi löytää ainoastaan tuntemalla evankeliumin ja elämällä sen periaatteiden mukaisesti. Vapahtaja sanoi: "Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi."4 Vanhin Franklin D. Richards esitti kutsun kaikille oikeata iloa etsiville näillä sanoilla: "Ne, jotka etsivät elämän suunnitelmaa, joka suo heille rauhaa, vapautusta sisäisistä jännitteistä, onnea, kasvua ja kehitystä, löytävät sen Jeesuksen Kristuksen palautetusta evankeliumista." Hän jatkoi sanoen: "Me pyydämme teitä harkitsemaan asiaa vilpittömästi ja rukoillen."5 Saattaa olla sellaisia, jotka tuntevat olevansa eksyksissä ja joista tuntuu, että he ovat loitonneet liian kauas saadakseen niitä suurenmoisia siunauksia, joita evankeliumi voi antaa, mutta vanhin Spencer W. Kimball on kirjoittanut: "Anteeksiantamuksen ihmeen olennaisena osana on se, että se tuo rauhan ennen ahdistetulle, levottomalle, hämmentyneelle, ehkäpä piinatulle sielulle. Sekasortoisessa ja kiistelevässä maailmassa tämä on todella verraton lahja."6 Sen jälkeen kun Vapahtaja oli puhunut opetuslapsilleen rauhasta, jonka Hän jättäisi heille, ja Puolustajasta, jonka Hän lähettäisi Isän tyköä, Hän käski heitä sanoen: "Myös te olette minun todistajiani ­ ­ ."7 Hän opetti: "Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ­ ­ ."8 Veljet ja sisaret, maan päällä on monia, jotka haluavat todistuksen totuudesta ja jotka vilpittömästi etsivät Vapahtajan lupaamaa rauhaa ja iloa, mutta jotka ovat "­ ­ ihmisten taitavien juonien sokaisemia ­ ­ ja [joita] pidättää totuudesta vain se, etteivät he tiedä, mistä sen löytäisivät ­ ­ ".9 Elämme maailmassa, jossa monet kuulevat Kristuksesta mutta eivät tunne Häntä. Meidän velvollisuutenamme kirkon jäseninä on jakaa todistuksemme muiden kanssa. Nöyrinä me todistamme, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika. Jos he vain avaavat sydämensä Hänelle, he löytävät sen varmuuden, rauhan ja ilon, jonka Hänen evankeliuminsa antaa. He löytävät voimaa elämän haasteiden kohtaamiseen vaikeassa, ja hyväksymällä Hänen opetuksensa ja pitämällä Hänen käskynsä heistä tulee Hänen lupaamiensa siunausten perillisiä. Tästä todistan nöyrästi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Obert C. Tanner, Christ's Ideals for Living (1955), s. 379. 2. Hoyt W. Brewster jr, Doctrine and Covenants Encyclopedia (1988), s. 287. 3. Fil. 4:7. 4. Joh. 15:10­11. 5. "Justice, Mercy, and Humility", Improvement Era, kesäkuu 1970, s. 37. 6. Anteeksiantamuksen ihme (1975), s. 338. 7. Joh. 15:27. 8. Joh. 15:8. 9. LK 123:12.