Elävä profeetta, puhtaan opin lähteemme Vanhin Merrill C. Oaks seitsemänkymmenen koorumista Kirkon perustana on nykyisen, elävän profeetan saama jatkuva ilmoitus. Vain vähän yli kaksi vuotta ennen kuolemaansa profeetta Joseph Smith julkaisi Uskonkappaleet. Yhdeksäs uskonkappale toteaa: "Me uskomme kaiken sen, mitä Jumala on ilmoittanut, ja kaiken, mitä hän nykyään ilmoittaa, ja me uskomme, että hän on vielä ilmoittava monia suuria ja tärkeitä Jumalan valtakuntaa koskevia asioita" (9. uskonkappale). Aion puhua viimeisestä lauseesta: "Hän on vielä ilmoittava monia suuria ja tärkeitä Jumalan valtakuntaa koskevia asioita." Tämä jatkuvan ilmoituksen periaate on olennainen osa Jumalan valtakuntaa. Opin ja Liittojen Kirjan luvun 21 neljännessä ja viidennessä jakeessa Herra julisti kirkon jäsenille heidän velvollisuutensa ottaa vaarin Hänen profeettansa ohjauksesta: "Sen tähden ­ tämä tarkoittaa kirkkoa ­ ota vaarin kaikista hänen sanoistaan ja käskyistään, joita hän sinulle antaa sen mukaan kuin hän niitä saa, vaeltaen kaikessa pyhyydessä minun edessäni. Sillä teidän tulee ottaa vastaan hänen sanansa, niin kuin ne olisivat minun omasta suustani, kaikessa kärsivällisyydessä ja uskossa." (LK 21:4­5.) Profeetta Joseph Smith käänsi Mormonin Kirjan ja sai ilmoituksia, jotka laskivat perustuksen palautetulle kirkolle. Hänellä oli ennakkoaavistuksia omasta kuolemastaan, ja hän kiirehti antamaan kahdentoista koorumille kaikki pappeuden avaimet. Wilford Woodruffin sanoin: "Ja niin, puhutellen kahtatoista, [Joseph] huudahti: 'Valtakunta lepää teidän harteillanne, ja teidän täytyy kohottaa hartianne ja kantaa se, sillä minun on täytynyt tehdä se tähän asti. Mutta nyt vastuu lepää teidän päällänne." (Times and Seasons, osa 5, s. 698.) Ilmoitus ja ohjaus taivaasta eivät loppuneet Joseph Smithin kuollessa. "Monia suuria ja tärkeitä Jumalan valtakuntaa koskevia asioita" on ilmoitettu niiden kautta, jotka ovat seuranneet häntä kirkon presidentteinä. Presidentti Spencer W. Kimballin sanoin: "Tuon ikimuistoisen päivän jälkeen vuonna 1820 on tullut jatkuvasti uusia pyhiä kirjoituksia, joihin sisältyvät ne lukemattomat ja tärkeät ilmoitukset, joita virtaa loputtomasti Jumalalta Hänen maan päällä oleville profeetoilleen. ­ ­ On olemassa niitä, jotka luulevat, että näiden pyhien aikakirjojen painattamisen myötä [hän puhui neljästä ohjekirjasta] profeetat olisivat loppuneet. Mutta jälleen me todistamme maailmalle, että ilmoitus jatkuu ja että kirkon holvit ja arkistot sisältävät nämä ilmoitukset, joita tulee kuukausittain ja päivittäin. Me todistamme myös, että siitä lähtien kun Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko vuonna 1830 järjestettiin, on ollut ja tulee edelleen olemaan aina aikojen loppuun profeetta, jonka Jumala ja Hänen kansansa tunnustaa ja joka edelleen ilmoittaa Herran mielen ja tahdon." ("Ilmoitus: Herran sana profeetoilleen", Valkeus, lokakuu 1977, s. 87.) Meidän saatavillamme on suuria määriä kirjoitettua historiallista aineistoa, muun muassa kirkon varhaisten johtajien saarnoja. Ne antavat meille taustatietoja, jotka auttavat meitä ymmärtämään palautuksen varhaisia tapahtumia ja tuolloin vallinneita oloja. Tänä vuonna meillä on etuoikeus opiskella profeetta Brigham Youngin opetuksia pappeuden ja Apuyhdistyksen kokouksissa. Näiden opetusten ja meidän uudempien profeettojemme opetusten välillä vallitsee ihmeellinen jatkuvuus ja yksimielisyys. Kun jatkuva ilmoitus ja innoitus jalostavat kirkon menettelytapoja ja käytäntöjä, on niitä, joita kaikki muutokset häiritsevät. Jotkut kirjaimellisesti metsästävät tilanteita, joissa aiemmat kirkon johtajat tai jäsenet ovat antaneet lausumia, jotka eivät ole täysin sopusoinnussa tämän päivän ymmärryksemme ja käytäntöjemme kanssa. Jotkut ovat vakaasti sitä mieltä, että kaiken, mikä tulee aikaisemmalta ajalta, täytyy olla oikeampaa. Tarjoaisin seuraavia ajatuksia näistä asioista: 1) Jotkin kirkon menettelytavoista eivät olleet täysin kehittyneet tämän armotalouden alkuvaiheessa, ja myöhemmät profeetat ovat täsmentäneet ja selventäneet niitä. 2) Meidän suojamme väärää oppia vastaan on kaikkivoittavassa uskossa nykyisen profeetan saamaan jatkuvaan ilmoitukseen. Presidentti Harold B. Lee puhui tästä kertomalla eräästä kokemuksestaan: "Vuosia sitten nuorena lähetyssaarnaajana kävin Nauvoossa ja Carthagessa lähetysjohtajani kanssa, ja me pidimme lähetyssaarnaajien kokouksen vankilan huoneessa, jossa Joseph ja Hyrum olivat saaneet surmansa. Lähetysjohtaja kertoi historiallisista tapahtumista, jotka johtivat marttyyrikuolemaan, ja sitten hän lopetti tähän merkittävään lausumaan: 'Kun profeetta Joseph Smith kuoli marttyyrina, oli monia pyhiä, jotka kuolivat hengellisesti Josephin kanssa.' Niin kävi, kun Brigham Young kuoli; niin kävi, kun John Taylor kuoli. Onko esimerkiksi presidentti John Taylorille annetuilla ilmoituksilla yhtään enemmän arvovaltaa kuin jollakin, joka tulee meidän presidentiltämme ja profeetaltamme tänä päivänä? Jotkut kirkon jäsenet kuolivat hengellisesti Wilford Woodruffin kanssa, Lorenzo Snow'n kanssa, Joseph F. Smithin kanssa, Heber J. Grantin kanssa, George Albert Smithin kanssa. Tänäkin päivänä meillä on muutamia, jotka ovat halukkaita uskomaan johonkuhun, joka on aikaa sitten kuollut, ja hyväksymään hänen sanansa arvovaltaisemmiksi kuin tämän päivän elävän auktoriteetin sanat." (Harold B. Lee, Stand Ye In Holy Places, s. 153.) Presidentti Lee täsmensi tätä kertomalla vastauksestaan miehelle, jota häiritsi uusi kirkon menettelytapa, joka oli erilainen kuin Joseph Smithin aikana käytössä ollut. Hän sanoi tälle kyseenalaistavalle veljelle: "Oletko koskaan ajatellut, että se, mikä oli vastoin taivaan järjestystä vuonna 1840, ei ehkä olekaan vastoin taivaan järjestystä vuonna 1960? Hän ei ollut ajatellut sitä. Hänkin seurasi kuollutta profeettaa ja unohti, että tänä päivänä on elävä profeetta. Siksi on tärkeää, että painotamme sanaa elävä." (Stand Ye In Holy Places, s. 153.) Lyhyesti sanottuna kirkon perustana on nykyisen, elävän profeetan saama jatkuva ilmoitus. "Monia suuria ja tärkeitä Jumalan valtakuntaa koskevia asioita" on ilmoitettu ja lisää tullaan vielä ilmoittamaan elävän profeetan kautta. Alkaen Joseph Smithistä ja jatkuen hänen seuraajiinsa kirkon presidentteinä ilmoituksen jatkuva virta on kehittänyt ymmärrystämme evankeliumista. Ymmärrys opeista, niin kuin kirkko niitä tänä päivänä opettaa, on täydellisempi kuin se on ollut minään aikaisempana tämän armotalouden aikana. Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.