Kiitollisuus Vanhin Gordon T. Watts seitsemänkymmenen koorumista Päättäväisyytemme ja halukkuutemme palvella heijastaa kiitollisuuttamme. Kun olin nuori, elämä pienellä maatilallamme oli taivaallista. Pienen kotimme katosta puuttui usein päreitä, ulkohuone oli pitkän polun päässä, mikä vaati hieman ennakointia, ja kuluneessa paidassani oli joskus enemmän napinläpiä, kuin nappeja. Lämpimän uunin edessä saatu lauantai-illan kylpy, jossa keho koki lämpötilojen molemmat ääripäät, oli ylellisyyttä. Mutta sitten jokin muuttui: aloitin koulun ja heräsin huomaamaan, että oli tavaroita, joita en ennen tiennyt olevankaan. Joillakuilla oli hienoja vaatteita, kauniit kodit, joissa oli uudenaikaiset mukavuudet ja he ajoivat uudemmilla autoilla. Monien minun ikäisteni ei tarvinnut nousta aikaisin tekemään askareita ennen kouluun lähtöä ja palata illalla koulusta tekemään ne uudestaan. Samalla kun he olivat suosittuja ja varmoja itsestään, minusta tuli sulkeutunut ja ujo. Sortuessani vertaamaan omia vähäisiä siunauksiani heidän loputtomalta näyttävään runsauteensa aloin valitettavasti unohtaa, kuinka onnellinen olin ollut. Siitä oli seurauksena, etten osannut olla nöyrä, mikä sai todellisuudentajuni vääristymään, ja aloin tuntea kiittämättömyyttä. Kun arvelemme ansaitsevamme enemmän siunauksia, alkavat runsaat siunauksemme tuntua riittämättömiltä. Kiitollisuus ilmenee monin tavoin ja monessa muodossa. Jos emme osoita kiitosta Herralle kaikesta, mitä meillä on, se saa pian aikaan itsekkyyttä. Vaikka Vapahtaja itse antoi, sai hän harvoin ottaa vastaan kiitosta. "Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: 'Jeesus, opettaja, armahda meitä!' Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: 'Menkää näyttämään itsenne papeille.' Mennessään he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: 'Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat?'"1 Vapahtajan kysymyksen "Missä ne yhdeksän muuta ovat?" pohdiskelu antaa aihetta syvälliseen mietiskelyyn. Alkupuheenvuorossaan viime huhtikuun yleiskonferenssissa presidentti Hinckley sanoi: "Niinpä, rakkaat veljeni ja sisareni, iloitkaamme yhdessä, kun nyt juhlimme kiitollisuudella niitä ihania oppeja ja tapoja, jotka ovat tulleet lahjana Herralta tänä kaikkein loistavimpana ajanjaksona Hänen työssään. Olkaamme aina kiitollisia näistä kallisarvoisista lahjoista ja etuoikeuksista ja toimikaamme oikein osassamme niinä, jotka rakastavat Herraa."2 Kaikista profeettamme mainitsemista "kallisarvoisista lahjoista ja etuoikeuksista" huolimatta emme aina huomaa runsaita siunauksiamme. Mikä vielä tärkeämpää, jotkin kiitollisuuden ilmaukset eivät täytä Herran odotuksia. "Eikä missään ihminen riko Jumalaa vastaan, eli ketään kohtaan hänen vihansa ei syty paitsi niitä kohtaan, jotka eivät tunnusta hänen kättään kaikessa eivätkä ole kuuliaisia hänen käskyillensä."3 Kiitollisuus alkaa asenteesta. Joillekin kaikki näyttää aurinkoiselta, kun taas toisille muutamat pilvet synkentävät koko päivän. Meidän on oltava varovaisia, ettemme yhdy niiden kiittämättömien kasvavaan joukkoon, jotka ovat katkeruudessaan kovettaneet sydämensä siunauksilta. Ilo ja onnellisuus syntyvät kiitollisuudesta. Hiljattain sisar Watts ja minä vietimme kolme vuotta toisessa maassa tehden työtä hyvin ystävällisen ja rakastettavan kansan parissa. Jos kiitollisuus olisi riippuvainen maallisen omaisuuden määrästä, niin suuri osa näistä pyhistä olisi onnettomia. Asia on päinvastoin; he ovat kiitollisuutta tulvillaan ja siitä syystä mukaansa tempaavan iloisia. On ilmeistä, että vaikka he elävät vaikeissa olosuhteissa, vähin mukavuuksin, he ovat ihastuttavaa väkeä. Heidän hyväntuulisuutensa on peräisin heidän kiitollisuudestaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumista ja niistä siunauksista, jotka tulevat heille opetettujen periaatteiden mukaisesta elämästä. Eräs uskollinen piirinjohtaja ilmaisi kiitollisuutensa siitä, että hänellä oli polkupyörä, jolla hän pääsi liikkumaan hoitaakseen tehtävänsä. Näytti siltä, että mitä enemmän hän ajoi pyörällään, sitä onnellisemmaksi hän tuli. Ehkä tähän liittyy opetus. Jos meillä on kiittämättömyyden tunteita, meidän tulee polkea vähän nopeammin. Päättäväisyytemme ja halukkuutemme palvella heijastaa kiitollisuuttamme. Vanhin James E. Talmage sanoi: "Kiitollisuus on nöyryyden kaksoissisar, ylpeys on niiden molempien vihollinen."4 Presidentti James E. Faust on sanonut "Kiitollinen sydän on suuruuden alku."5 Vaikeina aikoina me voimme hyväksyä kiitollisina sen, mikä osaksemme tulee ­ tuntea kiitollisuutta siunauksista ja lahjoista, jotka Herra on varannut niille, jotka pitävät käskyt ja palvelevat Häntä kiittäen. Eräs ikuinen ystävä ja entinen naapuri, joka vuosia sitten otti vastaan evankeliumin opetukset kodissamme, on saanut hiljattain kulkea läpi metallinsulattajan puhdistavan tulen menetettyään rakkaan puolisonsa. Hänen hiljattain lausumansa sanat rajattomasta kiitollisuudesta evankeliumista, temppeliliitoista ja iankaikkisesta avioliitosta ovat painuneet mieleeni. Hänen suloisen vaimonsa poismenon vuoksi tämä tieto tuo heille sellaista lohdutusta, joka oli heille tuntematonta ennen kirkkoon liittymistä. Hänen sanoihinsa "Kuinka voin koskaan kyllin kiittää siitä, että kerroit tästä suuresta iankaikkisesta lahjasta perheelleni", liitän oman sanomattoman kiitollisuuteni taivaallista Isää ja Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta kohtaan niistä "kallisarvoisista lahjoista ja etuoikeuksista", jotka ovat meille kaikille tarjolla. "Ja se, joka ottaa vastaan kaiken kiitollisin mielin, kirkastetaan, ja tämän maan hyvyyttä lisätään hänelle satakertaisesti ja vieläkin enemmän."6 Jumala on antaja, ja minä todistan Hänestä ja Hänen rakkaasta Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Luuk. 17:12­17. 2. "Me todistamme Hänestä", Valkeus, heinäkuu 1998, s. 6. 3. LK 59:21. 4. James E. Talmage, Sunday Night Talks, 1931, s. 483. 5. "Kiitollisuus pelastavana periaatteena", Valkeus, heinäkuu 1990, s. 76. 6. LK 78:19.