Tulkaa Apuyhdistykseen Virginia U. Jensen ensimmäinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa Ei ole väliä mistä tulet, mitkä sinun heikkoutesi ovat, miltä näytät ­ sinä kuulut tänne! Herra rakastaa teitä ­ teitä jokaista, yhdessä ja yksilöinä. Viime huhtikuun yleiskonferenssissa me Apuyhdistyksen johtokunta iloitsimme, kun presidentti Boyd K. Packer seisoi tällä puhujankorokkeella ja sanoi: "Tarkoitukseni on osoittaa varaukseton kannatukseni Apuyhdistykselle ­ kannustaa kaikkia naisia liittymään Apuyhdistykseen ja osallistumaan sen toimintaan ja pappeusjohtajia joka johtotasolla toimimaan niin, että Apuyhdistys kukoistaa."1 Sisaret, se on minunkin tarkoitukseni tänä iltana. Sisar Mary Ellen Smoot on puhunut teille kutsuista. Minulla on teillekin kutsu: tulkaa Apuyhdistykseen! Apuyhdistys järjestettiin pappeuden valtuuden kautta, ja sitä johdetaan tänä päivänä tuon saman valtuuden kautta. Profeetta Joseph Smith sanoi pappeudesta: "Se on Jumalan iankaikkinen valtuus, jolla maailmankaikkeus luotiin, jolla sitä hallitaan, jolla taivaan tähdet syntyivät."2 Puhuessaan erityisesti kirkon naisille presidentti George Albert Smith sanoi Apuyhdistyksestä: "Jumala itse antoi sen teille, ja se tuli ilmoituksena Herran profeetalle."3 Kuinka meidän tulisi suhtautua järjestöön, joka perustettiin tämän profeetallisen pappeuden valtuuden kautta? Me Apuyhdistyksen johtajat toimimme pappeuden apujärjestönä, joka auttaa tuomaan naisia ja heidän perheitänsä Kristuksen luokse. Mitä sellaista Apuyhdistyksessä on, minkä tulisi pakottaa meidät "liittymään [siihen] ja osallistumaan sen toimintaan", kuten presidentti Packer sanoi? Apuyhdistyksessä on ohjelmia, joiden tavoitteena on auttaa meitä naisia löytämään tarkoitusta ja merkitystä omasta elämästämme ja perheemme elämästä. Presidentti Spencer W. Kimballin mukaan "naisille ei ole annettu mitään suurempia ja ihanampia lupauksia kuin ne, jotka saadaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ja kirkon kautta".4 Tämä on aikaa, jolloin joka taholla yhteiskunnassa naisia ja heidän perheitään on kriisissä. Avioliitot epäonnistuvat hälyttävän usein. Aivan liian monia lapsia käytetään hyväksi ja lyödään laimin. Naiset yrittävät epätoivoisesti kuulla vanhurskauden ja totuuden äänen keskellä niiden hämmentävien äänien riitasointua, jotka sitkeästi kehottavat heitä toimimaan omien etujensa ja ajan hengen mukaisesti. Oman Apuyhdistyksemme 4,2 miljoonan jäsenen joukossa on monia, jotka kärsivät ja ovat ymmällään. Ymmärrämmekö me, mitä meillä on, sisaret? Ymmärrämmekö me, keitä me olemme? Osaammeko me täysin arvostaa sitä, että Apuyhdistyksen organisaatiossa meillä on kaikki keinot ja voimavarat, joita yksittäisen sielun lohduttamiseen tai kärsivän maailman parantamiseen tarvitaan? Apuyhdistyksen ensimmäisenä tavoitteena on rakentaa uskoa Jeesukseen Kristukseen ja opettaa toisillemme Jumalan valtakunnan oppia. Apuyhdistyksen oppituntien, toiminnan ja yhteisten kokemusten avulla voit saada todistuksen tai vahvistaa jo olemassa olevaa todistustasi. Loppujen lopuksi tämä saattaa olla tärkein Apuyhdistyksessä tekemämme asia, sillä kirkon naisten hengellinen voima ja heidän luja todistuksensa ovat ehdottoman tärkeitä ­ heille itselleen, heidän perheelleen, heidän seurakunnalleen ja koko maailmalle. Apuyhdistyksen toinen tavoite on auttaa jokaista sisarta ymmärtämään, että hän on taivaallisen Isän rakastettu henkitytär ja että sellaisena hänellä on jumalallinen luonne ja päämäärä, joihin kuuluu kaikista mahdollisuuksista ihmeellisin: iankaikkinen elämä Jumalan kasvojen edessä Hänen perillisenään. Jälleen kerran lainaan presidentti Kimballia: "Missä muualla voitte oppia keitä te todella olette? Missä muualla teille voidaan antaa tarvittavat selitykset ja varmuus elämän luonteesta? Mistä muusta lähteestä te voitte oppia omasta ainutlaatuisuudestanne ja identiteetistänne?"5 Kun me täysin ymmärrämme, että olemme Jumalan tyttäriä ja että meillä on oikeuksia ja etuoikeuksia, jotka pysyvät koko ikuisuuden ­ että meillä on oikeus saada häneltä siunauksia uskollisuudestamme riippuen ­ niin me katsomme maailmaa ja meidän paikkaamme siinä ja meidän velvollisuuttamme sitä kohtaan eri tavalla. Kuunnelkaa, mitä presidentti Gordon B. Hinckley sanoo meille: "Tietäkää, että te olette Jumalan tyttäriä, lapsia, joilla on jumalallinen esikoisoikeus. Kävelkää auringossa pää pystyssä, tietäen, että teitä rakastetaan ja kunnioitetaan, että te olette osa Hänen valtakuntaansa ja että siellä teillä on tehtävänä suuri työ, jota ei voi muille jättää."6 Mikä on se työ, johon presidentti Hinckley viittaa ­ työ, "jota ei voi muille jättää"? Kuten saatatte odottaakin, vastaus löytyy Apuyhdistyksestä. Apuyhdistyksen kolmannessa tavoitteessa sanotaan, että jokaista sisarta rohkaistaan ojentamaan kätensä ja palvelemaan perheensä, seurakuntansa ja yhteisönsä jäseniä. Meillä sisarilla on kyky ja velvollisuus auttaa toisiamme vaeltamaan Herran valkeudessa. Asuinpaikastamme, iästämme, kansallisuudestamme, siviilisäädystämme tai kirkon tehtävästämme huolimatta ympärillämme on niitä, jotka tarvitsevat rakkauttamme ja palveluamme. Me kaikki tiedämme edesmenneen Äiti Teresan elämästä ja työstä. Hän käytti suurimman osan elämästään tehden työtä maailman köyhien ja vähäosaisten keskuudessa, ja hän teki paljon surun ja kärsimyksen lieventämiseksi. Kerran Australiassa ollessaan hän tarjoutui puhdistamaan erään yksinäisen alkuasukasmiehen majan. Miehen majassa oli kaunis mutta sytyttämätön lyhty. Kun häneltä kysyttiin, miksi hän ei sytyttänyt lyhtyä, hän vastasi: "Ei tänne kukaan tule." Äiti Teresa sai miehen lupaamaan, että hän sytyttäisi lyhtynsä, ja hän lupasi lähettää sisaret käymään hänen luonaan. Myöhemmin tämä mies lähetti Äiti Teresalle sanan: "Kerro ystävälleni, että se valo, jonka hän sytytti elämääni, palaa yhä."7 Me Apuyhdistyksen sisaret voimme leipomiemme leipien ja paistamiemme laatikoiden ohella tuoda valoa niiden ihmisten elämään, joita palvelemme. Me voimme antaa toivoa, me voimme kohottaa ja me voimme innoittaa. Me voimme kertoa Kristuksesta ja auttaa muita löytämään rauhaa ja lohtua Hänen valkeudestaan. Meillä naisilla on luontainen taipumus rakastaa ja ravita. Naiset opettavat lapsia, tukevat ystäviä, kannustavat aviomiehiä ja rohkaisevat lannistuneita. Naiset ovat elämän antajia ja elävien hoivaajia. Jokaisella meistä on jotain annettavaa, jotakin jaettavaa ja joku, jota palvella. Apuyhdistyksen toisena ylijohtajana ollessaan Eliza R. Snow julisti: "Ei ole sisarta, joka olisi niin eristyksissä tai jonka elämänpiiri olisi niin ahdas, ettei hän pystyisi tekemään paljon Jumalan valtakunnan perustamiseksi maan päälle."8 Apuyhdistyksen neljäs tavoite on vahvistaa ja suojella perheitä. Onko koko historiassa koskaan ollut aikaa, jolloin tuota vahvistusta ja suojelua olisi kipeämmin tarvittu? Uskon vilpittömästi, että paras suoja perheen rappeutumista vastaan on uskollinen ja vanhurskas äiti. Vuonna 1993 presidentti Hinckley sanoi: "Muistutan äitejä kaikkialla teidän tehtävänne pyhyydestä. Ei kukaan pysty ottamaan teidän paikkaanne. Ei ole sen suurempaa velvollisuutta, sen sitovampaa tehtävää kuin se, joka teillä on kasvattaa rakkaudessa ja rauhassa ja rehtiydessä niitä, jotka olette saattaneet maailmaan."9 Me Apuyhdistyksen ylin johtokunta vahvistamme jälleen, että äitiys on ylevin työ, mitä nainen voi tehdä. Niin tehdessämme me kuitenkin muistamme, että kirkon naisten joukossa on monia mitä uskollisimpia naisia, joilla ei vielä ole ollut mahdollisuutta itse kokea äitiyttä. Heille vanhin Dallin H. Oaksin sanat tarjoavat näkemystä: "Me tiedämme, että monilta kelvollisilta ja suurenmoisilta myöhempien aikojen pyhiltä tällä hetkellä puuttuvat ihanteelliset mahdollisuudet ja olennaiset edellytykset heidän edistymiseensä. Naimattomuus, lapsettomuus, kuolema ja avioero tekevät tyhjäksi ihanteita ja lykkäävät luvattujen siunausten täyttymistä. Sen lisäksi joidenkin naisten, jotka haluavat olla kokoaikaisia kotiäitejä, on ollut kirjaimellisesti pakko mennä kokopäivätyöhön. Mutta nämä pettymykset ovat vain väliaikaisia. Herra on luvannut, että iankaikkisuuksissa mitään siunausta ei evätä hänen pojiltaan ja tyttäriltään, jotka pitävät käskyt, ovat uskollisia liitoilleen ja haluavat sitä, mikä on oikein."10 Viides tavoitteemme on auttaa jokaista sisarta tuntemaan itsensä tarpeelliseksi, mukaan kuuluvaksi, arvostetuksi ja rakastetuksi. Apuyhdistyksessä meitä yhdistää rakkaus toinen toistamme ja taivaallista Isäämme kohtaan. Äskettäin eräs sisar kertoi tunteistaan Apuyhdistyksessä mukana olemisesta seuraavasti: "Olen kokenut sisaruuden ja naisena olemisen suurenmoisen tunteen, mutta siellä [Apuyhdistyksessä] on ollut myös parantavaa voimaa, jota en ole löytänyt mistään muualta." Jokainen on tervetullut Apuyhdistykseen. Ei ole olemassa mitään yhdenlaista hyväksyttävää myöhempien aikojen pyhiin kuuluvaa naista. Ei ole väliä mistä tulet, mitkä sinun heikkoutesi ovat, miltä näytät ­ sinä kuulut tänne! Herra rakastaa teitä ­ teitä jokaista, yhdessä ja yksilöinä. Me emme ole tavallisia naisia. Me olemme liiton naisia, naisia, jotka ovat tunnistaneet totuuden, hyväksyneet Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ja tehneet Herran kanssa liittoja, että seuraamme Häntä ja teemme Hänen tahtonsa. Ja Hän tarvitsee meitä ­ aivan jokaista ­ tekemään oman osamme Hänen suuren myöhempien aikojen työnsä toteuttamisessa ihmislasten keskuudessa. Me tarvitsemme Apuyhdistystä, ja Apuyhdistys tarvitsee meitä. Kuudes tavoitteemme on auttaa jokaista sisarta ymmärtämään pappeuden tukemisen tärkeys sekä ne siunaukset, joita seuraa pyhien temppeliliittojen tekemisestä ja pitämisestä. Temppelissä me teemme iankaikkisia liittoja taivaallisen Isämme kanssa. Me annamme lupauksia Hänelle, ja Hän antaa puolestaan erityisiä lupauksia meille. Seuraavan kerran kun menet temppeliin, joko itsesi tai kuolleen sukulaisesi puolesta, kiinnitä erityistä huomiota niihin lupauksiin, joita Herra antaa sinulle, Hänen tyttärelleen. Temppelin jokaisessa osassa Jumalan huoneen pyhät tilat ovat täynnä lohduttavia liittoja ­ henkilökohtaisia, läheisiä vahvistuksia Hänen iankaikkisesta rakkaudestaan. Opin ja Liittojen Kirjan luvussa 115 meitä kehotetaan nousemaan ja olemaan kirkkaita, että meidän valkeutemme "olisi viirinä kansoille ja että kokoaminen Siionin maahan ja sen vaarnoihin olisi linnana ja pakopaikkana myrskyltä".11 Sisaret, ajatellessamme Apuyhdistyksen ohjelmia, sallikaamme niiden olla linna ja pakopaikka myrskyltä meille ja muille. Kuten presidentti Packer on sanonut: "Vahvat Apuyhdistykset tarjoavat voimallisen suojan ja parantavan voiman äideille ja tyttärille, yksinhuoltajille, naimattomille sisarille, vanhuksille ja raihnaisille."12 Todistan teille, että Apuyhdistys on järjestö, jolla on jumalallinen alkuperä. Me kutsumme kaikkia tulemaan Apuyhdistykseen. Sallikaa sen siunata elämäänne niin kuin taivaallinen Isä on tarkoittanut. Se voi olla rakastavan Isän arvokas lahja, joka johtaa naiset ja heidän perheensä kotiin Hänen luokseen Kristuksen valkeuden kautta. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. "Apuyhdistys", Valkeus, heinäkuu 1998, s. 81. 2. James E. Faustin lainaamana konferenssipuheessa "Liittojen pitäminen ja pappeuden kunnioittaminen", Valkeus, tammikuu 1994, s. 35. 3. "Address to Members of the Relief Society", Relief Society Magazine, joulukuu 1945, s. 717. 4. My Beloved Sisters (1979), s. 43. 5. My Beloved Sisters, s. 43. 6. "Live Up to Your Inheritance", Ensign, marraskuu 1983, s. 84. 7. Ks. My Life for the Poor: Mother Teresa of Calcutta, toim. José Luis González-Balado ja Janet N. Playfoot (1985), s. 76. 8. Woman's Exponent, 15. syyskuuta 1873, s. 62. 9. "Kasvata lapsesi sille tielle, jota hänen on kulkeminen", Valkeus, tammikuu 1994, s. 57. 10. "Suuri autuudensuunnitelma", Valkeus, tammikuu 1994, s. 72. 11. LK 115:5­6. 12. "Apuyhdistys", Valkeus, heinäkuu 1998, s. 89.