Me emme ole yksin Sheri L. Dew toinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa Meille on luvattu, että seuranamme on alati jumaluuden kolmas jäsen ja siten etuoikeus ilmoituksen saamiseen omaa elämäämme varten. On melkein kolme vuotta siitä, kun sain yhden noista pelätyistä varhaisaamun puheluista. Nuorempi veljeni Steve oli saanut vakavan sydänkohtauksen ja kuollut yön aikana. Yhdessä hetkessä ja yllättäen luotettavin ystäväni oli poissa. Seuraavien päivien aikana ne, jotka rakastivat Steveä ja hänen perhettään, matkustivat heidän kotiinsa Coloradoon. Mutta vasta hautajaisten jälkeen sain tietää, että seitsemän rakasta ystävääni oli tehnyt pitkän matkan Salt Lake Citystä osallistuakseen hautajaisiin. Kukaan heistä ei ollut koskaan tavannut veljeäni. He olivat tulleet minun tuekseni. Voitte kuvitella tunteeni, kun he tulivat ympärilleni ja yksi heistä sanoi: "Emme halunneet sinun olevan yksin tänä päivänä." Sanoin ja teoin he opettivat jumalallista periaatetta. Kenenkään meistä ei ole hyvä olla yksin, eikä niin ole tarkoitus ollakaan. Yksinäisyyden vaikeus tuntuu olevan osa kuolevaisuuden kokemuksia. Mutta Herra on armossaan järjestänyt niin, ettei meidän tarvitse koskaan kohdata kuolevaisuuden haasteita yksin. Ajattelin tätä äskettäin, kun jouduin istumaan kokouksessa, jossa puhuja tuntui keskittyvän siihen, kuinka vaikeaa on elää evankeliumin mukaisesti. Kokouksen loppuessa olin masentunut. Hän oli saanut evankeliumin mukaisen elämän tuntumaan elinkautiselta pakkotyötuomiolta kivilouhoksella. Ei evankeliumin mukainen elämä ole vaikeaa. Vaikeaa on elämä. Vaikeaa on koota elämänsä palaset sen jälkeen kun on tingitty liitoista tai rikottu arvoja vastaan. Evankeliumi on ilosanoma, joka antaa meille keinot selviytyä erehdyksistä, sydänsuruista ja pettymyksistä, joita voimme odottaa kokevamme täällä. Jäsenyyteen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa liittyy etuoikeuksia. Tässä niistä vain muutamia: Meitä johtavilla on Jumalan pappeus, joka on voimallisin ja pyhin voima maan päällä. Me olemme jäseniä Apuyhdistyksessä, ainoassa naisille tarkoitetussa järjestössä, jonka on perustanut Jumalan profeetta. Ja tänä iltana me saamme opetusta elävältä profeetalta, presidentti Gordon B. Hinckleyltä, joka on Herran voideltu tänä päivänä. Todistan, että hän on profeetta sanan kaikissa merkityksissä ja että hän saa ilmoitusta siunaukseksi kaikkien niiden elämään, joilla on korvat kuulla. Lisään näihin merkittäviin etuoikeuksiin vielä yhden. Nefi opetti: "Jos te ­ ­ saatte Pyhän Hengen, se näyttää teille kaiken, mitä teidän on tehtävä" (2. Ne. 32:5). Mikä merkittävä etuoikeus ja lupaus! Lorenzo Snow sanoi, että "on jokaisen myöhempien aikojen pyhän suuri etuoikeus ­ ­ saada hengen ilmoituksia elämämme jokaisena päivänä ­ ­ jotta me tuntisimme valkeuden emmekä matelisi jatkuvasti pimeydessä" (Conference Report, huhtikuu 1899, s. 52). Ja hänen sisarensa Eliza R. Snow julisti: "Voitte puhua [pyhille] maailman mielettömyyksistä ­ ­ tuomiopäivään asti, eikä sillä ole mitään vaikutusta. Mutta ­ ­ asettakaa heidät tilanteeseen, jossa he tuntevat Pyhän Hengen, ja se tulee olemaan varma suoja ulkopuolisia vaikutuksia vastaan." (Woman's Exponent, 15. syyskuuta 1873, s. 63.) Meille on luvattu, että seuranamme on alati jumaluuden kolmas jäsen ja siten etuoikeus ilmoituksen saamiseen omaa elämäämme varten. Me emme ole yksin! Pyhä Henki avartaa meidän sielumme, meidän sydämemme ja meidän ymmärryksemme; se auttaa meitä voittamaan heikkouksia ja vastustamaan kiusauksia; se innoittaa nöyryyteen ja parannukseen; se ohjaa ja suojelee meitä ihmeellisin tavoin; se suo meille viisautta, jumalallista rohkaisua, mielenrauhaa, halua muuttua sekä kyvyn tehdä eron ihmisfilosofioiden ja ilmoitetun totuuden välillä. Pyhä Henki on Isän ja Pojan lähettiläs ja sanansaattaja, ja Hän todistaa sekä heidän loistavasta, maailmanlaajuisesta olemassaolostaan että heidän yhteydestään meihin henkilökohtaisesti. Ilman Hengen läsnäoloa meidän on mahdotonta ymmärtää henkilökohtaista tehtäväämme tai saada varmuutta siitä, että meidän suuntamme on oikea. Mikään kuolevaisuuden lohdutus ei voi jäljitellä tämän Lohduttajan antamaa lohdutusta. Presidentti Hinckley on sanonut: "Elämäämme ei voi tulla suurempaa siunausta kuin Pyhän Hengen toveruus" (Bostonin aluekonferenssi Massachusettsissa 22. huhtikuuta 1995, kursivointi lisätty). Ja kuitenkin Brigham Young valitti: "[Meillä] voi olla Herran henki ­ ­ johdattamassa [meitä] ­ ­. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, ettemme tässä suhteessa elä läheskään etuoikeuksiemme mukaisesti." (Deseret News Semi-Weekly, 3. joulukuuta 1867, s. 2.) Onko mahdollista, että näinä aikojen täyttymisen armotalouden loppuaikoina, kun Saatana ja hänen kätyrinsä kuljeksivat ympäri maata herättäen petosta, masennusta ja epätoivoa, me, jotka on varustettu tehokkaimmalla vasta-aineella maan päällä ­ Pyhän Hengen lahjalla ­ emme aina täysin käytä tuota lahjaa hyväksemme? Syyllistymmekö siihen, että hengellisesti vain "pärjäilemme" emmekä tavoittele sitä voimaa ja suojaa, joka on ulottuvillamme? Tyydymmekö paljon vähempään kuin Herra haluaa meille antaa, haluten loppujen lopuksi mieluummin kulkea täällä yksin kuin toimia yhdessä Jumalan kanssa? Tämä kirkko on ilmoituksen kirkko. Haasteenamme ei ole saada Herra puhumaan meille. Ongelmanamme on kuulla, mitä Hänellä on sanottavana. Hän on luvannut: "Niin usein kuin olet pyytänyt, sinä olet saanut minun Henkeni opetusta" (LK 6:14). On erittäin tärkeää, että me, Apuyhdistyksen sisaret, opimme kuulemaan Herran äänen. Silti minua huolettaa, että liian usein me jätämme tavoittelematta Hengen johdatusta. Ehkäpä emme tiedä, miten voimme tehdä sen, emmekä ole asettaneet etusijalle sen oppimista. Tai me olemme niin tietoisia henkilökohtaisista heikkouksistamme, ettemme tunne itseämme kelvollisiksi emmekä oikein usko, että Herra puhuu meille, ja siksi emme tavoittele ilmoitusta. Tai me olemme sallineet elämämme häiritsevien tekijöiden ja elämäntahtimme työntää Hengen pois tieltään. Mikä murhenäytelmä! Sillä Pyhä Henki siunaa meitä optimismilla ja viisaudella haasteen hetkellä, kun emme yksinkertaisesti selviydy yksin. Ei mikään ihme, että yksi sielunvihollisen mielitaktiikoista vanhurskaita MAP-kirkon naisia kohtaan on kiire ­ saada meidät keskittymään jokapäiväisen elämän hälinään niin, ettemme syvenny Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin. Sisaret, meillä ei ole varaa olla etsimättä sitä, mikä on Hengestä! Liian paljon on vaakalaudalla. Liian monet ihmiset ovat riippuvaisia meistä äiteinä, sisarina, johtajina ja ystävinä. Nainen, jota Herra johtaa, tietää, kenen puoleen hänen tulee kääntyä saadakseen vastauksia ja rauhaa. Hän voi tehdä vaikeita päätöksiä ja kohdata ongelmia luottavaisena, koska hän saa neuvoja Hengeltä sekä johtajiltaan, jotka myös ovat Hengen johtamia. Niinpä meidän velvollisuutenamme on oppia kuulemaan Herran ääntä. Eräänä päivänä lukiessani Nefin saamia ohjeita laivan rakentamisesta huomasin ajattelevani: "Mutta kuinka Nefi ymmärsi niin selvästi, mitä Herra sanoi hänelle?" Tuo kysymys sai minut etsimään jokaisen pyhien kirjoitusten todisteen, jonka saatoin löytää, suorasta yhteydenpidosta Jumalan ja ihmisen välillä. Jokaisessa tapauksessa merkitsin pienen punaisen rastin pyhien kirjoitusteni marginaaliin. Nyt monta vuotta myöhemmin pyhät kirjoitukseni ovat täynnä pieniä rasteja, joista jokainen on ilmaus siitä, että Herra todella pitää yhteyttä kansaansa. Olen kokenut tämän itse. Muistan ajan, jolloin henkilökohtaisen pettymyksen takia tunsin jääneeni äärimmäisen yksin. Eräänä päivänä etsiessäni lohdutusta pyhistä kirjoituksista tunsin, että minun täytyi keskittyä yhteen tiettyyn jakeeseen. Tuo jae johdatti minut satoihin muihin jakeisiin, ja siitä tuli kiihkeän etsimisen aikaa. Mutta vasta kolme vuotta myöhemmin tuo toinen kohta osui silmiini aivan kuin neonkirjaimin. Vasta silloin sain ymmärtää, kuinka Herra oli koko ajan yrittänyt opettaa minulle sovituksen voimaa, joka keventää kuormaamme. Jotkin selvimmistä Hengen kuiskauksista, jotka olen koskaan saanut, ovat tulleet, kun olen ollut uppoutuneena pyhiin kirjoituksiin. Ne ovat kanava ilmoitukseen. Ne opettavat meille Hengen kieltä. Meidän kykymme kuulla hengellisesti liittyy meidän halukkuuteemme tehdä työtä asian hyväksi. Presidentti Hinckley on usein sanonut, että ainoa hänen tietämänsä tapa saada jotain aikaan on mennä polvilleen ja pyytää apua ja sitten nousta jaloilleen ja lähteä työhön. Tuo uskon ja kovan työn yhdistelmä on täydellinen opiskeluohjelma Hengen kielen oppimiseksi. Vapahtaja opetti: "Autuaita ovat kaikki ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan Pyhällä Hengellä" (3. Ne. 12:6, kursivointi lisätty). Isoaminen ja janoaminen tarkoittaa silkkaa hengellistä työtä. Se, että palvelemme temppelissä, teemme parannusta tullaksemme yhä puhtaammiksi, annamme anteeksi ja pyrimme saamaan anteeksi sekä paastoamme ja rukoilemme vilpittömästi, kaikki se lisää kykyämme ottaa vastaan Henki. Hengellinen työ tehoaa, ja siinä on avain siihen, että oppii kuulemaan Herran äänen. Vanhin Bruce R. McConkie on sanonut: "Ei ole liian suurta hintaa, ­ ­ ei liian suurta uhrausta, jos kaiken sen seurauksena ­ ­ saamme nauttia Pyhän Hengen lahjasta" (A New Witness for the Articles of Faith [1984], s. 253). Mitä me olemme halukkaita tekemään, mistä heikkouksista ja nautinnoista luopumaan saadaksemme henkilökohtaiseksi suojelijaksemme ja oppaaksemme Pyhän Hengen jatkuvan toveruuden? Tämä on kysymys, joka kannattaa esittää, joten tehkäämme asia selväksi: Sielunvihollinen nauttii saadessaan meidät, tämän kirkon sisaret, eroon Hengestä, koska hän tietää, kuinka elintärkeä meidän vaikutuksemme ja läsnäolomme Jumalan valtakunnassa myöhempinä aikoina on. Mihin maailman ihmiset voivat suunnata katseensa löytääkseen hyveellisiä ja nuhteettomia naisia? Naisia, jotka ovat hyvyyden merkkitulia, koska heidän kasvonsa säteilevät Kristuksen valkeutta? Meihin, Apuyhdistyksen sisariin. Tämä ei ole liioittelua. Tämä on meidän tehtävämme. Missään ei ole naisten ryhmää, johon Herra luottaa enemmän kuin meihin. Naisia, jotka voivat kuulla Herran äänen ja jotka ottavat siitä vaarin. Herra rakastaa tämän kirkon naisia! Ja Hän luottaa, että tämän kirkon naiset kaikkialla maailmassa tekevät sen, mihin vain me pystymme. Tämän vuoden keväällä vietin yhden päivän Siperiassa. Kun astuin vuokrattuun kokoustilaan tavatakseni sikäläisiä sisaria, jouduin täysin Hengen valtaan. Tiesin, että olin Herran rakastamien naisten, Venäjän pioneerisisartemme, seurassa. Mietin, tältäkö olisi tuntunut olla Emman ja Elizan kanssa Nauvoossa. En ollut ainoa, joka tunsi sen. Kokouksen ollessa lopuillaan sisar Jefimov, lähetysjohtajan vaimo, kääntyi puoleeni ja niillä harvoilla englanninkielisillä sanoilla, jotka hän osasi, kuiskasi: "Paljon Pyhä Henki". Todellakin: paljon Pyhä Henki. Henkeä ei yksinkertaisesti voi pidätellä vanhurskaiden naisten keskuudessa, jotka tekevät parhaansa. Pidämme enää yhden yleisen Apuyhdistyksen kokouksen tällä vuosisadalla. Herra luotti meihin niin paljon, että Hän asetti meidät näyttämölle tänä ratkaisevana maailmanhistorian aikana. Meistä täytyy tulla naisia, jollaisiksi meitä on valmistettu tulemaan kuolevaisuutta edeltävien koulutuksen ikuisuuksien aikana. Meillä ei ole mahdollisuutta siihen ylellisyyteen, että eläisimme arvollemme sopimattomasti tai olisimme välinpitämättömiä Hengen lahjojen tavoittelemisen suhteen. Mutta me olemme tämän haasteen tasalla. Päättäkäämme kukin tänä iltana, ettei mikään saa olla meidän ja Herran Hengen välissä. Omistautukaamme uudelleen hengelliselle kasvulle ja työskennelkäämme hieman kovemmin tavoitellaksemme taivaan innoitusta ohjaamaan elämäämme. Pyhä Henki johdattaa meitä Herran luo, sitoo meidät Häneen ja peruuttamattomasti sinetöi todistuksemme Hänestä. Minä tiedän, että Jumala on meidän Isämme, että Jeesus Kristus on meidän Vapahtajamme ja että he ovat järjestäneet niin, ettei meidän koskaan tarvitse olla yksin. Niin kuin ystäväni tukivat minua silloin kun suuresti tarvitsin sitä, samoin meillä voi olla Pyhä Henki lujittamassa ja ohjaamassa meitä. Pyrkikäämme koko sielumme voimalla kuulemaan Herran ääni ja ottamaan siitä vaarin, niin että voimme tehdä sen, mitä tekemään meidät on tänne lähetetty. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.