"Oi kuulkaa ääntä profeetan" Virginia U. Jensen ensimmäinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa Jos me kuuntelemme Herran ääntä Hänen elävän profeettansa kautta ja noudatamme hänen neuvoaan, me emme koskaan joudu harhaan. Ollessani 11-vuotias kuulin eräänä iltana ikkunani ulkopuolelta hälinää. Katsoin ulos ikkunasta, ja kadulla oli sanomalehtiä myyviä poikia, jotka kantoivat sylissään lehtipinoja. Lehdissä oli uutinen siitä, että presidentti George Albert Smith, kirkon kahdeksas presidentti, oli kuollut. Presidentti Smith oli ollut ainoa tuntemani profeetta lyhyenä elinaikanani maan päällä. Hänen toimikaudellaan tunsin ensi kertaa orastavan todistuksen, ja jo silloin tiesin, kuinka tärkeitä Jumalan profeetat ovat. Minulle oli opetettu Alkeisyhdistyksessä, ja rakastavat vanhemmat olivat opettaneet kotona, että presidentti Smith oli maanpäällinen yhdyssiteemme taivaalliseen Isäämme ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja että he voivat puhua minulle hänen kauttaan. Mikä voimallinen ajatus nuorelle tytölle! Henki oli vahvistanut minun 11-vuotiaan mielessäni, että se oli totta. Kun kuulin profeetan kuolemasta, tunsin kokeneeni valtavan menetyksen. Mutta vain viisi päivää presidentti Smithin kuolemasta presidentti David O. McKay seisoi tässä tabernaakkelissa puhumassa koolla oleville. Pyhät olivat juuri yksimielisesti hyväksyneet hänet profeetaksi, näkijäksi ja ilmoituksensaajaksi. Kyyneleitä pyyhkien hän sanoi: "Kukaan ei voi johtaa kirkkoa olematta ensin sopusoinnussa kirkon pään, Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen, kanssa. Hän on meidän päämme. Tämä on Hänen kirkkonsa. ­ ­ Hänen jumalallisella opastuksellaan, Hänen innoituksellaan, me emme voi epäonnistua."1 Opin nopeasti rakastamaan ja kunnioittamaan presidentti McKaytä aivan kuten olin rakastanut ja kunnioittanut presidentti Smithiä. Itse asiassa muistan, kuinka näin hänen seisovan tällä puhujankorokkeella valkeat hiukset hohtaen ja ajattelin, että hän näytti aivan enkeliltä. Muinaiset ja nykyiset profeetat ovat olleet ja ovat suuria Herran miehiä, jotka on valittu ja asetettu jo ennen kuin he tulivat tämän maan päälle. Profeettamme ovat miehiä, jotka Herra on herättänyt nimenomaan johtamaan kirkkoa juuri sinä aikana, jona he ovat palvelleet. Herra tekee tänä päivänä työtä kirkkonsa johtajien kautta, aivan kuten Hän on aina ennenkin tehnyt. Presidentti Wilford Woodruff sanoi: "Vaikka meillä olisi edessämme kaikki ilmoitukset, jotka Jumala on ihmiselle antanut, ja niitä olisi tässä sata jalkaa [n. 30 metriä] korkea pino, ei Jumalan kirkko ja valtakunta voisi kasvaa tänä eikä minään muuna maailman aikana ilman Jumalan eläviä ilmoituksen sanoja."2 Veljet ja sisaret, kuunnelkaa näitä ohjeita ja lupausta, jotka ovat Opin ja Liittojen Kirjassa: "Sen tähden ­ tämä tarkoittaa kirkkoa ­ ota vaarin kaikista hänen sanoistaan ja käskyistään, joita hän sinulle antaa sen mukaan kuin hän niitä saa, vaeltaen kaikessa pyhyydessä minun edessäni. Sillä teidän tulee ottaa vastaan hänen sanansa, niin kuin ne olisivat minun omasta suustani, kaikessa kärsivällisyydessä ja uskossa." (LK 21:4­5.) Abrahamille ilmoitettu Herran tahto ei riittänyt Mooseksen ajan kansalle. Moosekselle ilmoitettu Herran tahto ei riittänyt Jesajan ajan kansalle. Eri armotalouksissa vaadittiin erilaisia ohjeita. Sama pitää paikkansa tänä päivänä. Se armotalous, jossa me nyt elämme, on armotalous, jossa on yhdistynyt kaikkien muiden evankeliumin armotalouksien tieto. Mikä siunaus meille onkaan, että saamme elää tänä aikana, jolloin meillä on evankeliumin täyteys, joka siunaa elämäämme. Haluan esittää kaikille tänään ääneni ulottuvilla oleville kutsun, joka on aiemmin kirjoitettu erääseen kirkon lauluun: "Oi kuulkaa ääntä profeetan ja Herran sanomaa" (MAP-lauluja, 11). Herran profeettojen innoitetut neuvot koskettavat ja siunaavat kaikkia kirkon jäseniä kaikkina aikoina ja kaikissa olosuhteissa! Kerrotaan eräästä tapahtumasta, joka sattui New Yorkissa presidentti David O. McKayn palatessa Eurooppaan tekemältään matkalta. "Järjestelyihin oli ryhdytty kuvien ottamiseksi, mutta varsinainen valokuvaaja ei päässyt tulemaan, ja niin United Press lähetti paikalle rikoskuvaajansa ­ miehen, joka oli tottunut tapaamaan New Yorkin kovimpia rikollisia. Hän meni lentokentälle, oli siellä kaksi tuntia ja palasi myöhemmin pimiöstä mukanaan valtava pino valokuvia. Hänen oli ollut määrä ottaa vain kaksi kuvaa. Hänen esimiehensä alkoi heti torua häntä: 'Miksi ihmeessä olet tuhlannut aikaa ja valokuvaustarvikkeita?' Valokuvaaja vastasi hyvin säyseästi, että hän maksaisi ilomielin ylimääräisestä materiaalista ja että ylimääräisen ajan saisi jopa vähentää hänen palkastaan. ­ ­ Muutamaa tuntia myöhemmin apulaisjohtaja kutsui hänet toimistoonsa saadakseen tietää, mitä oli tapahtunut. Rikoskuvaaja sanoi: 'Kun olin pieni poika, äitini luki minulle Vanhaa testamenttia, ja koko ikäni olen miettinyt, millaiselta Jumalan profeetta mahtaa näyttää. Tänään näin sellaisen.'"3 Ymmärrämmekö me täysin, mikä ihmeellinen siunaus meille jokaiselle on se, että olemme löytäneet profeettamme? On lukuisia tapoja, joilla elämämme on rikastunut siitä, että olemme kuulleet profeettamme ääntä. Meillä on selkeämpi kuva siitä, keitä me olemme ja mitä me merkitsemme taivaan Isällemme. Me olemme saaneet käskyjä ja neuvoja, jotka ohjaavat meitä, muistutuksia, jotka pitävät meidät suoralla ja kaidalla tiellä, ja rohkaisevia sanoja, jotka kannustavat meitä eteenpäin, kun me lannistumme tai masennumme. Jos me kuuntelemme maailman ääniä, me joudumme harhaan. Mutta jos me kuuntelemme Herran ääntä Hänen elävän profeettansa kautta ja noudatamme hänen neuvoaan, me emme koskaan joudu harhaan. Äskettäin ilmestyneessä sanomalehtiartikkelissa presidentti Hinckleyä kiiteltiin, että hän on "selvästikin mies paikallaan. ­ ­ Hän kättelee mielellään, hän antaa kiitosta, hän on mies, joka tietää mitä sanoa ja kuinka sanoa se, usein huumorintajuisesti".4 Veljet ja sisaret, nämä ovat vain sellaisia asioita, joita yleisö näkee. Me kirkon jäsenet näemme paljon muutakin. Pyhän Hengen kuiskausten kautta me tiedämme, että tämän kirkon todellinen pää, Herra Jeesus Kristus, puhuu meille presidentti Hinckleyn kautta. Minulla oli siunaus ja etuoikeus tuntea se henki, kun minut puolitoista vuotta sitten kutsuttiin presidentti Hinckleyn toimistoon vastaanottamaan kutsumukseni Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa. Ennen kuin tiesin siellä oloni tarkoituksen, kättelin häntä ja sain voimallisen henkilökohtaisen todistuksen, että olin Jumalan profeetan luona. Se todistus sai minut tuntemaan ääretöntä nöyryyttä ja kunnioitusta. Jos olin jotenkin hiljainen sinä päivänä, presidentti Hinckley, niin tämä oli syynä siihen. Me olemme erittäin siunattuja, kun meillä on elävä profeetta, joka luo yhteyksiä, joita ei ole luotu koskaan ennen. Joseph Smith lausui Kirtlandin temppelin vihkiäisissä seuraavan profetian: "Että sinun kirkkosi nousisi pimeyden erämaasta ja säteilisi kauniina kuin kuu, kirkkaana kuin aurinko ja peljättävänä kuin sotajoukko lippujensa alla" (LK 109:73). Presidentti Hinckleyä on valmistettu meidän aikaamme, media-aikaa varten. Elämämme ikkunoiden ulkopuolella on monia ääniä, jotka julistavat rehellisyyden kuolemaa, vilpittömyyden kuolemaa, hyvyyden ja vanhurskauden kuolemaa, jotka julistavat jopa perinteisen perheen kuolemaa. Kuinka siunattuja me myöhempien aikojen pyhät olemmekaan, kun tiedämme, että Jumala voi puhua meille tänä päivänä elävän profeettamme kautta ja antaa meille ohjausta ja ohjeita ja rohkaisua, niin että me voimme edistyä, aivan kuten Herran tosi kirkko edistyy, vakaana ja luottavaisena tiellä, joka johtaa meidät takaisin Hänen luoksensa. Tässä elämässä ei ole monia takuita. Ei ole sellaista autoa, jonka takuu kattaisi kaiken. Ei mikään pankki maan päällä voi taata, että rahanne ovat täysin turvassa. Jopa testatuiksi ja hyväksytyiksi todistetuissa tuotteissa on lausunto, jolla vetäydytään kaikesta laillisesta vastuusta! Mitään ihmisten valmistamaa tai ihmisten valvomaa ei voida koskaan todella taata! Mutta tässäpä on ihme: Herra on antanut meille joitakin ihmeellisiä takuita vailla mitään varauksia. Ja yksi niistä on se, että Hän valitsee profeetan, eikä Hän anna koskaan tuon miehen johtaa meitä harhaan. Kuvitelkaa hetki tuon lupauksen merkitystä. On ainakin yksi lähde, josta voimme saada puhdasta ja turmeltumatonta ohjausta. Apuyhdistyksen sisarina meidän työnämme on pappeuden johdolla auttaa naisia ja heidän perheitään pääsemään takaisin taivaallisen Isän luokse; elämään jälleen Hänen kanssaan, kuten me kaikki teimme ennen tuloamme tämän maan päälle. Elävän profeetan ääni, joka tuo sanoman Jumalalta, on selkeä ja varma ja turvallinen ja suora. Jumalalta tuleva sanoma ei ole koskaan ollut selkeämpi ja varmempi tai turvallisempi ja suorempi kuin silloin, kun presidentti Gordon B. Hinckley Apuyhdistyksen yleisessä kokouksessa 23. syyskuuta 1995 pitämässään puheessa luki perhettä koskevan julistuksen. Katsokaa, mitä opetuksia Jumala antoi kompastelevalle maailmalle tämän julistuksen kautta: Miehen ja naisen välinen avioliitto on Jumalan säätämä. Meidät on luotu Hänen kuvakseen. Meidän sukupuolemme määräytyi ennen kuin me tulimme maan päälle, ja se on osa iankaikkista identiteettiämme. Me asuimme Hänen luonaan ennen kuin tulimme maan päälle. Jumala käski meitä synnyttämään lapsia, mutta varoitti, että lisääntymisen voimia oli määrä käyttää ainoastaan avioliiton pyhien siteiden puitteissa. Jumala sanoo meille profeettansa kautta, että meillä on miehenä ja vaimona vakava velvollisuus rakastaa toinen toistamme ja huolehtia toisistamme ja kasvattaa lapsemme rakkaudessa ja vanhurskaudessa ­ huolehtia heidän fyysisistä ja hengellisistä tarpeistaan. Perhe on Jumalan säätämä. Vanhemmilla on tarkoin määrättyjä velvollisuuksia ja tehtäviä ­ isät johtavat, huolehtivat toimeentulosta ja suojelevat, ja äidit hoivaavat. Julistus sisältää lisäksi tämän erittäin tärkeän varoituksen ­ että ne, jotka kohtelevat pahasti puolisoaan tai jälkeläisiään, jotka jättävät perhevelvollisuudet täyttämättä, seisovat eräänä päivänä tilivelvollisina Jumalan edessä. Edelleen varoitetaan, että perheen hajoaminen tuo yksilöille, yhteisöille ja kansakunnille ne onnettomuudet, joista muinaiset ja nykyiset profeetat ovat ennustaneet. Veljet ja sisaret, me olemme juuri tällä hetkellä keskellä sitä todellisuutta. Perheen suojeleminen ja vahvistaminen on meidän kaikkien velvollisuus. Kehotan teitä jälleen: "Oi kuulkaa ääntä profeetan." Profeetta Joseph Smith perusti Apuyhdistyksen Jumalalta tulleen ilmoituksen seurauksena, niin että "tietoa ja älyä vuodatetaan tästä hetkestä lähtien".5 Joseph Smith lupasi: "Te saatte opetusta Jumalan asettaman pappeuden järjestyksen kautta niiden välityksellä, jotka on asetettu johtamaan, opastamaan ja ohjaamaan kirkon asioita tämän viimeisen armotalouden aikana."6 Apuyhdistyksessä meille opetetaan keinoja suojella ja vahvistaa perhettä. Presidentti Hinckley on sanonut "Paras on edessäpäin. ­ ­ Jos pysytte suoralla ja kaidalla tiellä, niin paras on edessäpäin. Tämä on suurenmoista aikaa elää. Tämä on ihanaa aikaa olla tämän kirkon jäsen, kun voi pitää päänsä pystyssä hämmentymättä ja jonkin verran ylpeänä tästä suuresta myöhempien aikojen työstä."7 "Oi kuulkaa ääntä profeetan", jotta tietäisitte Jumalan tahdon, jotta saisitte Hänen valonsa ohjaamaan tietänne. Rukoilen, että teilläkin olisi henkilökohtainen todistus, kuten minulla on, että tämän päivän elävällä profeetallamme, presidentti Gordon B. Hinckleyllä, on sielua vapahtavia ohjeita teille ja läheisillenne ­ ohjeita, jotka niitä noudattaessamme johtavat meidät kaikki takaisin taivaalliseen kotiimme turvallisesti ja niin, ettei maailma saastuta. Sanon nämä asiat Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Julkaisussa Leon R. Hartshorn, Classic Stories From the Lives of Our Prophets, s. 263. 2. "The Keys of the Kingdom", Millennial Star, 51. vsk., s. 548. 3. Ks. Kirkon presidentit, oppilaan aineisto (Uskonto 345), s. 266. 4. "President Hinckley, 87, Charms World As He Leads Church", Deseret News, 23. toukokuuta 1998, s. A1. 5. Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 227. 6. History of the Church, osa 4, s. 607. 7. West High School Seminary Graduation, 14. toukokuuta 1995; lainattuna julkaisussa Church News, 2. syyskuuta 1995, s. 2.