Jumalallisten ominaisuuksien jalostaminen Vanhin Joseph B. Wirthlin kahdentoista apostolin koorumista Me saavutamme uusia hengellisyyden tasoja ja asetamme elämämme suurempaan sopusointuun Jeesuksen Kristuksen kanssa sen mukaan, kuinka täydellisesti usko, toivo ja rakkaus tulevat olennaiseksi osaksi elämäämme. Merkitsemme usein kalenteriimme tärkeitä päivämääriä kuten lomia ja syntymäpäiviä. Joka vuosi toistuvat päivämäärät auttavat meitä mittaamaan edistymistämme elämässä. Yksi vuosittainen tapahtuma, uudenvuodenpäivä, on pohdiskelun ja päätöksenteon aikaa. Kastepäivämme, joka merkitsee hengellistä uudestisyntymistämme, on vuosittain erityisen huomion arvoinen. Me pysähdymme huomioimaan temppelisinetöintipäivämme erityisenä juhlapäivänä, koska tämä toimitus sitoo meidät yhteen ikuisesti kalleimpien rakkaittemme kanssa. Kelvollisuuspuhuttelut, erityisesti vuosittaiset temppelisuosituspuhuttelut, antavat meille jälleen tilaisuuden tarkastella edistystämme täyttäessämme sitä suurenmoista huoneenhallitustehtävää, jonka Isämme taivaassa on antanut meille jokaiselle. Meidän on varmastikin vaalittava omaa sieluamme ja pidettävä siitä huolta. Näissä tilanteissa me uudistamme liittomme, vahvistamme sitoutumisemme ja asetamme iankaikkisia tavoitteita. Muutama merkittävä tapahtuma tulee kohdalle vain kerran elämässä. Esimerkiksi vähemmässä kuin 15 kuukaudessa, tarkalleen sanottuna 454 päivän kuluttua koemme uudenvuodenpäivän, jolloin kaikki neljä kalenterivuoden numeroa muuttuvat yhtä aikaa. Yleiset mielipidemittaukset osoittavat, että tämä yksittäinen kalenterimuutos "häämöttää yhä enenevässä määrin yleisessä tietoisuudessa". Tutkimukset osoittavat, että useimmat ihmiset odottavat tätä hetkeä "hyvin myönteisinä". Erään ennusteen mukaan vuosituhannen vaihtuminen "tulee olemaan tärkeä virstanpylväs ihmisten elämässä, tilaisuus pysähtyä ja aloittaa uudelleen".1 VAPAHTAJAN PALVELUTYÖ KUOLEVAISUUDESSA Vapahtajan syntymä kuolevaisuuteen on mittaamattoman merkittävä tapahtuma, joka tapahtui melkein 2 000 vuotta sitten. Suuressa osassa maailmaa kalenterivuodet lasketaan Hänen syntymähetkestään eteen- ja taaksepäin. Hän opetti parannuksen evankeliumia ja järjesti kirkkonsa, sovitti koko ihmiskunnan synnit ja Hänet ristiinnaulittiin. Hän nousi kuolleista antaen kaikille keinon voittaa kuoleman ja saada syntimme anteeksi, jos teemme parannuksen. Hänen opetuksensa loivat inhimillisen käyttäytymisen mittapuut, jotka kestävät ikuisesti. VAPAHTAJAN TOINEN TULEMINEN Ehkä yrittäen paeta aikamme haasteita muutamat äänet julistavat, että Vapahtajan toinen tuleminen on käsillä. Ehkäpä, mutta Herra ei olisi voinut olla selväsanaisempi puhuessaan voitokkaasta paluustaan maan päälle: "Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä."2 Hän opetti tämän totuuden Öljymäellä ja toisti sen nykyajan ilmoituksessa profeetta Joseph Smithin kautta sanoin: "Sitä hetkeä ja päivää ei tiedä kukaan ihminen."3 Aika todella tulee, jolloin "Kristus on henkilökohtaisesti hallitseva maan päällä".4 Olemme varmasti lähempänä tuota aikaa nyt kuin vuonna 1831, jolloin Herra kehotti kirkon vanhimpia "ahkeroi[maan] viinitarhassani viimeisen kerran, viimeisen kerran kutsumaan maan asukkaita ­ ­. Sillä se suuri tuhatvuotinen valtakunta, josta olen puhunut palvelijaini suun kautta, on tuleva."5 Me emme tiedä Vapahtajan toisen tulemisen täsmällistä ajankohtaa, mutta sen me tiedämme, että elämme myöhempinä aikoina ja että olemme lähempänä toista tulemista silloin, kun Vapahtaja eli kuolevaisen elämänsä aikojen keskipäivänä. Meidän tulee tehdä päätös aloittaa uusi henkilökohtaisen kuuliaisuuden aikakausi valmistautuaksemme Hänen paluuseensa. Kuolevaisuus kiitää nopeasti ohi. Meillä kaikilla on paljon tehtävää valmistautuessamme kohtaamaan Hänet. Myöhempien aikojen pyhinä "me uskomme kaikki, me toivomme kaikki ­ ­. Jos on jotakin hyveellistä, rakastettavaa, hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää, sitä me etsimme."6 Mikä uskossamme motivoi meitä kulkemaan eteenpäin? Mitä me toivomme? Mitä ovat ne hyveelliset, rakastettavat, hyvältä kuuluvat tai kiitettävät asiat, joita me etsimme? Uskon, että meidän tulee pyrkiä kehittämään itsessämme Vapahtajan luonteenpiirteitä. USKO, TOIVO JA RAKKAUS Mieleen tulevat apostoli Paavalin sanat: "Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus."7 Näiden jumalallisten ominaisuuksien tulisi kiinnittyä sydämiimme ja mieliimme ja opastaa meitä kaikissa teoissamme. Luemme Moronin kirjasta: "Pitäkää siis kiinni rakkaudesta, joka on suurin kaikista ­ ­ kenellä havaitaan sen rakkauden olevan viimeisenä päivänä, hän on saava hyvän osan."8 Rakkaus voi olla uskon ja toivon ulkoinen ilmentymä. Jos näitä kolmea selestisen luonteen peruspiirrettä tavoitellaan ja ne hankitaan, ne pysyvät meissä tässä elämässä ja verhon tuolla puolen seuraavassa elämässä. Muistakaa, että "samalla hengellä, jonka hallussa teidän ruumiinne on, kun te lähdette tästä maailmasta ­ ­ on valta teidän ruumiiseenne iankaikkisessa maailmassa".9 Me emme saa odottaa yhtään ainutta päivää tehostaessamme henkilökohtaisia pyrkimyksiämme näiden hyveellisten, rakastettavien ja hyvältä kuuluvien ominaisuuksien vahvistamiseksi. Kun me pidämme Herran käskyt, usko, toivo ja rakkaus pysyvät meissä. Nämä hyveet valuvat taivaan kasteena sieluumme,10 ja me valmistaudumme seisomaan luottavaisin mielin Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen edessä virheettöminä ja tahrattomina.11 Kun luen ja pohdiskelen pyhiä kirjoituksia, huomaan, että uskon, toivon ja rakkauden kasvattaminen itsessämme on vaiheittainen prosessi. Usko luo toivoa, ja yhdessä ne edistävät rakkautta. Luemme Moronin kirjasta: "Sen tähden täytyy olla uskoa; ja jos täytyy olla uskoa, täytyy olla myös toivoa; ja jos täytyy olla toivoa, täytyy olla myös rakkautta."12 Nämä kolme hyvettä ovat ehkä alkuun peräkkäisiä, mutta kun ne on kerran hankittu, ne ovat toisistaan riippuvaisia. Jokainen niistä on epätäydellinen ilman muita. Ne tukevat ja vahvistavat toisiaan. Moroni selitti: "Ja ellei teillä ole rakkautta, te ette mitenkään voi pelastua Jumalan valtakuntaan, ettekä te voi pelastua Jumalan valtakuntaan, ellei teillä ole uskoa; ettekä myöskään ellei teillä ole toivoa."13 Nämä ovat niitä hyveellisiä, rakastettavia, hyvältä kuuluvia luonteenpiirteitä, joita me etsimme. Me kaikki tunnemme Paavalin opetuksen: "Rakkaus ei koskaan katoa."14 Tarvitsemme varmasti ehtymätöntä hengellistä voimaa elämässämme. Moroni merkitsi muistiin ilmoituksen, "että usko, toivo ja rakkaus tuovat [Herran tykö] ­ kaiken vanhurskauden lähteelle".15 Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, Herran palautettu kirkko maan päällä tänä aikana, opastaa meitä Vapahtajan luo ja auttaa meitä kehittämään, vaalimaan ja vahvistamaan näitä jumalallisia ominaisuuksia. Itse asiassa Hän ilmoitti vaatimukset, joita edellytetään työskentelyltä Hänen palveluksessaan, seuraavin sanoin: "Eikä kukaan voi olla apuna tässä työssä, ellei hän ole nöyrä ja täynnä rakkautta ja ellei hänellä ole uskoa, toivoa ja Kristuksen rakkautta."16 Moroni opetti, että "todellinen rakkaus on Kristuksen puhdasta rakkautta" ja kehotti meitä rukoilemaan "Isää koko sydäme[mme] voimalla, että [me täyttyisimme] tällä rakkaudella, jonka hän on antanut lahjaksi kaikille Poikansa Jeesuksen Kristuksen totisille seuraajille".17 Huomatkaa, että rakkaus annetaan vain niille, jotka tavoittelevat sitä, vain niille, jotka rukoilevat sitä vilpittömästi, vain niille, jotka ovat Kristuksen opetuslapsia. Ennen kuin me voimme täyttyä tällä puhtaalla rakkaudella, meidän on aloitettava alusta, evankeliumin ensimmäisestä periaatteesta. Meillä on oltava "ensimmäiseksi, usko Herraan Jeesukseen Kristukseen".18 USKO "Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä."19 "Usko ei merkitse asioiden täydellistä tietämistä; jos teillä siis on usko, te toivotte sellaista, mikä ei näy, mutta mikä on totta."20 Myöhempien aikojen pyhät voivat iloita uskomme voimasta, koska meillä on evankeliumin täyteys. Jos me tutkimme, pohdimme ja rukoilemme, uskomme näkymättömiin mutta tosiin Jumalan asioihin kasvaa. Vaikka aloittaisimme vain vähälläkin uskolla, "vaikka [emme] pystyisi enempään kuin että vain haluaisi[mme] uskoa",21 niin kun me vaalimme pientä uskon siementä, se voi kasvaa elinvoimaiseksi, hedelmälliseksi todistuksen puuksi. Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen motivoi meitä tekemään parannuksen. Parannuksen kautta, jonka Herran sovitus teki mahdolliseksi, me voimme tuntea tyynnyttävän rauhan, jonka anteeksianto synneistämme, heikkouksistamme ja erehdyksistämme tuo tullessaan. Kun uskomme hengelliseen uudestisyntymiseen, meidät kastetaan ja me saamme Pyhän Hengen lahjan. Me pyrimme pitämään Jumalan käskyt uskoen, että kuuliaisuus auttaa meitä tulemaan Hänen kaltaisikseen. Vapahtajamme ylösnousemuksen ansiosta meillä on usko siihen, ettei kuolema ole elämän loppu. Meillä on usko siihen, että tulemme jälleen tuntemaan kuolevaisuuden jättäneiden rakkaittemme miellyttävän seuran ja lämpimän syleilyn. TOIVO Mormon kysyi oman aikansa pyhiltä: "Ja mitä teidän on toivottava?" Hän antoi heille tämän vastauksen: "Katso, minä sanon teille, että teidän tulee toivoa Kristuksen sovituksen ja hänen ylösnousemuksensa voiman kautta tulevanne herätetyiksi iankaikkiseen elämään, mikä on tapahtuva sen tähden, että te uskotte häneen lupauksen mukaan."22 Eteristä me opimme, että "joka siis uskoo Jumalaan, voi turvallisesti toivoa parempaa maailmaa, sijaa Jumalan oikealle puolelle, mikä toivo tulee uskosta ja on ankkurina ihmisten sieluille."23 Silloinkin, kun vastoinkäymisten tuulet puhaltavat, Isämme pitää meidät ankkuroituina toivoomme. Herra on luvannut: "En minä jätä teitä orvoiksi",24 ja Hän pyhittää meidän koettelemuksemme meidän parhaaksemme.25 Silloinkin, kun koettelemuksemme tuntuvat ylivoimaisilta, voimme saada voimaa ja toivoa Herran varmasta lupauksesta: "Älkää säikähtäkö älkääkä pelätkö ­ ­ sillä tämä ei ole teidän sotanne vaan Jumalan."26 RAKKAUS Kun usko kasvaa lujaksi, pysyväksi todistukseksi herättäen meissä toivon taivaallisen Isämme onnensuunnitelmasta; kun me näemme uskon silmin, että me olemme rakastavan Isän lapsia, joka on antanut meille lahjaksi Poikansa lunastamaan meidät, silloin me koemme voimallisen muutoksen sydämessämme.27 Meistä tuntuu kuin laulaisimme "lunastavan rakkauden ylistystä"28, ja sydämemme täyttyy ylitsevuotavasta rakkaudesta. Kun tiedämme, että Jumalan rakkaus "on ihanin kaikesta ­ ­ ja sielulle riemuisin",29 me haluamme jakaa ilomme muiden kanssa. Me haluamme palvella heitä ja olla heille siunaukseksi. PERHE Perhe ­ julistus maailmalle julistaa selkeästi perheen pyhyyttä ja että "aviomiehellä ja vaimolla on vakava velvollisuus rakastaa toinen toistaan ja huolehtia toisistaan sekä rakastaa lapsiaan ja huolehtia heistä".30 Lapsille tulee opettaa jo varhain temppelien pyhyyttä ja sitä, että heidän tärkein tavoitteensa on mennä temppeliin nauttimaan niistä siunauksista, joita taivaallisella Isällä on heille varattuna. Jopa kaikki tämän pyhän tavoitteen vivahteet on opetettava lapsille, jotka aikanaan ymmärtävät, että tämä on suurin siunaus, mikä voi tulla heidän osakseen tässä elämässä. TEMPPELIT Uskon, toivon ja rakkauden ihanteet ilmenevät selvimmin pyhissä temppeleissä. Siellä me saamme opetusta elämän tarkoituksesta, vahvistamme sitoutumisemme Kristuksen opetuslapsiksi solmimalla Hänen kanssaan pyhiä liittoja ja sinetöimme perheemme yhteen ikuisuuksiksi kautta kaikkien sukupolvien. Kun saamme oman pyhityksemme temppelissä ja palaamme usein suorittamaan pyhiä toimituksia kuolleiden sukulaistemme puolesta, uskomme lisääntyy, toivomme vahvistuu ja rakkautemme syvenee. Me saamme oman pyhityksemme uskoen ja toivoen, että ymmärrämme Herran suunnitelman lapsiaan varten, oivallamme ne jumalalliset mahdollisuudet, jotka meissä jokaisessa on taivaallisen Isämme lapsina ja olemme uskollisia loppuun asti pitäessämme solmimamme liitot. Temppelitoimitusten suorittaminen kuolleiden puolesta on rakkauden osoitus, sillä se tarjoaa välttämättömät siunaukset niille, jotka ovat eläneet ennen meitä, siunaukset, jotka eivät olleet heidän ulottuvillaan heidän ollessaan kuolevaisuudessa. Meillä on etuoikeus tehdä heidän puolestaan se, mitä he eivät kykene tekemään itse. Ilmoittaessaan viime huhtikuussa ennenkuulumattoman määrän uusia temppeleitä presidentti Gordon B. Hinckley julisti, että "temppelitoimitukset ovat niitä kruunaavia siunauksia, joita kirkolla on tarjottavana".31 Hän ulottaa nämä kruunaavat siunaukset useammille myöhempien aikojen pyhille kuin koskaan ennen. Herran huoneessa uskolliset kirkon jäsenet voivat saada "voiman korkeudesta",32 voiman, jonka avulla pystymme vastustamaan kiusauksia, kunnioittamaan liittojamme, noudattamaan Herran käskyjä ja todistamaan palavasti ja pelottomasti evankeliumista perheelle, ystäville ja naapureille. Tämän vuoden heinäkuussa saimme etuoikeuden osallistua presidentti Hinckleyn kanssa Monticellon temppelin vihkiäisiin Utahissa. Temppeli on ensimmäinen uuden sukupolven pieniä temppeleitä, joita Herra on opastanut profeettaamme rakennuttamaan lähemmäs pyhiä. Oli suuri hengellinen kokemus olla uskollisten pyhien joukossa, jotka eivät koskaan osanneet odottaa, että heidän kaupunkiinsa rakennettaisiin temppeli. Näillä ihmisillä on suuri usko. Jotkut heistä ovat niiden Hole-in-the-Rockin pioneerien jälkeläisiä, jotka kamppailivat, raatoivat, uhrasivat ja ponnistelivat monia vuosia perustaakseen Siionin kaakkois-Utahin korkeille tasangoille.33 Veljet ja sisaret, kirkossa tapahtuu suuria! Me etenemme nopeammin kuin koskaan. Presidentti Hinckleyn johdolla meitä kannustetaan vastaamaan haasteeseen. Me saavutamme uusia hengellisyyden tasoja ja asetamme elämämme suurempaan sopusointuun Jeesuksen Kristuksen kanssa sen mukaan, kuinka täydellisesti usko, toivo ja rakkaus tulevat olennaiseksi osaksi elämäämme. Meillä tulee varmasti olemaan haasteita ja koettelemuksia, mutta varmemmin kuin koskaan ennen me saamme suurempaa rauhaa ja iloa, sillä Hän lupasi meille rauhansa.34 TODISTUS Todistan teille erityisenä todistajana, että Jeesus on Kristus ja että profeettansa, presidentti Gordon B. Hinckleyn, kautta Hän johtaa kirkkoaan. Rukoukseni on, että me jalostaisimme Hänen jumalallisia ominaisuuksiaan valmistautuessamme Hänen paluuseensa tänne maan päälle. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Outlook, NFO Research, Inc., osa 8, nro 2, kesä 1998. 2. Matt. 24:36. 3. LK 49:7. 4. 10. uskonkappale. 5. LK 43:28, 30. 6. 13. uskonkappale. 7. 1. Kor. 13:13. 8. Moro. 7:46­47. 9. Al. 34:34. 10. Ks. LK 121:45. 11. Ks. 1. Piet. 1:19. 12. Moro. 10:20. 13. Moro. 10:21. 14. 1. Kor. 13:8. 15. Et. 12:28. 16. LK 12:8. 17. Moro. 7:47­48. 18. 4. uskonkappale. 19. Hepr. 11:1, kursivointi lisätty. 20. Al. 32:21. 21. Al. 32:27. Ks. myös jakeet 28­43. 22. Moro. 7:41. 23. Et. 12:4. 24. Joh. 14:18. 25. 2. Ne. 2:2. 26. 2. Aikak. 20:15. 27. Ks. Al. 5:14. 28. Al. 5:26. 29. 1. Ne. 11:22­23. 30. "Perhe ­ julistus maailmalle", Valkeus, lokakuu 1998, s. 24. 31. Church News, 1. elokuuta 1998, s. 4. 32. LK 95:8. 33. Ks. Church News, 1. elokuuta 1998, s. 4. 34. Ks. Joh. 14:27.